FCFReportaasit

Wrestling Show Live!: December Rumble

Päivämäärä: 10.12.2016

Sijainti: Helsinki (Kulttuuritalo Gloria)


Kuvat: Timo Muilu

Vuosi 2016 on nyt jäänyt historiaan, ja monet pitävät kuluneita kahtatoista kuukautta surkeimpina miesmuistiin. Lukuisten ikonisten julkisuuden henkilöiden poismenojen ja politiikan synkkien tapahtumien varjossa on FCF Wrestling kuitenkin kerta toisensa jälkeen tarjoillut mainioita tapahtumia suomalaisen showpainin ystäville läpi koko vuoden. Samalla linjalla jatkoi myös joulukuun ”December Rumble” -alaotsikolla järjestetty Wrestling Show Live!

Edellisestä tapahtumasta oli vierähtänyt jo kolmisen kuukautta, joten suuntasin kohti Pientä Robertinkatua tyytyväisenä, sillä syksyn livepainipaasto loppuisi viimeinkin. Kun sisäänpääsyyn liittyvät muodollisuudet oli hoidettu, oli jälleen pakko todeta se, mitä kanavillamme on sanottu moneen otteeseen. Gloria on tällä hetkellä ylivoimaisesti paras paikka Helsingissä painishow’n pitämiseen, piste. Kehälle on salissa riittävästi tilaa, ja näkyvyys on hyvä niin permannolta kuin parveltakin. Kun tähän lisätään videonäytöt, kunnon valot ja hyvä äänentoisto, koossa on hyvännäköinen ja tunnelmallinen tila. Ennen show’n alkua kanssakatsojien kanssa jutellessa vertauksia vedettiin – pienemmässä mittakaavassa toki – jopa New Yorkin Hammerstein Ballroomiin, jossa mm. Extreme Championship Wrestling ja Ring of Honor ovat tapahtumiaan pitäneet.

Tapahtuma oli houkutellut tiivistunnelmaiseen Gloriaan kiitettävästi yleisöä, vaikka permannolla jokunen penkki olikin vailla takapuolta. Parvella riitti enemmän kuhinaa, eikä ihme, sillä yläkerta palveli Glorian anniskelualueena. Erillinen hatunnosto yksinäiselle baarimikolle, joka urheasti kaatoi koko illan juomaa janoisille painifaneille, joita välillä riitti tiskillä pitkäksi jonoksi.

Pian kun Smarksiden ryhmittymä oli vallannut pienen karsinan parvelta, show pyörähti käyntiin. Heti alkuun saatiin pieni yllätys. Kehäkuuluttaja Koopra asteli kehään uuden tunnusmusiikin saattelemana! FCF on kuluneen vuoden aikana päivittänyt ilmettään modernimmaksi ja raikkaammaksi, mutta harmiksi uusi musiikki oli jokseenkin tavanomaista hevirokkia. Niin toki oli vanha tunnarikin, mutta olihan sen iskevä fraasi ”Just… let… go… and… FIGHT!” tietyllä tapaa jo ikoninen aloitus tapahtumille. Omasta mielestäni uuden musiikin kanssa olisi voitu rohkeasti mennä persoonallisempaan suuntaan.

Koopran perinteisen pohjustuksen ja tunnelmannostatuksen jälkeen oli aika siirtyä ensimmäisen ottelun pariin, joka olikin itselleni yksi illan mielenkiintoisimpia. Talvisodasta saakka nahistelleiden Liigan ja Smooth & Stoned Connection jäsenet Tohtori Ioni ja Make Smooth saivat kunnian otella avausmatsissa ja näyttää taitojaan yksilöottelussa.

 

december-rumble-make-smooth-vs-tohtori-ioni-gloria

 

Liiga ja Smooth & Stoned Connection ovat kohdanneet toisensa joukkueina useita kertoja, joten kyseessä oli tervetullutta vaihtelua. Miesten joukkuetoverit HC Andersen ja Jami Aalto olivat toki kehän laidalla kannustamassa, mutta pääosin huomio pysyi Ionissa ja Smoothissa. Hyvä niin, sillä saimme todistaa sopivan vauhdikkaan ja mukaansa tempaavan ottelun. Smoothin ja Ionin kemiat toimivat kehässä – ovathan molemmat ilmeikkäitä esiintyjiä. Ioni on takuuvarma suorittaja kehässä, ja tällä kertaa myös Smooth pääsi näyttämään tasaväkisessä ottelussa osaamistaan paremmin kuin ehkä koskaan aiemmin. Ainakin omasta mielestäni kyseessä on ehkäpä yksi aliarvostetuimmista kehätyöskentelijöistä FCF:ssä, vaikka varaa kehittyä toki vielä onkin.

Ottelun loppupuolella myös Andersen ja Aalto ottivat enemmän roolia tapahtumien kulkuun. Kun Smooth sai napattua Ionin kekseliäällä nimellä ristittyyn sidontaan, Make Overiin, kiinnitti Andersen tuomarin huomion pyrkimällä kehään. Yrittäessään saada niljakasta psykopaattia aisoihin jäi tuomarilta huomaamatta Ionin taputus luovutuksen merkiksi. ”Lapin Luchador” Aalto riensi jahtaamaan Andersenin pois, ja ottelu sai jatkua ilman häiriötekijöitä. Eikä aikaakaan, kun Ioni löysi itsensä jälleen Smoothin puristuksesta ja joutui nöyryyttävästi taputtamaan uudemman kerran. Kun tuomarikin oli tällä kertaa valppaana sai Make itselleen tärkeän voiton näyttäen vahvemmalta kuin koskaan.

Liiga tuskin nielee tappiotaan helpolla, ja heitän vahvana veikkauksena, että joukkueiden vihanpidon liekkeihin heitetään seuraavassa show’ssa bensaa Aallon ja Andersenin ottelun muodossa, ja tarinan kliimaksi nähdään tulevassa Talvisodassa.

Mainittakoon vielä, että Ionin ja Smoothin sanailu sosiaalisessa mediassa (varsinkin Instagramissa) on ollut hupaisaa seurattavaa. Kannattaa käydä kurkistamassa.

 

 

FCF:n tapahtumissa on perinteisesti nähty vierailevia ulkomaalaisia painijoita, ja tällä kertaa vahvistukset saapuivat itärajan takaa. Markovin pariskunta Ivan ja Natalia olivat vierailleet Suomen kamaralla vuonna 2015 Pukinmäen Snacky Slamissa, jossa Ivan kohtasi itse StarBuckin (sivuhuomiona mainittakoon, että kyseisen tapahtuman reportaasi oli allekirjoittaneen ensimmäinen reportaasi Smarksidelle). Tuolloin Natalia oli paikalla vain managerin roolissa, mutta Gloriaan nainen oli saapunut painimaan. Vastaansa hän sai suomipainin kultatytön, Reginan.

Regina oli ennen tapahtumaa Karhulan blogiin kirjoittamassaan hyvässä tekstissä maininnut vastustajansa olevan ”timmissä kunnossa”. Monen mieskatsojan leuat varmasti loksahtivat auki, kun tumma ja tulinen Natalia saapui kehään. Mielestäni kehätaidoilla on kuitenkin enemmän merkitystä kuin ulkonäöllä, joten odotin mielenkiinnolla, millaisiin suorituksiin ennakkoon itseään vahvaksi, notkeaksi ja atleettiseksi kehuskellut Natalia pystyikään. Parista kömmähdyksestä huolimatta naiset repivät toisistaan irti kelpo ottelun, ja Natalia esitteli paljon varsinkin notkeuttaan. Ottelun sykähdyttävin liikesarja nähtiin, kun Natalia väisti Reginan pyykkinarun taivuttamalla itsensä siltaan, jonka Regina pisti matalaksi nopealla reagoinnilla mahaplätsin muodossa. Näppärää!

Kun tilanne alkoi käydä Natalian osalta tukalaksi oli aika turvautua katalaan vilunkiin. Venäläinen femme fatale nimittäin kävi käsiksi tuomariin, joskaan ei aivan perinteisellä tavalla. Natalia yritti avata tuomari Akin housuja, ja laittaessaan vyötä kiinni jäi seeprapaidalta huomaamatta, että Reginan silmiin käytiin kiinni. Kun Natalia vielä jysäytti vakuuttavan X-Factorin, oli tilanne Venäjälle 1–0.

 

regina-vs-natalia-markov-december-rumble-gloria-fcf-wrestling

 

Kuten aiemmin jo totesin, kelpo ottelu, jossa molemmat saivat tasaväkisesti esitellä taitojaan. FCF:n naisten kuvioiden jatkoa on hankala ennustaa, sillä kahden aktiivisen naispainijan ja ulkomaalaisvieraiden pohjalle on varmasti haastavaa lähteä luomaan tarinaa. Reginan ja Auroran vihanpito taatusti kytee niin pitkään kuin molemmat ovat kotimaan kehissä aktiivisia, mutta kaipaisin hahmoihin itsessään lisää jonkinlaista tarinaa taustalle. Ehkäpä Reginan body shaming -ilmiötä käsittelevän blogikirjoituksen voisi nostaa osaksi juonikuviota? Tai entäpä Reginan vangit – mitä jos hän saapuisikin kehään kahlehdittujen orjien kantamassa kultatuolissa?

Seuraavassa ottelussa liikuttiin hyvin henkilökohtaisissa sfääreissä. Jake ja Vili Luupään veljessuhde oli rakoillut aina Talvisodasta saakka, ja nyt välit olivat tulehtuneet kuin hoitamaton avohaava. Toimitusjohtaja Leo Lemmetty, joka vielä aiemmin vuodesta yritti paikata veljesten välejä, oli määrännyt Gloriaan tämän ottelun, jotta Luupäät pääsevät päästelemään höyryjä.

Veljeään vastaan kääntynyt Vili saapui kehään buuausten saattelemana, Jake puolestaan sai rutkasti kannatusta osakseen. Vierustoverini aloitteesta käynnistyi hauska huuto ”Let’s go Luupää! Luupää sucks!”. Veljekset kävivät toistensa kimppuun apinan raivolla vaihtaen rajuja iskuja. Koko ottelu ei kuitenkaan ollut vain kaaottista nyrkkien heiluttelua, vaan Vilin päästessä niskan päälle ryhtyi hän hyvin määrätietoisesti ja taktisesti keskittämään iskunsa Jaken polveen. Mukavaa vaihtelua yleensä hyvin rämäpäisiin liikkeisiin turvautuvan Vilin repertuariin.

Kuten Ioni ja Smooth aiemmin, myös Luupäät pääsivät näyttämään osaamistaan yksi vastaan yksi -asetelemassa huomattavasti paremmin kuin joukkueotteluiden tiimellyksessä. Sanoisinkin, että molemmat ottelivat uransa tähän mennessä parhaan matsiin tuona iltana Gloriassa. Loppua kohden meno yltyi niin intensiiviseksi, että tuomarin käskyt kaikuivat kuuroille korville. Näin ollen ottelu päättyi ratkaisemattomana. Tämä synnytti ajanottopöydän takana ottelua seuranneessa toimitusjohtaja Lemmetyssä ennennäkemättömän reaktion. Leo repi totaalisesti pelihousunsa ja raivosi pää punaisena Luupäille ilmoittaen, että veljesten nahistelulle pistetään tulevassa Talvisodassa loppu. Vili ja Jake saavat selvittää välinsä lopullisesti, kun Nosturissa kehä muuttuu Luumäen karuiksi kaduiksi: Luupäät tulevat kohtaamaan street fight -ottelussa.

 

vili-vs-jake-luupaa-december-rumble-gloria-fcf-wrestling

 

Kuten ennakossamme aavistelin, Luupäiden saaga saa siis vielä jatkoa erikoisottelun merkeissä. Tulemme varmasti näkemään jännittävän lopetuksen pitkälle ja hyvin toteutetulle kuviolle, ja ottelumuoto sopii punkkareille kuin kiljupullo kouraan. Myös Leon tunteenpurkaus nostattaa kysymyksiä jatkon suhteen. Onko miehellä vihanhallintaongelmia ja särkyykö normaalisti hyvin tyynen toimitusjohtajan ulkokuori jatkossakin? Voiko hän olla manipuloitavissa tunteidensa takia?

Ennen väliajalle siirtymistä saimme kuulla tietoa kevään tulevista tapahtumista. FCF palaa kotipesäänsä Pressaan tammikuun 20. ja toukokuun 27. päivänä Wrestling Show Liven merkeissä, ja äsken mainittu Talvisota, jo yhdestoista (eli XI) laatuaan, puolestaan syttyy Nosturissa 18. helmikuuta. Olen ollut lukemattomia kertoja Nosturissa katsomassa bändejä, mutta painishow’ta en kyseisessä lokaatiosssa ole vielä todistanut. FCF on järjestänyt siellä tapahtumia vuosia sitten, mutta itseäni kalvaa epäilys. Kuinka hyvin Nosturin kaltainen, melko kapea ja suorakaiteen muotoinen sali soveltuu painitapahtumalle?

Hengähdystauon jälkeen oli vuorossa illan toinen Suomi vs. Venäjä -maaottelu. Kuluneen vuoden aikana monissa liemissä keitetty Mikko Maestro sai jälleen vastaansa isokokoisen karjun, tällä kertaa Ivan Markovin. Edellisellä Suomen visiitilään Markov otteli itse StarBuckia vastaan, jonka Maestro olikin pyytänyt kulmaukseensa antamaan tukea. Maestro oli jo aiemmin haastanut StarBuckin myös otteluun, mutta halusi vielä kuitenkin tukea mieheltä, joka hänet koulutti – aivan kuin ennen vanhaan. Omapäinen StarBuck suhtautui kutsuun varauksella, mutta suostui yhdellä ehdolla. Maestron olisi jätettävä pois arsenaalista yksi nimikkoliikkeistään, Stink Face, jossa Maestro asettaa kankkunsa kulmauksessa istuvan vastustajan kasvoille. Buck piti kyseistä liikettä todella epämiehekkäänä, ”lähes homomaisena”.

 

mikko-maestro-vs-ivan-markov-december-rumble-gloria-fcf-wrestling

 

Pakko myöntää, että kun viimeksi näin Markovin ottelemassa, hän ei jättänyt kummoista vaikutelmaa. Ei hän huono ollut, muttei vain pahemmin jäänyt mieleen mitenkään erikoisena. Gloriassa oli kuitenkin toinen ääni kellossa. Veli venäläinen pisti pystyyn melkoisen klinikan ja kuritti Maestron raajoja hienolla lukkopainilla ja otteilla, joita Smarksiden kuppikunnassa luonnehdittiin jopa World of Sports -henkisiksi. Lisäksi raamikkaalta ja isokokoiselta Markovilta löytyi takataskustaan yllättävän atleettisia temppuja – kuten näyttävä loikka köysien yli – joita yleensä odottaa vain pienikokoisemmilta painijoilta. Toki Maestrokin sai vastarintaa aikaan, ja ottelun loppupuolella huomattiin Markovista tihkuvan verta Mikon pistäessä hanttiin. Stink Facellakin toki kiusoiteltiin muutamaan kertaan.

Maestro on pitänyt pintansa julmia vastustajia kohtaan kuluneen vuoden aikana päihittäessään Heimo Ukonselän ja hollantilaisen Mark Kodiakin sekä pistäessään rajusti vastaan ruotsalaiselle Harley Ragelle ottelussa, joka tosin päättyi ratkaisemattomana. Kun Mikko iski Gloriassa parhaan junttansa, Rock Bottomin, näytti siltä, että punakone olisi lyöty ja Maestro saisi jälleen uuden sulan ylioppilaslakkiinsa. Markov kuitenkin potkaisi irti selätyksestä ja pian löysi itsensä kulmauksesta katselemassa Maestron lähestyviä pakaroita. StarBuck raivostui ja sekaantui ottelun kulkuun siten, että antoi Markoville mahdollisuuden iskeä ottelun päättäneen voimapommin. Illan tulos venäjälle 2–0.

Ottelun jälkeen StarBuck löylytti Maestroa vielä verbaalisesti, ja miehet tulevat varmasti kohtaamaan Mikon haluamassa ottelussa kevään aikana. Maestro on todistanut olevansa kova luu, mutta miten käy, kun vastassa on mies, joka hänet on opettanut?

 

starbuck-mikko-maestro-december-rumble-gloria-fcf-wrestling

 

Seuraavana oli vuorossa tapahtuman nimikko-ottelu, jonka voittajalle oli luvassa oikotie onneen. Sille, joka Royal Rumble -säännöin käytävän eliminaatio-ottelun tulisi voittamaan, olisi luvassa ”Money in the Bank” -salkku. Mikäli kyseinen WWE:stä tuotu konsepti ei ole tuttu, kyseessä on sopimus, joka oikeuttaa salkun haltijan mestaruusotteluun milloin tahansa hän sen haluaa lunastaa. Kyseessä oli ensimmäinen kerta kun Suomessa oteltiin salkusta, joten oli mielenkiintoista nähdä, miten FCF kyseisen – WWE:ssä jo inflaation kokeneen – konseptin toteuttaisi.

Royal Rumble -matsit ovat hauskoja otteluita niiden arvaamattoman luonteen takia. Ennen tapahtumaa – ja vielä sen aikanakin – oli spekuloitu mahdollisia yllätysnimiä. Ensimmäisenä kehään saapunutta Make Smoothia seurasi nykyään harvakseltaan esiintyvä mysteerinen Dr. No. Yleisö ryhtyi heti kuumottamaan negatiivisen suhtautumisen tohtoria Daniel Bryanin tunnetuksi tekemillä ”Yes! Yes!” -huuteluilla. Pian kehästä löytyivät myös Heimo Ukonselkä, Tohtori Ioni ja HC Andersen, ja Make Smooth oli ahtaalla ilkeän kolmikon iskiessä hynttyyt yhteen häntä vastaan. Onneksi pian Jami Aalto riensi kaverinsa tueksi. Ottelua täydensivät lisäksi mm. Vili ja Jake Luupää, Stark Adder, Mikko Maestro, Teuvo, Ricky Vendetta, Toni Tamminen sekä Möykky.

Ihmettelet ehkä listan kahta viimeistä nimeä. Siis ketkä?

Kyseessä oli kaksi neljästä FCF:n viimeisimmän koulutuserän hiljattain läpäisseestä uudesta painijasta, jotka näyttäytyivät yleisölle nyt ensimmäistä kertaa. Atleettisen näköinen Tammisen Toni saapui Raumalta saakka ja teki selväksi olevansa ylpeä kotikaupungistaan. Eturivissä istuneet nimittäin saivat mieheltä Rauman matkailuesitteitä. Pian perässä saapui kaikessa yksinkertaisuudessaan loistavalla kehänimellä ristitty Möykky, joka keräsi välittömästi yleisön kannatuksen taakseen. Debytantit eivät kovin kauaa kehässä pysyneet, mutta vakuuttivat ja herättivät mielenkiinnon joka tapauksessa. En malta odottaa näkeväni millaisia otteita he pääsevät näyttämään tavallisissa otteluissa ja millaisiin kuvioihin he mahtavat sotkeentua. Voisiko Tamminen esimerkiksi liittoutua Teuvon kanssa ristiretkelle ”hesalaisia” vastaan? Mikä hieman vielä mystiseksi hahmoksi jäänyt Möykky onkaan miehiään?

 

heimo-ukonselka-stark-adder-december-rumble-gloria-fcf-wrestling

 

Kun ottelussa oli aika ottaa sisään 15. painija, saatiin nähdä toinen pienimuotoinen comeback. Ajanottopöydän takaa lavalle oselotin lailla loikkasi itse Sly Sebastian, jota ei noin vuoteen oltu nähty juuri muussa toiminnassa kuin lippuja myymässä. Mutta niin vain siviilivaatteiden alta paljastuivat trikoot kuin Teräsmieheltä konsanaan, ja ”Slaikka” säntäsi kehään. Niin mukavaa kuin häntä olikin pitkästä aikaa nähdä, kuulutettiin hänet sisään viimeisenä osallistujana, ja pieni pettymys hiipi sieluun. Vain 15 osallistujaa, oikeasti? Missä esim. StarBuck ja Jessica Love? Myös yleisöstä bongatut Johnny McMetal ja Kristian Kurki olisivat olleet mainioita yllätyksiä. Rumble olisi myös ollut täydellinen tilaisuus Joey Impactin paluulle, Jokkekin kun ilmeisesti kuitenkin on jo ”iskussa”.

Painijoita lenteli pikkuhiljaa lattialle, ja lopulta vain kaksi oli jäljellä. Kaksi nuorta miestä, jotka aloittelivat uraansa samoihin aikoihin noin kuusi vuotta sitten, jolloin itsekin ryhdyin tuotetta seuraamaan. Kaksi miestä, joiden kasvua ja nousua kohti FCF:n kärkeä olen saanut todistaa tapahtuma tapahtumalta, vuosi vuodelta. Mikko Maestro ja Ricky Vendetta – lasikaton tuntumassa. Mutta kumpi ottaisi viimeisen askeleen ja särkisi sen?

”Vendetta voittaa”, totesin, ja osuin oikeaan. Maestro iskeytyi lattiaan, ja Vendettan hyppysiin ojennettiin hopeansävyinen salkku, sisällään tärkeä sopimus. Häikäilemättömällä Vendetalla oli nyt käsissään ase, jota hän ei varmasti epäröisi käyttää. Mutta kuka joutuisi vilkuilemaan olkansa yli? Se oli illan päätteeksi vielä ratkaistava.

FCF:n mestaruus lähti toukokuussa Ruotsiin, kun Valentine peittosi Juhana ”King Kong” Karhulan ottelussa, jota ainakin itse aion äänestää vuoden 2016 parhaan kotimaisen ottelun Ludvig-palkinnon saajaksi. Kysymys mestaruuden tilanteesta muuttui epätietoisuudeksi, jota jatkui kuukausia. Lopulta syyskuussa tuli ilmoitus, että Valentine puolustaisi mestaruuttaan marraskuussa Tukholmassa STHLM Wrestlingin tapahtumassa. Vastaansa Valentine saisi kotimaisen haastajan, Pyöveli Petrovin, ja ottelumuotona toimisi Casket Match, jossa vastustaja on suljettava hauta-arkun sisään.

Smarksiden ”likainen tusina” matkusti paikan päälle todistamaan ottelua ja näki omin silmin, kuinka odottamaton tapahtui. Pyöveli Petrov voitti Valentinen ja nousi uudeksi FCF:n mestariksi.

 

 

Valentinen ja mestaruuden lähdöstä Ruotsiin olisi voinut saada aikaan vaikka kuinka mehukkaan juonikuvion, mutta nyt toteutus ei valitettavasti onnistunut. Tilanteesta ei kuulu mitään kuukausiin, ja jopa Rumble-ottelusta ilmoitettiin, vaikka mestaruuden tilasta ei ollut annettu tietoa. Petrov ilmestyi haastajaksi täysin puskista, ja voitto Valentinesta tuntui rehellisesti sanottuna väärältä Vallun ja Karhulan uskomattomien otteluiden jälkeen. En tiedä – ehkä tilanteeseen ajauduttiin olosuhteiden pakosta, mutta joka tapauksessa harmillista, että asiat menivät niin kuin menivät. Potentiaalia olisi ollut parempaankin.

Oli miten oli, Gloriassa tuore mestari Petrov laittoi vyönsä likoon Karhulaa vastaan. Noin vuotta aiemmin he olivat painineet samassa salissa joukkueena, joka tunnettiin nimellä Musta Aukko. Nyt oli entisen liittolaisten kuitenkin aika taistella kotimaisen showpainin kirkkaimmasta kruunusta.

 

pyoveli-petrov-december-rumble-gloria-fcf-wrestling

 

Vaikka Karhula sai sankarin vastaanoton, ei Glorian yleisö halunnut sankaria – he halusivat kuninkaan. Pyövelin seurassa näkyviin ilmestyi myös Herra Tapaturma kuin muistutuksena Karhulalle tämän synkästä menneisyydestä. Ottelussa nähtiin yllättävän paljon Petrovin hallintaa, joten tempo pysyi melko maltillisena. Loppua kohden vaihdetta alettiin toki kytkeä isommalle, mutta valitettavasti matsi ei noussut vuoden parhaimmiston joukkoon. Ottelun lopputulos ja sen jälkeiset tapahtumat jäävät kuitenkin FCF:n historian kirjoihin.

Kovasta höykytyksestä ja Tapaturman pelleilystä huolimatta sai Karhula lopulta nostettua massiivisen Pyövelin harteilleen ja juntattua tämän mattoon Karhunkaatajalla. Tuomari iski kätensä kanveesiin kerran, toisen ja kolmannen. Koopran ääni kantautui kaiuttimista:

”Ja uusi, hallitseva Suomen mestari – KING… KONG… KARHULA!”

Tuomari ojensi mestaruusvyön tunnekuohun vallassa olevalle Karhulalle, ja Gloria mylvi onnesta. Mutta sitten.

Voitonjuhlat keskeyttää pahaenteinen kitarariffi.

Ricky Vendetta ilmestyi salkku kädessään estradille ja tuijotti määrätietoisesti kehään. Hän lähestyi Karhulaa kuin villipeto haavoittunutta saalistaan ja ojensi salkun tuomarille.

”Ricky Vendetta lunastaa Money in the Bank -salkkunsa!” kuulutti Koopra.

Kello kilahtaa, ja Vendetta syöksyy Karhulan kimppuun. Viimeisillä voimillaan tuore mestari yrittää taistella vastaan, ja onnistuu jopa nostamaan haastajansa harteilleen. Vendetta kuitenkin luikertelee irti kuin käärme ja nappaa otteen Karhulan ylävartalosta. Vendetta iskee Final Flashin ja yrittää selätystä. Tuomari iski kätensä kanveesiin kerran, toisen… ja kolmannen. Koopran ääni kantautui kaiuttimista:

”Ja uusi, hallitseva Suomen mestari – RICKY VENDETTA!”

Vaikka ennakossamme olimmekin aavistelleet, että näin voisi käydä, oli olo silti kuin puulla päähän lyöty. Kun asiaa jälkeenpäin miettii, ei kyseessä ollut lainkaan hullumpi ratkaisu. Money in the Bank -salkku saatiin nopeasti pois alta kuleksimasta, ja vaikka Vendetta sen avulla mestaruuden voittikin, olen varma, että hän pystyy kantamaan vyön kunniakkaaseen kauteen, eikä jää pelkäksi paperimestariksi.

Ennen kuin oli aika lähteä jatkamaan iltaa, tuoreella mestarilla oli vielä asiaa. Vendetta ilmoitti, että jatkossa hänet tullaan tuntemaan uudella nimellä. ”Suomalaisesta dobermannista” Ricky Vendetasta kuoriutui silmiemme edessä ”Suomipainin messias” Salomon Strid.

Wrestling Show Live! December Rumble kohosi vuoden tapahtumista mielestäni kolmen kärkeen. Ottelut toimivat, juonikuviot liikahtelivat kohti edessä häämöttävää Talvisotaa ja tila ja tunnelma olivat erinomaisia. Tähän oli hyvä lopettaa kotimainen painivuosi 2016.

 

juhana-karhula-salomon-strid-december-rumble-gloria-fcf-wrestling

 


FCF Wrestlingin seuraava tapahtuma Wrestling Show Live! 20.1.2017 klo 20 Nightclub Pressassa. Liput Tiketistä alkaen 16,50 €. Lisätietoa: wrestling.fi.

Muista äänestää vuoden parhaita kotimaisia Smarksiden Ludvig-palkinnoissa!

Lisää...
Ville Vuohtoniemi

Ville Vuohtoniemi

Rauha, rakkaus, showpaini.

Previous post

Arvio: Wrestle Kingdom 11

Next post

Kuinka Matt Hardy toi show'n takaisin painiin

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.