NJPWViisi pointtia

Viisi pointtia: NJPW Wrestle Kingdom 13 (2019)

Päivämäärä: 4.1.2019

Sijainti: Tokio, Japani (Tokyo Dome)

Yleisömäärä: 38 162

Katso tapahtuma NJPW Worldista!


Tokyo Domessa puhalsivat uudet tuulet, kun vastikään ilmoitetun All Elite Wrestlingin tähdet jättivät todennäköiset jäähyväisensä Wrestle Kingdomille tämän vuoden ensimmäisessä New Japan Pro-Wrestlingin show’ssa. Pohjois-Amerikan niskalenkki hiipui, ja japanilaiset palasivat takaisin NJPW:n huipulle. Myös britit nostivat osakkeitaan puroresun suurimmalla näyttämöllä.


1. Ibushi vs. Ospreay – onni onnettomuudessa

New Japan Pro-Wrestlingissä on yleensä tapana, että illan odotetuimmat ottelut nähdään vasta show’n loppupuolella. Tämä Kota Ibushin ja Will Ospreayn välinen ottelu NEVER Openweight -mestaruudesta oli kuitenkin räikeä poikkeus sääntöön. Monet odottivat, että tämä ottelu varastaa show’n, ja siihen tällä kyllä oli kaikki eväät olemassa.

Tokyo Domen yleisö ei kuitenkaan tuntunut syttyvän vielä illan alussa erityisiin liekkeihin, vaikka Ibushi ja Ospreay helvetinmoisen ottelun toki painivat. Kenties se johtui ottelun kummallisesta paikasta show’n avaajana tai sitten siitä, että äärimmäisen nopeatempoisesta ottelusta puuttui dramaattista latausta hienosta tarinankerronnasta huolimatta. Uskon, että ottelu olisi yhtä kaikki noussut ikimuistoisemmaksi, jos sitä olisi käsitelty yhtenä tapahtuman tärkeimmistä tapauksista – sellainen kun Kota Ibushin ja Will Ospreayn ottelu ehdottomasti on.

Se, ettei ottelun tunnelma noussut legendaarisiin sfääreihin, saattoi kuitenkin olla onni onnettomuudessa. Esimerkiksi Dave Meltzer pelkäsi Wrestling Observer Radion lähetyksessä, jaksaako Tokyo Domen yleisö kiinnostua enää ollenkaan alakortin muista otteluista Ibushin ja Ospreayn spektaakkelin jälkeen. Kyllä jaksoi, sillä aivan kaikkia paukkuja ei tähän – siitä huolimatta – uskomattomaan näytökseen ladattu. Vaikka katsojan pää oli pitkään pyörällä Ibushin ja Ospreayn volttien jälkeen, nälkä vain kasvoi syödessä.

2. Britannian-mestaruusmatsi säväytti

En tiedä, olenko yksin mielipiteeni kanssa, koska en ole vielä ehtinyt lukemaan ihmisten näkemyksiä tästä tapahtumasta, mutta minun mielestäni Tomohiro Ishiin ja Zack Sabre Juniorin ottelu oli parempi kuin Ibushin ja Ospreayn kohtaaminen. En sano tätä siksi, että yrittäisin jollakin tavalla vähätellä Ibushin ja Ospreayn upeaa ottelua, vaan siksi, että koetan pikemmin korostaa Ishiin ja Sabren hienoa onnistumista.

Ishiin ja Sabren taistelussa oli jo sisääntuloista alkaen jotakin erityistä. Ylimielinen ja tyynenrauhallinen Zack Sabre Jr. on kutkuttava hahmo, ja rakastan sitä tunnelmaa, joka syntyy, kun kansa odottaa Tomohiro Ishiin kävelevän sisääntulorampille. Ishiin intensiivisen sisääntulon kruunasi se, kuinka törkeästi haastaja Sabre tönäisi häntä kehässä.

Olen monesti sanonut, että showpainiottelun laatu muodostuu nähdäkseni kolmesta tekijästä: tunnelmasta, kertomuksesta ja flow’sta. (Flow’lla tarkoitan sitä, kuinka sulavasti ottelun fyysiset osuudet kietoutuvat toisiinsa – mitä enemmän ottelun flow tökkii, sitä enemmän ottelu vaikuttaa näytellyltä vahingoittaen siten katsojan immersiota.) Tässä nuo kolme tekijää toimivat erittäin hyvin. Kertomus oli selvä (lukkopainispesialisti Sabre aikoi saada kovanaama Ishiin luovuttamaan), tunnelma varsin hyvä ja flow parhaimmillaan erinomainen. Ei tämä mikään eeppinen tai ikimuistoinen ottelu ollut, mutta alakortin mestaruusotteluna matsi ajoi asiansa loistavasti.

3. Jenkkejä ei jää ikävä

Kaikki on tässä vaiheessa auki ja mikä tahansa mahdollista, ja senpä vuoksi mahdollista on myös se, että tämä jäi CodynBrandi Rhodesin ja The Young Bucksin viimeiseksi Wrestle Kingdom -tapahtumaksi ainakin vähään aikaan. Mahdollista on, että kyseessä oli myös Chris Jerichon viimeinen Wrestle Kingdom – eikä Kenny Omegan tulevaisuus ole yhtään sen selvempi. Syy siihen, miksi kyseiset painijat ovat mahdollisesti lähdössä New Japan Pro-Wrestlingistä, on uuden All Elite Wrestling -promootion syntymä. Korostan kuitenkin, ettei mikään ole tätä tekstiä kirjoittaessani selvää.

Jos jenkit kuitenkin lähtevät, heitä ei jää ikävä – ja huomautettakoon heti, että Omega ja Jericho ovat kanukkeja, ”you idiot”! Heitä minä totisesti ikävöisin, mutta Cody, Brandi ja The Young Bucks ovat mielestäni tehtävänsä tehneet Japanissa.

Sanon tämän siitä huolimatta, että olen todennäköisesti koko Smarkside-universumin suurin Cody-fani ja nautin myös Young Bucksista täysin rinnoin. En vain välttämättä näe, että NJPW olisi oikea paikka heille tässä vaiheessa. Young Bucks on jo voittanut NJPW:ssä kaiken, mitä voitettavissa on (paitsi World Tag Leaguen, mutta menköön), ja Codyn amerikkalainen painityyli sopii varmasti paremmin All Elite Wrestlingin kuin New Japan Pro-Wrestlingin kehään.

Hyvä esimerkki nähtiin Codyn ja Juice Robinsonin ottelussa, kun tuomari kyllästyi Brandi Rhodesin temppuihin ja hääti tämän kehäalueelta pois. Vaikka Brandi teki kaikkensa ja näytteli niin teatraalisesti kuin mahdollista, Tokyo Dome ei tälle kiusalliselle ”draamalle” edes olkaansa kohauttanut.

4. Chris Jericho vanhenee kuin viini

Ehdin jo edellisessä pointissa mainita, että Chris Jerichoa minä ikävöisin. Olen ehkä hivenen puolueellinen ja nostalgian uhri, sillä Jericho on ollut yksi aivan ylimmistä suosikeistani jo vuodesta 2002 saakka, mutta onhan se jo melkein hullua ajatella, että Jericho on likimain samanikäinen kuin WWE:n Triple H ja tuntuu vain kehittyvän ikääntyessään siinä missä Triple H:n parhaimmat päivät ovat kaukana 2000-luvun alussa. Jericho ikääntyy kuin viini, kuten klisee kuuluu.

Tästä syystä minua itse asiassa harmitti, että Jericho joutui häviämään IWGP Intercontinental -mestaruutensa Tetsuya Naitolle. Hetken ehdin jo salakavalasti unelmoida ensi vuoden Wrestle Kingdom -pääottelusta, jossa Jericho saisi joutsenlaulunaan otella IWGP Heavyweight -mestaruudesta Hiroshi Tanahashia vastaan lännen ja idän ultimaattisessa vastakkainasettelussa Jerichon kolmen vuoden terrorin kliimaksina. Näin ei kuitenkaan taida olla, vaan Jericho palannee Yhdysvaltoihin ja All Elite Wrestlingin merkkipelureihin, mikäli huhuihin on uskominen. Ei sekään huono ole, mutta minä ehdin jo rakastua täysin tähän täysin timanttista heel-työskentelyä tekevään, japanilaisia kiusaavaan Jerichoon.

5. Pääottelu lunasti potin

En tiedä hienompaa tunnetta showpainissa kuin sen, kun huomaa vajonneensa lähes ekstaasiin ison ja tärkeän mestaruusottelun aikana. Se on piste, jossa draaman kaari on edennyt pitkää ja hidasta polkua pitkin kliimaksiinsa ja lataa panoksen piippuun – enää katarsis puuttuu, ja se tulee pian.

Kenny Omegan ja Hiroshi Tanahashin IWGP Heavyweight -mestaruusottelussa tuo hetki oli, kun haastaja Tanahashi lensi takaperinvoltilla kanveesiin ja iski naamansa hirvittävällä voimalla mattoa vasten. Silloin sitä tajusi todistavansa jälleen kerran sitä showpainina tunnetun teatterin ainutlaatuisinta taikaa, josta on saanut nauttia viime vuosina lähinnä vain New Japan Pro-Wrestlingin lähetyksissä. Pian Tanahashi liiskasi mestari Omegan alleen joutsenlaulun kaltaisella High Fly Flow’lla ja soitti sen jälkeen ilmakitaraa yli 38 000 kiljuvan tanamaanikon edessä, veli, noustuaan IWGP Heavyweight -mestariksi eli NJPW:n huipulle jo kahdeksatta kertaa historiassa. Kukaan muu ei ole onnistunut samaan, ei edes Tatsumi Fujinami, joka voitti tittelin kuudesti.

Pääottelu siis lunasti potin ja oli tasan tarkkaan täyden kympin veroinen spektaakkeli. Tanahashin paluu NJPW:n huipulle oli kaunis hetki, mutta toisaalta samaan aikaan katkeransuloinen. Mitä Tanahashin voitto tarkoittaa Omegan jatkon kannalta? Oliko tämä viimeinen kerta, kun ”Best Bout Machine” muuttaa maailmaa Tokyo Domen valojen alla? Sitä me emme voi tietää, mutta voimme joka tapauksessa olla kiitollisia siitä, että saamme elää aikakaudella, jona Kenny Omegan ja Hiroshi Tanahashin kaltaiset ilmiömäiset showpainijat lyövät meidät ällikällä vuodesta toiseen.


Tulokset:

  1. Will Ospreay voitti mestari Kota Ibushin ja nousi uudeksi NEVER Openweight -mestariksi. Arvosana: 8/10
  2. Los Ingobernables de Japon (Bushi & Shingo Takagi) voitti mestari Suzuki-Gunin sekä Roppongi 3K:n ja nousi uudeksi IWGP Junior Tag Team -mestariksi. Arvosana: 6/10
  3. Zack Sabre Jr. voitti mestari Tomohiro Ishiin ja nousi uudeksi British Heavyweight -mestariksi. Arvosana: 8/10
  4. Los Ingobernables de Japon (Evil & Sanada) voitti mestari Guerrillas of Destinyn sekä The Young Bucksin ja nousi uudeksi IWGP Tag Team -mestariksi. Arvosana: 7/10
  5. Juice Robinson voitti mestari Codyn ja nousi uudeksi IWGP United States -mestariksi. Arvosana: 6/10
  6. Taiji Ishimori voitti mestari Kushidan ja nousi uudeksi IWGP Junior Heavyweight -mestariksi. Arvosana: 7/10
  7. Jay White voitti Kazuchika Okadan. Arvosana: 8/10
  8. Tetsuya Naito voitti mestari Chris Jerichon ja nousi uudeksi IWGP Intercontinental -mestariksi. Arvosana: 9/10
  9. Hiroshi Tanahashi voitti mestari Kenny Omegan ja nousi uudeksi IWGP Heavyweight -mestariksi. Arvosana: 10/10

NJPW Wrestle Kingdom 13 -tapahtuman arvosana: 8/10


survey hosting

Lisää...
Eetu "Enska" Lehtinen

Eetu "Enska" Lehtinen

Smarksiden ylläpitäjä ja showpainiselostaja, joka on päivisin sanomalehden toimittaja ja öisin oman elämänsä Vince Russo. Taskusta löytyvät myös äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan paperit. Kaikkiruokainen painifani, joka rakastaa draamaa ja suuria tunteita mutta eritoten kultaista 80-lukua. Kotoisin Sastamalasta, kirjoilla Turussa.

Previous post

PÄIVITETTY: All Elite Wrestlingin toiminta alkaa, luvassa jatko-osa All In -tapahtumalle – Tämä uudesta promootiosta tiedetään nyt

Next post

Viisi pointtia: FCF Wrestling Sideshow: New Year's Edition (5.1.2019)

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.