Kuinka Matt Hardy toi show’n takaisin painiin

Total Nonstop Action Wrestlingin seuraajat ovat viime aikoina saaneet todistaa Lashleyn voittokulun ja WWE:n hylkäämien hahmojen lisäksi Jeff ja Matt Hardyn edesottamuksia korkealentoisine juonikuvioineen. Tähän tekstiin on koottu kaksi toisiinsa liittyvää aihetta: Matt Hardy ja ”hajoamisen aikakausi” sekä miten hänen tekemisensä TNA:ssa on vaikuttanut koko showpainin maailmaan.

Vuoden alussa Matt Hardy oli vielä TNA:n maailmanmestari, kunnes hän hävisi vyönsä Drew Gallowaylle, eikä onnistunut vyötä voittamaan takaisin revanssissakaan – syyttäen siitä pikkuveljeään Jeffiä. Veljekset ottelivat myöhemmin ”I Quit” -ottelun, jonka päätteeksi Matt vietiin sairaalaan paareilla. Muutamaa viikkoa myöhemmin Matt sitten palasi muuttuneena ja murtuneena miehenä. Tukka sekaisin ja puhuen oudolla aksentilla.

”Poistamisen aikakauden alku”

Matt ja Jeff taistelivat uudestaan Slammiversary-tapahtuman Full Metal Mayhem -ottelussa, jonka Matt hävisi. Kiistelyt jatkuivat Slammiversaryn jälkeenkin, kunnes koitti aika kirjoittaa sopimus The Final Deletion -otteluun. Sen voitti Matt, ja voittonsa myötä hän sai ”omistukseensa” Jeffin identiteetin muuttaen hänet ”veli Neroksi” – tyhjäksi sieluksi ja henkilökohtaiseksi orjakseen. Matt hyödynsi tätä pakottaen Jeffin ottelemaan yksikseen joukkuedivisioonan matseja, jotta Matt itse saavuttaisi mahdollisuuden joukkuemestaruuteen. Tämä tosin vaati Jeffiltä sen, että hänkin muuttuisi ”hajonneeksi yksilöksi”, jotta olisi yhtä veljensä kanssa. Viikkoa myöhemmin lähetetyssä Impactin jaksossa Hardyt voittivat mahdollisuuden otella joukkuemestaruudesta.

”Poista tai homehdu – nokat vastakkain The Decayn kanssa”

Nyt ”hajonneet Hardyt” saivat eteensä uuden haasteen, TNA:n mestarijoukkue The Decayn (Crazzy Steve, Abyss ja Rosemary). Decay on kauhuelokuvamainen kolmikko, joka ei pelkää eikä kunnioita mitään eikä ketään. Rosemary, porukan johtaja, yritti päästä Mattin pään sisään, mutta joukkueilla ei ollut juurikaan fyysistä yhteenottoa ennen Delete or Decay -nimistä ottelua, joka käytiin ”Hardyjen kotikentällä”, jossa järjestettiin aiemmin mainittu The Final Deletion -ottelukin. Ottelun aikana Rosemary yritti kaapata Mattin pojan, ”kuningas Maxelin – ainoan perijän Hardyjen valtaistuimelle”, siinä kuitenkaan onnistumatta. Jeff uhrasi itsensä veljensä puolesta ottaen vastaan iskun Abyssin tavaramerkkiase ”Janicesta” eli nauloin varustetusta lankusta saaden näin lopullisesti veljensä luottamuksen takaisin. Matt puolestaan pelasti poikansa Rosemaryltä ja hääti naisen lopullisesti tiluksiltaan porttikiellon säestämänä. Sota ei kuitenkaan vielä näiden kahden joukkueen välillä ole ohi…

”Suuri sota”

”Rikkinäiset veljekset” ja Decay jatkoivat vihanpitoaan. Hardyilla oli yhä ykköshaastajuus lokakuun 2. päivänä järjestettävään Bound for Glory -tapahtumaan, jossa käytäisiin näiden kahden joukkueen välinen ”Suuri sota”. Sota, jonka suuruus näkyi jo sisääntuloista alkaen. Mattin vaimo Reby soitti pianolla Hardyjen sisääntulokappaleista tehdyn sikermän, johon kuului mm. Mattin WWE-aikainen sisääntulobiisi ”Live for the Moment”, nykyinen ”Kuutamosonaatti” sekä Jeff Hardyn sisääntulobiisi PeroxWhy?Gen-yhtyeen ”Obsolete”.

Tämä ottelu alkoi ja loppui kehään, mutta suurin osa siitä käytiin kuitenkin tapahtumapaikan ulkopuolella ympäri tapahtumakaupunkia. Ottelun hienoja hetkiä olivat muun muassa Jeffin monen persoonan cameot (kiitos Hardyjen ”uudelleensyntymisen lammen” veden), Abyssin ja Mattin kiihkeä kamppailu lava-auton takana sekä Rebyn kissatappelu Rosemaryn kanssa. ”Rikkinäiset veljekset” poistuivat sodasta uusina joukkuemestareina.

DCC ja Mattin ”muistinmenetys”

Uusilla mestareilla oli heti vastassaan uusi uhka – mystisiin valkoisiin maskeihin pukeutunut joukkio DCC (James Storm, Bram, Eddie Kingston), joka teki yllätyshyökkäyksiä ihmisten kimppuun ja josta ei tiedetty yhtään mitään ennen kuin he paljastivat kasvonsa hyökättyään TNA:n silloisen maailmanmestarin, Eddie Edwardsin, kimppuun. Ennen kasvojensa paljastamista DCC onnistui aiheuttamaan Mattille pitkäaikaisen ”muistinmenetyksen” pudottamalla hänet rakennusajoneuvon päältä betonilattialle. Tämän seurauksena Matt muuttui hetkellisesti täysin ja uskoi olevansa insinööri, joka piti koko painibisnestä itselleen vieraana. Koko muu Hardyjen perhe (Jeff, Reby, kuningas Maxel, puutarhuri Señor Benjamin sekä Vanguard 1 -lennokki) yrittivät saada Mattia muistamaan, kuka hän oikeasti on. Ei auttanut hypnoosi eikä videoiden näyttäminen hänen painiurastaan. Kaikeksi onneksi Matt sai iskun salamasta ja muisti palasi.

Total Nonstop Deletion ja nykyhetki

Joulukuun 8. päivänä Matt sai unessa näyn ”Total Nonstop Deletionista”, jossa tapahtuisi suuri sota nimeltään ”Apocalypto”, johon on kutsuttu kaikki joukkueet ajasta ja paikasta riippumatta. Se tapahtuisi seuraavalla viikolla Impact Wrestlingin vuoden 2016 finaalijaksona. (Tätä ei mainittu ko. jaksossa, mutta vuoden kaksi viimeistä jaksoa olivat koosteita vuoden parhaimmista hetkistä.) Total Nonstop Deletion järjestettiin 15.12., ja lähetys oli sanoinkuvailemattoman huikea. Tapahtumassa oli muutama yksilöottelu, jotka olivat toissijaisia ”Apocalyptoon” nähden, vaikka niissäkin huikeita hetkiä oli (mm. kuningas Maxelin ensimmäinen ottelu sekä entisen TNA:n naispainijan ODB:n yhden illan esiintyminen). Myös TNA:n raskaansarjan maailmanmestaruudesta kamppailtiin tapahtumassa, kun Eddie Edwards kohtasi Lashleyn, mutta ottelussa ei ollut ratkaisua – kiitos tapahtumapaikkana toimineen ”Kadotuksen kupolin” (Dome of Deletion) seinään tulleen reiän ja siitä läpi lentäneen Edwardsin.

Pääotteluna toiminut 44-minuuttinen Tag Team Apocalypto on ottelu, joka on jokaisen koettava itse. Se on yhdistelmä backstage brawl -otteluita, falls count anywhere -matseja ja gauntlet-otteluita, johon on heitetty ripaus Michael Bayn toimintaleffojen efektejä. Ottelussa oli hallitsevien mestareiden lisäksi kymmenen muuta joukkuetta, joista nimekkäimpinä 80-luvun menestystiimi Rock ’n’ Roll Express, The Decay, The Helms Dynasty, DCC sekä Rockstar Spudin ja Swogglen (ent. Hornswoggle) muodostama outo parivaljakko. Ottelun tapahtumia voisi kuvailla 44-minuuttisena koosteena siitä, mitä Hardyt ehtivät vuoden 2016 aikana tehdä.

Analyysi: Hardyjen vaikutus showpainin nykytilanteeseen

Tästä onkin hyvä sitten päätyä pohtimaan sitä, miten ”Broken” Matt Hardy ja Brother Nero ovat muuttaneet showpainibisnestä ja jotenkuten myös nostaneet TNA:n tasoa ylöspäin aina Hardyjen välisestä sopimusneuvotteluista heidän kehittämiinsä erikoisotteluihin ja poikkeuksellisiin segmentteihin. Koko vuoden 2016 ajan Impact Wrestling oli kärsinyt laskevista katsojaluvuista, mutta Hardyjen juonikuviot pysäyttivät sen. Eritoten Final Deletion oli kaikkien huulilla, ja Chris Jericho on myöntänyt, että jopa WWE:n pukukopissa seurattiin porukalla, kuinka Hardyjen sirkus oikein etenee. Final Deletionia yritettiin kopioida myös WWE:n Raw’ssa paria viikkoa myöhemmin, kun The Wyatt Family kutsui New Day -joukkueen tiluksilleen – WWE:n siinä kuitenkin epäonnistuen.

Matt Hardy toi Lucha Undergroundin tyylin valtavirtaan ja on tätä nykyä yksi painimaailman halutuimmista hahmoista, sillä hänestä on kiinnostunut niin WCPW (WhatCulture Pro Wrestling) kuin Ring of Honorkin – monia muita pienempiä liigoja unohtamatta. Kun lajin teatterimainen luonne on nykyaikana kaikkien tiedossa, käsikirjoittajien on helpompi toteuttaa lennokkaampia juonikuvioita ja otteluita ns. neliön ulkopuolelta, eikä segmenttien – tai otteluiden – tarvitse tapahtua vain kehässä tai tapahtumapaikalla, vaan ne voivat tapahtua myös ulkopuolella.

Miten World Wrestling Entertainment voisi hyötyä tästä, te kysytte?

Visuaaliselta tyyliltään elokuvamaiset kohtaukset edustavat sitä, mitä 2010-luvun televisiokatsojat haluavat. Tässä kohtaa WWE on valitettavasti jämähtänyt 2000-luvun supersankarien tasolle, eikä yhtiön sisältö kehity eteenpäin. Mielestämme WWE:n pitäisi lopettaa lapsikatsojien kalastelu heille suunnatuilla hahmokonsepteilla ja vaihtaa fokuksensa esim. hyväntekeväisyysasioista kaiken uuden kokeilemiseen, niin kuin yhtiö teki ennen PG-aikakautta. Myös ulkoasun voisi päivittää 2010-luvulle.

Okei, onhan se hyvä, että tehdään hyväntekeväisyyttä, mutta voihan sen toimittaa esimerkiksi ruudun ulkopuolella, sillä se vie aikaa potentiaalisesti hyviltä matseilta ja tarinankerronnalta. Onhan WWE toki uusia juttuja kokeillutkin, kuten vaikkapa viimekesäinen Cruiserweight Classic osoittaa. Se oli ohjelmana erilainen ja toteutti täysin erilaista lähestymistapaa kuin Hardyjen menestysresepti painisirkuksesta, mutta se oli tehty lähinnä lajin suurkuluttajille eikä niinkään massoille kuten Raw’n tai SmackDownin kohdeyleisölle. Tämä huomataan muun muassa 205 Livessä (viikoittainen cruiserweight-sarjalle tehty ohjelma). Iso osa yleisöstä – lapset ja mukaan raahatut vanhemmat – ei ole kiinnostunut keskisarjan painijoista, koska he eivät ole relevantteja.

Hyvä showpaini antaa jokaiselle jotain. WWE haluaa pitää tuotteensa perheystävällisenä, mutta ei se tarkoita sitä, että vain lapset olisivat etusijalla. Se tarkoittaa kärjistetysti sitä, että ei kiroilla tai mässäillä verellä, kuten 1990-luvulla tai 2000-luvun alussa. Juonikuviot voivat olla nokkelia ja oivaltavia, vaikka niitä tehtäisiinkin koko perheelle.

Kolumnit eivät edusta Smarksiden mielipidettä, vaan ne ovat yksittäisten kirjoittajien näkemyksiä.