ArviotFCF WrestlingSuomipainiViisi pointtia

Viisi pointtia: FCF Wrestling Show Live! (1.2.2020)

Talvi- ja jatkosodat oli sodittu ja oli aika palata takaisin Wrestling Show Liven pariin. Teatteri Forumissa nähtiin helmikuun ensimmäisenä lauantaina verta, dialogia sekä pari kovaa ottelua. Tie kohti toukokuista Omegaa näyttää nyt astetta selkeämmältä.


1. Dialogia monologina

Illan keskiössä oli luonnollisesti FCF:n toimitusjohtajan Juhana Karhulan ja FCF:n hallitsevan mestarin IONIn välienselvittely. Jatkosodassa pistettiin sauna päälle ja nyt heitettiin vähän lisää vettä kiukaalle. IONI pääsi mikinvarteen vuodattamaan tunteitaan Karhulan sekaantumisesta Jatkosodan mestaruusotteluun ja muustakin sekoilusta ja päätyi vaatimaan Karhulan päätä vadille. Ei siis kirjaimellisesti, vaan Puolen Suomen Painija vaati Karhulaa eroamaan toimitusjohtajan tehtävistään. Karhulan saavuttua kehään saatiin aikaan tervettä dialogia, kun IONIn mikin virta katkaistiin. Mähinäänhän tämä lopulta johti IONIn käännettyä jälleen selkänsä Karhulalle. Tällä kertaa toimitusjohtaja joutui luikkimaan takaisin takahuoneisiin välttäessään vain vaivoin lossautuksen suoraan Haukiputaalle. Karhulan ilta ei suinkaan ollut tässä, vaan saapui vielä pilaamaan Shemeikan ottelun illan päätteeksi.

Karhulan Talvisodan yllättävä käännös jätti itseni kylmemmäksi kuin Polar-Pekon jäätelön, mutta tämän vuosikymmenen puolelle hahmo on asettunut uomiinsa. Kyllä jokainen auktoriteettiongelmia elämässään kokenut painikansan jäsen tuntee pistoksen ainakin jossain, kun Karhula haukkuu IONIn herkäksi lumihiutaleeksi, joka ei kestä yhtään kritiikkiä. Tämä ulostulo siis samalta mieheltä, joka ei kestänyt tappiota Valentinella joulukuussa vaan reflektoi itsekritiikkinsä ulkoisiin tekijöihin. Karhulan tekopyhä pomomies, jonka ketterän, agilen ja dialogintäyteisen ulkokuoren alta paljastuu aika ajoin katkera hermoraunio, joka on valmiina räjähtämään kohtuullisen pienestäkin ärsykkeestä. Tuo räjähdys kyllä peitetään nopeasti, mutta säröt kiiltävässä ulkokuvassa paistavat kyllä lävitse. Karhulan vakailla hartioilla lepää kevään kärkikuvion raskain taakka.

Samalla kevät on IONIn lopullinen tulikoe. Onko Puolen Suomen Painija ja Koko Suomen Mestari todellakin se mies, joka täyttää Starbuckin, Heimo Ukonselän, Mikko Maestron ja kyllä, King Kong Karhulan kautta kulkeneet saappaat FCF:n ykkösnimenä? Kansan vankkumaton suosio löytyy, näyttöjä niin ylä- kuin alakortista ja t-paidat suorastaan lentävät merchipöydältä. Onko nyt luvassa unohtumaton feudi ja unohtumaton ottelu Karhulaa vastaan?


2. Hyytävää menoa

Polar-Pekko oli Jatkosodan jälkeen vieraana ylläpitäjä Lehtisen Kellonsoiton jälkeen -podcastissa ja todellakin nosti kissan pöydälle. Hatunnoston arvoinen esiintyminen Pekolta, joka puhui avoimesti urastaan ja masennuksestaan. Höristin omiani korviani siinä vaiheessa, kun puheeksi tuli Pekon korkeat tavoitteet itselleen painijana sekä melkoinen ultimatum. Jos ei merkittävää kehitystä taidoissa tapahdu, niin vuosi 2020 voi hyvinkin jäädä miehen viimeiseksi lajin parissa.

Niinpä odotin jännityksellä, mihin suuntaan Pekko lähtee uuden vuoden kynnyksellä. Vedetäänkö nyt kaikki sokat irti?

Ei ottelua helmikuussa. Okei, ehkä Pekko ilmaantuu kehään promottelemaan kuten vuosi sitten helmikuun WSL:ssä?

Okei, ei näkynyt, katsotaanpa seuraavana päivänä nämä FB-klipit lävitse…

Pekko olettaa Mahtavan Perkuleksen olevan Wolt-kuski. Hymähdin, mutta johtaako tämä mihinkään?

Johnny McMetal heittää Pekon jäätelön maahan ja seuraavassa(?) tapahtumassa nähdään kaksikon välinen ottelu.

Lattialle heitetyn jäätelön vuoksi.

Ei tämä nyt ihan rahkasaagalta vaikuta.

McMetalin ja Pekon yhteentörmäys voi hyvinkin olla viihdyttävä, entisten joukkuetoverien välinen fyysinen kohtaaminen. Se ei kuitenkaan ole se ensimmäinen ottelu, joka tulee mieleen toiveistani Pekon vuodelle 2020. Varsinkaan lattialle heitetyn jäätelön vuoksi.


3. Ave Lucifer ja muita lastenlauluja

Illan väkivaltaisimmassa kohtaamisessa kaivettiin esiin tuolit, pöytä, kendokeppi ja muutama roskapönttö. Heimo Ukonselkä ja Vili Raato mähisivät kehällä ja sen ulkopuolella ratkoen kovin tulehtuneita välejään. Pöydän jalka ei kestänyt kaksikon vihanpitoa murtuen yhdestä hyppypotkusta, mikä johti lievään improvisointiin loppupuolella. Tulos oli kuitenkin selvä. Ukonselkä paalujunttasi Raadon kahdesti pöydän päälle ja vei pidemmän korren. HC-taistelu oli enemmän Ukonselän tyylinen aserymistely kuin täysi Luupää/Luupää-henkinen deathmatch. Ei siinä, aseiden kanssa on lähes aina viihdyttävää paikan päällä seurattuna.

Mitä seuraavaksi? Raato otti jo painisaappaat pois jalastaan takahuoneissa, mutta voiko se tosiaan tarkoittaa sitä, mitä luulen sen tarkoittavan? Menikö Raato paikan päällä suihkuun?

Suomipainin saatanan momemtum on siirtynyt pahasti pakkasen puolelle viime kevään jälkeen. Tappio toisensa jälkeen on vaatinut veronsa. Kehäsuorittajana mies on edelleen korkealla tasolla ja kaksi edellistä vuotta olivat todella kovatasoisia. Mutta pitääkö tässä vaiheessa lähteä ottamaan vauhtia alemman kortin kuvioista? Onko Raadon tämä inkarnaatio saapunut tiensä päähän?


4. Hallusinaatiot tulilla

MUSTAAUKKOMUSTAAUKKOMUSTAAUKKOMUSTAAUKKOMUSTAAUKKOMUSTAAUKKOMUSTAAUKKOMUSTAAUKKOMUSTAAUKKOMUSTAAUKKOMUSTAAUKKOMUSTAAUKKO-

Anteeksi, matkasin hetkeksi vuoden takaisiin tunnelmiin. Vuosi sitten kaappasi totaalisen vallan. Vuotta myöhemmin Aukko kituuttaa eteenpäin Pyöveli Petrovin ja Dr. Non voimin. Totuushan on kumminkin se, että Musta Aukko ei kuole koskaan. Käskynhaltija Mahtava Perkules lupailikin, että Viktor Tykki ei ole vielä päässyt koko Mustasta Aukosta lävitse.

Mutta lauantaina Musta Aukko sai todellakin epäilemään mielenterveyttäni.

Jo ennen tapahtumaa Discord-sovellukseni vingahti, kun (luulin) saaneeni viestin Mustan Aukon sanansaattajalta, joka tiedusteli aikomustani istua tapahtuman aikaan parvekkeella. Viesti oli julkinen, mutta se näkyi ainoastaan omalla näyttöpäätteelläni. Enkä ollut edes juonut mitään. Ja sitten päästiin itse tapahtumaan.

En uskonut kirjoittavani näitä sanoja. Pyöveli Petrov oli illan positiivisin yllätys.

PETROV PUHUI!

Ei, tuo ei ollut ainoa syy positiiviseen yllätykseeni.

Toki Petrov väläytti tavaramerkkiään (lyö -> poseeraa -> toista), mutta esiintyi muuten helvetin pirteästi. Iskujenvaihto Tykin kanssa toimi, muutama heitto toimi ja Dr. Non käyttäminen aseena toimi.

Onko uhkailu tehonnut? Onko mielenterveyteni lopullisesti kaikonnut?

MUSTAAUKKOMUSTAAUKKOMUSTAAUKKOMUSTAAUKKOMUSTAAUKKOMUSTAAUKKOMUSTAAUKKOMUSTAAUKKOMUSTAAUKKOMUSTAAUKKOMUSTAAUKKOMUSTAAUKKO-


5. Karjalan aaveen haaveet

Niin, se aiemmin mainittu pääottelu.

Shemeikka ja Valentine kohtasivat ensimmäistä kertaa toisensa illan huipennuksena. Ja olihan se hyvä ottelu. Vaikka Shemeikalla taisi olla käytössä noin viides sisääntulomusiikki vuoden sisään. Etenkin lopputaistelu oli paikoin sähköinen Valentinen yrittäessä kerta toisensa jälkeen pitää Shemeikan maassa, epäonnistuen joka kerta. Bara två, sanoi yleisö Vallun haroessa vetäytyvää hiusrajaansa. Muutaman yrityksen jälkeen Shemeikka sai vihdoin Tark’ampujan/Skorpionin Kuolemanlukon kiinni ja Valentine oli pulassa. Vain Karhulan hyökkäys Shemeikan kimppuun pelasti Vallun vääjäämättömältä näyttäneeltä luovutukselta. No, sentään Shemeikka voitti diskauksella. Anteeksi, korvanappiini saamani tiedon mukaan tämä ottelu päättyi sittenkin ratkaisemattomaan. Säännöt ovat pelkkiä suosituksia toimitusjohtajan raivon edessä.

Mutta päällimmäisenä mieleen tätä ottelua katsoessa nousi Shemeikan monipuolisuus. Suomen (ja maailman) parhaaksi painijaksi Ludvig-palkinnoissa vuosien aikana äänestetty Karjalan Aave ei ollut tällaiseen paikkaan montaa kertaa päätynyt. FCF:n “päätapahtumien” pääottelut saavat yleensä reippaasti enemmän aikaa kuin muut kortin ottelut ja siten tahditettu rauhallisemmiksi rytmiltään. Yleensä mukana hommaa sitomassa on joku veteraani heiluttamassa tahtipuikkoa. Tällä kertaa tuossa roolissa oli Valentine ja Shemeikka hoiti orkesterin.

Shemeikan edellinen vastaavan tyylinen kohtaaminen oli ottelu Raatoa vastaan viime keväänä, joten aivan hirveästi “isoja pääotteluita” ei Shemeikan uralla ole ollut. Mutta kun kaiken tyyliset ottelut ovat luonnistuneet niin luontevasti. Joukkueotteluissa onnistuu niin kärsiminen kuin tulikuuma vaihto. Komedia luonnistuu rahkan kanssa säätäessä. Sprintit onnistuvat. Altavastaajana kärsiminen on suorastaan erikoisuus. Brutaali brawlikaan ei ole ongelma.

Shemeikka on FCF:n oma Sveitsin armeijan linkkuveitsi.


Tulokset:

  1. Regina Rosendahl, Salomon Strid & Septimus voittivat Kert Kukkin, Mike Nomadin ja Nikitan. Arvosana: 6/10
  2. Toni Tamminen voitti Jake Luupään ja Johnny McMetalin. Arvosana: 4/10
  3. Stark Adder voitti Jami Aallon ja säilytti Pohjoismaiden mestaruuden. Arvosana: 8/10
  4. Heimo Ukonselkä voitti Vili Raadon Street Fight –ottelussa. Arvosana: 7/10
  5. Viktor Tykki & Reimi voittivat Mustan Aukon (Dr. No & Pyöveli Petrov). Arvosana: 5/10
  6. Shemeikka voitti Valentinen diskauksella Shemeikan ja Valentinen ottelu päättyi ratkaisemattomaan Juhana Karhulan hyökättyä Shemeikan kimppuun. Arvosana: 8/10

Wrestling Show Live! (1.2.2020) kokonaisarvosana: 7/10


Semi Salmikannas

Semi Salmikannas

Ammattimainen tyhjäntoimittaja, jonka elämässä showpaini on roikkunut mukana sitkeän torakan lailla yli vuosikymmenen ajan. Toimii vakioäänenä Smarksiden ääniaalloilla ja onnistuu unohtamaan velvoitteensa kirjoitetun sisällön tuottajana. Kaikin puolin stereotyyppinen paininörtti, jonka naama kelpaa vain ja ainoastaan radioon.

Previous post

SLAM Wrestling Finland järjestää ison tapahtuman toukokuussa – Helsinkiin saapuu muun muassa MVP

Next post

Vince McMahon sijoittajilleen: "AEW ei ole vaikuttanut WWE:hen"

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.