Joulukalenteri 2015: Luukku 20

Ho, ho, ho, brother! Perinteisesti tähän aikaan vuodesta alkaa sen odotus, että pian taas kivutaan tikkaat ylös joulupuuta koristelemaan, heittäydytään juhlapöydän läpi ja lyödään kaveria terästuolilla kun se on ollut tuhma. Mutta jotain muutakin on 13. päivän TLC-tapahtuman jälkeen luvassa – nimittäin itse jouluaatto, jolloin Hogan-pukki leg droppaa piipusta sisään jakamaan babyfaceille lahjoja ja heeleille risuja.

Odotuksen lievennykseksi avataan tietenkin kalenterin luukkuja, joista paljastuu hauskoja mutta ennen kaikkea opettavaisia yllätyksiä. Jokaisen luukun takaa löytyy jokin mielenkiintoinen tapahtuma juuri siltä nimenomaiselta päivältä historiassa. Menneiden joulujen haamu on jo ovella, ja se kutsuu meidät kierrokselle…

20. joulukuuta 1999

NWO 2000 nousee

Oli kulunut kaksi vuotta siitä, kun Bret Hart siirtyi WWE:stä WCW:n leipiin Montrealissa nähtyjen kohtalokkaiden tapahtumien johdosta. Hyppynsä jälkeen hän oli jo ennättänyt nousta ns. Triple Crown -mestariksi, kaappaamalla kertaalleen jokaisen firman kolme tärkeintä mestaruutta: Tag Team-, United States ja viimeisimpänä World Heavyweight -tittelit.

Hart kuitenkin luovutti maailmanmestaruuden pois joulukuun 20. päivän Monday Nitro -lähetyksessä, joka järjestettiin Marylandin Baltimoressa. Mestari vetosi edellisillan Starrcade-tapahtumaan, jossa hän oli onnistuneesti puolustanut mestaruuttaan Goldbergiä vastaan (ottelussa, joka lopulta pelasi osansa myös Hartin uran päättymisessä). Voitto oli kuitenkin saavutettu hämärissä olosuhteissa, kun yhtenä ottelun neljästä (!) tuomarista toiminut Roddy Piper oli ennenaikaisesti soitattanut kelloa Goldbergin kärsiessä Hartin Sharpshooter-liikkeessä – suorana viittauksena WWE:ssä nähtyyn ”Montreal Screwjobiin”, jossa Hart oli kusetuksen vastaanottavana osapuolena. Nitrossa Piper myönsi toimineensa aivan tietoisesti väärin, ja sekavan puheensa päätteeksi otti vielä loparit.

Kaiken takana oli tietenkin pääkirjoittaja Vince Russo, joka ei ollut enää ainoastaan esiripun suojissa toimiva nukkemestari, vaan esitti tosielämän roolinsa TV:ssä osana tarinaa. Tuon ajan WCW:ssä fiktion ja todellisuuden raja oli häilyvä, mutta ennen kaikkea ristiriitainen, kun sisäinen elin sekoittui ulkoisen tv-tuotteen kanssa – ”work” olikin ”shoot” ja toisin päin. Jaksossa nähtiin, kun Hart kohtasi Russon takahuoneessa ja haukkui tämän pystyyn tekemisistään. Russo yritti oikeuttaa päätöksensä sillä, että halusi osaltaan hyvittää hänelle Montrealin tapauksen. Tämä oli kuitenkin Bretin kunnialle liikaa, ja hän päätti kokonaan luopua tittelistään.

Vince Russo – hullu vai nero?

Russo kuitenkin kirjasi illan pääotteluksi revanssin Hartin ja Goldbergin kesken mestaruudesta, ja – yllätys, yllätys – polemiikkia oli taas kerran luvassa. Matsin tuoksinnassa tuomari kaatui kanveesiin, jonka jälkeen The Outsidersina tunnettu kaksikko – senhetkiset joukkuemestarit – Kevin Nash ja Scott Hall rynnivät kehään pesismailoineen. He pieksivät Goldbergin, ja kuinka ollakaan, Bret osallistui rientoihin. Aiemmin loparit ottanut Roddy Piper halusi vielä leikkiin mukaan ja saapui pelastamaan alakynteen jääneen Goldbergin, asettuen suojaksi hänen elottoman kehonsa päälle samalla kun Bret yritti suorittaa selätystä. Tässä vaiheessa tuomari olikin ennättänyt virota koomastaan ja laski kolmeen Piperin vielä maatessa Goldberin yllä. Näin Bret Hartista tuli uudestaan maailmanmestari.

On ymmärrettävää, jos edellisen kappaleen aikana kurtistitte kulmianne ja kysyitte itseltänne ”mitä?”. Mutta eipä siinä vielä kaikki!

Bileisiin osallistui yllättäen vielä United States -mestari Jeff Jarrett, joka kruunasi Piperin perinteisellä kitara-päähän-manööverillä. Lopuksi hän otti esiin spraymaalipulloja ja kirjoitti matossa uinuvien ruususten selkämyksiin tutun kolmikirjaimisen lyhenteen. Bändi oli taas koossa, tämänkertaisena kokoonpanona Bret Hart, Kevin Nash, Scott Hall ja Jeff Jarrett.

Tuhkista nousi feeniks nimeltä NWO 2000, ja vuosituhannenvaihteen yhteyteen luvattu maailmanloppu näytti tuolloin entistä todennäköisemmältä.