Kolumni: Miehet vastaan naiset – ”Paljon mielenkiintoisempaa on silloin, kun naiseutta ei tarvitse erikseen korostaa”

Miehet vastaan naiset. Tuosta ikiaikaisesta lähtökohdasta on monenlainen draama saanut alkunsa, ja myös showpainissa sukupuolten välisistä taisteluista on nyt tullut muotia. Asetelmasta on kuitenkin mahdollista saada vielä enemmänkin irti. Oma taiteenlajinsa on se, kuinka tämä tehdään mielenkiintoisesti ja hyvää makua noudattaen.

Heinäkuun alussa Impact Wrestling järjesti vuotuisen Slammiversary-tapahtumansa, ja sen pääottelussa Sami Callihan kohtasi Tessa Blanchardin, eli toisin sanoen mies otteli naista vastaan. WWE:n Extreme Rulesin viimeisenä otteluna nähtiin, kun Becky Lynch ja Seth Rollins puolustivat mestaruuksiaan Lacey Evansia ja Baron Corbinia vastaan sekajoukkueottelussa. Kotoisessa FCF:ssä Sisu8-turnaukseen osallistuu tänä vuonna kaksi naispainijaa. Nämä esimerkit ovat vain pintaraapaisuja. Naisten buukkaaminen miehiä vastaan on nyt in.

Tämä on seurausta isommasta yhteiskunnallisesta muutoksesta Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Sama ilmiö on todettavissa myös elokuvissa ja muussa viihteessä – vahvat naisroolit kiinnostavat ja myyvät. Lisäksi kilpaurheilun puolella on käynyt aivan samoin. Esimerkiksi naisten jalkapallon suosio on räjähdysmäisesti noussut parin viime vuoden aikana. Showpaini kulttuurin jatkeena myötäilee tätä trendiä.

Osaltaan showpaini emuloi kamppailu-urheilua, ja siellä sukupuoli- ja painoluokkarajoitteet ovat olemassa hyvästä syystä. Tämän vuoksi miesten ja naisten kohtaamisesta kehässä ei koskaan tule arkipäivää, eikä tarvitsekaan tulla.

Sukupuolten väliset kohtaamiset kuitenkin sopivat tiettyihin tilanteisiin erinomaisesti. Esimerkiksi Ronda Rousey on kilpaurheilutaustansa vuoksi niin uskottava, että häntä olisi aivan hyvin voinut buukata miehiä vastaan. All Elite Wrestlingissä tätä nykyä vaikuttava Awesome Kong on fyysiseltä ulkomuodoltaan niin vaikuttava ilmestys, että samat sanat pätevät myös häneen. Impact Wrestlingin Tessa Blanchard puolestaan on lahjakkuudellaan ja kovalla työllään saavuttanut aseman, jossa hän on kasvanut suuremmaksi kuin naisten mestaruusvyö.

Kammoksun sellaista toimintatapaa, jossa sukupuolen roolia tolkuttomasti korostetaan. Tämä on juuri se pahin sudenkuoppa, johon showpainissakin saatetaan kompastua. Luodaan imelä sankaritarina, jossa keskiössä on naisten evoluutio, revoluutio tai emansipaatio. Tässä nainen on automaattisesti tarinan sankari taistellessaan sortavia miehiä vastaan. Tuollainen on vain laiskaa käsikirjoittamista ja todella tylsää draamaa. Paljon mielenkiintoisempaa on silloin, kun naiseutta ei tarvitse erikseen korostaa, vaan se on enemmän tarinan sivujuonne. Mielestäni Slammiversaryn pääottelussa asetelma hoidettiin hyvin, sillä Tessa Blanchardia ei erityisesti buukattu naisena, vaan tavanomaisena altavastaajana sadistista Sami Callihania vastaan.

WrestleManian viimeisessä ottelussa esiintyminen ei ollut naisten painin evoluution päätepiste. Seuraava luonnollinen jatkumo on, että uskottavimmat ja lahjakkaimmat naiset alkavat haastaa miehiä promootioiden päämestaruuksista. Tällaisten otteluiden järjestäminen kuitenkin vaatii normaalia enemmän pohdintaa ja harkintaa – showpaini tavallaan jäljittelee kamppailu-urheilua, joten miestä vastaan kehään nousevalla naisella täytyy olla hihassaan sukupuolensa lisäksi jokin muukin valttikortti.