Daniel BryanEsittelyt

Olipa kerran Bryan Danielson

Lue myös:

Kielteisyydestä kiitollisuuteen – katsaus Daniel Bryanin WWE-uraan

Daniel Bryanin parhaat palat


 

Bryan Lloyd Danielson tupsahti maailmaan Washingtonin osavaltiossa Luoteis-Yhdysvalloissa 22. toukokuuta 1981. Danielsonista – joka opittiin myöhemmin tuntemaan nimellä Daniel Bryan – kasvoi yksi 2000-luvun merkittävimmistä nimistä showpainissa. Mies vakiinnutti itselleen kulttisuosion Pohjois-Amerikan ja Japanin kehissä kauan ennen kuin nousi maailman suurimman painiliigan, WWE:n, huipulle 2010-luvulla. Tällä kaikella oli kuitenkin hintansa, sillä Danielson ilmoitti hiljattain eläköityvänsä painikehistä lukuisten aivotärähdysten aiheuttamien terveysongelmien takia.

Uutinen innoitti minut perehtymään vielä tarkemmin myös hänen aikaisempaan uraansa. Pitkää ja vaiherikasta taivalta showpainin indie-kentillä on vaikea tiivistää yhteen artikkeliin, mutta tärkeimmät käänteet toivottavasti päätyivät mukaan. Mukana on myös liuta kiinnostavia otteluita, joita oli mahdollista juttuun liittää.

Bryan Danielsonin painiura sai alkunsa vuonna 1999, kun hän lukiosta valmistuttuaan lähti harjoittelemaan Texas Wrestling Academyyn, jossa kouluttajina toimivat Rudy Boy Gonzalez ja Danielsonin lapsuudensankari Shawn Michaels. Ensimmäisessä ottelussaan 4. lokakuuta 1999 Danielson kohtasi treenikaverinsa Brian “Spanky” Kendrickin, jonka kanssa hän voitti myös ensimmäisen mestaruutensa, kun kaksikko nousi TWA:n joukkuemestariksi maaliskuussa 2000. Uransa alkuaikoina Danielson otteli puna-valko-sinisessä asussa ja naamiossa eli American Dragon -persoonassaan. Vaikka maski jäi historiaan ja painiasu vaihtui, fanit eivät kyseistä lempinimeä unohtaneet – ja Danielson esiintyi toisinaan American Dragonina myös ilman maskia painiessaan.

Video: Spanky vs. American Dragon (TWA, 2000)

Board of Education vs. American Dragon & Spanky (TWA, 2000)

 

bryan_danielson_shawn_michaels

Shawn Michaels ja The American Dragon

 

Vuonna 2000 Danielson kirjoitti farmisopimuksen World Wrestling Entertainmentin (silloinen WWF) kanssa ja pääsi harjoittelemaan Memphis Championship Wrestling -nimiseen farmiliigaan, jossa häntä koulutti WWE-painija William Regal. Danielson ehti kerryttää tittelisaldoaan voittamalla kyseisen liigan kevyen raskaansarjan mestaruuden ja joukkuemestaruuden (jälleen Brian Kendrickin kanssa) ennen kuin WWE katkaisi yhteytensä MCW:hen vuotta myöhemmin.

Danielson pääsi esiintymään WWE:n pienemmissä ohjelmissa (Velocity, Heat) muutamaan otteeseen, mutta hänen puolitoistavuotinen WWE-sopimuksensa päättyi heinäkuussa 2001. Mies paljasti myöhemmin kirjassaan Yes!: My Improbable Journey to the Main Event of Wrestlemania (2015), että häntä kaavailtiin mukaan WWE:n uuteen kevytsarjalaisten divisioonaan ja että hän olisi debytoinut Royal Rumblessa vuonna 2001. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan WWE-ura antoi vielä odottaa itseään, vaikka Danielson esiintyi jälleen 2003 muutamia kertoja Velocityssä otellen mm. Jamie Noblea ja John Cenaa vastaan.

American Dragon vs. William Regal (MCW, 2001)

John Cena vs. Bryan Danielson (Velocity, 2003)

Vuonna 2002 Pohjois-Amerikan painiskeneen ilmestyi uusi liiga, jonka kautta Danielson nousi kulttistatukseen intohimoisten painifanien keskuudessa. Painitallenteita tuottanut RF Video tarvitsi uuden hittituotteen, kun vanha yhteistyökumppani ja best seller Extreme Championship Wrestling lopetti toimintansa ja myi WWE:lle oikeudet tavaramerkkeihinsä ja videokirjastoonsa. ECW:n kohtalo jätti tyhjiön, jota paikkaamaan perustettiin Ring of Honor – jonka ensimmäisen tapahtuman (The Era of Honor Begins) pääottelussa Danielson otteli Christopher Danielsia ja Low Ki’tä vastaan. Kyseisiä miehiä pidetäänkin Ring of Honorin isähahmoina. Danielsonista kasvoi yksi liigan tärkeimmistä tukipilareista, ja Ring of Honorin voi katsoa olleen Danielsonin kotiliiga hänen indie-vuosinaan.

 

Bryan Danielson in WWF

Danielson silloisessa WWF:ssä.

 

Ring of Honorin alkuvuosina Danielson voitti mm. ensimmäisen Survival of the Fittest -turnauksen ja otteli useita erilaisia matseja Homicidea vastaan. Homicide-otteluista viimeinen käytiin teräshäkin sisällä, ja Danielson voitti ottelun kieputtamalla Homicidea harteillaan lähes kaksi minuuttia!

Ensimmäisen ROH-mestaruutensa Danielson voitti vuonna 2005 päihittäen James Gibsonin (Jamie Noble) maailmanmestaruudesta. Monumentaalisen, liki puolitoista vuotta (462 vuorokautta) kestäneen mestaruuskautensa aikana Danielson ehti puolustaa titteliään vakuuttavat 38 kertaa niin Ring of Honorin omia miehiä kuin muidenkin liigojen painijoita vastaan. Tänä aikana Danielson julisti olevansa “Best in the World” – maailman paras – ja Ring of Honor nostatti profiiliaan tarjoamalla valtavirtapainista poikkeavaa tyyliä mestarinsa Danielsonin johdolla.

Chris Hero, ääriväkivaltaisena tunnetun Combat Zone Wrestlingin edustaja, haastoi Danielsonin alkuvuonna 2006 muttei onnistunut häntä voittamaan. Vastaiskuna CZW:n invaasiolle Danielson vieraili heidän tapahtumissaan ottelemassa, ja liigojen vihanpito yltyi täydeksi sodaksi. ROH:n ja CZW:n viisihenkiset joukkueet kohtasivat toisensa pahamaineisessa Cage of Death -ottelutyypissä. Taistelu päättyi lopulta Ring of Honorin voittoon, vaikka Danielson kääntyi ottelun aikana Samoa Joeta vastaan.

 

Nigel McGuinness ja Bryan Danielson, Ring of Honor.

Nigel McGuinness ja Bryan Danielson, Ring of Honor.

 

ROH:n maailmanmestaruuteen yhdistettiin Ring of Honorin seuraavaksi arvokkain mestaruus ROH Pure Championship loppuvuonna 2006, kun maailmanmestari Danielson voitti Pure-mestari Nigel McGuinnessin tämän kotimaassa Englannissa. Kyseistä ottelua pidetään yhtenä Danielsonin uran – sekä Ring of Honorin historian – parhaimmista.

Danielson puolusti mestaruuttaan menestyksekkäästi myös japanilaisen Pro Wrestling NOAH -liigan vierailijoita, kuten Naomichi Marufujia ja KENTAa (NXT:n Hideo Itami), vastaan. Hän hävisi mestaruutensa lopulta vanhalle viholliselleen Homicidelle vuoden 2006 viimeisessä tapahtumassa Final Battlessa.

Danielson – jonka olkapää oli vaurioitunut – piti tappionsa jälkeen tauon, kunnes palasi Ring of Honoriin toukokuussa 2007. Hän pääsi näin ollen juuri sopivasti mukaan liigan ensimmäiseen maksulähetykseen (Respect is Earned), jossa mies otteli samassa joukkueessa ROH:n silloisen maailmanmestarin Takeshi Morishiman kanssa. Danielson haastoi Morishiman mestaruusotteluun vielä saman vuoden aikana ja kärsi kyseisessä koitoksessa verkkokalvon irtauman. Kun Danielson oli toipunut silmäleikkauksestaan, mies kohtasi Morishiman vielä useita kertoja, joista viimeinen eli Final Battle 2007 -tapahtuman “Fight without Honor” -ottelu käytiin New Yorkin Manhattan Centerissä 2 500 katsojan edessä. Wrestling Observer valitsi kyseisen matsin vuoden 2007 parhaimmaksi otteluksi, ja Danielson on myöhemmin kommentoinut, että hän koki kehittyneensä päteväksi painijaksi tämän nimenomaisen matsin myötä.

Bryan Danielson vs. Nigel McGuinness – ROH World & Pure Championship (ROH, 2006)

Bryan Danielson vs Takeshi Morishima (ROH, 2007)

Morishiman jälkeen Danielson ryhtyi kilpailemaan Austin Ariesin kanssa niin vastustajana kuin joukkueenakin; kaksikko yhdisti voimansa The Age of the Fall -nimistä ryhmittymää vastaan. Aries ja Danielson ottelivat ryhmää vastaan erilaisin stipulaatioin ja jopa haastoivat sen jäsenet Jimmy Jacobsin ja Tyler Blackin (Seth Rollins) Ring of Honorin joukkuemestaruusotteluun. Kaksikko jäi kuitenkin ilman menestystä, sillä vihainen Aries hankki joukkueelleen diskauksen käyttämällä aseenaan terästuolia lähes heti matsin alussa.

Ring of Honorin ja Pro Wrestling NOAH:n yhteistyösopimuksen ansiosta Danielson pääsi jälleen painimaan Japaniin, jossa hän otteli Yoshinobu Kanemarua vastaan GHC Junior Heavyweight -mestaruudesta. Danielson voitti kyseisen mestaruuden ja sai erityisluvalla puolustaa sitä myös Ring of Honorissa. KENTA onnistui kuitenkin pian palauttamaan kyseisen mestaruuden takaisin kotimaahansa. KENTAsta muodostuikin yksi Danielsonin tärkeimmistä vastustajista, ja he saivat toisistaan irti poikkeuksetta hienoja otteluja.

Bryan Danielson vs. KENTA (NOAH, 2008)

 

KENTA ja Bryan Danielson, Pro Wrestling NOAH.

KENTA ja Bryan Danielson, Pro Wrestling NOAH.

 

Danielson solmi uuden WWE-sopimuksen syksyllä 2009. Ennen lähtöään hän vielä haastoi Ariesin Ring of Honorin maailmanmestaruudesta ja paini viimeisen ottelunsa liigan riveissä. Jäähyväisottelussaan Danielson kohtasi vanhan kilpakumppaninsa Nigel McGuinnessin, joka otteli niin ikään viimeistä kertaa Ring of Honorissa ennen siirtymistään Total Non-Stop Actioninin riveihin. Danielson voitti ottelun ja jätti tunteikkaat jäähyväiset New Yorkin Manhattan Centerissä ROH:n fanien osoittaessa kovaäänisesti suosiotaan Europen ”The Final Countdownin” – Danielsonin kuolemattomimman sisääntulokappaleen – tahdissa.

Jäähyväiset (ROH, 2009)

Vaikka Ring of Honor oli tärkeä tekijä Danielsonin indie-perinnön luomisessa, hän paini myös lukuisissa muissa liigoissa ympäri maailmaa. Japaniin Danielson pääsi kehittämään taitojaan jo hyvin varhain, kun Shawn Michaelsin – ja TWA:n – kautta järjestyi mahdollisuus otella Frontier Martial-Arts Wrestlingin tapahtumissa yhdessä toisen TWA-oppilaan ja jo edesmenneen Lance Caden kanssa. Ensimmäisen WWE-sopimuksensa päätyttyä Danielson otteli American Dragon -persoonallaan New Japan Pro-Wrestlingissä, Japanin suurimmassa liigassa. Yhdessä Curry Manin (eli maskipäisen Christopher Danielsin) kanssa hän voitti IWGP Junior Heavyweight -sarjan joukkumestaruuden vuonna 2004.

Myöskään Euroopan kehät eivät jääneet Danielsonille vieraiksi. Vuonna 2003 hän vietti peräti puoli vuotta kierrellen Iso-Britannian liigoja, kuten ASW:tä, FWA:ta, WAW:tä sekä Premier Promotionsia, ja palasi saarivaltioon vielä useasti myöhempinä vuosinaan. Keväällä 2009 Danielson teki lyhyehkön visiitin saksalaiseen WXW-liigaan, jossa hän piti noin parin kuukauden verran hallussaan organisaation päämestaruutta.

American Dragon & Lance Cade vs. Hisakatsu Oya & Yoshinori Sasaki (FMW, 1999)

American Dragon vs. Tiger Mask IV (NJPW, vuosi tuntematon)

American Dragon vs. Doug Williams (FWA, 2003)

Pohjois-Amerikassa Danielson paini Ring of Honorin ohella myös lukuisissa muissa liigoissa, kuten vaikkapa ROH:n sisarliiga Full Impact Pro’ssa, jossa hän ehti feudata lyhyesti CM Punkia vastaan ja pitää hallussaan liigan mestaruutta 11 kuukautta. Danielson hävisi mestaruutensa lopulta Roderick Strongille.

 

Bryan Danielson ja CM Punk, Ring of Honor.

Bryan Danielson ja CM Punk, Ring of Honor.

 

Eteläisessä Kaliforniassa toimivassa Pro Wrestling Guerrillassa Danielson debytoi 2003 eli samana vuonna kuin kyseinen liiga perustettiin. Siellä Danielson sai kultaa vyötäisilleen heinäkuussa 2007 voitettuaan PWG:n maailmanmestaruuden El Genericolta (WWE:n Sami Zayn). Mestaruuden Low Ki’lle menetettyään – ja pienen tauon liigasta pidettyään – Danielson osallistui Battle of Los Angeles -nimiseen PWG:n merkittävimpään turnaukseen vuonna 2008, mutta Chris Hero katkaisi hänen etenemisensä välieräottelussa. Danielson myös väläytteli mainiota itseironiaa PWG:ssä muodostaessaan joukkueen Paul Londonin kanssa vuonna 2009 ja viitatessa itseensä ”American Dolphinina”. Saman vuoden syyskuussa Danielson päihitti Chris Heron PWG:n mestaruudesta mutta julisti tittelin vapaaksi heti sen voitettuaan, sillä oli juuri siirtymäisillään WWE:n leipiin.

Danielson ehti debytoimaan myös CHIKARAssa vuoden 2009 aikana ennen uuden WWE-uransa alkua. Mies osallistui mm. King of Trios -joukkueturnaukseen, joka on eräs liigan isoimmista tapahtumista. Claudio Castagnolin (Cesaro), Dave Taylorin ja Danielsonin muodostama Team Uppercut eteni aina turnauksen finaaliin saakka.

Bryan Danielson & Claudio Castagnoli vs. Mike Quackenbush & Jigsaw (Chikara, 2009)

Bryan Danielson vs. Shelton Benjamin (Northeast Wrestling, 2010)

 

bryan_danielson_mcguinness_chikara

Bryan Danielson vuonna 2010.

 

Danielson palasi hetkellisesti takaisin indie-liigoihin vielä kesällä 2010, kun WWE oli erottanut hänet väliaikaisesti. Danielson oli ollut mukana Nexus-nimisessä ryhmässä, joka ensimmäisessä esiintymisessään pisti koko kehän ja kaikki sitä ympäröineet henkilöt palasiksi Monday Night Raw’ssa. Kohtauksen aikana Danielson kuristi kravatilla kehäkuuluttaja Justin Robertsia niin brutaalin näköisesti, että WWE koki tapauksen liian väkivaltaisena ja päätti ottaa pienen hajuraon Danielsoniin sponsoreidensa säikähtämiseen vedoten. Kun Danielson kävi sen jälkeen Chikarassa ottelemassa Eddie Kingstonia vastaan, yleisö heitteli perinteisten paperinarujen lisäksi kravatteja kehään. Kohu laantui elokuussa 2010, jolloin Danielson sai palata takaisin WWE:hen, mutta mies kunnioitti silti indie-liigojen kanssa sopimiaan esiintymisiä otellen esim. EVOLVE:ssa ja Dragon Gate USA:ssa. Northeast Wrestlingissä 1. lokakuuta 2010 Shelton Benjaminia vastaan käyty ottelu jäi lopulta Danielsonin viimeiseksi indie-tason matsiksi.

 

Lisää...
Ville Vuohtoniemi

Ville Vuohtoniemi

Rauha, rakkaus, showpaini.

Previous post

Daniel Bryanin parhaat palat

Next post

Kielteisyydestä kiitollisuuteen – katsaus Daniel Bryanin WWE-uraan

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.