Kolumnit

Kolumni: Mennyt mies

Nostalgia. Se on tämän päivän sana. Sitä pursuaa televisiossa, elokuvissa, videopeleissä ja jopa pelikonsoleissa. Sitä janotaan ja sitä tuotetaan. Vanhat, kenties jo lapsuudesta tutut hahmot ja tarinat ovat yhtä tuttuja ja turvallisia kuin McDonald’sin juustohampurilainen. Miksi siis edes kokeilla Naughty BRGR -ravintolan kaltaisen yrityksen antimia, kun McDonald’s maistuu varmasti hyvältä?

Nostalgia elää ja voi hyvin myös WWE:ssä. Se iski taas kuin ryyppyreissun jälkeinen krapula, kun The Undertaker kohtasi Triple H:n WWE:n tuoreimmassa maksulähetyksessä WWE Super Show-Down 2018:ssa, joka järjestettiin Australian Melbournessa viime lauantaina. Se, mihin tuo tapahtuma kulminoitui, oli toisin sanoen 53-vuotiaan ja 49-vuotiaan kehäraakin taistelu. Kehäraakin, joiden parhaat päivät ovat yhtä kaukana menneisyydessä kuin ensimmäisen American Pie -elokuvan ensi-ilta.

Eikä siinä, en sinänsä vastusta sitä, että vanhat veteraanit nousevat valokeilaan. Toisinaan se on täysin paikallaan, kuten esimerkiksi silloin, kun Shawn Michaels kohtasi siihen aikaan liki 60-vuotiaan Ric Flairin WWE:n WrestleMania 24 -tapahtumassa. Nostalgialla, kuten kaikella, on kuitenkin rajansa. The Undertakerin tapauksessa nuo rajat ovat sidoksissa raajoihin, jotka eivät enää ikävä kyllä liiku sillä tavalla kuin showpainijalla pitäisi liikkua, jotta ottelun immersioon voisi uskottavasti uppoutua.

Undertakerin ja Triple H:n viimeisin – ja toivon mukaan ihan oikeasti myös se viimeinen – ottelu oli mielestäni ainoastaan melankolinen. Nostalgian raja oli ylitetty, ja nyt jäljellä oli enää eksploitaatio. Tajusin katselevani esitystä, jota en oikeastaan koskaan edes tahtonut nähdä. Undertaker kulki huonosti kuin lonkkavikainen vanhus, Kane näytti lähinnä väsyneeltä ja kalju Michaels muistutti pikemmin eläkeläistä kuin maailman parasta showpainijaa. Kuka tämän jatko-osan tilasi ja miksi?

Muistan, kuinka sydämeni särkyi, kun Undertaker selätti Shawn Michaelsin WrestleMania 26 -tapahtumassa ja lopetti samalla tämän uran. Muistan myös, kuinka yllätyin, kun Undertaker ja Triple H saivat aikaan liki yhtä kovan ottelun WrestleMania 27:ssä. Muistan myös, kuinka aloin jo hiljalleen kyllästyä Undertakerin, Michaelsin ja Triple H:n kuvioihin, kun saaga ”lopetettiin” WrestleMania 28:ssa.

Nyt tulen muistamaan, kuinka tuijotin raihnaisen Undertakerin vaivaista liikehdintää Super Show-Down 2018 -tapahtumassa. Painija, joka oli alkanut ratsastaa auringonlaskua kohti jo vuosikymmen sitten, oli enää surullinen, kurja varjo entisestään – mennyt mies.

Juuri siksi toivon sen särkyneen sydämeni pohjasta, ettei Shawn Michaels koe samaa masentavaa kohtaloa kuin The Undertaker.

Lisää...
Eetu Lehtinen

Eetu Lehtinen

Päivisin paikallislehden toimittaja, öisin oman elämänsä Vince Russo. Taskusta löytyvät myös äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan paperit. Kaikkiruokainen painifani, joka rakastaa draamaa ja suuria tunteita mutta eritoten kultaista 80-lukua.

Previous post

Jälkipyykkinaru #13: Dragon Gate - Dangerous Gate 2018

Next post

Kenny Omega puolustaa mestaruuttaan Hiroshi Tanahashia vastaan Wrestle Kingdomissa

1 Comment

  1. Miihkali
    08.10.18 at 22:09 — Vastaa

    Naughty BRGR ei kyllä oo häävi. Social Burgerjoint pesee mennentullen.

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.