GCWIndyt ja muutViisi pointtia

Viisi pointtia: The Wrld on GCW Part 2

Päivämäärä: 20.6.2020

Sijainti: Indianapolis, Indiana (Celebration Plaza Amphitheater)

Katso tapahtuma Fite.tv-palvelussa!

Koronavirus pisti myös Game Changer Wrestlingin mähinät tauolle kolmen kuukauden ajaksi. Paluutapahtumassa oli yleisölle asetettu tiukahkot rajoitukset, mutta fiilis oli siitä huolimatta katossa. Mähinä oli todellakin palannut.

1. Raitista ulkoilmaa

GCW teki debyyttinsä Nate Webbin kotikonnuilla eivätkä puitteet olisi voineet olla paremmat. Indianapoliksen White Riverin rannalla ja JW Marriottin varjossa sijainnut Celebration Plaza Amphitheater oli upea paikka järjestää ulkoilmatapahtuma. Vaikka kukaan ei lentänytkään jokeen, niin sentään Logan Stunt viskattiin läheiseen suihkulähteeseen. Puiston ohi kulkeneilla silloilla mähinää jäi ihmettelemään katras vapaamatkustajia selostajien närkästyseksi.

Vaikka näkymät olivat upeat, niin samalla yleensä suhteellisen intensiivinen tunnelma kärsi myös hitusen. Saattoi toki syynä olla myös kasvomaskipakko ja levitetyt istumapaikat, mutta olen ainakin omakohtaisesti huomannut ulkotilojen vähentävän pahinta metelöinti-intoa. Luonnollisesti myös ääni karkaa helpommin yläilmoihin.

Suurena tekijänä oli myös ilmeinen helleaalto, joka vaikutti painijoihin etenkin toisella puoliskolla. Chris Dickinsonin ja Mandersin ottelusta katosi iso ripaus odotettua intensiivisyyttä helteen seurauksena, mutta pahiten lämpö iski seuraavaan otteluun. Myron Reedin ja Blake Christianin lennokas kohtaaminen olisi varastanut valokeilan hämärässä kellarissa, mutta ei Indianan paahtavassa käristyskupolissa. Reed ja Christian vetivät happea parin minuutin jälkeen jo samaan tapaan kuin allekirjoittanut muutaman hölkkäaskeleen jälkeen. Samalla hukkuivat askelmerkit pahemman kerran ja vaikka kaksikko väläyttelikin aivan upeita temppuja, oli ottelun flow kadotettu lopullisesti.

2. GCW on uusi PWG. Tavallaan.

GCW ei tosiaankaan tarjoa samanlaista workratetykitystä ottelusta toiseen kuin PWG parhaimpina päivinään. GCW on myös huomattavan paljon verisempi kuin kalifornialaiset kollegansa. Ei, tällä vertauskuvalla viittaan nyt lähinnä asemaan uusien, kuumien nimien ponnahduslautana. PWG:n areenan nurkissa toki väijyvät WWE:n skoutit lähes joka tapahtumassa, mutta GCW on selkeästi noussut kansalliseksi ja jopa kansainväliseksi näytön paikaksi.

Tässä tapahtumassa suurinta pöhinää aiheitti kolmikko, joiden vuosi olisi saattanut näyttää hyvinkin erilaiselta ilman koronapandemiaa. Lee Moriarty, Tre Lamar ja Calvin Tankman olisivat olleet kaikki mukana Bloodsport-viikonlopun For The Culture -tapahtumassa. Tässä tapahtumassa nähdyillä esityksillä kolmikko olisi räjähtänyt esiin jo muutamaa kuukautta aiemmin. Moriarty ja Lamar vetivät kahdestaan erittäin näyttävän koitoksen, joka olisi toisessa ympäristössä kohonnut vielä astetta paremmaksi. AIW:ssa nimeä kerännyt kaksikko haiskahtaa seuraavilta GCW:n vakionimiltä.

Tankman puolestaan on vaikuttava mörssäri, jossa on vivahteita sekä Keith Leestä että Willie Mackista. Tankman saikin murjoa pienempiään GCW:n perinteisessä Scramble-ottelussa ja erottui kieltämättä edukseen. On ihan ymmärrettävää, että MLW ilmoitti vain muutamaa päivää myöhemmin palkanneensa Tankmanin riveihinsä.

Scramblessa nähtiin muitakin lupauksia, jotka tuntuvat olevan läpimurron kynnyksellä. Benjamin Carter nappasi heti huomion uskomattomalla sulavuudellaan. JJ Garrett näyttää 80-luvun Scott Steinerilta, toki nykypäivän mittasuhteissa, ja omaa perusvakuuttavat painitaidot. Cole Radrick vetää sata lasissa ja näyttävästi joka kerta kun GCW:n showssa pääsee esiintymään. Indyt eivät ole kuolleet, ne ovat vaan täynnä enemmän tai vähemmän hiomattomia timantteja.

3. RSP on MVP

Hei, tiesittekö että GCW:ssä on ihan storylineja? Tai no, yksi sellainen. Rickey Shane Pagen feudi Nick Gagea ja samalla koko GCW:tä vastaan on ollut mielenkiintoista seurattavaa. RSP hyökkäsi viime vuonna symbolisesti CZW:n edustajana Nick Gagen kimppuun ja varasti GCW:n mestaruusvyön itselleen. Vääryydellä ja huiputuksella RSP onnistui myös viime syksyn voittamaan tuon vyön ja on ollut koko GCW-uransa ajan firman vihatuin mies. Ja joskus myös ainoa vihattu mies. Nyt OH44-poppoonsa kanssa Page on kukkulan huipulla ja koko kansa odottaa sitä henkilöä, joka nousee hänet haastamaan.

Kaiken sekoilun keskellä on mukava huomata, että RSP pystyy luottamaan simppeliin heel-työskentelyyn kerätäkseen reaktiota verenjanoiselta fanilaumalta. Pagen joukkueottelu yleisön suosikkeja Mance Warneria ja Matthew Justicea vastaan oli varmaan tapahtuman ”normaalein” kohtaaminen, vaikka muutama ovi pistettiinkin päreiksi.

RSP:n simppeli hahmotyöskentely ja suorastaan verenvuodatusta vastustava kehätyyli on täydellinen antagonisti tätä firmaa ajatellen. Mies ei välttämättä ole velho kehässä, mutta hänen ei tarvitsekaan olla. Isokokoisen brawlerin valtakausi GCW:n huipulla kiinnostaa edelleen ja syttyy toivottavasti kukkaansa jahka pandemiasta selvitään.

4. Tony Deppen jatkaa erinomaisia otteitaan

Kehäruoste näkyi muutaman kuukauden jälkeen yhdellä jos toisella painijalla, mutta Tony Deppen tuntui jatkavan siitä mihin alkuvuodesta jäi. Ottelu Shane Merceriä vastaan oli illan parhaimmistoa. Fyysinen mättö piti otteessaan Deppenin liukkaiden iskujen ja Mercerin pöhköjen voimannäytteiden avulla. Ja vaikka Mercer on mielestäni mahtava, niin nimenomaan Deppen oli ottelun moottorina.

Hypetän Deppeniä aina kun siihen on tilaisuus. PWG:n portit ovat jo auenneet, mutta uskon että millä tahansa firmalla olisi käyttöä Deppenin kaltaiselle erinomaiselle konnalle.

GCW:n kokoonpanosta löytyy HC-mörköjä ja hiomattomia timantteja vaikka millä mitalla, mutta kokonaisvahvoja painijoita onkin sitten harvemmassa. Siksi juuri Deppen ja Dickinson ovat GCW:n uurtajista tärkeimpiä tarjoten aina vähintään yhden tasokkaan kohtaamisen kaiken muun pööpöilyn keskellä.

5. Tapahtuma oli hyvä, mutta…

En tiedä onko viime viikkoina nautittu 70-luvun puroresu sulattanut harmaat aivosoluni vai oliko kolme ja puoli tuntia kestänyt sekoilu aivan liikaa, mutta mielestäni GCW:n paluu ei päräyttänyt sillä tavalla kuin olisi voinut odottaa. Toki pahemmat psykoosit on varmasti säästetty paluuseen takapihalle Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivänä, mutta aivan parasta vaikutusta ei tästä saanut. Toki Yhdysvalloissa ja maailmalla sattuu ja tapahtuu ties ja mitä (koronavirus, Black Lives Matter ja tapahtumapäivänä kuumimmillaan jyllännyt showpainin #SpeakingOut) mikä varmasti vaati veronsa sekä esiintyjiltä että yleisöltä.

Mutta GCW tarjosi tavallaan tauon tuosta kaikesta tarjoamalla häpeilemättä omanlaisensa shown.

Olo oli kuin tuttavien tapaaminen pitkän tauon jälkeen. Alex Zayne ja Blake Christian loikkivat ympäri puistoa. Mance Warner juo kaljaa. Effy on oma itsensä. Nate Webb käyttää koko Teenage Dirtbagin sisääntuloaan varten. Nick Gage rymyää maanisen yleisön lävitse Metallican pauhatessa kaiuttimista.

Tätä kaikkea oli oikeasti ikävä.

Tulokset:

  1. Alex Zayne voitti Jimmy Lloydin. Arvosana: 5/10
  2. Tony Deppen voitti Shane Mercerin. Arvosana: 7/10
  3. AJ Gray voitti KTB:n. Arvosana: 6/10
  4. Lee Moriarty voitti Tre Lamarin. Arvosana: 7/10
  5. 44OH (Rickey Shane Page & Atticus Cogar) voittivat Second Gear Crewin (Mance Warner & Matthew Justice). Arvosana: 6/10
  6. Calvin Tankman voitti Gringo Locon, Benjamin Carterin, JJ Garrettin, Cole Radrickin ja Zachary Wentzin Scramble-ottelussa. Arvosana: 7/10
  7. Chris Dickinson voitti 1 Called Mandersin. Arvosana: 6/10
  8. Blake Christian voitti Myron Reedin. Arvosana: 4/10
  9. Allie Kat voitti Effyn. Arvosana: 3/10
  10. Nick Gage voitti Nate Webbin. Arvosana: 6/10

The Wrld on GCW Part 2 -tapahtuman arvosana: 6/10

Lisää...
Semi Salmikannas

Semi Salmikannas

Ammattimainen tyhjäntoimittaja, jonka elämässä showpaini on roikkunut mukana sitkeän torakan lailla yli vuosikymmenen ajan. Toimii vakioäänenä Smarksiden ääniaalloilla ja onnistuu unohtamaan velvoitteensa kirjoitetun sisällön tuottajana. Kaikin puolin stereotyyppinen paininörtti, jonka naama kelpaa vain ja ainoastaan radioon.

Previous post

Eläköön humpuuki! #25: #SpeakingOut, WWE:n koronavirustartunnat, Tessa Blanchardin potkut

Next post

Sunnuntaijuttu | Simulaattoripelien uusi sukupolvi - arviossa Total Extreme Wrestling 2020

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.