House of HardcoreImpact WrestlingViisi pointtia

Viisi pointtia: HOH/Impact Wrestling: A Night You Can’t Mist (8.6.2019)

Päivämäärä: 8.6.2019

Sijainti: Philadelphia, Pennsylvania, Yhdysvallat (2300 Arena)


Impact Wrestling lähetti toisen suoran erikoistapahtumansa omassa suoratoistopalvelussaan Philadelphiassa yhdessä Tommy Dreamerin House of Hardcoren kanssa. ECW:n syntysijoilla järjestetty tapahtuma tarjosi tasaisen annoksen nostalgiaa että hyvää painia.


1. Pienet tekniset ongelmat ovat yhä riesana

Vaikka Impact tuottaa omat tapahtumansa yleensä ammattitaidolla ja hyvillä tuotantoarvoilla, yhteistyötapahtumissa laatu tuntuu heittelevän. Mahdollisena syynä näen yhteistyöfirmojen kaluston enkä niinkään ammattitaidon puutetta. Tässä tapahtumassa ääni heitteli todella pahasti ainakin alkuun ja varsinkin selostajien mikrofonit menivät jatkuvasti särölle. Ensimmäisen ottelun jälkeen mikrofoniongelmat korjaantuivat, mutta sama ongelma palasi myöhemmin takaisin.

Lisäksi kotikatsomoon oli hankala kuulla kehäkuulutuksia tai kellonsoittoa ja takahuonepromoissa ääni tuli paljon hiljaisemmalla mitä selostamon ääni. Pienillä korjauksilla olisin nauttinut tästä huomattavasti enemmän.

Ja kun tämä selostus tuli mainittua, niin Scott D’Amore ei korvannut kovinkaan hyvin Don Callisia Impactin selostamossa. Callisin hauskoja kuittailuita Josh Mathewsille tuli ikävä tätä katsoessa. Annetaan poissaolo Donille kuitenkin anteeksi, sillä hänellä oli päällekkäinen työkeikka New Japan Pro-Wrestlingin selostamossa.


2. Alkupään matsit olivat tasalaatuisia ja yllätyksettömiä

House of Hardcoren slogan on ”No Politics, No BS, Just Wrestling” ja se näkyi tässä tapahtumassa. Tämä oli painia. Mitään ravisuttavaa ei nähty.

Avausotteluna toiminut kuuden hengen joukkueottelu oVe:n ja The Rascalzin välillä oli hyvä niin pitkään kuin sitä kesti, vaikka se loppuikin kuin seinään. Sitä seurannut Moosen ja Luchasauruksen kohtaaminen oli positiivinen yllätys, jossa molemmat liikkuivat kokoisekseen ketterästi.

Kolmannen ottelun Clayton Gainz oli minulle ennalta vieras ja hän sai vastaansa Little Guido Maritaton (tunnettu myös Nunziona). Little Guido ei ole vanhentunut päivääkään siitä kun hänet viimeksi näin. Se ei vaan ikävä kyllä poista sitä tosiasiaa, että hän oli illan unohdettavimmassa ottelussa.

Jordynne Grace ja Taya Valkyrie painivat myös ottelun. Ottelu oli rahtusen parempi kuin heidän edellinen kohtaamisensa. Ottelussa huomion varasti isolta osin entinen kiero tuomari, nykyinen kiero manageri John E. Bravo, joka on nousemassa omissa kirjoissa potentiaaliseksi ehdokkaaksi vuoden manageriksi.


3. Illan odotetuin ottelu jäi toteutumatta

Tapahtumaan oltiin mainostettu Joey Ryanin ja Billy Gunnin välistä ottelua, jota myytiin iskulauseella ”Touch It versus Suck It”.

Todennäköisesti tuo ottelu olisi ollut painin laadun puolesta melkoista ripulia, mutta pelkästään tämä absurdius sai minut odottamaan tätä ottelua. Siksi olikin pettymys, että se jäi käymättä.

Ryan teki sisääntulonsa, mutta mitään ottelua ei saatu, vaan paikalle löntysteli D’Lo Brown, joka ilmoitti Gunnin olevan estynyt. Brown pyyteli yleisöltä ja Ryanilta anteeksi, johon Philadelphian koko illan kuumana käynyt yleisö vastasi buuauksella. Ryan ei sitä sietänyt, vaan yritti saada Brownin koskemaan elintään, joka ilmeisesti on maapallon kovinta ainetta ja lopulta saatiin epämääräinen kehäsegmentti eikä mitään ottelua. Kai se on tärkeintä, että Joey Ryanin siitin näyttää vahvalta.


4. Olihan tässä hyviäkin matseja

Willie Mack puolusti House of Hardcoren Television-mestaruutta Rich Swannia ja Teddy Hartia vastaan. Ottelun aikana kuuma yleisö oli lähes tasaisesti kaikkien puolella, mutta Teddy Hart tuntui nauttivan eniten yleisön suosiosta.

Hart oli myös koko ottelun selvästi isoin tähti, vaikka en tahdo Swannilta tai Mackilta mitään pois ottaa. Hart teki todella komean moonsaultin kehän ulkopuolelle vastustajiensa päälle ja yleisö buuasi Swannille kun hän lukitsi Hartin sharpshooteriin – eikä edes oltu Kanadassa!

Sami Callihan ja Eddie Edwards eivät paini keskenään huonoa matsia varsinkaan silloin, kun on käytössä aseita. Ensiksi lämmitellään yleisöä ja sitten isketään spottia spotin perään aseistuksen muuttuessa koko ajan omituisemmaksi.

Ottelun hienoin hetki oli se kun Eddie Edwards lainasi eturivin fanin ECW-mestaruusvyöreplikaa ja iski sillä Callihania. Sen jälkeen Callihan lainasi toiselta fanilta NXT:n mestaruusreplikaa ja yleisö buuasi. Tästä ottelusta näki, että painijoilla on oikeasti hauskaa. Edwardsin kaivaessa esiin newyorkilaisen rekisterikilven, yleisö osoitti epäsuosiotaan New Yorkille, joten Eddie pieksi rekisterikilpeä terästuolilla.

Muuten hyvän matsin flow’n pilasi sitten lopetus, jossa Callihanin oVe-talliin kuuluva Madman (Sawyer) Fulton sekaantui ottelun kulkuun ja Fultonin sekaantumisen keskeytti ECW-originaali Sandman. Ottelu päättyi roll-up -selätykseen Callihanin hyväksi.


5. Legendat eivät kuole koskaan

Illan pääottelussa Johnny Impact ja Impactin maailmanmestaruuden ykköshaastaja Michael Elgin kohtasivat House of Hardcoren päällikön ja ”väkivallan kehittäjän” Tommy Dreamerin sekä suuren japanilaisen legendan The Great Mutan.

Itse ottelu oli sitten alkuun pelkkää reaktioiden kalastelua ja Muta lähinnä seisoi omassa kulmauksessaan, kun Impact ja Elgin höykyttivät Dreameria. Ottelun aikana tapahtui myös jonkinlainen tapaus katsomossa kun ongelmallinen fani päätti sylkeä Impactin kehäkulmauksessa hypeä luoneen Taya Valkyrien päälle, koska Taya vahingossa onnistui kaatamaan hänen juomansa. Kyseinen fani poistettiin tapahtumasta.

Dreamer hoiti homman isäntänä kotiin ja pyysi yleisöä nauttimaan loppuillasta.

Kun ottelu lopulta käynnistyi, se oli hyvää menoa. Muta näytti edelleen kovalta tekijältä eikä Dreamer eksynyt Johnnyn tai Michaelin seurassa. Ottelun jälkeen Dreamer vielä kiitteli vuolaasti Great Mutaa ja näin saatiin illalle hyvä, positiivinen lopetus. Lopetus, jonka jälkeen lajin legendat tuntuvat edelleen legendoilta. Se on tätä nykyä paljon.


Tulokset:

  1. The Rascalz voitti oVe:n. Arvosana: 4/10
  2. Moose voitti Luchasauruksen. Arvosana: 5/10
  3. Little Guido Maritato voitti Clayton Gainzin. Arvosana: 3/10
  4. Taya Valkyrie voitti Jordynne Gracen ja säilytti Impact Knockouts -mestaruuden. Arvosana: 5/10
  5. Willie Mack voitti Rich Swannin ja Teddy Hartin ja säilytti House of Hardcore Twitch Television -mestaruuden. Arvosana: 6/10
  6. Sami Callihan voitti Eddie Edwardsin Philly Street Fight -ottelussa. Arvosana: 7/10
  7. The Great Muta ja Tommy Dreamer voittivat Johnny Impactin ja Michael Elginin. Arvosana: 5/10

HOH/Impact Wrestling A Night You Can’t Mist -tapahtuman arvosana: 5/10

survey solutions

Lisää...
Lauri Makkonen

Lauri Makkonen

Vuonna 2005 lajin pariin tiensä löytänyt kainuulainen. Painissa suuret tunteet ja isot käänteet ovat lajin suola. Painin ulkopuolelta sydäntä lähellä ovat vanhat videopelit, Aku Ankat sekä 80-luku.

Previous post

All Elite Wrestlingin elokuinen All Out -tapahtuma myi loppuun 15 minuutissa – Kysyntä suurempi kuin millään WrestleManialla historiassa

Next post

Smarksiden tutkimusmatkat: Los Rudos Neza (Nezahualcóyotl, Meksiko)

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.