KolumnitNJPW

Miksi Kenny Omega on vuoden paras painija

Kulunut vuosi on ollut yksi painihistorian kummallisimmista. On rikottu rajoja, tehty ennätyksiä, nähty ennennäkemättömiä ja todistettu mitä ihmeellisimpiä vääntöjä niin kehässä kuin sen ulkopuolellakin. Kaiken tämän hämmentävän myllerryksen keskellä moni painija on joko lyönyt itsensä ensi kertaa läpi tai elävöittänyt kulahtanutta uraansa suorastaan ilmiömäisesti. Taistelu Smarksiden Ludvig-palkinnoista lienee siksi tulisen kuuma, kun äänestyslomake lopulta aukeaa jouluaaton alla.

Minä itse en kuitenkaan joudu pohtimaan hetkeäkään sitä, ketä tulen äänestämään vuoden parhaimmaksi painijaksi. Se kummastuttaa siksi, etten kertakaikkisesti muista, milloin viimeksi varteenotettavia vaihtoehtoja olisi ollut yhtä paljon kuin tänä vuonna. Esimerkiksi AJ Stylesin vuosi on ollut yksinkertaisesti ikimuistoinen ja myös historiallinen; hänestä nimittäin tuli kaikkien aikojen ensimmäinen painija, joka otteli saman vuoden Wrestle Kingdomissa ja WrestleManiassa, ja lisäksi hänestä tuli planeettamme ainut painija, joka on onnistunut nousemaan NWA:n, TNA:n, IWGP:n ja WWE:n maailmanmestariksi. Myös Shinsuke Nakamuran vuosi on ollut yhtä lailla ikimuistoinen ja historiallinen – sekä voitokas. ”King of Strong Style” on napannut vuoden aikana mm. AJ Stylesin, Finn Bálorin, Sami Zaynin ja Samoa Joen päänahkat haltuunsa. Japanilainen on itse asiassa selätetty koko vuonna vain kerran, ja sen selätyksen suoritti The Bullet Clubin uusi johtaja ”The Cleaner” Kenny Omega.

Muistan, kuinka John ”Bradshaw” Layfield tapasi kutsua silloista WWE:n Cruiserweight-mestari Gregory Helmsiä ”SmackDownin parhaiten varjelluksi salaisuudeksi” tasan kymmenen vuotta sitten. Nyt se parhaiten varjeltu salaisuus on Kenny Omega, mutta ”The Cleaner” ei ole ainoastaan jonkin tietyn brändin tai ohjelman aarre, vaan koko lajityypin paras painija.

 

kenny-omega-2

”Ihmiset, jotka todella rakastavat sitä, mitä he tekevät, nousevat huipulle”, sanoo Omega.

 

Kenny Omegassa sekoittuu Shawn Michaelsin ottelutyyli ja ”Broken” Matt Hardyn nerous. Syntyy kombinaatio, joka kolahtaa yhtä lailla niin länsimaisiin kuin japanilaisiinkin painifaneihin, ja erityisen siitä tekee se, kuinka monipuolinen Omega on. ”The Cleaner” voi ensin olla hauska ja viihdyttävä komediapainija mutta jo hetken päästä vaarallinen ja maaninen antagonisti, joka on kuin Resident Evil -pelisarjan Albert Wesker konsanaan. Omegan vahvuus piileekin juuri karismassa, sillä vaikka mies on uskomattoman taitava ottelija, niin hän on nimenomaan esiintyjänä vertaansa vailla. Se johtuu siitä, että Omega on älykäs ja mielenkiintoinen henkilö, joka muistuttaa showpainijana suorastaan taiteilijaa.

Omega rakastui japanilaisiin videopeleihin jo lapsena. Puroresusta hän puolestaan hullaantui silloin, kun näki TAKA Michinokun ottelevan WWF:ssä 1990-luvun lopulla. Japanilainen painityyli – ja kulttuuri ylipäänsä – iski nuoreen winnipegiläiseen niin, että hän tahtoi palavasti päästä ottelemaan ”nousevan auringon maahan”. Juuri tämä jo kauan sitten syntynyt intohimoisuus painia ja puroresua kohtaan paistaa Omegasta niin, että hän tuntuu henkilöltä, joka todella rakastaa sitä, mitä tekee. Se sama intohimo näkyy myös Omegan hahmossa, joka marssii videopelimäisen tunnusmusiikkinsa saattelemana kehään, nimeää lopetusliikkeensä Final Fantasy 7 -videopelin ääniraidan mukaan ja villitsee yleisöä Terminaattoria matkien.

Tilanne on kuitenkin kinkkinen. Esimerkiksi WWE-painija voi tuskin toteuttaa itseään NJPW-painijan lailla, joten Omegan kaltaista artistia on kyseenalaista verrata vaikkapa Dean Ambroseen, joka on hahmona erilainen kuin indie-kehistä tuttu Jon Moxley – mies Dean Ambrose -hahmon takana. Painijoiden vertaaminen ei siis koskaan ole täysin objektiivista, sillä moni (poliittinen) tekijä vaikuttaa siihen, minkälaisia mahdollisuuksia painija saa. Omega on yhtä kaikki tehnyt tietoisen päätöksen pysyä NJPW:ssä, jossa hän voi otella ja esiintyä tahtomallaan tavalla. Se on pohjimmiltaan valinta, joka ainoastaan kasvattaa Omegan suosiota – ja legendaa.

 

kenny-omega-3

Omega mullisti NJPW:n maailman päihittämällä Hiroshi Tanahashin ja nousemalla siten IWGP Intercontinental -mestariksi 14. helmikuuta 2016.

 

Moni konservatiivinen seuraaja on kuitenkin epäillyt, ettei Omegasta ole supertähdeksi. Syy löytyy Omegan melkeinpä futuristisesta tyylistä, joka kyseenalaistaa lajityypin ikiaikaiset kliseet ja stereotyypit. Esimerkiksi Jim Cornette on ollut otsikoissa Omegan suoranaisena vihaajana.

Vastarinta on kuitenkin vähemmistö, sillä enemmistö nauttii Omegan uniikista tyylistä ja tavasta ajatella omin aivoin. Esimerkiksi Tokion valveutunut yleisö on asettunut Omegan taakse traagista sankariaan Hirooki Gotoa vastaan, mikä on varsin poikkeuksellista japanilaisessa painikulttuurissa. Ulkomaisen painijan on nimittäin oltava erityisen taitava voittaakseen japanilaisyleisön puolelleen – varsinkin silloin, kun kyseinen ulkomaalainen on iljettävä konna, joka nöyryyttää ja alistaa suoraselkäistä japanilaissoturia vailla kunnioituksen häivää! ”The Cleaner” on kuitenkin niin viihdyttävä antagonisti, että jopa japanilaiset tahtovat kannustaa häntä voittoon. Sama ilmiö toteutui kyllä myös AJ Stylesin kohdalla, mutta Omega on sekoittamassa NJPW:n normeja aivan ennennäkemättömällä tavalla.

Juuri tämä kulunut vuosi onkin määrittänyt Omegan maineen uuteen uskoon. Kun entinen Bullet Club -johtaja AJ Styles lähti Japanista WWE:hen tammikuussa, NJPW oli uuden gaijin-vetonaulan tarpeessa. Yhtiö päätti silloin luottaa Kenny Omegaan – koomisesti sekopäiseen kevytsarjalaiseen, joka oli aikaisemmin jäänyt ensin Prince Devittin ja sitten AJ Stylesin varjoon. Se oli päätös, joka kannatti. Ensin Omega nousi parrasvaloihin puukottamalla AJ:tä ikimuistoisesti selkään ja julistamalla itsensä Bullet Clubin johtajaksi. Sitten mies nappasi harvinaisen selätysvoiton Shinsuke Nakamurasta, joka oli silloinen IWGP Intercontinental -mestari. Myöhemmin Omega otteli tuosta nimenomaisesta tittelistä legendaarista Hiroshi Tanahashia vastaan – ja voitti. ”The Cleaner” hävisi tittelinsä vasta kesän Dominion-tapahtumassa, jossa hän otteli Michael Elginiä vastaan äärimmäisen harvinaisessa tikapuuottelussa. Tappio johti kuitenkin johonkin suurempaan, sillä elokuussa Omega järisytti koko painimaailmaa nousemalla arvostetun G1 Climax -turnauksen voittoon. Se oli saavutus, jota ei aikaisemmin ollut suotu kenellekään muulle länsimaiselle painijalle. Nyt Omega on matkalla seuraavan Wrestle Kingdomin – eli NJPW:n ”WrestleManian” – pääottelua ja legendaarista Tokyo Domea kohti. Siellä häntä odottaa IWGP Heavyweight -mestari ”Rainmaker” Kazuchika Okada, NJPW:n tärkein tähti.

Omegan nousu on ollut äärimmäisen jännittävä kertomus, joka on tehnyt hänestä koko painimaailman kuumimman nimen. ”The Cleaner” on otellut timanttisia matseja, laukonut tiukkoja sanoja ja raivannut tiensä yleisön suosioon. Matka aliarvostetusta IWGP Junior Heavyweight -mestarista historian ensimmäiseksi länsimaiseksi G1 Climax -voittajaksi lukeutuu hienoimpiin tarinoihin, joita olen koskaan saanut reaaliajassa seurata, ja siksi Kenny Omega on ehdottomasti tämän vuoden paras painija. Hän on todellakin ansainnut kaiken, mitä saa.

 

Lisää...
Eetu Lehtinen

Eetu Lehtinen

Toimittaja, joka rakastaa showpainia. Woooooo!

Previous post

Arvio: King of Pro-Wrestling 2016

Next post

WWE-veikkaus 2016: Hell in a Cell

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.