AEWKolumnitWWE

Kolumni: Ei ole WWE niin kuin ennen

”Ei ole Kööpenhamina kuin ennen, jälkeen vuosikymmenten”, laulaa Juha Vainio, ja sama toteamus pätee myös WWE:hen.

WWE ei nimittäin ole enää showpainimaailman yksinvaltias, vaan tarjolla on tätä nykyä ainakin kaksi varsin kilpailukykyistä vaihtoehtoa, joihin painijat voivat tähdätä: japanilainen New Japan Pro-Wrestling, joka tekee tiivistä yhteistyötä amerikkalaisen Ring of Honor Wrestlingin kanssa, sekä tänä vuonna toimintansa aloittava All Elite Wrestling, jonka taustalla on WWE:n Vince McMahonia huomattavasti rikkaampi bisnesmies Shahid Khan.

En sano, että nämä uudet kilpailijat – kyllä, NJPW on perustettu jo vuonna 1972, mutta japanilaiset ovat alkaneet valloittaa kansainvälisiä markkinoita vasta hiljattain – varsinaisesti uhkaisivat WWE:n taloutta tai olisivat ryöväämässä showpainimaailman valtikan itselleen, mutta WWE:n verta ne kuitenkin pystyvät imemään.

Konkreettisena esimerkkinä tästä toimii se, ettei WWE:n johtoportaaseen lukeutuva Triple H kyennyt palkkaamaan tulikuumia New Japan Pro-Wrestling -tähtiä Kenny OmegaaCody Rhodesia tai The Young Bucksia WWE:n riveihin. Myös Hangman Page kieltäytyi WWE-sopimuksesta. Omega, Cody, The Young Bucks ja Page ovatkin tätä nykyä All Elite Wrestlingin miehiä – samoin kuin WWE-veteraani Chris Jericho, joka ravisutti painimaailman rakenteita solmimalla kolmivuotisen sopimuksen All Elite Wrestlingiin.

Painimaailman rakenteita ravistelee myös se, minkälaisia työolosuhteita All Elite Wrestling aikoo painijoilleen eli työntekijöilleen suoda. AEW:n painijoilla on yrityksen varatoimitusjohtajana työskentelevän Cody Rhodesin mukaan aito mahdollisuus vaikuttaa juonikuvioihin toisin kuin WWE:ssä, jossa ohjakset ovat tunnetusti tiukasti Vince McMahonin käsissä. Tärkein tekijä on kuitenkin se, että AEW:ssä nais- ja miespainijat saavat yhdenveroista palkkaa, ja painijoilla on työterveyden kaltaisia etuja.

Myös Ring of Honorilla on ässä hihassaan, ja se ässä on yhteistyö New Japan Pro-Wrestlingin kanssa. Jos nykyiset tähdet, kuten WWE Raw’hon tällä viikolla draftattu Ricochet, kasvoivat WWE:n faneina ja unelmoivat WrestleManiasta, seuraavan sukupolven tähtäimessä voi olla kulahtaneen WrestleManian sijaan sensaatiomainen Wrestle Kingdom – Japanin suurin showpainitapahtuma, joka järjestetään vuosittain Tokion legendaarisella Tokyo Dome -areenalla. Monet nuoret painijat, kuten suomalainen Viktor Tykki, ovat kertoneet haaveilevansa kaikkein eniten Japanin, ei Yhdysvaltain, kehistä.

Ring of Honor voi siis toimia eräänlaisena porttina Japanin suurimpaan promootioon, mikä saattaa houkutella painijoita Ring of Honorin riveihin. Kylmä totuus lienee kuitenkin se, että Ring of Honor olisi vaikeuksissa ilman New Japan Pro-Wrestlingiä – siitä huolimatta, että Ring of Honor on Yhdysvaltain suurimman paikalliskanavien omistajan eli Sinclair Broadcast Groupin tytäryhtiö. Toivoa, ja kilpailukykyä, kuitenkin on niin pitkään kuin Ring of Honorin napanuora on New Japanissa kiinni, mistä kielii esimerkiksi se, että janotut meksikolaistähdet Bandido ja Rush solmivat vastikään (Yhdysvalloissa) eksklusiivisen Ring of Honor -sopimuksen. Myös kultti-ilmiöksi kasvanut ROH-painija PCO olisi varmasti kelvannut ainakin All Elite Wrestlingin armeijaan.

Kolmas vaihtoehto on vanha kunnon Impact Wrestling, joka on kauan sitten menettänyt asemansa Yhdysvaltain toiseksi suurimpana promootiona. Kanadalaisen mediayhtiö Anthem Sports & Entertainmentin omistama Impact ei tosin sido painijoitaan samalla tavalla kuin WWE, vaan Impact Wrestlingin painijat voivat esiintyä myös valikoiduissa promootioissa, kuten esimerkiksi meksikolaisessa AAA:ssa. Impact on ottanut uutta tuulta alleen Scott D’AmorenDon CallisinTommy Dreamerin ja Konnanin käsissä ja onnistui palkkaamaan potentiaalisen tulevaisuuden supertähden Tessa Blanchardin riveihinsä. Impactin naisdivisioona kasvoi vastikään myös Madison Raynella, joka jätti Ring of Honor Wrestlingin taakseen.

Samalla moni WWE-painija on kertonut julkisesti joko turhautuneensa työpaikkaansa tai pyytävänsä vapautusta työsopimuksestaan. Tällä viikolla otsikoissa ovat olleet kuusinkertainen naistenmestari Sasha Banks ja The Wyatt Family -ryhmästä tuttu Luke Harper. Banks on Twitter-viestiensä perusteella tympääntynyt asemaansa WWE:ssä ja pohtii nyt, mitä haluaa tulevaisuudessa tehdä. Harper puolestaan julkaisi tekstin, jossa kertoi pyytäneensä WWE-sopimuksensa purkamista. Wrestling Observer -lehden Dave Meltzerin mukaan Harperin WWE-sopimus päättyy loppuvuodesta, aikaisintaan lokakuussa.

All Elite Wrestlingin syntymä, New Japan Pro-Wrestlingin nousu ja Impact Wrestlingin kaltaiset villikortit tekevät tilanteesta erittäin kiinnostavan. Esimerkiksi Sasha Banks ja Luke Harper olisivat taatusti tervetulleita mihin tahansa isoon yhdysvaltalaispromootioon, Harper mahdollisesti myös New Japan Pro-Wrestlingiin. (Banks valitettavasti ei, koska NJPW:ssä ei ainakaan toistaiseksi ole naispainijoita.) Se, että painijoilla on muitakin mahdollisuuksia kuin WWE, tekeekin todella hyvää koko showpainille, koska monopolilla on monenlaisia haittavaikutuksia.

Nähtäväksi jää, kuinka moni WWE-painija seuraa Cody Rhodesin ja Luke Harperin jalanjälkiä. Esimerkkejä on muitakin. Yksi heistä on Neville, jonka taiteilijanimi on nykyään PAC ja joka on löytänyt All Elite Wrestlingistä uuden kodin. Myös Tye Dillinger ja The Shield -tähti Dean Ambrose ovat päättäneet lähteä WWE:stä. Toisaalta esimerkiksi AJ Styles päätti vastikään solmia jatkosopimuksen WWE:n kanssa, ja oletettavaa on, että myös Jimmy ja Jey Uso jäävät WWE:n riveihin.

Voi olla, ettei jokainen WWE-painija uskalla ostaa sikaa säkissä ja loikata AEW:hen aikana, jolloin promootio on vasta alkutekijöissään. Todellinen muuttovirtaus saattaa syntyä vasta silloin, kun All Elite Wrestlingin toiminta on alkanut myös televisiossa. Sellaisen virtauksen sattuessa myös WWE:n on pakko reagoida tilanteeseen ja vastata tuleen luoden otollisen maaperän sotatilanteelle.

Tällä hetkellä tosin kaivetaan vasta poteroita. Länsirintamalta ei mitään uutta – toistaiseksi.

Lisää...
Eetu "Enska" Lehtinen

Eetu "Enska" Lehtinen

Smarksiden ylläpitäjä ja showpainiselostaja, joka on päivisin sanomalehden toimittaja ja öisin oman elämänsä Vince Russo. Taskusta löytyvät myös äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan paperit. Kaikkiruokainen painifani, joka rakastaa draamaa ja suuria tunteita mutta eritoten kultaista 80-lukua.

Previous post

Katso video: Gordon Solie's Championship Trivia Game yhdistää Trivial Pursuitin ja vanhan ajan painin

Next post

#PerjantainPromo – Michael Cole, pieni paskapää (2000)

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.