FCF WrestlingSuomipainiViisi pointtia

Viisi pointtia: FCF Myrskyvaroitus

Päivämäärä: 29.2.2020

Paikka: Helsinki (Yökerho Pressa)


Kevään kahden Wrestling Show Liven väliin ahdettiin vielä yksi tapahtuma. FCF Wrestlingin Myrskyvaroitus tuntui nimestään huolimatta Sideshow-teeman jatkajalta. Karkauspäivänä näyttämölle astuivat alakortin puurtajat ja kotimaamme kokemattomat nimet.


1. Uudistunut Dynastia

Regina Rosendahlin ja Salomon Stridin epäpyhä liitto on tullut ilmeisesti jäädäkseen. Näin pystyimme päättelemään viimeistään siinä vaiheessa, kun illan seremoniamestarina toiminut Shemeikka (linkkuveitsestä löytyy uusia työkaluja jatkuvasti) kuulutti Rosendahlin, Stridin ja Septimuksen kolmikon paikalle Uutena Dynastiana. Tampereella syntynyt liittouma toimi yhdessä nyt neljättä kertaa ja pitäähän se sanoa, homma toimii.

Toki, dynamiikka (ottakaa huikka) ei ole ainakaan vielä yhtä timanttinen kuin Dynastian ensimmäisessä versiossa. Smooth & Stoned Connectionin haudan päällä tanssiva Prinssi Make ja Rosendahl muodostivat erittäin toimivan aktin, eikä samanlaista kemiaa ole vielä havaittavissa uuden kolmikon jäsenistä. Stridin ja Septimuksen välinen mestarin ja oppipojan suhde osoittautui toimivaksi viime vuoden aikana, mutta millä tavoin homma muuttuu “ilkeän äitipuolen” astuttua mukaan kuvioihin? Hetkittäin tuntuu siltä, että Septimus on vain astetta Reginan Vankia pätevämpi olento ylempiensä poukoteltavana.

Mikä oikeastaan on tarinankerronnallisesti syy Stridin ja Rosendahlin voimien yhdistämiseen? Tarvitseeko Strid Rosendahlin tukea Stark Adderin pieksemiseen? Tarvitseeko Septimus naisellista otetta koulutuksessaan? Onko jääkuningatar loihtinut Stridin palvelukseensa mustan magian avustuksella ja pakottanut tämän vaihtamaan painihousunsa?

Mutta kuten sanottua, homma toimii.

Kun kehässä on Suomen terävintä kärkeä edustava Strid, tasokas Rosendahl sekä jatkuvasti omia kehitysaskeleitaan ottava Septimus, on kehätoiminnan osalta aina tarjolla pomminvarmasti vähintään perusvarma ottelu.


2. Naisenergiaa koko rahan edestä

Kuten kaikki lukijat toivottavasti tässä vaiheessa tietävät, FCF Wrestlingillä on käytössään Pohjoismaiden historian suurin kattaus naispainijoita. Naisosasto Rosendahlia ja Jessica Lovea lukuun ottamatta on vielä kohtuullisen kokematon, joten on aina hienoa kun lähes koko konkkaronkka nousee kehään painin merkeissä. Toki mystinen Pandora tuntuu kadonneen kuin tuhka tuuleen Toni Tammisen ja The SANin “bromanssin” synnyttyä, mikä on sääli. Mutta tässä tapahtumassa takahuoneen haastatteluvastuussa nähtiin tuore kasvo Maria “Lola” Dolores. Espanjaa puhuva mediatyön ammattilainen näyttää kyllä jollain tavalla tutulta…

Mutta, takaisin asiaan.

Illan avanneessa joukkueottelussa Uuden Dynastian kohtasi Reimin, Nikitan ja Sonjayn energinen trio. Maailman kehittynein painija Reimi tyytyi pääosin rooliinsa joukkueensa kuumana vaihtona, joten valokeila kohdistui tiimin kokemattomampaan kaksikkoon. Nikita toi atleettisten temppujensa mukana uusia palasia hahmoonsa, mainittavampana cheerleader-lookki pompemeineen. Ottelun sydän oli kuitenkin Sonjay. Sonjayn muutamasta kehäesiintymisestä tämä oli selkeästi ehjin ja diggaan erityisesti suuntautumisesta potkupohjaiseen liikerepertuaariin. Judas Priestin pohjalta syntynyt liittoutuminen maagisen Super-Jarin kanssa on ladattu täyteen potentiaalia. Toivottavasti tästä saadaan revittyä materiaalia vielä pitkään.

Illan aikana myös Mutsi pääsi jakamaan pullantuoksuista oikeutta pahaa aavistamattomille Kekelle ja Patrik Miedolle. Mutsilla on edelleen tuoreista naisista vahvin hahmo takanaan ja sen avulla saa otteluistaan hupaisia katsottavia vaikkei millintarkkoja rannelukkoja ehkä nähdäkään. Ja ainakin omaksi yllätyksekseni Mutsi vielä voitti kaksi karua karpaasia!


3. Pedal to the McMetal

Johnny McMetalin aikakausi FCF:n huipulla nähtiin ennen kuin itse eksyin FCF:n tapahtumiin ensimmäistä kertaa kesällä 2015. Parivuotisen kehätauon jälkeen McMetal on pyörinyt lähinnä alakortin otteluissa ilman kummoista päämäärää. Syksyn käännös konnaksi on virkistänyt McMetalin aktia jonkun verran. Painikansan perään huuteleva McMetal saattoi olla paikoitellen koko porukan kuivin ilmestys, mutta nykyisessä, mulkummassa McMetalissa on enemmän kaivattua särmää.

Kuten edellisen Wrestling Show Liven pointeissa uumoilinkin, McMetalin ja Polar Pekon välinen oli viihdyttävä. Pekko oli oma itsensä eli “vain” pirun taitava, mutta samalla siivellä McMetal tarjosi kelvollisimman yksilösuorituksen minkä muistan häneltä nähneeni. Vaikkei pokka meinannutkaan pitää, kun joku tuntematon yleisön jäsen vaati McMetalia riisumaan paitansa, niin itse ottelun ajan McMetal keskittyi Pekon tylyyn murjomiseen. Kuten pääsinkin Jälkipyykkinarulla sanomaan, tämä ottelu oli solidi.

Mutta se lopetus…

Mutsin keihästyksen mennessä kohteeksi tarkoitetusta Pekosta ohitse ja suoraan McMetalin pumpattuun vatsalihaksistoon, ei tuomari Juholle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin diskata Pekko. Eihän tämä pudotetun jäätelön vuoksi alkanut koitos voi tähän jäädä!

Sanoin kyllä, että ottelu oli solidi, mutten sanonut haluavani lisää!


4. Praise the SAN

Illan pääottelussa nähtiin revanssi syksyn Sisu8-välierästä. Nyt entiset “parhaat kaverit” Viktor Tykki ja The SAN pääsisivät selvittämään välinsä ilman ulkopuolisten tekijöiden pööpöilyä. Ajatus oli toki kaunis, mutta tällä kertaa otteluun sekaantui ENEMMÄN väkeä kuin viimeksi! Onko ottelun lopputulos rehti ja rehellinen, kun paikalle ryntäävät vuorotellen Toni Tamminen, Dr. No, Mahtava Perkules ja Reimi?

Mutta ennen pakollisia asenteen aikakaudelta tuoksahtanutta sekaantumisrysää nähtiin sangen oivallinen, jopa mainio ottelu. Hienosti kaksikkoa ei vaan heitetty kehiin muksimaan toisiaan, vaan illan päättävää kohtaamista rakennettiin tapahtuman mittaan muutamalla rakentelevalla segmentillä. Ensin Perkules yritti houkutella kadonnutta lammastaan vielä kerran Mustan Aukon syvyyksiin, luonnollisesti epäonnistuen. Lisäksi Tykki ja SAN pääsivät purkamaan tuntojaan myös mikin varressa ennen väliaikaa. Toki The SANin sisääntulojen määrä illan aikana alkoi saavuttaa jo suorastaan “Kevin Nash vuoden 2000 Nitrossa” -tason mittasuhteet.

Mutta kuten sanottua, illan päätti mainio ottelu. Tykki oli elementissään myös vauvanaamana ja möi jalkaansa perkuleellisen uskottavasti läpi ottelun. Ota Matt Jackson tästä mallia! Tykille tämä oli toki yksi kova ottelu muiden joukossa, mutta samalla The SANin ensimmäinen pääottelu yksilöottelijana.

Kuten ääniaalloilla tulee usein puheeksi, niin The SAN ei tykittele henkeäsalpaavia liikesarjoja ottelusta toiseen. Siitä huolimatta hänen ottelunsa ovat usein sangen maittavia (ks. ottelu Jessica Lovea vastaan viime vuoden Ropeconista, kunhan se joskus hamassa tulevaisuudessa näkee päivänvalon videomuodossa). SAN omaa tiukan käsityksen painin perusteista ja onnistuu rakentamaan yksinkertaisista palasista toimivan ottelun.

Yleisö tarjosi ottelun jälkeen pienen “mainio matsi” -huudon. Tykille tämä ei ollut ensimmäinen kerta. The SANin tulevaisuudessa on näillä otteilla vielä monta vastaavaa yleisöreaktiota tulossa.


5. Kehitys kehittyy

Kuten noista alla olevista numeraalisista arvosanoista voi bongata, ei Myrskyvaroitus kokonaisuutena räjäyttänyt sukkia jaloista. Illan mainiota pääottelua lukuun ottamatta toiminta oli aika tavanomaiseksi luokiteltavaa.

Älkääkä käsittäkö nyt väärin, illan tarjonta oli paikan päällä jälleen hyvä kokemus. Perusviihdyttävä ilta painin parissa, joka kului jälleen hyvässä porukassa ja hyvässä hengessä. Mutta kyseessä ei ollut jäätävän ikimuistoinen tykitys.

Ja se on ihan okei.

Valtaosalla rosterista on kuitenkin kokemusta alla alle kuuden vuoden ajalta. Se on showpainin mittapuulla vielä aika vähän, etenkin kun ottaa huomioon verrattain vähäiset tapahtumamäärät kotoisessa pohjolassamme verrattuna showpainin kulttuurillisiin kotipesiin Yhdysvalloissa, Englannissa, Japanissa tai Meksikossa.

Suomipainin tulevaisuuden peruskivet on valettu vakaalle pohjalle. Kasvun ja kehittymisen seuraaminen yleisöstä on ainakin itselleni yksi palkitsevimpia asioita myös kotimaisen painin seuraamisessa.

Tämä ilta on vain yksi askel pitkällä polulla.


Tulokset:

  1. Uusi Dynastia (Regina Rosendahl, Salomon Strid & Septimus) voittivat Reimin, Sonjayn ja Nikitan. Arvosana: 6/10
  2. Mike Nomad voitti Dr. Non. Arvosana: 3/10
  3. Mutsi voitti Keken ja Patrik Miedon kolminottelussa. Arvosana: 5/10
  4. Toni Tamminen voitti Jake Luupään Tuoli Paalussa -ottelussa. Arvosana: 6/10
  5. Johnny McMetal voitti Polar-Pekon diskauksella. Arvosana: 6/10
  6. Viktor Tykki voitti The SANin. Arvosana: 8/10

FCF Myrskyvaroituksen arvosana: 6/10

Lisää...
Semi Salmikannas

Semi Salmikannas

Ammattimainen tyhjäntoimittaja, jonka elämässä showpaini on roikkunut mukana sitkeän torakan lailla yli vuosikymmenen ajan. Toimii vakioäänenä Smarksiden ääniaalloilla ja onnistuu unohtamaan velvoitteensa kirjoitetun sisällön tuottajana. Kaikin puolin stereotyyppinen paininörtti, jonka naama kelpaa vain ja ainoastaan radioon.

Previous post

WWE-veikkaus 2020: Elimination Chamber

Next post

Uusi Knockouts-mestari ja ottelusarjan alku - Impactin vierailu Meksikoon oli uuden kauden alku

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.