Wrestling Show Live: Sisukas kahdeksikko
Kuvat: Tomi Karppinen
Helsinki, 27.5.2017. Joukkio painikansaa on jälleen kerääntynyt Pub Ikkunaan ennen alkuillan FCF:n tapahtumaa. Mukana on vanhoja ja uusiakin kasvoja keskustelun käydessä tiukkana illan tapahtumien spekuloinnista, ulkomaisten liigojen menosta ja filosofiasta – huvikseen. Talvisodasta on kulunut jo muutama kuukausi, ja paininälkä on herännyt jälleen. Talvisodassa oli saatu päätökseen monta pitkäaikaista vihanpitoa, mutta nyt on aika palata Sokos Hotel Presidentiin vielä kerran ennen kesää. Viimeiset juomat kumotaan kurkkuihin, ja joukko lähtee liikkeelle.
Toukokuinen päivä on tuulinen ja pilvinen painikansan lampsiessa Pressan tuttuun kellaritilaan. Kauppatavarapöydällä käy kuhina, sillä StarBuckin elämäkerta on juuri ilmestynyt. Korkea hintalappu pelottaa kitsaimmat baarin puolelle Smarksiden ylläpidon poimiessa muutaman kirjan hellään huomaansa. Salissa on kova kuhina kellon lähestyessä show’n alkua. Porukkaa on jälleen hyvin paikalla, ja tapahtumassa starttaava Sisu 8 -turnaus on herättänyt mielenkiintoa. Kehäkuuluttaja Koopra luikertelee kehään huudattamaan painikansaa – mukanaan toimitusjohtaja Leo Lemmetty ja illan tuomarikolmikko Aki, Dylan ja Teemu. Koopra ja Leo hypettävät hetken illan tarjontaa ja etenkin Sisu 8 -turnausta, josta vähän lupailtiin jo vuosittaista. Aika näyttää, käykö tuo toteen. Lopulta koittaa hetki päästää turnauksen ensimmäiset ottelijat kehään.
Yleisö saa heti aihetta hurrata, kun tuoreimman koulutuserän ”tähtioppilas” Shemeikka saapuu kehään. Avausvoittoaan hakeva Karjalan naamioveikko saakin vastaansa ensimmäisessä yksilöottelussaan väkivaltaisen Vili Raadon. Entinen Luupää hylkäsi nimensä Talvisodassa ja päätti kantaa äitinsä tyttönimeä. Meno on kiivasta alusta lähtien Raadon uhatessa tappaa Shemeikan heti ensiminuuteilla. Nuori luchador ei tästä hätkähdä, vaan iskee suorastaan tanahashimaisen slingbladen. Shemeikan alkurynnistys pysähtyy kuitenkin nopeasti Raadon alkaessa murjoa Shemeikan jalkaa väkivaltaisesti. Lopulta Shemeikka saa nostettua itsensä yläköydelle, mutta kyynärpään pudotus menee ohitse Raadon kieriessä turvaan ja kolauttaessa Shemeikan tajun kankaalle knee tremblerillä. Selätys, ja Vili Raato on ensimmäinen jatkoon menijä. Energinen avausottelu, joka nappasi yleisön hyvin mukaansa. Raato on toivottavasti tämän turnauksen myötä ampaisemassa mestaruuskuvioihin. Shemeikka on taasen vielä hiomaton timantti, sillä mies vakuutti enemmän joukkueotteluissa edellisissä tapahtumissa. Kuvio Möykyn kanssa kuhii kuitenkin vielä pinnan alla…
Sitten siirryttiin hetkeksi pois illan turnaustarjonnasta neljän nälkäisen painijan saapuessa kehään. Toni Tamminen saapui ilahduttamaan – ja vihastuttamaan – yleisöä herjaamalla ”teitä hesalaisia”. Dammisen Donin raumalainen aksentti ja rento mikkityöskentely on hieno yhdistelmä, jossa on ainesta vaikka mihin. Kunhan promon aines ei jää vain ”halvaksi” Helsingin solvaamiseksi. Energinen punk keskeytti kuitenkin FCF:n lahjakkaimman, atleettisimman ja työteliäimmän painijan tarinatuokion. Talvisodassa täyden sodan käynyt Jake Luupää huudatti yleisöä ennen kuin Liigan oma HC Andersen hiipi paikalle yksinäisen hurrauksen saattelemana. Viimeisenä kehään saapui itseoikeutetusti suomipainin elävä legenda Stark Adder, ja soppa oli sananmukaisesti valmis.
Itse ottelussa taisto pyöri nopeasti jokaisen painijan saadessa hetkensä parrasvaloissa. Kun kerta nelinottelu oli kyseessä, niin matsi oli melkoinen sekasoppa. Tammisen Toni sai sentään viimein (oletettavasti) Rauman Lukon lukittua kiinni, mikä ilahdutti ainakin allekirjoittanutta. Lopulta veteraani Adder sai Tammisen hartiat mattoon perinteikkäällä O’Connor rollilla ja vei ottelun nimiinsä. Tätä energistä kohtaamista olisi katsellut hieman pidempäänkin. Toimitusjohtaja Lemmetty kävi vielä nostamassa voitokkaan Adderin käden ilmaan.
Ennen kuin seuraava ottelu pääsi alkamaan, Koopra toivotti kehään tuoreen Suomen-mestarin Juhana ”King Kong” Karhulan. Mies vaikutti erittäin iloiselta saavutettuaan vihdoin mestaruuden vuoden kovan metsästyksen jälkeen. Matkalla oli ollut pari mutkaa: Valentine, Petrov (jonka nimen mainitseminen sai aikaan valtaisan buuauksen) sekä Salomon Strid.
”Tämä mestaruus todistaa, että minä olen Suomen paras painija!” hehkutti Karhula yleisön osoittaessaan innoissaan suosiota. Moinen väite tietenkin toi paikalle StarBuckin, joka ei moista lausuntoa uskonut. StarBuckin vanavedessä kehän laidalle horjahteli tietenkin oluttaan hörppivä TEUVO, jolle ei kovasta vaatimisesta huolimatta annettu mikkiä. StarBuck vaihtoi nopeasti kielensä englantiin yleisön harmiksi ja tylytti nuorta mestaria kovin sanoin. Monologi päättyi tiukkaan tuijotuskilpaan, ja yksi asia oli täysin selvä. StarBuck oli jälleen Suomen-mestaruuden perässä.
Sisu 8 -turnaus jatkui illan toisella ottelulla. Karismaattinen Mikko Maestro asteli kehään itsevarmoin elkein kohtaamaan Liigan vaarallisimman jäsenen, Tohtori Ionin. Kumpikaan ei ollut onnistunut nappaamaan voittoa Talvisodassa Maestron kaatuessa StarBuckin käsittelyssä ja Ionin luovuttaessa Make Smoothin kynsissä. Vahvojen hahmojen taisto ei tällä kertaa saanut yleisöä oikein mukaansa edeltävän energisen segmentin jälkeen. Maestro hallitsi ottelua ennen HC Andersenin sekaantumista, mikä antoi Ionille mahdollisuuden murjoa Maestroa – tieteen vuoksi. Herrasmiesduon yhteistyö ei kuitenkaan tuottanut tulosta Maestron lopulta viedessä ottelun nimiinsä Rock Bottomilla. Tapahtuman ensimmäinen puolisko päättyi Maestron juhliin painikansan suunnistaessa kostuttamaan kurkkujaan, ostamaan fanitavaraa tai tukkimaan keuhkojaan tupakkakoppiin.
Seuraavaksi tulikokeeseen joutui lennokas Jami Aalto. Pitkästä aikaa yksilöottelussa kykyjään testaava ”Lapin Luchador” sai vastaansa Mustan Aukon uusimman edustajan eli Möykyn. Möykky oli tosiaan Talvisodassa shokeerannut kaikkia hyökätessään Shemeikan kimppuun ja liittoutuessaan Pyöveli Petrovin kanssa. Petrov löntysti nytkin kehän laidalla kannustavan ”Petrov, hirtä ittes!” -huudon säestämänä. Muuten kannatus jakautui melko tasaisesti nuorten jannujen välillä. Aalto sai huojutettua möhkälemäistä Möykkyä, muttei saanut sitä ratkaisevaa selätystä. Petrov oli tässä ottelussa käänteentekijä sekaantuessaan ottelun lukuun tuomarin tarkan silmän välttäessä. Möykky ei erehtynyt vaan niittasi Aallon kanveesiin voimalla ja lunasti lippunsa välierään. Pirteä ottelu, josta olisi mielellään nähnyt vielä enemmän. Möykyn heel-rooli on ymmärrettävä, vaikkakin hieman ongelmallinen. Yleisö oli valmis ottamaan miehen täysin omakseen, kunnes Petrov nappasi miehen siipiensä suojiin. Nytkään en ollut varma, johtuivatko Möykyn saamat buuaukset pelkästä Petrovista.
Viimeinen alkukierroksen ottelu olikin sitten sangen mielenkiintoinen. Make Smooth oli kehittynyt valtavasti vuoden aikana ja sai nyt elämänsä tilaisuuden entistä Suomen mestaria Salomon Stridiä vastaan. Talvisodassa kirvelevän tappion kärsinyt Strid ei taas pitänyt Smoothia juuri minään. Strid pyörittikin ottelua tahtonsa mukaan, kunnes se tapahtui. Harmittomalta näyttänyt small package sai pidettyä ”Suomipainin Messiaan” hartiat matossa kolmeen asti. Pressan katto oli räjähtää ilmaan ilosta Smoothin ollessa onnensa kukkuloilla ohikiitävän hetken. Valitettavasti Stridillä kiehui täysin ylitse, ja hän hyökkäsi Smoothin kimppuun sangen brutaalisti. Longinuksen Keihäs ei riittänyt Stridille, vaan pian Smoothilla oli terästuoli kaulansa ympärillä. Tuomaritrio ja paikalle rynnännyt Jake Luupää eivät onnistuneet estämään Stridiä loikkaamasta toiselta kehäköydeltä Smoothin kurkulle. Strid poistui buuaussateessa jättäen jälkeensä voitokkaan mutta piestyn Smoothin. Kritisoin hieman äänite-ennakossa Stridin mukanaoloa juurikin siksi, että entinen FCF:n mestari tuntui olevan jo tällaisen yläpuolella. Nyt tämä hoidettiin suorastaan täydellisesti. Smooth sai elämänsä suurimman voiton, mutta vain siksi, että Strid oli liiankin itsevarma omista kyvyistään.
Syksyllä jatkuvan Sisu 8 -turneen välierät ovat siis Mikko Maestro vastaan Möykky ja Vili Raato vastaan Make Smooth. Kaksi erittäin herkullista otteluparia on siis tarjolla. Pystyykö ulkomaisia körmyjä vastaan paininut Maestro päihittämään Mustan Aukon mörssärin? Yllättääkö Smooth vielä toistamiseen, vai hoitaako Raato homman varmasti kotiin. Kantaako Strid vielä kaunaa? Ensikatsauksella Raadon ja Maestron finaali näyttää todennäköiseltä ja oikein hyvältä, mutta tämän tapahtuman jälkimainingeissa en ole enää niin varma. Möykyllä on sauma näyttää olevansa pysäyttämätön hirviö kaatamalla Maestron, ja Smooth on vaivihkaa noussut yhdeksi suosikeistani FCF:ssä. Kenellä tahansa nelikosta on siis mahdollisuudet voittoon – ja se on vain ja ainoastaan hyvä asia.
Illan turnaustoiminta oli ohitse, ja vain pääottelu oli jäljellä. Karhula joutui heti kovaan testiin, sillä Saksasta oli lennätetty paikalle suorastaan massiivinen haastaja. Demolition Davies oli lähes kaksimetrinen ja yli 160-kiloinen ilmestys. Karhula olikin hieman pinteessä taiston levittyä heti kättelyssä kehän ulkopuolelle. Katsomossa kävi kova liike joukon väistäessä eteenpäin vyöryvää ihmisvuorta. Karhula saikin maistaa Pressan tukirakenteita, ja kiusoiteltiinpa jopa nurkkapöytien tuhoamisella. Kaksikon päästyä kehään oli tarina selvä: Davies iski massallaan kovaa ja Karhula vastasi pohjattomalla sisullaan ja iskuillaan. Massiivinen cannonball oli jo liiskata Karhulan mestaruuskauden, mutta mestari sai hartiansa ylös. Suomen komein lariat sai viimein Daviesin tolpiltaan, mikä houkutti paikalle StarBuckin korppikotkan lailla. Hetken häiriköityään ja tarkasteltuaan tilannetta päätti ”The Rebel” puuttua peliin. Kehää vavisuttaneen Karhunkaatajan jälkeen nousi StarBuck peliin ja – arvuuttelevan hetken jälkeen – päätti tyynesti potkaista iskusta toipuvaa Daviesia naamaan. Tuomari Teemu ei tätä tietenkään katsonut hyvällä ja lahjoitti voiton diskauksella Saksan jätille. Starba jäi ihailemaan jalkatyönsä jälkiä Karhulan saadessa mestaruusvyönsä ja tapahtuman päättyessä toiseen tuijotuskilpaan. Omasta mielestäni tässä oli illan paras ottelu, vaikka diskauslopetus jättikin hieman karvaan maun suuhun. Davies oli oikein vaikuttava näky ja toimiva mörssäri. Karhula nyt on Karhula – ehkäpä se Suomen paras painija. Miehen ottelut vaan nappaavat aina mukaansa.
Koopran lausuttua päätössanat lähtee yleisömassa takaisin pilviseen ulkoilmaan. FCF jää kesätauolle mielenkiintoisin asemin. Sisu 8 -turnauksen välierät kutkuttavat kovasti, StarBuckin ja Karhulan feudi lähti käyntiin, ja Stridin raivonpurkaus johtaa toivottavasti johonkin. Wrestling Show Live oli jälleen miellyttävä kaksituntinen. Mitään huippuottelua ei nähty, mutta tasaisen varmaa menoa laidasta laitaan. Nuorten painijoiden kehitystä on aina ilo seurata. Esimerkiksi Aalto ja Smooth ovat täysin eri tasolla kuin kesällä 2015, jolloin näin kaksikon ensi kertaa.
FCF palaa tositoimiin syksyllä, palataan silloin taas asiaan!
No Comment