FCF WrestlingHaastattelutSuomipaini

Salomon Strid: ”Haluaisin tienata elantoni painimalla”

– Hitto, ryhdytään mekin painijoiksi, sanoi 13-vuotias Salomon Strid kaverilleen.

SubTV:n SmackDown! oli tehnyt poikiin vaikutuksen. Hulk Hogan ja The Rock tuijottivat toisiaan kehässä silmästä silmään, ja se oli Stridin mukaan helvetin siistiä.

Pohjois-Pohjanmaalla ei kuitenkaan voinut painia, joten pojat pääsivät ottelemaan vain videopelimaailmassa. Raw ja SmackDown! tuli silti katsottua joka ikinen viikko, ja Chris Benoit’nEddie GuerreronKurt Anglen ja Rey Mysterion kaltaiset painijat jättivät nuorukaiseen lähtemättömän vaikutuksen.

Tarina on oikeastaan varsin tavanomainen; siihen voi moni SubTV-sukupolven painifani samaistua.

Toisin kuin tähän.

 

 

Moni siitä unelmoi, mutta harva sen toteuttaa. Strid kuitenkin päätti, että hän tekee sen.

Viimeinen silaus oli se, kun Strid muutti Pohjois-Pohjanmaalta Helsinkiin ja kävi katsomassa FCF Wrestlingin debyyttitapahtuman, historian ensimmäisen Talvisodan.

– Ajattelin, että ”tässä tää nyt on, tänne mä haluan tulla painijaksi”.

Nuorukainen ei kuitenkaan hypännyt siltä seisomalta kehään, vaan päätti ensin suorittaa lukion ja armeijan alta pois.

Paini ei silti livahtanut hetkeksikään tulevan Suomen-mestarin mielestä ulos. Vaikkei Strid voinut vielä sitoutua painikoulutukseen, hän tutustui eri taistelulajeihin ja harrasti niitä aktiivisesti. Kokemusta tuli ainakin taekwondosta, jujutsusta, brasilialaisesta jujutsusta ja potkunyrkkeilystä. Päämääränä oli kuitenkin vain ja ainoastaan showpaini.

 


Kun Strid sitten lopulta astui painikoulutukseen, se oli pitkäaikaisen unelman täyttymys – vaikka tryout fyysisesti kivulias kokemus olikin.

– Olin lenkkeillyt tosi paljon ennen tryoutia ja valmistautunut siihen kaikin puolin hyvin. Melkoista rääkkiä se oli silti. Heti meni paikat paskaksi, ja kehäköysiin juokseminen oli yhtä tuskaa. Kroppa kärsi saatanasti.

Kärsimys ei kuitenkaan pysäyttänyt määrätietoista Stridiä.

– Treenaamisesta tuli pian tosi miellyttävää. Huomasin, että itsepuolustuslajeistani oli hyötyä ja että opin fyysisiä juttuja nopeasti.

Henkinen puoli olikin sitten vaikeampi ongelma – ja on edelleenkin, Strid myöntää.

– Olin ihan hermoraunio, kun piti astella ensi kertaa yleisön eteen.

Elettiin lokakuun puoliväliä vuonna 2011, ja FCF Wrestling oli kasannut kehänsä Hervannan vapaa-aikakeskukseen Tampereelle. Strid – joka esiintyi silloin nimellä Ricky Vendetta – otteli joukkueena niin ikään debyyttinsä tehneen Sara Elektran kanssa. Vastakkaisessa kulmauksessa seisoivat kokeneemmat konkarit Aurora ja Dr. No.

– Oli hirveä määrä perhosia vatsassa, mutta kehässä tuli sitten rauhallinen ja rento fiilis, ja kaikki meni hyvin.

Niin tosiaan meni. Minä itse satuin olemaan paikalla kyseisessä tapahtumassa, ja olen kirjoittanut edesmenneelle WrestlingAlertin foorumille samana lokakuisena iltana näin:

Sara ei jättänyt suurta vaikutusta minuun, mutta painijalle sopivan lookin omaava Ricky Vendetta sen sijaan onnistui lyömään itsensä hyvin läpi.

Onnistunut debyytti ei kuitenkaan vähentänyt paineita. Strid jännittää yhä edelleen jokaista otteluaan ”ihan sikana”, mutta se ei välttämättä ole kielteinen seikka.

– Steve Corino on sanonut, että painiminen kannattaa lopettaa silloin, kun ottelut eivät jännitä enää. Se on merkki siitä, ettet halua tätä tarpeeksi.

Ja Strid kyllä haluaa.

 

 

Jännittäminen ei kuitenkaan näy Stridin itsevarmoissa otteissa – eikä se ole estänyt miestä ottelemasta hienoja matseja muun muassa StarBuckiaStark Adderia ja Juhana ”King Kong” Karhulaa vastaan.

– Parhaat feudini olen otellut Adderia ja StarBuckia vastaan.

Kaikista ylpein hän on siitä, että pääsi kävelemään Talvisota XI:n pääotteluun hallitsevana Suomen-mestarina. Vielä yksitoista vuotta sitten Strid seurasi show’ta katsomon puolella, mutta nyt hän puolusti valtakunnan mestaruutta omaa kouluttajaansa Juhana Karhulaa vastaan.

Tästä herääkin varsin yksinkertainen kysymys. Mitä seuraavaksi, jos on jo onnistunut nousemaan Suomen huipulle?

– Karhulaa pitäisi vetää turpaan vielä kerran oikein kunnolla, että saisi sen päänahkan.

Se ei kuitenkaan ole Stridin ainut tavoite.

– Aloitan kesällä uuden koulutusryhmän kakkoskouluttajana, joten olisi aika jees, jos sitäkin kautta kykenisin jättämään jälkeni kotimaiseen painiin.

Myös ulkomaiset kehät kiinnostavat ”suomipainin Messiasta”.

– Tahtoisin päästä painimaan esimerkiksi Progress Wrestlingiin, Preston City Wrestlingiin tai Insane Championship Wrestlingiin. Se olisi varmasti hieno kokemus.

Strid kuitenkin kertoo, ettei se ole pelkästä puhelinsoitosta kiinni.

– Täältä Suomesta on aika vaikea päästä niihin kehiin. Pitäisi olla jo jonkinasteinen nimi, niin voisi olla parempi mahdollisuus. Esimerkiksi entiset WWE- ja TNA-painijat pääsevät sinne kyllä.

 

 

Britannia kuitenkin kutsuu Stridiä jo tänä keväänä, kun mies lentää World Association of Wrestlingin kehään Englantiin. Kyseessä on promootio, jota pyörittävät WWE-tähti Paigen vanhemmat Ricky ja Saraya Knight.

– Parissa show’ssa pääsen painimaan.

Heinäkuussa Strid matkaa puolestaan Tukholmaan kouluttajansa Karhulan kanssa. Enemmänkin tekisi mieli reissata, mutta lentäminen on kallista.

– Ei niillä ole varaa lennättää suomalaisia painijoita kehiinsä. Tanskasta, Ranskasta, Italiasta, Espanjasta ja muualta saa halvemmalla, kun voi matkustaa autolla ja tunkea monta äijää samaan kyytiin.

Rahaa pitää siis käyttää itse, jos mielii Suomen ulkopuolelle. Niin Strid on tehnytkin – ja se on kannattanut. Painimatka Yhdysvaltain Kaliforniaan on kokemus, jota Pohjois-Pohjanmaan pienestä Muhoksen kunnasta kotoisin oleva showpainija pitää tämänhetkisen uransa kohokohtana.

Tokkopa olisi nuori SubTV:tä katsellut poika uskonut näkevänsä televisiosta tutun Matt Hardyn jonain päivänä lihassa ja veressä – omana kolleganaan. Se päivä kuitenkin koitti kalifornialaisen All Pro Wrestlingin tapahtumassa, jossa esiintyi muitakin maailmankuuluja painijoita, kuten Montel Vontavious Porter.

All Pro Wrestlingin lisäksi Strid pääsi painimaan Hoodslam-nimisessä promootiossa. Sieltä hänelle jäi hauskoja muistoja myös kehän ulkopuolelta.

– Nukuin melkein koko reissun Hoodslamin treenihallin sohvalla. Yhtenä yönä herään siihen, kun Rich Swann kutittelee jalkapohjiani, ja Brian Kendrick virnuilee taustalla. Nousin sitten ylös ja liityin heidän seuraansa, ja Kendrick piti parin tunnin seminaarin politiikasta. Se oli hauska kokemus. Hyvin sekopäistä meininkiä.

Hoodslamissa Strid pääsi painimaan vajaan tuhannen katsojan edessä. Se on suurin yleisö, jolle mies on koskaan esiintynyt.

– Sitten taas yhdessä show’ssa oli vain noin 30 katsojaa. Se oli sellainen dojo-tapahtuma, joka järjestettiin pienelle mutta intensiiviselle yleisölle treenihallilla. Kohtasin pääottelussa mestarin, Wise Guyn. Se oli kova matsi.

Palaute oli pelkästään positiivista. Esimerkiksi Hoodslam-joukkue The Stoner Brothers kehui Stridin ketteryyttä ja teknistä osaamista vuolaasti. Stridiä pyydettiinkin paikallisiin painitreeneihin, mutta miehen piti lähteä takaisin Suomeen.

– Jos olisi enemmän rahaa, niin lentäisin sinne uudestaan.

 

 

Myös aika on kortilla. Kun Strid pääsee töistä kotiin, hän menee suoraa tietä joko kuntosalille tai painitreeneihin ja suihkun kautta nukkumaan.

– Ei siinä ehdi paljon painia katsella.

Entinen Suomen-mestari on kuitenkin kärryillä painimaailman asioista, ja hän pyrkii katsomaan WWE:n maksulähetykset.

– WrestleManiassa kiinnostaa Dean Ambrosen ja Baron Corbinin ottelu. Olen diggaillut Corbinista. Yksinkertainen mutta tehokas tyyppi. Ei tarvitse miljoonia heittoja tai voltteja. Helvetin hyvännäköisiä lyöntejä ja matseja.

Corbinin lisäksi Strid ylistää Roman Reignsiä.

– Reigns on paras esimerkki tehokkaasta painijasta. Jotkut valittavat, että ”se osaa vain viisi liikettä ja puhuu monotonisesti”, mutta minä nautin joka ikinen kerta, kun Reigns on kehässä.  Ei se samanlainen mikkimies ole kuin joku John Cena tai Shawn Michaels, mutta sillä on hiljaista, vahvan tyypin karismaa.

Lempiottelunaan Strid pitää Triple H:n ja The Undertakerin WrestleMania 28 -kohtaamista.

– Draama ja tarinankerronta oli jotain täydellistä. Kunnon taideteos. Melkein itku kurkussa matsia katsoin.

Strid paljastaakin pitävänsä vanhan koulukunnan painista. Inspiraatiota hän on saanut SubTV-aikaisten painijoiden lisäksi Jake ”The Snake” Robertsilta ja ”Macho Man” Randy Savagelta.

 

 

Niin, ja lopuksi sitten se kuuluisa kissa pöydälle. Mistä uusi kehänimesi tulee, Salomon Strid?

– Salomon oli minun mummuni isoisän etunimi, ja Strid tulee death metal -yhtye Soilworkin laulajasta, Björn Stridistä.

Strid kertoo, että perhe ja musiikki ovat hänelle tärkeitä.

– Uudessa kehänimessä on sisältöä. Se on nimi, joka merkitsee jotakin.

Samalla se on nimi, joka erottuu joukosta. Se on tärkeä seikka painijalle, joka tähtää korkealle.

– Vaikken koskaan pääsisi WWE:hen, niin haluaisin silti tienata elantoni painimalla. Sitä varten pitäisi vaan varmaankin muuttaa Jenkkeihin tai Britteihin.

Ja suomipaini menettäisi Messiaansa.

 

Eetu "Enska" Lehtinen

Eetu "Enska" Lehtinen

Smarkside-universumin ylläpitäjä, joka rakastaa laadukasta showpainia.

Previous post

Naiset, jotka painivat miehiä vastaan

Next post

WWE-veikkaus 2017: NXT TakeOver Orlando

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *