Indyt ja muutViisi pointtia

Viisi Pointtia: OTT 5th Anniversary

Päivämäärä: 26.10.2019

Sijainti: Dublin, Irlanti (National Stadium)

Yleisömäärä: n. 2000

Katso tapahtuma OTT on Demand -palvelussa!


Irlannin Over the Top Wrestling juhlisti viisivuotispäiviään tulikuuman yleisön edessä legendaarisella National Stadiumilla. Prameita kekkereitä tähdittivät tulitanssijat, huippuvierailijat erinäisten rapakoiden takaa, uusi sukupolvi sekä vuoden juonikuvion viimeinen luku.


1. Tähti on syntynyt

NXT UK:sta ja sen vaikutuksesta sumuisten saarien ja Saksan painiskeneen voitaisiin puhua vähintäänkin muutaman romaanin verran, mutta ei keskitytä nyt siihen. Painijoiden massa-exodus Siperiaan on jättänyt ammottavia aukkoja, joita alueen promoottorit ovat alkaneet täyttää vähintään kaksi vuotta liian myöhään. Muutama nuori nimi on nappaamassa valokeilan, The O.J.M.O alias Michael Oku (tai näin suomalaisittan OSMO) etunenässä. Mutta vaikka O.J.M.O esiintyikin jälleen edukseen sympaattisena ja karismaattisena ruipelona illan avausottelussa, kyseisen ottelun parrasvalo kuului aivan toisenlaiselle miehelle.

Cara Noir on viimein rysähtänyt brittipainin yläluokkaan vuosikymmenen taivalluksen jälkeen. Black Swan -henkinen sisääntulo nappaa jokaikisen katsojan huomion vaivatta. Karisma huokuu miehen jokaisesta liikkeestä, mikä korostuu Brightonin Riptide Wrestlingin riveissä. Katsokaa tuota sisääntuloa, helvetti! Onneksi mies ei ole pelkkä sisääntulo, vaan osaa asiansa myös kehässä. Hetket kehässä Speedball Mike Baileyn kanssa olivat paikoitellen puhdasta magiaa. Pitkälti tämän kaksikon kantamana ottelu oli niin viihdyttävä kuin se oli, Trent Sevenin lähinnä lunastaessa palkkashekkinsä. Noirilla on kaikki aseet olla Englannin seuraava suuri tähti, ellei Triple H:n nenä tunge itseään jälleen paikkaan, mihin se ei kuulu.


2. Seuraava sukupolven korjausliike

Cara Noir ei suinkaan ollut illan ainoa nuori ässä. Viimeksi OTT:sta kirjoittaessani yksi pointeistani koski suuresti hypetetyn irlantilaisen painin seuraavan sukupolven kompastelevia askeleita. Teinitähdet jättivät keväällä kylmäksi, mutta miltä näytti meno nyt puoli vuotta myöhemmin?

Noh, paremmalta.

Terry Thatcher, oikeasti siis lähes viidentoista vuoden veteraani, otteli vihdoin ottelun, joka jätti muun mauan suuhun kuin karkean pettymyksen. Toki, vastassa oli kaikkien rakastama Eddie Kingston, joten oikeasti surkean ottelun aikaansaaminen olisi ollut jo melkoinen saavutus. Myönnän etten ole varmaan nähnyt niitä Thatcherin kaikista hypetetyimpiä otteluita OTT:n astetta pienemmissä Contenders-tapahtumissa, mutta tähän asti kaveri on näyttäytynyt melkoisen ylihypetettynä tapauksena. Tällä kertaa Thatcher oli kuitenkin roolitettu hyvin altavastaajaksi isompaa Kuningasta vastaan ja kaksikko sai aikaan täysin hyväksyttävän ottelun.

Callum Black on pyörinyt edellämainituissa Contenders-tapahtumissa ilmeisesti ensimmäisestä show’sta alkaen, mutta vasta tänä kesänä iskenyt itsensä kartalle ja nyt myös omille verkkokalvoilleni. Herra hoiti tonttinsa avausottelussa viiden muun painijan rinnalla, mutta nostettiin vahvasti esille selostamon toimesta. Jään seuraamaan tilannetta.

LJ Cleary ja koko maan hypetetyin nuori painija, Raumalaisen ostoskeskuksen katollakin vieraillut Scotty Davis ratkaisivat NLW:n mestaruuden (eli siis keskikortin vyön) kohtalon tikapuuottelussa. Nuoriso pisti täysillä kroppaa peliin ja väläytti pari innovatiivistakin spottia, mutta itse stipulaation ongelmat nostivat hieman päätään. Niinkin pieni asia, kuin NÄIDEN LUITA MURTAVIEN SPOTTIEN MYYMINEN nimittäin unohtui paikka paikoin, kun taas piti kiivetä tikkaita ja siirtyä seuraavaan uhkarohkeaan stunttiin. Nautin ottelusta, mutta ehkäpä aivomadot alkavat korruptoida päätäni ja pian valitan internetissä, mikseivät kaikki ottelut pääty päälukkoon ilmaan yhtäkään bumppia.

More Than Hypen teiniduo Darren Kearney ja Nathan Martin ottelivat viihdyttävässä joukkueottelussa, josta puhun vielä myöhemmin hetken, mutta pitipä mainita näiden muiden nuorien kanssa.

Ai niin, B Cool tarjosi vuoden meluisimman sisääntulon. Mahtava mies.

OTT on onnistunut oikeasti nostamaan nuoria nimiään esiin, ottamaan isoihin otteluihin ja kehittymään. Tämä ei jostain syystä ole ollut itsestäänselvyys ihan jokaiselle firmalle.


3. Ihmeparantuminen showpainissa, mitä ihmettä?

Ihmeparantumisista katoaa tietty hohto, kun kaikki palaavat etuajassa.

Vitsit vitseinä, mutta toipumiset kertovat todella paljon painijoiden sitkeydestä, päättäväisyydestä ja uskomattomasta fyysisestä kunnosta. Usein kehään palataan kaikkien lääkäreiden odotusten vastaisesti kuukausia aiemmin kuin ”normaalit ihmiset.”

Tammikuussa Katey Harvey loikkasi yläköydeltä kehän ulkopuolelle painijoukkion päälle. Aivan normaali hetki, varmasti kymmeniä, ellei jopa satoja kertoja turvallisesti suoritettu loikkaus. Tuona tammikuisena iltana lopputuloksena oli kuitenkin kaksi murtunutta kyynärpäätä.

Yhdeksän kuukauden raa’an kuntoutuksen jälkeen Harvey sai sankarin vastaanoton palatessaan kehään ottelemaan jälleen naisten mestaruudesta.

Puolustava mestari Valkyrie, jälleen yksi nuorista toivoista ja itse asiassa Harveyn kouluttama painija, auttoi johdattamaan ottelun loogisia polkuja pitkin järkevään lopputulokseen. Lopputulos oli niin hyvä ottelu, kun on mahdollista paluuottelussa kahden murtuneen kyynärpään jälkeen.


4. Missä on autoradioni?

Jos painija pystyisi keräämään yleisön buuauksia sähköenergiaksi, olisi Zack Gibson pienen ydinvoimalan tasoinen sähkölaitos.

Liverpoolin oma poika Gibson pystyy pelkillä puheenlahjoillaan (ja kotikaupungillaan) saamaan jokaisen ihmisen areenalla vihaamaan hänen jokaista liikettään. Tämäkään ilta ei ollut poikkeus, kun irlantilaisyleisön buuaus peitti alleen Gibsonin perinteisen avauspromon. Toki klassisen ”You’ll Never Walk Alone” -ikivihreän puute jäi kalvamaan, kun korviin rummutettiin geneerinen kymmenen sekunnin kitarariffi. On sääli, etten ole päässyt katsomaan Gibsonia kovinkaan montaa kertaa tänä vuonna. Gibson kuuluu maailman aliarvostetuimppin painijoihin myös kehässä, jossa saa irti viihdyttävän ottelun vaikka tikanheittäjästä. Gibson paritettiin jälleen More Than Hypen kanssa ja sai koulia nuorista kolleista jälleen askeleen varmempia kehäsuorittajia. Ei Gibsonia helppoon paikkaan isketty, sillä alun perin More Than Hypen piti haastaa Moustache Mountain joukkuemestaruudesta, mutta Tyler Baten loukkaantumisen vuoksi tuo karkki vietiin fanien suusta viime metreillä.

En voi olla pettynyt, sillä sen ansiosta sain nauttia taas Gibsonista. Harmi, että hän ilmaantuu painilafkoihin enää harvakseltaan.

Myös Gibsonin joukkuepari James Drake oli paikalla. Siinä kaikki.


5. Viimeinen luku

Hei, olenko maininnut sataan kertaan, miten OTT:llä on bisneksen parhaat hypevideot?

Jordan Devlinin ja David Starrin (ja Walterin) välinen yli vuoden mittainen saaga sai päätöksensä tulistakin kuumemman yleisön edessä. Petturuudesta, pakkomielteestä ja kansallisidentiteetistä kummunnut kamppailu otti kesän aikana uuden käänteen. Starrista tuli kansallissankari taistellessaan indypainin puolesta. Samalla käärmekielinen Starr maalasi Devlinistä tarinan hirviön pelkillä sanoillaan. Devlinistä tuli WWE:n hirviömäinen edustaja, jonka ainoa tarkoitus maailmassa on tuhota irlantilaisten fanien rakastama firma. Starr oli nyt todellinen ”Import Killer” ja Devlinistä oli tullut se ”import.”

Ihan oikeasti, katsokaa tuo video. Ja ne kaikki edelliset. Helvetti. Myös Starrin haastattelu on melkein pakkokatsottavaa.

Tunnelma areenalla oli uskomaton. David Starr, mies jota vihatumpaa henkipattoa ei löytynyt koko maasta vielä vuoden alussa, sai yleisön vaivattomasti syömään kädestään. Jordan Devlin, kansallissankari viimeisen kahden vuoden ajan, saa illan vihamielisimmän vastaanoton.

Ja onneksi ottelu toimitti myös kaikilla sylintereillä.

Hemmetin fyysinen ja tunteellinen kohtaaminen on saanut erittäin paljon suitsutusta maailmalla, ansaiten Dave Meltzeriltä ne kuuluisat viisi lumihiutaletta. Mutta myös kritiikkiä hieman ylidramatisoiduista hetkistään.

Minä henkilökohtaisesti pidin tästä erittäin paljon ja ansaittu päätös vuoden parhaimmalle juonikuviolle, mutta ei aivan ylitä MOTY-tason rimaa. Devlinin ja Starrin vuoden kaikki kolme kohtaamista ovat olleet huippuluokkaa ja tämä saattaa olla kolmikon paras. Tämän kuumempaa yleisöä ei ole tänä vuonna montaa kuultu.


Tulokset:

  1. Callum Black, Mike Bailey ja Trent Seven voittivat Cara Noirin, Omarin ja O.J.M.O:n. Arvosana: 7/10
  2. Terry Thatcher voitti Eddie Kingstonin. Arvosana: 6/10
  3. Scotty Davis voitti LJ Clearyn tikapuuottelussa ja säilytti NLW:n mestaruuden. Arvosana: 7/10
  4. Katey Harvey voitti Valkyrien ja nousi uudeksi OTT:n naisten mestariksi. Arvosana: 6/10
  5. Orange Cassidy voitti B Coolin. Arvosana: 8/10
  6. Guerillas of Destiny (Tama Tonga & Tanga Loa) voittivat Kings of the Northin (Damien Corvin & Bonesaw). Arvosana: 5/10
  7. More Than Hype (Nathan Martin & Darren Kearney) voittivat Grizzled Young Veteransit (Zack Gibson & James Drake) ja nousivat joukkuemestaruuden ykköshaastajiksi. Arvosana: 7/10
  8. David Starr voitti Jordan Devlinin ja nousi uudeksi OTT:n mestariksi. Arvosana: 9,5/10

Kokonaisarvosana: 8/10


Lisää...
Semi Salmikannas

Semi Salmikannas

Ammattimainen tyhjäntoimittaja. Ähisee myös Smarksiden ääniaalloilla. Viettää myös aivan liikaa aikaa painimaailman päättymättömän uutisvirran parissa. Valmiina avautumaan brittipainin tilasta kaikille kiinnostuneille.

Previous post

Ennakko: AEW Full Gear 2019

Next post

Kolumni: Minä ja Impact

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.