ArviotViisi pointtiaWWE

Viisi pointtia: WWE Super ShowDown (7.6.2019)

Päivämäärä: 7.6.2019

Sijainti: Jeddah, Saudi-Arabia (King Abdullah International Stadium)

Katso tapahtuma WWE Networkissa!

Saudi-Arabian hallinnon kanssa sovittu rahakas kymmenvuotinen diili takaa sen, että WWE järjestää isoja tapahtumia maassa aina vuoteen 2028 saakka.  Perjantai-iltana näimme kolmannen näistä pahamaineisista saudisekoiluista.


1. Sheikeillä on rahaa

WWE:n solmima diili taantumuksellisen Saudi-Arabian kuningaskunnan kanssa on herättänyt paljon poliittista ja moraalista paheksuntaa. Tiedämme, että saudeissa vallitsee länsimaista hyvin poikkeavat oikeuskäsitykset ja katsojalle silmiinpistävä asia on tietenkin se, että naiset eivät saa saudeissa otella. Renee Young tosin oli viime vuoden tapaan saanut erityisluvan toimia tapahtumassa selostajana, mutta tämän naisrajoituksen vuoksi muun muassa Byron Saxton hoiti haastattelut illan aikana.

Se on kuitenkin raaka fakta, että sheikeillä ei ole rahasta puutetta. WWE itse markkinoi tätä WrestleManian kaltaisena tapahtumana ja budjettinsa osalta ei varmasti kauas jääty. Ilotulitteita paukutetettiin aavikon taivaalle varmaankin satojen tuhansien dollareiden edestä. Finn Bálorin, Triple H:n ja Undertakerin sisääntulot olivat aivan huikaisevaa katsottavaa ja kerrassaan tapahtuman parasta antia. Virallista yleisömäärää ei ole tiedossa, joidenkin raporttien mukaan tyhjiä paikkoja olisi ollut reilusti. Tunnelma oli kulttuurista johtuen erilainen kuin Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa järjestetyissä tapahtumissa, mutta erityisesti huikaisevat sisääntulot saivat reaktiota myös yleisöstä irti.

2. Helle lässähdytti otteluiden tason

Jälkiviisaana tapahtuman tuominen Saudi-Arabiaan kesäkuussa ei ole ehkä paras idea. Lämpötila nimittäin huiteli jossain 35-38 celsiuksen välillä ja se oli asia, joka täytyi ottelijoidenkin ottaa huomioon. Etenkin pidemmissä otteluissa täytyi intensiteetin tasoa laskea ja kuumuudesta johtuva sikamainen hikoilu vaikeutti myös itse ottelemista, koska liikkeiden turvalliseen suorittamiseen täytyy keskittyä entistä tarkemmin.

Ottelut olivat melkoisen tasalaatuista perussuorittamista ja aika moni niistä sai arvosanakseen 6/10. Yksikään mestaruus ei vaihtanut omistajaa ja muutenkin kaikesta paistoi läpi, että mitään suurta intohimoa huippupainin tarjoamiseen ei kenelläkään ollut.

3. Ei yhtään kuumaa juonikuviota

Viime vuoden tapaan myös tämä sauditapahtuma rakentui pitkälti nostalgian varaan. Miksikään muuksi Triple H:n ja Randy Ortonin sekä Undertakerin ja Goldbergin kohtaamisia ei voi nimittää. WWE:n ongelma on kuitenkin syvemmällä, sillä tällä hetkellä ei ole käynnissä yhtään kiinnostaa ja kuumaa juonikuviota. Esimerkiksi Roman Reignsin ja Shane McMahonin feudi on ensimmäisistä askelistaan lähtien ollut niin selkeää vanhan toistoa, että se ei ole missään vaiheessa kiinnostanut. Bobby Lashley ja Braun Strowman tappelevat vastakkain, koska ovat molemmat isoja ja vahvoja. Kofi Kingstonin mestaruuskausi on kärsinyt siitä, että häntä käytetään ruudussa aivan liikaa. Mielestäni päämestarin ei kuulu otella joka viikko molemmissa viikoittaisohjelmissa, koska moinen ylialtistus tappaa kaiken erikoisuuden tunnun vyön ympäriltä. Lähimpänä mielenkiintoista juonikuviota on salkkunsa kanssa bailaava Brock Lesnar, mutta tämä yksistään ei riitä.

4. Undertaker vs. Goldberg oli katastrofi

Vuonna 1999 miesten kohtaaminen olisi ollut suurin juttu sitten Y2K-pelottelun ja vielä vuonna 2009 olisin kernaasti nähnyt näiden maanantai-iltojen sotien pääjehujen mittelevän voimiaan. Nyt eletään vuotta 2019, jolloin Undertaker on 54:n ja Goldberg 52:n vuoden ikäinen. Siihen nähden tätä ottelua lähdettiin rakentamaan aivan liian kunnianhimoisesti. Molemmat miehet halusivat käydä perusarsenaalinsa läpi, vaikka henki lähtisi. Ja melkein lähtikin. Sen verran rujoja ja pelottavia botcheja ottelussa nähtiin. Goldberg putosi Tombstone Piledriveristä suoraan niskoilleen alas ja Undertakerille olisi voinut käydä todella pahasti epäonnistuneen Jackhammerin kynsissä. Ottelun viimeiset pari minuuttia olivat todella vaivaannuttavaa katsottavaa, kun sai suorastaan pelätä molempien miesten hyvinvoinnin puolesta. Ymmärrän kyllä, että tämäkin kohtaaminen toteutettiin varmasti Saudi-Arabian kuningasperheen toiveesta, mutta kammottavaa katsottavaa tämä joka tapauksessa oli.

5. Haaleaa vettä

Tämä ei oikeastaan ollut kylmää tai kuumaa, vaan jotain siltä väliltä. Haaleaa vettä. Kuten tulikin jo mainittua, ottelijat tyytyivät helteisessä kelissä vetämään perusvarmat rutiinisuorituksensa, joka sai luvan riittää. Yhtäkään kuumaa juonikuviota ei ole käynnissä, joka teki koko show’sta varsin tasapaksua tavaraa. On vaikea sanoa mikä illan otteluista olisi ollut muita parempi, sillä siihen samaan laariin suurin osa asettui. Ehkäpä se sittenkin oli Triple H:n ja Randy Ortonin matsi, joka tosin kärsi puuduttavan pitkistä rest hold- sessioista. Tämä johtuu ensinnäkin kaksikon ottelutyylistä ja toisekseen helteen vuoksi rauhallinen tahti oli myös pakon sanelema. Periaatteessa tykkäsin myös Lashleyn ja Strowmanin supermiestaistelusta, mutta eipä sekään erikoinen tapaus ollut.

Hajuton, mauton ja väritön rutiinisuoritus. Kovinkaan lämpimästi en tätä suosittele, neljä tuntia elämästään voi käyttää paremminkin.


Tulokset

1. Seth Rollins voitti Baron Corbinin ajassa 11:19 ja säilytti WWE Universal- mestaruuden. Arvosana: 3/10.

2. ”Demon” Finn Bálor voitti Andraden ajassa 11:45 ja säilytti Intercontinental mestaruuden. Arvosana: 6/10.

3. Shane McMahon voitti Roman Reignsin ajassa 9:22. Arvosana: 5/10.

4. Lars Sullivan voitti Lucha House Partyn 3 vs. 1- tasoitusottelussa ajassa 5:21. Arvosana: 4/10.

5. Randy Orton voitti Triple H:n ajassa 25:42. Arvosana: 6/10.

6. Braun Strowman voitti Bobby Lashleyn ajassa 8:30. Arvosana: 6/10.

7. Kofi Kingston voitti Dolph Zigglerin ajassa 10:26 ja säilytti WWE:n mestaruuden. Arvosana: 6/10.

8. Mansoor voitti 50 miehen Battle Royal- ottelun ajassa 17:58. Arvosana: 3/10.

9. Undertaker voitti Goldbergin ajassa 8:34. Arvosana: 3/10.

 

WWE Super ShowDown- tapahtuman arvosana: 4/10

 

survey services

Matti Koskinen

Matti Koskinen

Duunarista aikuisopiskelijaksi muovautunut oman elämänsä Rocky Balboa. Showpainiin ensikosketukset vuonna 2002. WWE:hen päin hieman kellallaan.

Joensuu / Eastern Finland

Previous post

Viisi pointtia: MLW Fury Road (1.6.2019)

Next post

Jälkipyykkinaru #42: NJPW Dominion 2019

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *