JuttusarjatNitro vastaan Raw

Nitro vs. Raw V (5.2.1996)

Nitro vastaan Raw on juttusarja, jossa katselen yhtä aikaa samana iltana lähetettyä Nitroa ja Raw’ta kahdelta eri ruudulta. Tarkoituksenani on vertailla jaksoja keskenään ja pohtia, kumpaa ohjelmaa katselisin mieluummin. Jaan jaksot yhdeksään eri aikahaarukkaan, alkaen 0:00–5:00 ja edeten aina 40:00–50:00 asti. Kirjoitan jokaisesta osiosta lyhyen referaatin ja annan jommallekummalle ohjelmalle pisteen. Viimeinen osio (eli 40:00–50:00) on osioista tärkein, ja sen voittaja saa poikkeuksellisesti kolme kokonaista pistettä. Se ohjelma, jolla on jakson päätteeksi enemmän pisteitä, voittaa taistelun. Se ohjelma, joka voittaa nopeammin 10 taistelua, voittaa sen sijaansodan. Uusi osa julkaistaan joka maanantai.


WWF Monday Night Raw:

Katsojaluku: 2,7. Lähetys: nauhoitettu 22.1.1996.

Katso jakso!

WCW Monday Nitro:

Katsojaluku: 2,9. Lähetys: LIVE!

Katso jakso!

 

0:00–5:00

Sunny on jälleen pelkkä muisto vain, ja Raw käynnistyy Yokozunan sisääntulolla. Mitä pahaa ihmislaji on tehnyt ansaitakseen tällaisen kohtalon? WCW:ssä Eric Bischoff, Steve ”Mongo” McMichael ja Bobby ”The Brain” Heenan käyvät jälleen illan show’ta läpi, jolloin katseeni kiinnittyy Raw’hon: Royal Rumblen voittaja ”Heartbreak Kid” Shawn Michaels tanssahtelee viihdyttävästi kehään Diesel kannoillaan. Alkamassa on tiukka tag team -matsi, jossa HBK ja Diesel ottavat Yokozunasta ja The British Bulldogista mittaa. Nitro puolestaan käynnistyy herkullisella maailmanmestaruusottelulla, kun Four Horsemen -tallin Chris Benoit haastaa hallitsevan mestarin ”Macho Man” Randy Savagen. Raw pääsee tosin jälleen kerran nopeammin asiaan, joten WWF korkkaa tämän taiston.

5:00–10:00

Benoit’n ja Savagen matsi kuulostaa nannalta, mutta oikeastaan kyseessä on hyvin hidastempoinen ja tylsä ottelu, jossa Benoit dominoi Savagea erilaisin lukotuksin. Raw’n tag-matsi kuulostaa sen sijaan hieman kyseenalaiselta tapaukselta, vaikka kehässä kyllä painii täydellisesti painiva Shawn Michaels. HBK onkin selvästi ottelun tähti, jonka eleet ja teot pitävät katsojan tiukasti Raw’n ääressä. Raw’n toisena valttikorttina on kuuma yleisö, joka syttyy liekkeihin erityisesti silloin, kun Diesel ja Yokozuna kolistelevat sarviaan. WCW:n katsojat seuraavat Savagen ja Benoit’n matsaamista rauhallisesti, joten Raw tuntuu kiinnostavammalta ohjelmalta siitä huolimatta, että Nitrossa otellaan maailmanmestaruudesta.

1

10:00–15:00

Taistelu jatkuu liki identtisesti: HBK ja Macho Man loikkaavat kulman päältä alas lähestulkoon samaan aikaan. Sen jälkeen otteluista molemmat päättyvät kaiken lisäksi likaiseen lopetukseen, kun Raw’ssa matsiin sekaantuu Owen Hart ja Nitrossa puolestaan ”Nature Boy” Ric Flair. Benoit ei siis nouse mestariksi, vaan ottelu päättyy diskaukseen. Raw’n ottelun virallinen lopputulos on sen sijaan se, että HBK ja Diesel voittavat matsin uloslaskun turvin. Sitten molemmissa ohjelmissa räjähtää: Hulk Hogan juoksee kehään Nitrossa, ja Yokozuna muuttuu yleisön suosikiksi hyökkäämällä iljettävän managerinsa James E. Cornetten kimppuun Raw’ssa. Yokozunan hahmonkehitys kiinnostaa, mutta voiton vie Nitro, jossa Hulk on saanut otsaansa haavan ja vuotaa nyt verta.

15:00–20:00

Vaan edes Hoganin traaginen kohtalo ei pelasta Nitroa silloin, kun Raw’ssa nähdään uusi kryptinen Mankind-video. Nämä Mankindin debyyttiä pohjustavat pätkät ovat kyllä todella hienoja ja kutkuttavia klippejä. Sen jälkeen Raw jatkuu japanilaispainija Hakushin sisääntulolla, joka on varsin näyttävä sellainen. Meno muuttuu kehnommaksi vasta 1–2–3 Kidin saapumisen myötä; Kid on viihdyttävä painija, mutta jokin hänessä tökkii silti pahemman kerran. Edes 1–2–3 Kid ei tosin töki yhtä pahasti kuin WCW:n The Taskmaster, josta olen jo avautunut aiemmin. Taskmasterin tilannetta ei auta se, että hän on Hugh Morrusin (humorous) eli Bill DeMottin tag-pari ja että Hugh Morrus on kuin 1990-luvun oma Brodus Clay – ja samaan aikaan ”Wyatt Familyn” (Dungeon of Doomin) jäsen. Toisaalta Nitrossa ottelee myös muuan erinomainen joukkue eli Four Horsemen -tallin Arn Anderson ja Flyin’ Brian. Raw’lle ja Hakushin hienoille iskuille kuitenkin piste, sillä Nitron ottelu ei ehdi vielä alkamaan.

2

20:00–25:00

Lohtu on laiha. Kumpikaan matsi ei kiinnosta erityisemmin, ei vaikka Kid ja Hakushi ottelevat välillä varsin näyttävästi ja Pillman ja Anderson muodostavat melkeinpä täydellisen joukkueen. Erityisesti rakastan sitä, kuinka erilaisia mutta silti jollain lailla samanlaisia Arn ja Brian ovat. Anderson on jääkylmä ja miehekäs äijä, joka ei laske leikkiä, kun taas Brian on mielenvikainen sekopää, josta ei ota koskaan selvää. Tästä huolimatta kaksikon yhteistyö sujuu kuin rasvattu, ja Taskmaster ja Morrus ovat vaikeuksissa. Yhtäkkiä Raw’n matsi päättyy siihen, että Kid selättää Hakushin. Piste Taskmasterin ja Morrusin kehnoudesta huolimatta Nitrolle – kiitos puhtaasti Andersonin ja Pillmanin.

25:00–30:00

Raw jatkuu nauhoitetulla klipillä, jossa Camp Cornette -tallin johtaja James E. Cornette ja lakimies Clarence Mason vaativat WWF:n uudelta presidentiltä ”Rowdy” Roddy Piperiltä sitä, että Vader tuotaisiin takaisin WWF:ään. Camp Cornetten jälkeen videokuvan valtaa WWF:n entinen presidentti Gorilla Monsoon, jonka kimppuun Vader oli siis käynyt Royal Rumblen jälkeisessä Raw’ssa. Monsoonin puhe on pitkä ja tylsä, joten katseeni kääntyy väkisin Nitroon, jossa Taskmaster läiskii Andersonia ja Pillmania nahkavyöllä niskaan. Taskmasterin kuviot eivät kiinnosta tippaakaan, mutta kyllä minä silti ennemmin katselen moista selkäsaunaa kuin Monsoonin pitkäveteistä monologia. Nitro nappaa taas pisteen.

3

30:00–35:00

Kun Monsoonin puhe päättyy, Raw puhkeaa kukkaansa. Tiedossa on nimittäin harvinainen tapaus: WWF:n mestari Bret ”The Hitman” Hart puolustaa mestaruuttaan ilmaistelevisiossa The Undertakeria vastaan. Kenties tämä on jonkin sortin vastaisku sille, kuinka WCW buukkaa maailmanmestaruusmatseja viikosta toiseen. Sitten kajahtaa gongi, ja legendaarinen Undertaker valuu Paul Bearer seuranaan kehään. Nitrossa nähdään puolestaan ”Nature Boy” Ric Flairin ja Buff Bagwellin välinen koitos. Flairin ja Bagwellin matsi vaikuttaa alkuun täysin aseettomalta vastaiskulta Raw’n mestaruusmatsille, mutta mitä kauemmin matsi kestää, sitä enemmän siitä tykkään. Natu ja Buff ovat molemmat hyvin hauskoja ja karismaattisia painijoita, joten ottelussa on viihdearvo kohdallaan. Koska Raw’n ottelu alkaa hyvin hitaasti ja tylsästi, Nitro vie hieman yllättäen tämän erän.

35:00–40:00

Hitmanin ja Undertakerin ottelun tempo ei kiihdy, vaan matsi on hidasta puurtamista. Se on toisaalta hyvä juttu, sillä matsissa on kiinnostava tarina, jossa submission-spesialisti Hart työstää pelottavan Undertakerin koipea, mutta kenties ottelu on kuitenkin ennemmin maksutelevision kuin ilmaistelevision settiä. Samalla Flairin ja Bagwellin hauska koitos houkuttelee seireenin lailla puoleensa, ja Natu laittaa itseään kunnioitettavasti likoon. Yhtäkkiä Raw’n selostamoon saapuu Diesel, joka alkaa jauhaa ottelijoista roskaa. (Diesel kohtaa matsin voittajan WWF:n seuraavassa PPV:ssä.) Se viihdyttää, vaan ei tarpeeksi. Flair-show kasvattaa Nitron johtoa.

4

40:00–

Flairin ja Bagwellin jälkeen Nitron kehän valtaavat Sting ja Lex Luger sekä Road Warriors, jotka taistelevat WCW:n joukkuemestaruudesta ohjelman pääottelussa. Kiinnostavinta siinä on Stingin ja Lugerin pitkäkestoinen kuvio, jossa sinisilmäinen Sting ei usko toverinsa Lugerin pahuuteen. Raw’ssa taas rytisee ryminällä, kun Diesel hyökkää kehään kesken Hitmanin ja Undertakerin matsin ja käy molempiin käsiksi. Dieselin hyökkäys kulminoituu siihen, että hän paiskaa Undertakerin lopetusliikkeellään eli Jacknife Powerbombilla mattoon. O-ou. Nitrossa Road Warriors yrittää saada Stingistä ja Lugerista yliotetta, kunnes iljettävä Jimmy Hart nousee apronille ja varastaa Hawkin huomion, jolloin Luger lyö Hawkia jonkin sortin esineellä niskaan ja nappaa selätyksen. Melkoista draamaa molemmissa ohjelmissa siis, mutta Dieselin käytös kiinnostaa enempi. Raw’lle tärkeät kolme pistettä tästä erävoitosta.

WCW Monday Nitro: 5 pistettä.

WWF Monday Night Raw: 6 pistettä.

 

Tuomio: Jälleen kerran tasainen taistelu, joka päättyy juuri ja juuri Raw’n voittoon. Tästä saamme kiittää Dieseliä, joka ratkaisi pelin sekaantumalla Undertakerin ja Bret Hartin matsiin. Fiilis on se, että WWF:ssä on parempia tarinoita, kun taas WCW:ssä nähdään parempia matseja. Elämme tässä tietysti WrestleMania-kautta, jolloin WWF:llä on selvät suunnitelmat lähitulevaisuudestaan, mutta se ei silti millään lailla oikeuta WCW:n heikkoa tarinankerrontaa.


Tilanne viiden jakson jälkeen:

WCW Monday Nitro: 1

WWF Monday Night Raw: 4


Aikaisemmat jaksot:
Nitro vs. Raw
Nitro vs. Raw II
Nitro vs. Raw III
Nitro vs. Raw IV

Lisää...
Eetu Lehtinen

Eetu Lehtinen

Toimittaja sekä harjoitteleva äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, joka rakastaa showpainia. Woooooo!

Previous post

Lehmipojat ja lainsuojattomat – lajinsa viimeiset?

Next post

Lucha Underground – modernin meksikolaispainin temppeli

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.