Kolumni: Antaa kaikkien kukkien kukkia

SHOWPAINI kukoistaa ehkä enemmän kuin koskaan ennen, jos miettii, kuinka paljon katsojilla on vaihtoehtoja, joista valita, minkälaisesta showpainista haluaa nauttia.

Jos tykkää urheilullisesta presentaatiosta ja rajuista iskuista, voi tilata esimerkiksi New Japan Pro-Wrestlingin suoratoistopalvelun noin kymmenen euron kuukausihintaan ja ahmia paitsi uutta myös vanhaa NJPW:tä sydämensä kyllyydestä.

Jos tykkää retrohenkisestä vanhan koulukunnan showpainiohjelmasta, voi seurata National Wrestling Alliancen tuoreinta ohjelmaa Powerrria täysin ilmaiseksi YouTubesta, johon ladataan uusi jakso kerran viikossa.

Jos tykkää vauhdikkaasta showpainista, jossa sattuu ja tapahtuu kuin kultaisella 1990-luvun lopulla konsanaan, voi valita All Elite Wrestlingin, jonka ohjelmat ja maksulähetykset löytää kätevästi joko YouTubesta tai FITE TV:stä.

Jos tykkää täysin sekopäisestä meiningistä, jossa toteutetaan innovatiivisia unelmaotteluita ja tuhotaan kilokaupalla loisteputkia, voi vaipua Game Changer Wrestling -psykoosiin ja ostella promootion maksulähetyksiä niin ikään FITE TV:stä.

Jos tykkää tutusta ja turvallisesta World Wrestling Entertainmentista, maailman suurimman promootion sisältöä löytää helposti kaikkialta sosiaalisesta mediasta ja tietysti WWE:n omasta suoratoistopalvelusta, jonka hinta on NJPW Worldin tavoin kymmenisen euroa kuukaudessa.

Eivätkä vaihtoehdot tähän lopu. Löytyy Impact Wrestlingiä, Ring of Honoria, Dragon Gatea, Chikaraa, Noahia ja monia muita promootioita, joihin kenen tahansa on helppoa ja laillista tutustua nykypäivän suoratoistopalveluaikakaudella. Toisin oli ennen, jolloin isojen vaihtoehtojen kilpailijat olivat lähinnä ladattavissa outojen linkkien takaa, jos olivat.

SAMALLA nettikeskusteluissa on ollut samanlaista ilmiötä kuin 1990-luvulla, kun WCW otti WWF:stä niskalenkin ja oli jopa tuhota Vince McMahonin imperiumin.

Nyt WCW:n ja Monday Nitron paikalla on AEW, jonka Dynamite-ohjelma lähetetään Yhdysvaltain televisiossa tismalleen samaan aikaan WWE:n NXT-ohjelman kanssa.

On ihmisiä, jotka ylistävät AEW:tä ja haukkuvat WWE:tä, ja ihmisiä, jotka puolustavat WWE:tä ja etsivät AEW:stä kaikkia mahdollisia vikoja.

Samanlainen ”fanisota” syttyi myös 1990-luvulla, joskin silloin WCW:n ja WWF:n uljaat sotilaat paukuttelivat kissanpierujaan areenoilla – eivätkä Twitterissä tai Facebookissa – heiluttaen erilaisia WCW:tä tai WWF:ää solvaavia kylttejä yleisön seassa. Näitä kylttejä on toki nähty myös AEW:n ja WWE:n välisessä kamppailussa, mutta huomattavasti vähemmän kuin silloin.

Se, mikä näitä fanisotia kuitenkin yhdistää, on niiden hölmöys.

Ehkä vielä 1990-luvulla showpainimaailma oli niin paljon ahdasmielisempi, että katsojan piti valita, kumman ohjelman puolella seisoo. WCW-fani oli nimenomaan WCW:n fani eikä voinut kehua WWF:ää, ja sama toimi myös toiseen suuntaan.

Tuollainen vastakkainasettelu voi toki tuoda oman mausteensa showpainiin, jos on huomionkipeä katsoja ja kaipaa dramatiikkaa. Samalla sitä kuitenkin kaivaa itsensä järjettömään sudenkuoppaan, jossa kannattaa tiettyä ohjelmaa vain periaatteesta – ja sulkee silmänsä vaihtoehdoilta menettäen samalla mahdollisuuden nauttia showpainin diversiteetistä.

ONNEKSI tämä sota ei sentään ole noussut suureen rooliin televisiossa, vaikka pinnan alla toki kytee koko ajan. Ei ole sattumaa, että NXT siirtyi juuri tänä syksynä USA Network -kanavalle ja pääsi valokeilaan WWE:n Survivor Series -tapahtumassa.

Eksplisiittisesti sodassa on kuitenkin ammuskeltu tähän mennessä varsin vähän. Suurin tempaus tapahtui AEW:n toukokuisessa Double or Nothing -maksulähetyksessä, jossa Cody Rhodes teki sisääntulonsa WWE-tähti Triple H:n hengessä ja tuhosi hänen ”valtaistuimensa”.

Pelkäsin silloin, mihin tämä taistelu vielä menee, sillä parasta olisi, jos AEW ja WWE pysyisivät erossa toisistaan ja keskittyisivät kumpikin vain itseensä. Lapsellisen kinastelun voisi sen sijaan jättää historiaan.

Kaiken sen energian voisi ennemmin käyttää hyvän showpainin tuottamiseen tai katsomiseen, sillä painimaailma ei kaipaa enää yhtään ”miljardööri Tedin komentokeskusta” saati aivotonta väittelyä siitä, mitä ohjelmaa kenenkin tulisi kannattaa; jokainen saa ylistää ja kritisoida juuri niitä tuotteita, joita itse tahtoo.