ArviotNJPWViisi pointtia

Viisi Pointtia: NJPW Wrestle Kingdom 14

Päivämäärä: 4.1. ja 5.1.2020

Sijainti: Tokio, Japani (Tokyo Dome)


Vuoden suurin showpainitapahtuma starttasi uuden vuosikymmenen ryminällä. New Japan marssitti soturinsa legendaarisen Tokyo Domen keskipisteeseen kahtena peräkkäisenä päivänä. Kuluneen vuoden kulminaatiopiste ei onnistunut tuottamaan pettymystä painikansalle.


1. Oliko kaksi parempi kuin yksi?

Jos herra Vincent Kennedy McMahon tietäisi, mikä New Japan Pro Wrestling on, hän saattaisi närkästyä siitä, että WrestleMania ei ehtinyt laajeta kaksipäiväiseksi ennen Wrestle Kingdomia. Vuosikymmen alkoi NJPW:n kannalta otollisesti, kun perinteinen Dome-päivä osui viikonlopulle. Kun lisäksi bisnes jatkaa kasvamistaan, niin aika oli otollinen kokeilla siipiä kahden peräkkäisen tapahtuman voimin.

Ja taloudellisesti Wrestle Kingdom ei voinut olla muuta kuin menestys. Ensimmäinen päivä veti katsomoon noin 40 000 katsojaa ja toinenkin päivä vielä noin 30 000. Kuvat nälkävuoden pituisista jonoista oheistuotetiskeille levisivät nopeasti sosiaalisessa mediassa. Jos sama meno jatkuu, niin vuodesta 2020 voi tulla tuottoisin firman historiassa.

Katsojan kannalta kyseessä saattoi olla kyseessä kuuluisa kaksipiippuinen miekka. Olisiko tapahtuma ollut parempi yhtenä täysin timanttisena korttina kuin hieman venytettynä kahden päivän tapahtuma? Paikoin ehti iskeä painiähky, mutta saunassa käynti virkisti mielen molempina päivinä. En välttämättä halua henkilökohtaisesti nähdä moista kokeilua ainakaan hetkeen uudestaan, eikä kahden Domen putki näytä todennäköiseltä hetkeen. Siihen vaaditaan varmaan tammikuun neljännen osuminen jälleen lauantaille.


2. Kiitos Liger

Domesta se alkoi, Domeen se loppui.

Vaikka mies naamion alla, Keichi Yamada, debytoi NJPW:n kehissä nuorena leijonana jo vuonna 1984, Jushin Thunder Ligerin ensiesiintyminen nähtiin Tokyo Domessa huhtikuussa 1989. Ligerin uusi hahmo perustui Go Nagain luomaan anime- ja mangasankariin Jushin Liger, joka oli aikanaan Japanissa huippusuosittu. Meidän tuntemamme Liger eli huomattavasti pidemmän ja muistettavamman elämän kuin animevastineensa. En ole oikea mies kirjoittamaan miehen mittavasta urasta, mutta yhden asian voin sanoa. Liger on viimeisen kolmen vuosikymmenen merkittävin kevyen painoluokan painija ja hänen kanssaan samassa lauseessa voi puhua vain kahdesta muusta painijasta, Rey Mysterio Jr:sta ja CIMAsta.

Kolmen vuosikymmenen matka tuli päätökseen suurimmalla mahdollisella näyttämöllä.

Ensiksi rinnalle tuotiin viimeisen kerran vanhat kilpakumppanit sekä liittolaiset vuosien takaa. Ryusuke Taguchi, Shinjiro Otani, The Great Sasuke, Tatsuhito Takaiwa, Tiger Mask IV, Tatsumi Fujinami ja Naoki Sano jakoivat kehän juhlakalun kanssa. Hitit soitettiin vielä viimeisen kerran. Taguchi, ottelun ainoa New Japanin aktiivijäsen sai nimiinsä voiton.

Jos ensimmäisen illan teema oli menneisyys, käännettiin toisena iltana katse tulevaisuuteen. Liger liittoutui vanhan kilpakumppaninsa Sanon kanssa Hiromu Takahashia ja Ryu Leetä vastaan. Takahashilla ja Leellä on käynnissä keskinäinen kamppailu, joka juontaa juurensa jo silloisen Kamaitachin matkoihin Meksikoon vuosia takaperin. Liger ja Sano taistelivat, mutta nuoruus voitti.

Liger poistui ainoalla tavalla, jolla halusi. Selällään, tuijottaen Tokyo Domen kirkkaita valoja.

Viimeiset kyyneleet saimme vuodattaa seuraavan päivän New Year Dash –tapahtumassa, jossa järjestettiin Ligerin eläköitymisseremonia. Kukkakimput, Sekigunin ja Chaoksen painijoiden kunnianosoitukset, viesti itse Antonio Inokilta sekä kymmenen kellonsoittoa juhlistivat Ligeria. Kyynelkanavat aukaisi Ligerin vaimon ja pojan nouseminen kehään ensimmäistä kertaa miehen rinnalle. Vielä viimeinen kumarrus rampilla ja legenda oli poissa.

Kiitos Keichi Yamada. Kiitos Jushin Thunder Liger.


3. Kompastelua keskikortissa

Wrestle Kingdom ei tänäkään vuonna ollut täydellinen tapahtuma.

Tärkeät nimet, kuten Shingo Takagi, Tomohiro Ishii ja Minoru Suzuki jäivät alakortin joukkueotteluihin sekä toisen illan pre-showhun. Kyseiset joukkueottelut olivat täysin unohdettavia (mikä tosin saattoi johtua pikaisesta saunomisesta) eikä ensimmäinen ilta tuntunut Wrestle Kingdomilta ennen loppukortin tykitystä. Kyllä, tiedän vallan hyvin, että kaikissa New Japanin tapahtumissa nähdään alakortin joukkueotteluita ja vain muutama oikeasti tärkeä mestaruusottelu. Viime vuosina Wrestle Kingdom on ollut kuitenkin se poikkeus ja juuri siksi päättymätöntä tykitystä.

Keskikortin mestaruusotteluissa nähtiin myös niitä kompastumisia. Joukkuemestaruusottelu Guerillas of Destinyn ja Juice Robinsonin ja David Finlayn välillä oli unilääkettä ja keskustelimme tapahtumaa katsoessamme Tanga Loan helposti unohtuvasta TNA-urasta. Seuraavan illan Jon Moxleyn ja Juice Robinsonin revanssi viime kesältä oli puolestaan viikonlopun suurin pettymys. Hirooki Goto ja KENTA onnistuivat lähettämään allekirjoittaneen saunaan, mutta ehdin katsastaa ottelun vielä myöhemmin kokonaisuudessaan. Muutamista stiffeistä iskuista huolimatta ottelu syttyi liekkeihin aivan liian myöhään.

Olisiko tämä “ongelma” korjaantunut yhden illan show’lla, ken tietää.


4. Kuningas ei ole kuollut

Sitkeä huhu kiemurteli New Japania käsittelevän keskustelun ympärillä ainakin kansainvälisillä keskustelupalstoilla loppuvuodesta. Minoru Suzuki, lajin absoluuttinen legenda, ei ollut tyytyväinen asemaansa ja feudi Ligerin kanssa olisi myös hänen viimeinen joutsenlaulunsa. Huhumyllyyn tulvi lisää vettä, kun saimme tietää että Suzukin ainoa ottelu Domessa olisi juuri yksi niistä alakortin joukkueotteluista Suzuki-gunin rinnalla. Huhumyllyssä oli jo pieni tulvavaara, kun Suzuki ei vaivautunut paikalle edes otteluiden jälkeiseen perinteiseen haastattelutilaisuuteen. Nopeimmat puromaanikot ehtivät spekuloida jo loikkauksella NOAHin puolelle seuraavan päivän showssa, johon ei oltu ilmoitettu osallistujia etukäteen.

Epäilyt loppuivat nopeasti.

Jon Moxley ehti hädin tuskin hengähtää puolustettuaan mestaruuttaan Juice Robinsonia vastaan. Moxley ei ehkä odottanut, että joulukuussa tehty virhe palaisi vielä kummittelemaan. Haastaessaan Lance Archerin Texas Deathmatchiin hän oli myös koskenut Kuninkaaseen.

Dome kohahti, kun Kaze Ni Naren ensisoinnut kajahtivat areenalla ja Suzuki asteli esiin, huulillaan sadistinen hymy. Nopeaa Gotch-tyylin paalujunttaa myöhemmin Moxley oli kanveesissa ja Suzukilla uusi uhri ja uusi mestaruus tähtäimessään.

Tulevina kuukausina on luvassa melkoinen unelmaottelu.


5. Tranquilo

Koko viikonlopun huipentuma oli neljän miehen kilvoittelu kahden mestaruuden herruudesta. Kota Ibushi, Jay White, Tetsuya Naito ja Kazuchika Okada jahtasivat kaikki IWGP Heavyweight sekä IWGP Intercontinental -mestaruuksia. Näyttelijöitä oli monia, mutta tämä tarina kuului vain yhdelle miehelle.

Tetsuya Naito oli ensimmäisenä nostanut esiin unelman kaksoismestaruudesta. Matkan varrella kukin kilpakumppaneista oli ottanut tuon idean omakseen. Lopulta molempien mestaruuksien kohtalo ratkaistiin kahden illan miniturnauksella.

Jay White oli ollut piikkinä Naiton lihassa koko loppuvuoden. Ensin nenän edestä vietiin paikka G1 Climaxin finaalissa. Seuraavaksi anastettiin Intercontinental-vyö. Lopuksi yritettiin anastaa unelma vielä lopullisesti. Tällä kertaa Naito taisteli loppuun asti. White ja Gedo kärsivät takaiskun ja Naito matkasi päätyyn asti.

Tämä viikonloppu ei ollut Ibushin. Mutta taistelu Okadan kanssa sai uskomaan, että se voisi olla. Sateentekijää ei kuitenkaan vielä pystytty pysäyttämään.

Kaikki kulminoitui toisen illaan pääotteluun. Okada ja Naito. Kolmas ottelu Wrestle Kingdomissa.

Jokaisella hetkellä oli väliä.

Jokaisella vastaiskulla oli väliä.

Jokaisella viittauksella menneeseen oli väliä.

Kuuden vuoden tarina päättyi Destinoon ja uuteen mestariin.

Tetsuya Naito oli viimein Tokyo Domen keisari.

Kolme mestaruusottelua olivat mielestäni kaksipäiväisen tapahtuman parhaat. Sietämätön jännitys ja uskomaton katarsis kohtasivat toisensa täydellisesti. Vaikka vanha klisee “joskus tärkeintä ei ole määränpää, vaan matka sinne”, pitää yllättävän usein kutinsa, niin tänä iltana myös määränpää oli kokemisen arvoinen.

KENTAn hyökkäys kesken voitonjuhlien oli vaan muistutus showpainin päättymättömästä tarinankerronnasta. Meidät on heti koukutettava seuraavaan tarinakoukkuun. Olisivatko yhden illan juhlat olleet liikaa pyydetty?

Minä en unohda Naiton matkaa koskaan. Ta de lungt, chillaa veli.

Tranquilo.


Tulokset:

Päivä 1:

  1. Toa Henare, Karl Fredricks, Clark Connors & Alex Coughlin voittivat Tomoaki Honman, Togi Makaben, Yuya Uemuran ja Yota Tsujin. Arvosana: 5/10
  2. Satoshi Kojima & Hiroyoshi Tenzan voittivat Manabu Nakanishin ja Yuji Nagatan. Arvosana: 5/10
  3. Ryusuke Taguchi, Shinjiro Otani, Tatsuhito Takaiwa ja Naoki Sano voittivat Jushin Thunder Ligerin, Tatsumi Fujinamin, The Great Sasuken ja Tiger Mask IV:n. Arvosana: 6/10
  4. Suzuki-gun (Zack Sabre Jr, Minoru Suzuki, Taichi & El Desperado) voittivat Los Ingobernables de Japonin (EVIL, SANADA, BUSHI & Shingo Takagi). Arvosana: 5/10
  5. CHAOS (Hirooki Goto, Tomohiro Ishii, Yoshi-Hashi & Toru Yano) voittivat Bullet Clubin (KENTA, Bad Luck Fale, Yujiro Takahashi & Chase Owens). Arvosana: 4/10
  6. Juice Robinson ja David Finlay voittivat Guerillas of Destinyn ja nousivat uusiksi IWGP Heavyweight Tag Team mestareiksi. Arvosana: 4/10
  7. Jon Moxley voitti Lance Archerin Texas Deathmatch –ottelussa ja nousi IWGP US Heavyweight mestariksi. Arvosana: 7/10
  8. Hiromu Takahashi voitti Will Ospreayn ja nousi IWGP Jr. Heavyweight mestariksi. Arvosana: 8/10
  9. Tetsuya Naito voitti Jay Whiten ja nousi IWGP Intercontinental mestariksi. Arvosana: 9/10
  10. Kazuchika Okada voitti Kota Ibushin ja säilytti IWGP Heavyweight mestaruuden. Arvosana: 9/10

Päivä 2:

  1. Los Ingobernables de Japon voitti viiden joukkueen Gauntlet-ottelun ja nousivat NEVER Openweight Six Man Tag Team mestareiksi.
  2. Hiromu Takahashi & Ryu Lee voittivat Jushin Thunder Ligerin ja Naoki Sanon. Arvosana: 6/10
  3. Roppongi 3K (SHO & YOH) voittivat Bullet Clubin (El Phantasmo & Taiji Ishimori) ja nousivat IWGP Jr. Heavyweight Tag Team mestareiksi. Arvosana: 7/10
  4. Zack Sabre Jr. Voitti SANADAn ja säilytti RevPron Undisputed British Heavyweight mestaruuden. Arvosana: 8/10
  5. Jon Moxley voitti Juice Robinsonin ja säilytti IWGP US Heavyweight mestaruuden. Arvosana: 4/10
  6. Hirooki Goto voitti KENTAn ja nousi NEVER Openweight mestariksi. Arvosana: 6/10
  7. Jay White voitti Kota Ibushin. Arvosana: 7/10
  8. Chris Jericho voitti Hiroshi Tanahashin. Arvosana: 8/10
  9. Tetsuya Naito voitti Kazuchika Okadan ja nousi tuplamestariksi. Arvosana: 10/10

Arvosanat Wrestle Kingdom 14 –tapahtumalle:

Päivä 1: 8/10

Päivä 2: 9/10

Semi Salmikannas

Semi Salmikannas

Ammattimainen tyhjäntoimittaja, jonka elämässä showpaini on roikkunut mukana sitkeän torakan lailla yli vuosikymmenen ajan. Toimii vakioäänenä Smarksiden ääniaalloilla ja onnistuu unohtamaan velvoitteensa kirjoitetun sisällön tuottajana. Kaikin puolin stereotyyppinen paininörtti, jonka naama kelpaa vain ja ainoastaan radioon.

Previous post

Viisi Pointtia: FCF Jatkosota 2020

Next post

Jälkipyykkinaru #78: NJPW Wrestle Kingdom 14

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.