HistoriaSunnuntaijuttuWWEWWF

Donald Trump kietoutui showpainiin jo 80-luvulla, ja se on sidoksissa siihen, miksi urheilun ovet aukesivat nimenomaan Floridassa


Tuskinpa kukaan meistä on elänyt kummallisempaa aikaa kuin nyt keväällä 2020. Syynä aikojen erikoisuuteen on tietenkin koronavirus, joka on laittanut uusiksi koko läntisen maailman toimintatavat. Keskeinen hahmo kriisiin vastaamisessa on luonnollisesti ollut Yhdysvaltain presidentti Donald Trump. Showpainin fanille tässä kaikessa myllytyksessä mielenkiintoinen sivujuonne on ollut presidentti Trumpin ajoittaiset viittaukset WWE:hen ja ystäväänsä Vince McMahoniin. Tässä artikkelissa pyrin tekemään selkoa siitä, mitä kaikkea presidentti Trumpin ja McMahonin perheen erityissuhteen taustalta löytyy.


Donald Trumpin ja Vince McMahonin suhde yltää aina 1980-luvulle saakka, mutta aluksi on syytä perehtyä nykyhetkeen.

Koronaviruspandemian vuoksi käytännössä kaikki urheilusarjat pakotettiin tauolle, mutta poikkeuksen on tehnyt showpaini. Huhtikuussa hämyisten neuvotteluiden jälkeen Floridan osavaltion kuvernööri Ron DeSantis katsoi showpainin olevan välttämätöntä liiketoimintaa, ja näin ollen WWE on poikkeusluvan turvin saanut kuvata viikoittaisia tv-ohjelmiaan Orlandossa sijaitsevassa Performance Centerissä.

Ensimmäisissä luonnoksissa showpaini ei ollut välttämättömän liiketoiminnan listalla, joten olisikin tutkivan journalismin paikka penkoa, mikä oli mahdollisesti motivaationa osavaltion hallinnon mielenmuutokselle.

Fakta kuitenkin on, että koronakriisin aikana showpaini on saanut erityiskohtelua.

Tiistaina 14. huhtikuuta Trump nimitti ystävänsä Vince McMahonin työryhmään, joka pohtii talouden avaamista Yhdysvalloissa. Puheessaan Trump lisäsi McMahonin nimeen etuliitteen ”The Great”.



Vajaa pari viikkoa tämän jälkeen SmackDownissa juhlittiin McMahonin vävyn, Triple H:n, 25-vuotista uraa WWE:ssä.

Tämä selkeästi inspiroi Trumpia, sillä huhtikuun 25. päivänä hän uudelleentviittasi Vince McMahonin tviitin saatesanoilla ”@TripleH is a total winner!”.



Trumpia kritisoitiin siitä, että koronavirustilanne oli tuolloin USA:ssa poikkeuksellisen lohduton, mutta presidentti keskitti energiansa mieluummin showpainikaveriensa selän taputteluun.

Nämä tapaukset eivät ole voineet jäädä huomaamatta.

Seuraavaksi kelataan ajassa yli 30 vuotta taaksepäin niihin hetkiin, kun Trump ja McMahon ensimmäisiä kertoja tekivät yhdessä bisnestä.


Kaikki alkoi 80-luvulla

1980-luvun aikana Donald Trump oli jo vakiinnuttanut asemansa merkittävänä kiinteistöalan pelurina kotikentällään New Yorkissa. Niinpä Trump päätti laajentaa bisneksiään hotelli- ja kasinobisneksen saralle.

Atlantic City oli tunnettu löyhästä sääntelystään kasinoiden suhteen, ja kaupunki sijaitsee vain parin tunnin ajomatkan päässä New Yorkin ytimestä. Trump hankki Atlantic Citystä useita kiinteistöjä, joihin hän pyrki houkuttelemaan ensisijaisesti korkeilla panoksilla pelaavia uhkapelureita.

Ajan myötä kävi kuitenkin selvästi, etteivät muutamat korkean panosten pelaajat yksinään pystyisi pitämään kasinoita pystyssä, vaan Trumpin oli päästävä myös keskiluokkaisen amerikkalaisen taskulle.

Pelkkä kasino ei kuitenkaan ollut riittävä houkutin tavallisille amerikkalaisille perheenisille. Tarvittiin jotain ekstraa.

Sopiva syötti oli ammattinyrkkeily.

Vuodesta 1985 alkaen Trumpin omistamissa kiinteistöissä alettiin järjestää korkean tason nyrkkeilyotteluita, ja esimerkiksi vuonna 1987 oteltiin seitsemän raskaansarjan mestaruusottelua, joista kuusi järjestettiin Trumpin tiloissa Atlantic Cityssä.

Trumpin vetonaulana toimi nuorimmaksi raskaansarjan mestariksi koskaan noussut Mike Tyson, jolla oli tapana tehdä vastustajistaan selvää jo ensimmäisen erän aikana. Ehkäpä tunnetuin Trump Plazassa käyty nyrkkeilyottelu oli tammikuussa 1988 oteltu Mike Tysonin ja Larry Holmesin kohtaaminen.

Tästä ei ollut enää pitkä loikkaus showpainin pariin.

Trump oli pannut merkille WrestleMania III:n yleisömenestyksen ja nähnyt potentiaalin. Trump otti itse yhteyttä WWF:ään ja Vince McMahoniin hankkiakseen seuraavan eli vuoden 1988 WrestleManian Atlantic Cityyn.

Nykyään on aivan normaalia, että eri kaupungit kilpailevat WrestleManiasta, koska tapahtuma houkuttelee aina kymmeniä tuhansia turisteja ympäri maailmaa ja nostaa alueen taloudellista toimeliaisuutta.

Vuonna 1988 tilanne oli kuitenkin vielä toinen, ja WWF joutui itse olemaan aktiivinen osapuoli tapahtuman sijainnin etsimisessä. Trumpin korkean profiilin nyrkkeilyillat olivat menestyksekkäitä, joten WWF tarttui empimättä tarjoukseen – ja WrestleMania IV suuntasi Atlantic Cityyn.

WrestleMania IV järjestettiin 27. maaliskuuta 1988 Atlantic Cityn Boardwalk Hallissa, joka markkinointisyistä oli nimetty Trump Plazaksi.

Trump istui tapahtuman aikana eturivissä, mutta Vince McMahonin harmitukseksi aina välillä poistui paikaltaan. Eräs McMahonin tunnuslauseista on ”vaikutelma on totta”, ja Trumpin tyhjä istuin jättäisi ikävän vaikutelman.

Merkille pantavaa oli, että eturivissä istui myös muuan liikemies nimeltään Robert LiButti, joka tuli myöhemmin tunnetuksi mafiayhteyksistään ja oli erityisen läheinen 1990-luvun kuuluisimman mafiapomon John Gottin kanssa. Trump ja LiButti olivat ystäviä, mistä osoituksena oli heidän lähes vierekkäiset paikkansa WrestleManian eturivissä.


Donald Trump seuraamassa WrestleMania IV -tapahtumaa Trump Plazassa 27. maaliskuuta 1988. Kuva: WWE

Joka tapauksessa Trump oli suurimman osan ajasta paikallaan ja vaikutti erityisen innostuneelta Hulk Hoganin ja Jake ”The Snake” Robertsin otteluiden aikana.

Tapahtumana WrestleMania IV rakentui mestaruusturnauksen ympärille ja sisälsi peräti 16 ottelua, joista yksikään ei ole jäänyt elämään minään suurena klassikkona. Illan päätteeksi ”Macho Man” Randy Savage juhli mestaruusvoittoa yhdessä Hulk Hoganin kanssa, ja saman tien alettiin kylvää siemeniä seuraavan vuoden pääottelulle.

WWF sai osakseen kritiikkiä tapahtuman heikosta painin laadusta ja epäinnostuneelta vaikuttaneesta yleisöltä. Kasinoväki ei ilmeisesti ollut samaa porukkaa kuin showpainin innokkaimmat fanit.

Joka tapauksessa WrestleMania IV näyttäytyi taloudellisena menestyksenä, ja vuotta myöhemmin tapahtuma palasi Boardwalk Halliin. Tällä kertaa tapahtuma tarjosi myös laadultaan hyviä painimatseja. Kirkkaimpana helmenä oli tietenkin Hoganin ja Savagen kohtaaminen WWF:n mestaruudesta. Tätä ottelua oli rakennettu kokonaisen vuoden verran ja tapahtuman iskulauseena toimi legendaarinen ”Mega Powers Explode”.

Myös WrestleMania V sai kritiikkiä virkamiesmäisestä yleisöstään, mutta painitapahtumana se oli ehdottomasti edellisvuotta parempi. Trump istui jälleen eturivissä ja iloitsi Hulk Hoganin mestaruusvoitosta kuin pikkulapsi ikään. Tämä oli ainoa kerta, kun WrestleMania on järjestetty kahtena peräkkäisenä vuonna samassa paikassa.

Tämän jälkeen WWF ei enää koskaan palannut Trump Plazaksi nimettyyn Boardwalk Halliin.

WWF:n 1990-luvun alun steroidiskandaali ja showpainin painuminen marginaaliin vähensivät Trumpin haluja olla asian kanssa missään tekemisissä.

Erityissuhde Vince McMahoniin kuitenkin oli syntynyt, ja Trump tulisi palaamaan showpainin pariin 2000-luvun puolella.


Kalju miljonääri

1980-luku oli Donald Trumpille upeaa aikaa. Talousalan raamattuna pidetty Forbes-lehti ylisti nuorta Trumpia kiinteistöalan mogulina, ja laajentaminen kasinobisnekseen sekä isojen nyrkkeilyiltojen isännöinti entisestään nostivat Trumpin media-arvoa.

”Katoavaista on mainen kunnia”, saattaisi joku lausua.

Media oli nostanut Trumpin esiin, mutta nyt kaivattiin uusia tarinoita. Samalla Trumpin bisnekset alkoivat luisua hallinnasta. Trumpin yhtiöt ajautuivat satojen miljoonien dollareiden velkoihin, ja vuosien 1991–2009 aikana Trumpin yhtiöt tekivätkin peräti kuusi konkurssia.

Trump oli pudotettu jalustaltaan, ja kaikkien ennusmerkkien mukaan hänen tuli jäädä historian lehdille eräänlaisena kuriositeettina, 1980-luvun median kultapoikana.

Toisin kuitenkin kävi.

Vuonna 2004 NBC aloitti The Apprentice -ohjelman eli suomalaisittain Diilin kuvaukset.

Kyseessä oli tosi-tv-ohjelma, jossa testattiin kilpailijoiden bisnesälyä erilaisilla tehtävillä.

Trump tuli valituksi ohjelman ensimmäisen kauden päähenkilöksi. Alun perin ajatuksena oli, että jokaisella kaudella ohjelmalla olisi eri päähenkilö, mutta suunnitelmat muuttuivat.

Diilin ensimmäinen kausi oli jättimenestys, ja koko ohjelma kulminoitui karismaattiseen Trumpiin. Ensimmäisen kauden päätösjakso keräsi hurjat 28,1 miljoonaa katsojaa USA:ssa. Näin ollen Trumpille itsestään selvästi tarjottiin jatkoa ohjelman päähenkilönä, ja Trump oli sarjassa mukana peräti 14 tuotantokauden ajan.


WrestleMania 23 -tapahtumassa nähtiin ottelu, jossa Vince McMahonin suojatti Umaga kohtasi Donald Trumpin suojatin Bobby Lashleyn (oik.). Panoksena oli, että häviäjän pää ajetaan kaljuksi. Vinceä pitelee ottelun erikoistuomari ”Stone Cold” Steve Austin. Kuva: WWE

Kukapa voisi unohtaa WrestleMania 23:ssa nähdyn Battle of the Billionaires -ottelun?

Ilman Diiliä – ja sen putoavia katsojalukuja – tuota olisi tuskin koskaan tapahtunut.

Vuonna 2007 WWE Raw lähetettiin USA Network -kaapelikanavalla, kuten vielä tänäkin päivänä, ja USA-kanavan puolestaan omisti – ja omistaa edelleen – NBC-konglomeraatti.

Ensimmäisen kauden jättimenestyksen jälkeen Diilin katsojaluvut olivat laskusuunnassa, ja tv-väen keskuudessa mietittiin kuumeisesti keinoja lukujen piristämiseksi. Syntyi ajatus, että Trump voisi käydä vierailemassa sisarkanava USA:n suositussa ohjelmassa eli WWE:n Monday Night Raw’ssa.

Loppu on historiaa.

Kuvat siitä, kuinka Donald Trump parturoi Vince McMahonia ”Stone Cold” Steve Austinin avustamana, ovat kanonisoituneet osaksi amerikkalaista viihdehistoriaa.

Detroitin Ford Fieldillä järjestetty WrestleMania 23 oli kiistaton taloudellinen menestys ja aikanaan kaikkien aikojen ostetuin WWE:n maksulähetys USA:ssa.

Kesti viisi vuotta, kunnes John Cenan ja Dwayne ”The Rock” Johnsonin tähdittämä WrestleMania 28 onnistui niukasti ylittämään tuon luvun.

Osaltaan WrestleMania 23:n menestys perustui juuri siihen, että potentiaali Donald Trumpin legendaarisen hiuspehkon menettämisestä kiehtoi valtavirtamediaa.


Raw’n omistaja

WrestleMania 23:n menestyksen jälkeen ei ollut yllättävää, että Trump ja McMahon halusivat tehdä uudelleen bisnestä yhdessä.

Tämä realisoitui 15. kesäkuuta 2009 lähetetyssä Raw’ssa, jossa Vince McMahon ilmoitti myyneensä Raw’n Donald Trumpille.

Mitään kummempia yksityiskohtia tästä kaupasta ei julkistettu, ja syy tähän oli selvä: kyse oli puhtaasti televisiosarjan juonikuviosta.

Ongelmaksi kuitenkin muodostui se, että moni otti ilmoituksen tosissaan, ja se alkoi vaikuttaa negatiivisesti WWE:n osakkeen arvostukseen.

Tämä on toki helppo kuitata pöhköjen amerikkalaisten hullutuksena, mutta osansa vahingosta teki myös USA Network. Se nimittäin julkaisi lehdistötiedotteen, jossa tarinaa markkinoitiin totena.

Trumpin kytkökset showpainiin olivat tiedossa, joten tarina olisi sinällään voinut olla tottakin. Faktantarkistus unohtui, ja monissa julkaisuissa feikkiuutinen otettiin todesta. Tällä oli suora vaikutus WWE:n osakkeen arvonkehitykseen.

Alkuperäinen suunnitelma oli, että juonikuvio Donald Trumpista Raw’n omistajana olisi jatkunut kuukausia – kenties jopa seuraavan vuoden WrestleManiaan saakka.

Toden ja tarun sekoittuminen kuitenkin pakotti vetämään piuhan juonikuviosta ennen aikojaan, ja Trumpin aika ”Raw’n omistajana” jäi parin viikon mittaiseksi. WWE joutui hätäisesti kirjoittamaan kuvion, jossa McMahon osti Raw’n takaisin omistukseen.

Toki tässä kävi vielä siten, että Trump esitettiin voittajana, ja Vince joutui maksamaan takaisinostostaan tuplahinnan. Lopputuloksena WWE:n osakkeen arvo kuitenkin tasaantui, mikä oli kaikkein tärkeintä.



Kaikesta näki, että WWE oli valmis panostamaan tähän juonikuvioon merkittävästi.

Maanantaina 22. kesäkuuta 2009 lähetetty Raw oli mainoksista kokonaan vapaa episodi, ja tämän vuoksi WWE joutui maksamaan USA Networkille korvauksia omasta kassastaan. Lisäksi Trumpin sisääntulojen aikana katosta tippui aitoja dollareita, joten ihan ilmaista tämäkään huvi ei ollut.

Trump oli myös luvannut, että paikalle saapuneet katsojat saisivat pääsylippurahansa täysimääräisesti takaisin, ja WWE joutuikin hyvittämään lippujen hinnat tuhansille katsojille.

Tähän päälle tulee tietenkin Trumpille itselleen maksetut suuret esiintymispalkkiot, joten Vince McMahonin kiukkuisuus tämän juonikuvion epäonnistumisesta on ymmärrettävää.

Painifanin näkökulmasta Trumpin pari viikkoa valokeilassa tarjosi lähinnä irvistelyn aihetta.

Mitään suurta innostusta juonikuvio ei todellakaan fanien keskuudessa aiheuttanut, ja olikin onni onnettomuudessa, että juonikuviota jouduttiin dramaattisesti lyhentämään.

Pitkäkestoisin vaikutus oli, että kesällä 2009 Raw’lla ei ollut vakituista auktoriteettihahmoa eli general manageria, joka oli ollut olennainen osa show’ta jo vuosien ajan. Trump ilmoitti, että hän ei sellaisiin hahmoihin usko, vaan sen sijaan joka jaksossa olisi vieraileva julkkis, joka hoitaisi tätä virkaa.

Tämä tuskallinen julkkisvieraiden kuvio jatkui aina vuoden 2010 lopulle saakka.


Kunniagalleriaan

Seuraavan kerran Trump oli näkyvästi esillä WWE:n ohjelmistossa, kun hänet nimitettiin WWE:n kunniagallerian julkkissiipeen keväällä 2013.

Edellisenä kesänä oli lähetetty Raw’n tuhannes jakso, joka oli suuri juhlan paikka. Tähän Trump oli lähettänyt oman videotervehdyksensä, mutta muuten häneen ei WWE:n ohjelmistossa ollut viitattu vuoden 2009 jälkeen.

Vuoden 2013 WrestleMania järjestettiin Trumpin kotikulmilla New Yorkin liepeillä. Hall of Fame -tilaisuus, jossa Vince McMahon itse nimitti Trumpin kunniagallerian jäseneksi, oli järjestetty vuorokautta aikaisemmin lauantaina 6. huhtikuuta 2013 Madison Square Gardenissa.

Tapaus muistetaan ennen kaikkea siitä, että Trump sai osakseen valtavan buuauskonsertin.

Tämä tosin ei ollut mitään uutta tai ihmeellistä, kun puhutaan WWE:n kunniagallerian julkkissiiven nimityksistä. Oli kuitenkin selvää, että Trump ei WWE:n intohimoista ydinyleisöä kiinnostanut.


Showpainifanit eivät juurikaan pitäneet Donald Trumpista. Kuva: WWE

Oval Office

2010-luvun edetessä Trump imeytyi täysillä politiikkaan mukaan, ja tarina sai uskomattoman loppuhuipennuksen, kun hänet valittiin Yhdysvaltain 45. presidentiksi marraskuussa 2016.

Amerikkalaisen perinteen mukaisesti tämä tarkoitti sitä, että Barack Obaman aikainen virkakoneisto meni kokonaisuudessaan vaihtoon, ja Trump toi tilalle oman väkensä.

Tähän väkeen kuului Vince McMahonin vaimo Linda McMahon, jonka Trump nimitti kabinettiinsa. Linda McMahonin vastuualueeksi määritettiin pienyritysten kehittämiseen liittyvät tehtävät.

Helmikuussa 2017 myös otettiin kuuluisaksi noussut kuva, jossa koko McMahonin perhe on vierailemassa presidentin työhuoneessa eli ”Oval Officessa”. Valokuvaus liittyi Lindan nimitykseen Trumpin kabinettiin.

Linda palveli tässä tehtävässä huhtikuuhun 2019 saakka ja on sittemmin ollut keskeisessä roolissa valmistelemassa Trumpin jatkokauden presidentinvaalikampanjaa.


McMahonin perhe pääsi vierailemaan Valkoisessa talossa helmikuussa 2017.

Paluu nykyhetkeen

Donald Trumpin presidenttikausi on ollut myrskyisä ja tulee jäämään monista syistä historiankirjoihin.

Showpainin näkökulmasta merkille pantavaa on, että Trumpilla ja Vince McMahonilla on todella paljon yhteistä.

McMahon syntyi elokuussa 1945, Trump kesäkuussa 1946. Molemmat kuuluvat näin ollen boomer-ikäluokkaan, joka on onnistunut kahmimaan itselleen ennennäkemättömän määrän varallisuutta.

Trump on puheissaan nimittänyt Vinceä etuliitteellä ”The Great” ja kutsunut häntä myös parhaaksi promoottoriksi koskaan.

”You’re fired!” oli Trumpin iskulause Diilin aikana, mutta painifanit tietävät hyvin, että Vince käytti samaa lausetta oman hahmonsa rakentamisessa jo kauan ennen Trumpia.

Ehdokas-Trumpin kampanjatilaisuuksia seuratessa on aivan päivänselvää, että Donald on lainannut maneereita ja retorisia lausahduksia ystävältään Vince McMahonilta: Trumpin esiintymiset sisältävät paljon teatraalisia elementtejä, jotka ovat varsin tuttuja showpainin maailmasta.

Yhtäläisyys löytyy myös siitä, että molemmat ovat haistaneet amerikkalaisen jalkapallon potentiaalin rahanteon välineenä ja pyrkineet tunkeutumaan markkinoille NFL:n rinnalle.

USFL (United States Football League) oli toiminnassa vuodet 1982–86, ja Trump oli operaatiossa tiiviisti mukana New Jersey Generals -joukkueen omistajana.

USFL kaatui omaan mahdottomuuteensa, mutta tämä ei estänyt Vince McMahonia pyrkimästä samoille markkinoille – kahteen kertaan.

Ensimmäinen yritys tapahtui vuonna 2001, kun McMahon yhdessä tv-jätti NBC:n johtaja Dick Ebersolin kanssa perusti XFL:n. Alun huuman jälkeen sarja ei kuitenkaan jaksanut kiehtoa katsojia, eikä sopimusta uusittu ensimmäisen kauden jälkeen.

McMahon ei kuitenkaan ollut valmis nielemään tappiotaan, vaan vuonna 2018 ilmoitettiin XFL:n henkiin herättämisestä.

Pitkän valmistelun jälkeen ensimmäinen XFL-ottelu 18 vuoteen nähtiin lauantaina 8. helmikuuta 2020. Kausi jäi kuitenkin koronaviruksen takia kesken, ja XFL hakeutui konkurssiin jo huhtikuussa.

McMahonin ekskursiot jenkkifutiksen maailmaan eivät olleet sen onnistuneempia kuin Trumpin.

Showpainin katsojan näkökulmasta on kiehtovaa, kuinka McMahonin perhe on onnistunut ulottamaan lonkeronsa aina Valkoiseen taloon saakka.

On selvää, että McMahonit ovat vahvoja republikaanipuolueen – ja Trumpin – kannattajia, mutta kaikissa virallisissa yhteyksissä viittaukset tähän on taitavasti salattu, eikä WWE ole kohdannut asian tiimoilta minkäänlaista mediaryöpytystä.

Ehkäpä WWE:n yhä heikentyvät katsojaluvut ovat painaneet koko showpainin niin marginaaliin, ettei asia jaksa kiinnostaa ketään valtavirran median edustajaa. Tämä voi osoittautua McMahonille jopa hyväksi asiaksi.

Ei ole mikään salaisuus, että johtajana Trump on erittäin ailahteleva. Jotkin asiat voivat yllättäen saada kokoaan suuremman painoarvon, jos Trumpin päässä lamppu välähtää.

Vince McMahon on nimitetty yhden koronavirustyöryhmän jäseneksi.

Sinällään se ei kuulosta kovinkaan dramaattiselta, koska kyseinen työryhmä koostuu useista ammattilaisurheilusarjojen johtajista, ja vastaavia työryhmiä on useita muitakin.

Trumpin arvaamattomuuden tietäen on kuitenkin täysin mahdollista, että hän kuuntelee ystäväänsä Vinceä tarkemmalla korvalla – ja potentiaalisesti Vince McMahon voi näytellä suurta roolia USA:n koronaviruskriisin ratkaisussa.

Ja kun koronaviruksesta puhutaan, niin puhutaan myös ihmishengistä, jotka saattavat roikkua Vince McMahonin aivoitusten varassa.

Artikkelissa on käytetty lähteenä Lavie Margolinin kirjaa TrumpMania: Vince McMahon, WWE and the making of America’s 45th President. (2017).


Seuraa meitä Twitterissä (@Smarkside). Osallistu keskusteluun Discordissa. Haluatko kirjoittaa showpainista? Ota yhteyttä ja kerro lyhyesti itsestäsi: info@smarkside.com.

Matti Koskinen

Matti Koskinen

Duunarista aikuisopiskelijaksi muovautunut oman elämänsä Rocky Balboa. Showpainiin ensikosketukset vuonna 2002. WWE:hen päin hieman kellallaan.

Joensuu / Eastern Finland

Previous post

Evoluutio ei ole mysteeri – Smarkside selkeyttää sisällöntuotantoaan

Next post

WWE-veikkaus 2020: Backlash

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.