Wrestling Show Live: Talvisodan jälkipyykki
TEKSTI Ville Vuohtoniemi
KUVAT Marko Simonen
Helsinki, 3.2.2018.
Uusi vuosi, uudet kujeet, kuuluu sanonta.
Vaikka kalenterivuosi vaihtuikin, oli FCF Wrestlingin kausi ylittänyt vasta puolivälin krouvin painikansan valuessa jälleen yökerho Pressan uumeniin helmikuun alussa. Massiivinen Talvisota XII oli jättänyt jälkensä FCF:n pelikenttään ja Pressan tuttuja rappusia laskeutuessa olo olikin samanlainen kuin lempisarjan pariin palatessa “mid-season finale” -jakson jäljiltä.
Talvisodan dramaattisimpia käänteitä olivat ehdottomasti StarBuckin kyseenalaiseksikin tituleerattu voitto FCF:n mestaruusottelussa, sekä Juhana “King Kong” Karhulan yllättävä päätös jättää saappaat kehään olkapäävamman takia.
Karhulan viimeinen kumarrus yleisölle Teatteri Forumissa oli yksi niistä hetkistä jolloin showpaini todellakin näytti kykynsä herättää suuria tunteita. Karhula raivasi kynsin hampain tiensä huipulle, ja jäähyväiset olivat katkeraa kalkkia nieltäväksi. Siinä saattoi isolla miehelläkin mennä roska silmään.
Tosiasia oli nyt kuitenkin se että FCF:ssä on jälleen jälleen koittanut StarBuckin aikakausi. Kokenut veteraani olisi varmasti valmis hallitsemaan ja pitämään kiinni asemastaan tyranimaisin ottein.
Helmikuisen Wrestling Show Live’n ensimmäisessä ottelussa FCF:n miehistöön ruiskutettiin pistos tuoretta verta. “Suomen eteläisimmästä maakunnasta” eli Virosta paikalle saapuivat Kert Kukk ja Mike Nomad. 90-luvun poikabändiltä kuulostavalla joukkueen nimellä Estonia Boyz debytoinut kaksikko sai ennen matsia myös vähän aikaa mikrofonin kanssa. Tämä oli mielestäni erittäin hyvä juttu tarjoamaan yleisölle hieman enemmän tarttumapintaa uusiin tuttavuuksiin. Kukk oli enemmän äänessä ja suoriutui mallikkaasti heittäen huulta sekä viroksi että suomeksi. Nomadin mylvinnästä en saanut tolkkua, mutta hän ei toisaalta kaksikon fyysisesti uhkaavampana osapuolena olisi tarvinnut sanoja ollakseen vakuuttava – tämä olikin mielestäni varsin toimiva dynamiikka näillä uusille kasvoille.
Mike Nomad ja Kert Kukk eli EstoniaboyZ esittäytyi Pressan yleisölle.
Jami Aalto laittoi rastat heilumaan ja litisi vastustanjansa ilmavilla hyökkäyksillään.
Kun vastaan asettuivat Make Smooth ja Jami Aalto eli Smooth & Stoned Connection, tiimi jolla riittää karismaa ja kehätaitoja ei kyseessä ollut yhtään hullumpi debyyttiottelu Estonia Boyzille. Kukk paljastui melkoiseksi velmuksi härnätessään Smoothia mm. nipistämällä tätä takapuolesta, ja Nomad puolestaan näytti hyvältä keskittyessään suoraviivaiseen mörssäämiseen. Kuten olettaa saattoi, tulokkaille jäi käteen tyhjä arpa kokeneempien Smoothin ja Aallon viedessä voiton mutta tästä huolimatta molemmat tiimit näyttivät matsissa hyviltä. Nappisuoritus kaikilta ja erinomainen valinta avausotteluksi.
Regina uudella asenteellaan ja ilmeellään tuskin voittaa Hymytyttöpalkintoa lähiaikoina.
Joukkueottelun jälkeen kehään nousivat FCF:n naispainijat. Jessica Love ja Regina ottelivat Talvisodassa hyvän – joskin melko lyhyeksi jääneen – ottelun jossa molemmat palasivat kehään pitkän tauon jälkeen. Kokeneempi Jessica vei tuolloin voiton, ja jo ennen taukoa tappioputkesta kärsinyt Regina suistui tuloksen myötä reunan yli. Regina kävi yllättäen Jessican kimppuun ja vangitsi tämän köysiin. Rajuja potkuja sateli Jessican rintakehään, ja viimeisellä Regina latasi tätä tylysti suoraan päähän.
Ennen matsia Koopraa kuulutushommissa tuurannut toimitusjohtaja Leo Lemmetty mainitsi Jessican debyyttiottelusta kuluneen jo kymmenen vuotta. Jessica ei kuitenkaan päässyt juhlistamaan merkkipaalua maksamalla kalavelkoja Reginalle, sillä ottelua sai yllättävän käänteen kuin M. Night Shyamalanin elokuva ennen kuin ehti kunnolla edes päästä käyntiin.
Uuden ylimielisen asenteen ja hopea-mustan kehäasun lisäksi Regina oli tuonut Pressaan taustatukea. Kaksi mystistä hopeisiin naamioihin ja mustiin vaatteisiin verhoutunutta hahmoa ilmestyi kehään kuin tyhjästä. Vaikka Jessica yrittikin sisukkaasti pistää kampoihin, oli ylivoima liikaa ja hiipparit voimapommittivat hänet rajusti mattoon kuin The Shieldin jannut konsanaan.
Reginan uudet kätyrit taittelivat Jessica Loven kompaktiin pakettiin.
Voiko Reginaa enää pysäyttää?
Keitä nämä hiipparit mahtoivat lopulta olla? Olivatko he miehiä vai naisia? Kyseessä on mielenkiintoinen kuvio ja hyvin rakennettua hahmon kehitystä Reginalle. “Vankiensa” turvin hän on vahvasti FCF:n naisten divisioonan vallankahvassa, ja odottelen mielenkiinnolla miten nyt kahdesti löylytetty Jessica ryhtyy vastahyökkäykseen. Vai saammeko pian nähdä yhden tai useamman uuden naispainijan debytoivan ja asettuvan poikkiteloin Reginan tielle? Kuviolla on monta polkua jonne kääntyä, joten kannattaa hypätä matkaan sillä tätä ei parane missata!
Illan kolmannessa ottelussa Patrik “Murskaaja” Mieto pääsi ensimmäistä kertaa yksilöottelun pyörteisiin loukkaantumisensa jälkeen palattuaan. Vastaansa “Murskis” sai enimmäkseen Tukholmassa vaikuttavan Viggenin, joka on tehnyt allekirjoittaneeseen vaikutuksen kahden länsinaapurin STHLM Wrestlingiin tehdyn painituristimatkan myötä.
Olikin hieman harmillista huomata että Viggen saapui Pressaan siinä perinteisessä ulkomaalaisen kusipään roolissa, johon monet vierailevat tähdet (ja varsinkin ruotsalaiset) sortuvat turhan usein. Iso osa Viggenin viehätystä Ruotsissa oli juuri hänen pirteä ja sympaattinen persoonallisuutensa.
No, siitä huolimatta Mieto ja Viggen pistivät pystyyn oikein mainion matsin. Meno oli melko raisua kun kaksikko läiski avokämmenillä (woo!) toistensa rintakehät pirtsakan punaisiksi. Myös erilaiset heitot ja juntat irtosivat komeasti molemmilta. Vaikka ottelussa olikin tarinankerrontaa molempien yrittäessä pistää toista paremmaksi, ylipäätään matsi kallistui ehkäpä hieman enemmän sportin kuin entertaimentin puoleen. Tämä toisaalta ei ainakaan minua haitannut, sillä fyysinen ja kilpailuhenkinen ottelu sopi mielestäni hyvin sekä Miedon että Viggenin persoonaan.
”…YOU!”
Viggenin ja Miedon ottelu oli kuin nähtävyyskierros Juntankylään.
Viggen jäi lopulta “Mietaan” jalkoihin ottelussa joka oli mielestäni Miedon uran parhaimpia, ellei jopa paras tähän mennessä. “Murskaaja” on muutenkin omaan silmääni ollut paluunsa jälkeen jotenkin pirteämpi, ja kehittynyt myös kehässä parempaan suuntaan. Vaikka pientä hienosäädön varaa edelleenkin onkin, ei se ainakaan treenin puutteesta jää kiinni kuten Miedon sosiaalista mediaa seuraavat varmasti ovat huomanneet. Ukko painaa hommia niska limassa siihen mallia että ei voi muuta sanoa kuin hattua nostaa. Täytyy vain toivoa että Miedon uusi tuleminen ja kehitys ei katkeaisi uuteen loukkaantumiseen, sillä hän olisi mielestäni toimiva palanen dominoivana keskikortin jyränä – ja miksei joskus vielä hieman ylempänäkin.
Kun väliaika oli lusittu, oli aika tuoreen FCF:n mestarin StarBuckin aika avata sanaista arkkuaan. Pressan yleisön vastaanottoa ei voisi kuvailla mitenkään lämpimäksi, mutta tämä ei tuntunut StarBuckia juuri hetkauttavan. Pikemminkin vanha kettu tuntui suorastaan nauttivan siitä kun sai hieroa voittoaan Karhulasta vasten yleisön kasvoja – uunotettiinpa meitä myös soittamalla pätkä entisen mestarin sisääntulomusiikkia StarBuckin nauraen räkäisesti perään.
Mutta jollain sentään oli pokkaa nousta kehään pistää verbaalisesti vastaan. Talvisodassa Sisu8-turnauksen palkintopokaalin ilmaan kohottanut kansansuosikki Mikko Maestro saapui paikalle kohtaamaan entisen mentorinsa silmästä silmään. Maestro oli kohonnut turnausvoittonsa myötä FCF:n mestaruuden haastajalistan paalupaikalle, mutta juuri tapahtuman alla kadonnut kyseiseltä listalta kokonaan kuin ilmavaiva aavikolle.
Ovi mestaruusotteluun oli läimäytetty tylysti kiinni Maestron nenän edestä, mutta StarBuck päätti kuitenkin antaa vielä mahdollisuuden latelemalla tiukat ehdot. Seuraavassa tapahtumassa Stark Adder, Vili Raato ja Salomon Strid ottaisivat osaa ykköshaastajuusotteluun. Jos Maestro onnistuisi samana iltana päihittämään StarBuckin valitseman ulkomaalaisvahvistuksen, pääsisi hän mukaan tuohon matsiin. Ovi oli nyt jätetty raolleen, ja Maestron tehtävänä on ohittaa portsarit ja potkaista ovi irti saranoiltaan.
Jotkin asiat ovat vain kuin luotuja toisilleen. Sauna ja kylmä olut. Letut ja mansikkahillo. Möykky ja Shemeikka.
Kaksikon tiet ovat kohdanneet jo useaan otteeseen, ja yhteinen taival on selkeästi uponnut myös FCF:n yleisöön – kaksikon matsi lokakuun Wrestling Show Live’ssä nimittäin nappasi vuoden 2017 parhaan kotimaisen ottelun Ludvig-palkinnon Smarksiden vuosittaisessa äänestyksessä. Tuolloin Shemeikka yllätti ja nappasi voiton, kuten myös Talvisodan joukkueottelussa jossa hän ruotsalainen Timmy Force parinaan peittosi Möykyn ja Pyöveli Petrovin Musta Aukko -joukkueen. Shemöykky-saaga on kasvanut jo eeppisiin mittoihin, mutta Pressassa siihen kirjoitettiin jälleen uusi luku.
Talvisodan ottelun lopputuloksessa Mustan Aukon managerilla Herra Tapaturmalla oli sormensa pelissä, sillä tiimin kohtaloksi koitui hänen epäonnistunut harhautusyrityksensä. Möykky olikin antanut Tapaturmalle kryptisen ukaasin, jonka mukaan hän ei ole ainoa joka ryhmittymässä vetelee naruista. Tunnelma olikin kireä kuin viulun kieli kun Möykky vyöryi kehään Tapaturman saattelemana.
Onko se lintu? Onko se lentokone? Ei, se on Shemeikka!
Salama ei kuulemma iske samaan paikkaan kuin kerran, mutta niin vain Shemeikka yllätti Möykyn jälleen. Ottelu itsessään oli jälleen mainio kuten näiltä kahdelta on jo totuttu näkemään, sillä molemmilta löytyy niin taitoa kehässä kuin valtavasti karismaakin. Tällä kertaa ottelun jälkeiset tapahtumat jättivät kuitenkin itse ottelun varjoonsa.
Tapaturma kävi Shemeikan kimppuun ja tarjosi tätä Möykyn tuhottavaksi kuin uhrilammasta. Möykky näytti yllättäen epäröivän hetken, mutta lopulta niittasi Shemeikan julmalla potkulla – mutta ei siinä vielä kaikki! Myös Tapaturma sai tuta Möykyn raivon, ja löylytyksen myötä hänet oli lopullisesti potkittu pihalle Mustasta Aukosta. Mutta ei siinäkään vielä kaikki!
Möykyn aiemmin vihjailema uusi taustapiru nimittäin astui esiin varjoista. Pressan yleisö koki todellisen yllätyksen kun Mustaan Aukkoon liittyi hahmo kaukaa suomipainin historiasta. Jo Pro Wrestling Finlandiassa aikoinaan esiintynyt Mahtava Perkules paljastui ryhmittymän uudeksi jäseneksi. Mutta ei edes siinäkään vielä kaikki!
Perkuleksen tyylikkään asukokonaisuuden kruunasi uusi hopeinen naamio.
Möykky teki likaisen tempun Shemeikalle ja repi tältä naamion päästä.
Perkuleksen komennossa Möykky teki sen mitä oltiin hieman ehditty jo odotellakin – hän kävi käsiksi Shemeikan maskiin! Naamio repäistiin lopulta kokonaan pois Shemeikan kasvoilta jotka hän onneksi ehti kätkeä yleisöltä. Pahempaa nöyryytystä ei voi kuitenkaan maskipäiselle painijalle antaa, joten Shemeikan ja Möykyn tarina sai jälleen lisää bensaa liekkeihinsä. Mikäli Wanhan Wrestlamentin kirjoitukset pitävät paikkansa, tulee tämä tarina luultavasti päättymään otteluun jossa panoksena on Shemeikan naamio ja Möykyn hiukset.
Illan toisessa joukkueottelussa aiemmin StarBuckin kanssa verbaalisesti sarviaan kolistellut Mikko Maestro liittoutui toisen veteraanin ja suomipainin legendan, Stark Adderin kanssa. Vastaansa he saivat synkeän kaksikon, sadistisen Vili Raadon ja suomipainin messiaaksi itseään tituleeraavan Salomon Stridin. Raadon ja Stridin kohdalla kyseessä oli pienimuotoinen yhteenpaluu, sillä he ottelivat Rämäpäät -nimisenä joukkueena ollessaan vielä tuoreita keltanokkia FCF:n rosterissa. Kaksikon tie tuli aikoinaan päätökseensä kun vielä tuolloin Vili Luupäänä tunnettu Raato pakotettiin Kuningas Robertin toimesta ajelemaan Ricky Vendettana otelleen Stridin pitkät kultaiset kutrit hävityn joukkueottelun jälkeen. Tuon tapahtuman myötä Strid kääntyi pimeälle puolelle, jolla hän on jatkanut aina tähän päivään saakka.
Mikko Maestro lyö viisaat päät yhteen.
Raato ja Strid saavat syliinsä lentävän kyykäärmeen.
Maestro, Strid ja Raato ovat kaikki ottaneet paikkansa FCF:n yläkortissa, ja on ollut hienoa seurata kaikki nämä vuodet heidän kehitystään – kaikki kolme debytoivat juuri niihin aikoihin kun itse ryhdyin aktiivisesti käymään FCF:n tapahtumissa. Kolmikosta on kasvanut vahvoja tekijöitä, suoranaisia tukipilareita joiden varaan FCF:n on hyvä rakentaa niin nykyhetkeä kuin tulevaisuutta. Kun tätä trioa vahvistettiin vielä Stark Adderin kaltaisella veteraanilla sai Pressan yleisö nauttia laadukkaasta joukkueottelusta. Tavallaan matsi oli myös pientä alkulämmittelyä tulevan Wrestling Show Live’n ykköshaastajuusmatsiin, joka varmasti tulee olemaan aivan uskomaton koitos jota ei kannata missata. Maestro ja Adder onnistuivat joukkueena päihittämään Raadon ja Stridin, mutta miten voimasuhteet muuttuvat kun kaikki neljä ovat toisiaan vastaan, mestaruusvyön kiilto silmissään?
Jäljellä oli enää illan pääottelu. Tässä ottelussa ei ollut kyse mestaruuksista, saati sitten voitosta tai tappiosta. Nyt oli kyse rumasti törmäyskurssille ajautuneiden entisten liittolaisten välienselvittelystä.
Liiga, eli Tohtori Ionin, H.C. Andersenin ja ruotsalaisen The Stranglerin muodostama koalitio oli ratkennut liitoksistaan viime vuoden loppua kohden. H.C. Andersenin mielestä Tohtori Ioni oli pehmentynyt, ja yhdessä The Stranglerin kanssa he päättivät heittää mielestään mädän omenan pois korista. Lähtöpassit konkretisoituvat Ionin selkään kohdistuneen terästuolilla annetun iskun muodossa.
Talvisodassa uudistunut Ioni saapui kohtaamaan Andersenin, ja ilmoitti että lääkärileikit ovat nyt loppu. Andersen ei vielä tuolloin suostunut kohtaamaan Ionia, vaan ilmoitti että välienselvittely tapahtuisi hänen ehdoillaan. Ottelu käytäisiin hardcore-säännöillä, ja Andersen vetäisi stipulaation lisäksi ässän hihastaan rekrytoidessaan The Stranglerin matsin erikoistuomariksi.
Ioni on noussut raketin lailla FCF:n yleisön suosioon, ja oli ilahduttavaa huomata että tämä matsi oli säästetty illan pääotteluksi. Pressa raikasi kun fanit kannustivat uudistunutta Ionia tämän saapuessa taistelemaan entisiä tovereitaan vastaan.
Andersen kanavoi sisäistä Sandmaniaan kurittaessa Ionia.
The Stranglerin hoitaessa virkavelvollisuuksia ottelussa joutui Ioni käytännössä ottelemaan kahta miestä vastaan. Aina kun Ioni yritti hakea selätystä ei The Strangler pitänyt mitään kiirettä laskuissaan. Kehään alkoi ilmestyä erilaisia vieraita objekteja joilla ottelijat pehmensivät toisiaan, erityisesti mieleen jäivät puolin ja toisin annetut erittäin rankat mäjäytykset kendokepillä vanhan kunnon ECW:n henkeen. Kuten kunnon hardcore-matsin kuuluukin, levisi se myös yleisön puolelle jossa painijat lentelivät lujaa päin Pressan jykeviä betonipylväitä – voitte arvata kumpi siinä yhteentörmäyksessä antaa periksi.
Kun Ioni vaikutti pääsevän niskan päälle The Stranglerin häiriköinnistä huolimatta, päätti erikoistuomari pistää näppinsä otteluun käymällä konstailematta Ionin kimppuun. The Strangler indikoi että kehään pystytetty pöytä tulisi olemaan Ionin määränpää. Kuin ihmeen kaupalla piesty Ioni onnistui kääntämään tilanteen edukseen ja junttasi tuomarin pöydästä läpi kovan räsähdyksen säestämänä.
Onneksi takahuoneesta singahti paikalle puolueeton tuomari paikkaamaan The Strangleria, sillä tämän virkoamiseen Ionin juntan jälkeen olisi varmasti mennyt hetki jos toinenkin. Andersen, jonka vaaleat kasvot olivat värjääntyneet punaisiksi otsasta verta pulputtavan vekin ansiosta joutui Ionin tähtäimeen. Viimeinen isku, ja Ioni oli päihittänyt kieron Andersenin kaikista tämän asettamista esteistä huolimatta.
Ratkaisun hetket ovat käsillä kun Ioni valmistelee Andersenia viimeiseen niittiin.
Ottelu ei missään nimessä ollut huono, päinvastoin, mutta Jake ja Vili Luupään Talvisota XI:ssä ottelema hardcore-matsi nostatti tällaisten mittelöiden riman niin korkealle että sitä on vaikea ylittää. Kaikki hardcore-ottelut eivät toki tarvitse nastojen ja piikkilangan kaltaisia äärimmäisyyksiä, ja tämä tosiaankin toimi aivan hyvin Ionin ja Andersenin tarinan päätöksenä. Odottelen mielenkiinnolla mihin seikkailuihin nämä kaksi päätyvät seuraavaksi. Ioni olisi periaattessa jo valmis kärkikahinoihin, mutta mestaruuskuvioissa on sen verran ruuhkaista että en usko “puolen Suomen painija” ainakaan vielä tänä keväänä sopii sekaan. Takahuoneessa kuvatussa Facebook-videossa Salomon Strid tuli tosin soittamaan suutaan Ionille, joten ehkäpä nämä kaksi ajautuvat törmäyskurssille.
Andersenin tilanne on ehkäpä vielä kinkkisempi. Toivoisin että Liiga jatkaisi edelleen olemassaoloaan ja värväisi esimerkiksi uuden jäsenen, tai vaikka useampia. Musta Aukko 2.0 tulee toisaalta varmasti olemaan vahvasti näkyvillä lähiaikoina Perkuleksen uuden tulemisen myötä, ja en tiedä onko FCF:ssä tilaa kahdelle isolle pahisjengille. Toivottavasti Andersen ei kuitenkaan katoa kuvioista, sillä vaikka mies ei varsinaisesti olekaan mikään painijumala, on hän hyvin viihdyttävä sadistisen sekopään roolissaan.
Kokonaisuutena vuoden ensimmäinen Wrestling Show Live oli juuri sellaista tasavahvaa suorittamista jota FCF:ltä on jo totuttu näkemään. Tietyllä tapaa ilmassa oli ehkä hieman välitapahtuman makua, mutta koska ottelut toimittivat ja juonikuviot nytkähtelivät mukavasti eteenpäin, en voi valittaa. Tuntuu että FCF on panostanut enemmän juonikuvioihin siirryttyään tapahtumien kausittaiseen jaotteluun, mikä on erittäin positiivista ja palkitsevaa niille jotka käyvät uskonnollisesti katsomassa kaikki show’t.. Jokaista tapahtumaa odottelee suurella mielenkiinnolla sillä viime aikoina tapahtumat ovat herättäneet kysymyksen “mitä seuraavaksi?” joka on yksi tarinankerronnan tärkeistä elementeistä.
Mutta seuraavassa reportaasissa onkin luvassa jotain aivan muuta.
FCF Wrestlingin seuraava tapahtuma Late Night Wrestling Show Live! lauantaina 24.3.2018 klo 22-00 (Ovet klo 21.30). Ennakkoliput Tiketistä 11,50€ / 16,50€, liput ovelta (jos jäljellä) 15€ / 20€. Lisätietoa: wrestling.fi
No Comment