ArviotNWAViisi pointtia

Viisi pointtia: NWA Hard Times (24.1.2020)

Päivämäärä: 24.1.2020 

Sijainti: Atlanta, Georgia, Yhdysvallat (GPB-studio) 

Katso tapahtuma Fite.tv:stä!


National Wrestling Alliance palasi Powerrr-ajan toisella maksulähetyksellä Atlantan luottostudioon innokkaan yleisön eteen. Illan teemana oli henkiin herätetty TV-mestaruus, jonka edellinen haltija WCW:ssä oli Jim Duggan vuonna 2000. 


1. Täydellinen flow, liki täydellinen show 

Tapahtuman kesto oli kaksi ja puoli tuntia. Ensimmäisen puolen tunnin jälkeen koko TV-mestaruusturnauksen avauskierros oli hoidettu pois alta. Siinä ajassa käytiin kolme ottelua, joissa jokaisessa yleisö eli täysillä mukana, huusi ja kannusti. Painissa itsessään ei ollut sekuntiakaan tuhlattua aikaa, vaan ottelijat kertoivat tarinansa tutulla NWA-tyylillä, uskottavasti ja ytimekkäästi. Kolme minuuttia per matsi olisi kaikkialla muualla liian lyhyt aika kilpahenkiselle ottelulle, mutta NWA:ssa se toimii. Lyhyet matsit eivät tunnu turhilta.

En ole koskaan ollut suuri yhden illan turnausten ystävä, mutta NWA veti TV-mestaruusturnauksen kotiin liki täydellisesti. Onnistuneen ottelutapahtuman tasapainotus ja yleisön tunteiden ennaltalukeminen bookkausjärjestystä ajatellessa on tärkeä taito, ja NWA onnistui myös tässä moitteetta. En voi kuin ihmetellä, miten pieni promootio on onnistunut sekä suorissa maksulähetyksissä että kahtena päivänä viikkokausiksi nauhoitettavissa Powerrreissa näin ilmiömäisesti.

Jostain kertoo se, että kaikki turnauksen hyvikset, jotka ottelivat vain kerran, saivat hävittyään minussa aikaan kaihoa siitä, että näen heidät uudestaan vasta seuraavassa Powerrrissa. 


2. Vierailevat tähdet loistivat 

ROH-vierailija Dan Maff sekä jostain kumman syystä ROH:n edustajaksi väitetty Matt Cross lisäsivät omiin otteluihinsa NWA:lle epätyypillisiä lennokkaita ja brutaaleja liikkeitä. Massiivisen Maffin ilmasta keihästämä Zicky Dice oli kaiken logiikan mukaan jo kypsää kauraa mutta joutui vielä kanuunankuulan sekä sentonin uhriksi ennen selätetyksi tulemista. Cross puolestaan esitti sellaista NWA:lle epätyypillistä ilmataituruutta, joka näytti laittoman helpolta miehen tekemänä. Maffilla ja Crossilla on myös sitä kokemuksen tuomaa luonnetta, joka tulee oikeuksiinsa NWA:ssa. Molemmat olivat erinomaisia lisäyksiä Hard Timesiin.


3. Naiset varastivat show’n 

Allysin Kayn ja Thunder Rosan kauan odotettua mestaruustaistoa oli rakennettu pitkään ja huolellisesti. Kyseessä oli vahvan mestarin ja täydellisen haastajan kohtaaminen maksulähetyksessä. Uskalsin odottaa 7–11-minuuttista sujuvaa ottelua, koska NWA oli totuttanut minut sen mittaisiin otteluihin. Sen sijaan ottelu ylitti kaikki odotukset ja jatkui vielä kymmenisen minuuttia sen jälkeen, kun sen olisi luullut loppuvan. Muutamia puolibotcheja ja lyhyitä heikommin vedettyjä osuuksia nähtiin loppua päin, mutta tämä ei haitannut kokonaisuutta. Ottelu oli tulta ja tappuraa alusta asti, ja se muuttui hitaasti todelliseksi tahtojen taisteluksi. Kay oli oma mahtava itsensä, ja Rosa osoitti huikeaa painitaituruutta. Ottelu toi positiiviset WWE-fiilikset vuosilta 2015–2017, jolloin pääsääntöisesti hevosnaiset vastasivat maksulähetysten parhaista otteluista.


4. Sota on (ehkä) tulossa 

Sateenvarjomies Marty Scurll kävi pohjustamassa paitsi tulevaa revanssia Nick Aldisia vastaan myös lisäämässä panoksia illan Aldis–Gordon-kohtaamiseen. Yhtäkkiä kesken lähetyksen saimme NWA:n päämestaruuden panokseksi tähän otteluun. Aldisin ehtona oli, että Scurll lähtisi rakennuksesta, ja näin tapahtui. Aldis onnistui säilyttämään mestaruutensa, mutta Scurllin ja Aldisin tarina on vasta alkanut. 

Aldis on käynyt sekaantumassa alkuvuoden ROH-tapahtumiin ja tunnustanut näissä NWA:n värejä. Hän on myös kannustanut NWA-faneja ilmaantumaan ROH:n helmikuun ilmaiseen Baltimore-tapahtumaan osoittamaan tukea NWA:lle ja Aldisille itselleen, joka painii kyseisessä tapahtumassa. Aldis on myös bookattu myöhemmin keväälle ROH:n Supercard-tapahtumaan. NWA on puolestaan järjestämässä huhtikuussa Crockett Cup -PPV:n, joka vielä viime vuonna oli yhteistuotanto ROH:n kanssa. Minulle kaikesta tästä tulee mieleen, että NWA ja ROH saattavat päätyä suursotaan samalla tavalla kuin ROH ja CZW aikanaan. Saatan toki olla vääräss,ä ja kyseessä on vain Aldis–Scurll- feudi, mutta Aldisin sodanlietsojan elkeet kertovat toista. Elämme jännittäviä interpromotionaalisia aikoja!


5. NWA:n tarinankerronta, esimerkkinä Trevor Murdoch 

Sanon nyt alkuun, että NWA on mielestäni ollut Powerrrin ensimmäisistä jaksoista alkaen tämän hetken paras promootio. Ylivoimaisena syynä on tarinankerronta. Seuraava on malliesimerkki tarinankerronnasta Hard Timesissa: 

Trevor Murdoch, tuo rakastettava teksasilainen punaniska ja työläisen täydellinen samaistumiskohde, otteli PPV:n ja TV-mestaruusturnauksen avausottelun The Question Markia vastaan. Nämä kaksi kohtasivat aiemmin Into the Firessa, jossa Question Mark voitti ottelun mutta vasta kolmen Mongrovian Spiken jälkeen (joista kaksi viimeistä olivat samanaikaisia). Nyt Murdoch veti pidemmän korren mutta vasta kahden kehätolpalta tehdyn bulldogin jälkeen. Nämä kaksi ylpeää, eri kansoja edustavaa patrioottia ovat nyt siis niin tasapisteissä kuin mahdollista. Feudi tulee varmasti vielä jatkumaan, Question Markin tappio oli nimittäin samalla hänen ensimmäisensä. Murdoch tässä jo saanut tehtyä jotain, mitä kukaan ei ole showpainissa tehnyt. Ottelu ei todellakaan ollut helppo voitettava. 

75 minuuttia myöhemin Murdoch saapui semifinaaliotteluunsa yhä hikoillen mutta selvästi terveellä kilpahengellä. Vastassa oli järkälemäinen Dan Maff, ja läski alkoi totisesti tummua. Seurannut hossbattle oli nimittäin hengästyttävä, murhaava ja vanhanaikaisen stiffi. Jokainen nyrkki kylkiluihin tuntui uppoavan keuhkoihin asti. Tämä tuntui kotikatsomoon asti. Tuskallisen hitaita minuutteja myöhemmin Murdoch onnistui lopulta selätyksessä. Maff oli kuitenkin tappiossa onnistunut varastamaan Murdochin sielun. Todennäköisesti tämä sielu pääsi karkuun Murdochin oikeasta rinnasta, josta Maff teki vain muutamalla chopilla jauhelihaa. 

42 minuutin tauon jälkeen Murdoch saapui taas, tällä kertaa melkein epätoivoisen näköisenä, kylkiluut aristaen ja valmiiksi huohottaen. Hän kuitenkin imi yleisöstä energiaa itseensä. Ricky Starks oli myös otellut kahdesti illan aikana, mutta hän oli finaaliin tullessaan paljon freesimpi ja itsevarmempi. Starks on muutenkin paljon nuorempi ja vartalolta atleettisempi. Ottelu oli turnauksen pisin, ja siitä tuli lopulta Murdochille selviytymistaistelu, josta hän ei selvinnyt. Starks voitti TV-mestaruuden mutta joutui silti tekemään kaikkensa sen ansaitakseen. Itse kannustin sataprosenttisesti Murdochia siitä asti kun tämä oli voittanut Question Markin ja jouduin lopussa nielemään katkeraa kalkkia. Yhtä kaikki Murdoch tunnusti hävinneensä paremmalleen ja nosti Starksin käden ilmaan. Tarina kerrottiin vuorosanattomassa turnauksessa ilmein, elein ja fyysisenä rääkkinä. Tarina oli komea, koskettava ja sillä oli selkeä kaari. Ja se tapahtui yhdessä illassa. Vastaavaa ei painissa usein näe, enkä muista minkään aiemmin esimerkin koskaan uponneen itseeni näin tehokkaasti. 

Tämänkaltaisten hetkien takia keskiviikko on vakiintunut painiviikon kohokohdaksi. 


Tulokset: 

  1. Trevor Murdoch voitti The Question Markin ajassa 3:08 ja eteni NWA World Television – mestaruusturnauksen välierään. Arvosana: 8/10 
  2. Dan Maff voitti Zicky Dicen ajassa 3:03 ja eteni NWA World Television -mestaruusturnauksen välierään. Arvosana: 7/10 
  3. Ricky Starks voitti Matt Crossin ajassa 3:50 ja eteni NWA World Television – mestaruusturnauksen välierään. Arvosana: 6/10 
  4. Ken Anderson ei voinut otella. Tim Storm eteni NWA World Television -mestaruusturnauksen välierään. 
  5. Eli Drake & James Storm voittivat The Rock ’n’ Roll Expressin ja The Wild Cardsin ajassa 8:10 ja nousivat NWA World Tag Team -mestareiksi. Arvosana: 7/10 
  6. Thunder Rosa voitti Allysin Kayn ajassa 18:18 ja nousi NWA World Women’s -mestariksi. Arvosana: 9/10 
  7. Trevor Murdoch voitti Dan Maffin ajassa 3:27 ja eteni NWA World Television – mestaruusturnauksen finaaliin. Arvosana: 8/10 
  8. Ricky Starks voitti Tim Stormin ajassa 4:44 ja eteni NWA World Television – mestaruusturnauksen finaaliin. Arvosana: 6/10 
  9. Scott Steiner voitti Aron Stevensin diskauksella ajassa 5:51. Stevens säilytti kolmannen asteen NWA National -mestaruuden. Arvosana: 5/10 
  10. Nick Aldis voitti Flip Gordonin ajassa 15:16 ja säilytti NWA Worlds Heavyweight – mestaruuden. Arvosana: 7/10 
  11. Ricky Starks voitti Trevor Murdochin ajassa 9:20 ja nousi NWA World Television -mestariksi. Arvosana: 7/10 

Tapahtuman arvosana: 9/10 

Lauri Pellikka

Lauri Pellikka

Kontulan kayfabekansleri, showpainin ystävä vuodesta 2001. Uhrannut sielunsa metallimusiikille ja elokuvataiteelle. Kotoa löytyy myös sarjakuvahuone. Ammattipiireissä sairaanhoitaja ja IT-tradenomi, tuttavallisemmin S.H.I.T.

Previous post

Eläköön Humpuuki! #21: Tessa Blanchardin somekohu, Marty Scurllin diilit, La Parkan kohtalo

Next post

Viisi pointtia: WWE Royal Rumble (26.1.2020)

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.