FCFViisi pointtia

Viisi pointtia: FCF Wrestling Show Live! (2.2.2019)

Päivämäärä: 2.2.2019

Sijainti: Helsinki, Suomi (Teatteri Forum)


FCF Wrestling ei ole enää entisensä. Toimitusjohtaja Juhana ”King Kong” Karhulan laiva on uppoamassa, ja Mustan Aukon lonkerot aikovat imaista sen ihan pohjaan saakka. Teatteri Forumin yleisö sai kokea likipitäen nihilistisen illan, jossa puukkoa suorastaan uitettiin ystävien selässä. Onko FCF:llä enää toivoa, ja olimmeko me väärässä, kun kerroimme tarvitsevamme kuningasta emmekä sankaria?


1. On hienoa olla väärässä

Kirjoitin omine sormineni tammikuun alussa näin: ”Se, että mestari, tässä tapauksessa Mikko Maestro, kamppailee ylivoimaista stablea vastaan, on pahasti kulunut showpainin klisee eikä jaksa siten herättää kiinnostusta.” Nyt, vain kuukautta myöhemmin, olen jo eri mieltä tammikuisen itseni kanssa. Traagisen sankarin taistelu ylivoimaista uhkaa vastaan on toki ikiaikainen tarina, mutta kyllä se silti jaksaa yhtä kaikki herättää kiinnostusta, jos se tehdään oikein – ja voi pojat, kuinka oikein FCF sen onnistuikaan tekemään.

Vili Raato nousi tässä tapahtumassa uudeksi FCF-mestariksi. Mikko Maestron mestaruuskausi kesti näin ollen vain pari kuukautta. Raato ei kuitenkaan tehnyt sitä yksin, vaan hänellä oli koko Musta Aukko apunaan. Kylmäävintä oli, kun ”Häijy” Heimo Ukonselkä saapui verhojen takaa esiin, räjäytti Teatteri Forumin liitoksistaan ja potkaisi sen jälkeen mestari Maestroa suoraan päähän. Pian Ukonselkä seisoi samassa rivissä Viktor Tykin, The Sanin ja Pyöveli Petrovin kanssa, ja sekös sai sadistisen hymyn sysimustan Mahtavan Perkuleksen kelmeille kasvoille.

Jo tuossa on showpainin taikaa. Miksi Ukonselkä siirtyi satanistisen sakin joukkoon? Miksi Mikko Maestro asteli soitellen sotaan, vaikka ”The Rebel” StarBuck oli jo aikoja sitten yrittänyt takoa järkeä nuoren sankarin aivoihin? Mitä Maestrolle sattuu seuraavaksi, ja jatkaako masentava Musta Aukko pahaenteistä kasvuaan?

Kutkuttavinta tässä kaikessa on kuitenkin se, että Musta Aukko on oikeasti mielenkiintoinen liittoutuma. Kyseessä ei ole mikä tahansa pahennusta aiheuttava showpainiklaani, vaan ryhmä, jonka päämääränä on Mahtavan Perkuleksen mukaan ”suunnattoman kivun, epäinhimillisen tuskan ja helvetillisen kärsimyksen tuottaminen”. Nyt mestarina on puhdasverinen saatananpalvoja, jota jopa Regina Rosendahl kumartaa.

Ihoni on kananlihalla.


2. Onneksi Teddy Long pysyi poissa

Reginasta puheen ollen, yksi illan parhaimmista yllätyksistä oli se, että hän sai toden totta otella tasaväkisen ottelun Jami Aaltoa vastaan. Eikä Regina ainoastaan otellut Aaltoa vastaan, vaan myös voitti hänet. Pelkäsin nimittäin sitä, että ottelu olisi muutettu joukkueotteluksi, mutta sen sijaan Regina ja Aalto saivat kunnian normalisoida miehen ja naisen välisiä matseja, mikä on todella hyvä suunta. Ottelu oli kaiken lisäksi varsin hyvä, ja eritoten ensimmäiset minuutit pitivät jännityksen yllä.

Onneksi siis Teddy Long pysyi poissa, mutta samaa ei voi sanoa Make Smoothista. Ottelun jälkeen kävi nimittäin niin, että Regina päätti leikata Aallolta rastan irti. Nyt se kyseinen rasta lienee jonkin sortin sotamuisto, joka saattaa päätyä jopa Mustan Aukon käsiin. Kamalinta tässä on kuitenkin se, ettei Jami Aallon parasta ystävää eli Make Smoothia näkynyt mailla halmeilla. Teatteri Forumissa Smooth kyllä todistetusti oli, sillä itsekin päädyin miehen haastateltavaksi show’n alla.

Kuvailin tapahtumaa tämän jutun ingressissä nihilistiseksi. Samoin teki ylläpitäjä Vuohtoniemi show’n Jälkipyykkinarussa. Kurjalta tuntui myös Jami Aallon kohtalo. Tämä koko ilta olikin likimain yhtä musertava kuin Episodi V – Imperiumin vastaisku. Sydän särkyi ottelusta toiseen, ja kaiken aikaa kehän yllä leijui Mustan Aukon dystooppinen pilvi. Ensin Sepi verhoutui mustaan paitaan, sitten Smooth pesi kätensä kuin Pontius Pilatus konsanaan.

Olemmeko tunnelissa, jonka päässä ei ole valoa?


3. Heimon paluu oli illan hetki

Smarksiden Showpainiopas sisältää sanaston, jonka yksi käsite on pop eli positiivinen yleisöreaktio. On kuitenkin olemassa myös tarkentava käsite, jos yleisöreaktio on erityisen positiivinen. Se on nimeltään monster pop, ja juuri se on oikea sanaliitto kuvaamaan sitä vastaanottoa, jonka ”Häijy” Heimo Ukonselkä Teatteri Forumissa sai. Oli kuin koko rakennus olisi repeämässä liitoksistaan, kun yksi kotimaisen showpainin kivijaloista käveli määrätietoisesti kehään juuri silloin, kun mestari Mikko Maestro oli pahassa pinteessä.

Sana monster sopii Ukonselkään myös siksi, että Heimo toi Vince Russon haamun mukanaan kehään. (Olkoonkin, että herra Russo on yhä hengissä.) Ukonselkä oli nimittäin lisänimensä veroisesti häijy – ja puukotti paitsi Maestroa myös FCF:n katsojia selkään. Yleisön iloinen riemu muuttui silmänräpäyksessä kauhistuneeksi suruksi, ja hetken päästä tuomari Teemun käsi laskeutui kolmannen kerran kanveesiin. Vili Raato, tuo pahansuopa saatananpalvoja, sai FCF:n kimaltelevan aarteen kylmiin käsiinsä, ja Ukonselkä käänsi selkänsä.

On totta, että Ukonselän swerve tuli todella nopeasti. On myös totta, että se tuli tietyllä tavalla epäloogisesti, koska Maestro oli jo valmiiksi pinteessä. Sekin on totta, että Ukonselän käänne olisi voinut tapahtua myöhemmin, jolloin siitä olisi voitu puristaa kauemmin mehua irti. Heimon paluu oli joka tapauksessa illan hienoin hetki, ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että Ukonselkä on mielenkiintoisempi hahmo Mustan Aukon alinomaa vahvistuvissa riveissä kuin FCF Wrestlingin sankarina, sillä tuon kyseisen sankarin viitta istuu paremmin jonkun muun harteille ja on toivoni mukaan väriltään vaaleanpunainen…


4. FCF on liekeissä

Tätä ei voi tarpeeksi korostaa. FCF Wrestling tarjoaa juuri nyt aivan ilmiömäisen hienoa viihdettä, joka on lähempänä taidetta kuin koskaan aikaisemmin. Juuri se saa FCF:n liekkeihin, sillä hahmot ja tarinat ovat puhjenneet sellaiseen kukkaan, jollaista ei ole Suomen kehissä koskaan ennen nähty. Sanon tämän pitkän linjan seuraajana, sillä olen käynyt katsomassa kotimaista painia jo Pro Wrestling Finlandian ajoista lähtien, eikä Valhalla Pro Wrestling ehtinyt kahdessa show’ssaan tarjota tarinoita.

FCF Wrestling ei tarjoa enää pelkästään ryppyotsaista painia painifaneille, vaan nykyinen suuntaus on alati taiteellisempi ja teatraalisempi. Samalla lajityypin pariin on helpompi imeytyä mukaan myös showpainin ulkopuolelta. Hahmojen kirjava katras sisältää huumoria, draamaa ja jopa kauhua, ja on kuin painijat saapuisivat valkokankaan läpi kehään. Eikä se varsinainen kehätoiminta jää todellakaan toiseksi, sillä myös ottelut ovat mielestäni tasokkaampia kuin ennen. Siinä missä Mutsi ja Teuvo saavat yleisön nauramaan hauskoine kommelluksineen, Polar Pekko ja Tammisen Toni vetävät maton katsojien jalkojen alta huikeine otteineen.

Toivoisin enää ainoastaan sitä, että näistä jännittävistä juonikuvioista saataisiin enemmän irti esimerkiksi YouTuben puolella. Facebook-haastattelut ja -segmentit ovat hyviä, mutta laadukkaat, lyhytelokuvan kaltaiset nettivideot voisivat nostaa FCF Wrestlingin tason jo pelottavan korkealle. Tilanne on yhtä kaikki parempi kuin koskaan aikaisemmin, ja sen vuoksi juuri nyt on otollisin aika levittää FCF Wrestlingin sanomaa eteenpäin niin paljon kuin mahdollista.


5. MUSTA AUKKO

MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO.

MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO MUSTA AUKKO.


Tulokset:

  1. Viktor Tykki voitti Ionin ja nousi Frank Andersson Nordic Wrestling -mestaruuden ykköshaastajaksi. Arvosana: 7/10
  2. Salomon Strid ja Sepi voittivat Keken ja Patrik Miedon. Arvosana: 5/10
  3. Stark Adder voitti H.C. Andersenin luovutuksella. Arvosana: 4/10
  4. Regina Rosendahl voitti Jami Aallon. Arvosana: 5/10
  5. Shemeikka voitti Björn Semin. Arvosana: 7/10
  6. Vili Raato voitti FCF-mestari Mikko Maestron ja nousi uudeksi FCF-mestariksi. Arvosana: 6/10

FCF Wrestling Show Live -tapahtuman arvosana: 7/10


polls

Lisää...
Eetu "Enska" Lehtinen

Eetu "Enska" Lehtinen

Smarksiden ylläpitäjä, joka on päivisin paikallislehden toimittaja ja öisin oman elämänsä Vince Russo. Taskusta löytyvät myös äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan paperit. Kaikkiruokainen painifani, joka rakastaa draamaa ja suuria tunteita mutta eritoten kultaista 80-lukua.

Previous post

Jälkipyykkinaru #22: FCF Wrestling Show Live! (2.2.2019)

Next post

Jälkipyykkinaru #23: WWE Royal Rumble 2019

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.