NJPWROHViisi pointtia

Viisi pointtia: ROH & NJPW G1 Supercard (2019)

Päivämäärä: 6.4.2019

Sijainti: New York City, New York, Yhdysvallat (Madison Square Garden)

Yleisömäärä: 16 534


New Japan Pro-Wrestling ja Ring of Honor lyöttäytyivät yhteen tuottaakseen suurtapahtuman legendaarisella Madison Square Garden -areenalla, jota on pidetty WWE:n kotiareenana. Historiallinen tapahtuma myytiin loppuun välittömästi, ja faniodotukset olivat pilvissä aina julkistuksesta asti.


1. Debyyttejä kaikkialla

Enzo Amore ja Big Cass tekivät ehkä elämänsä huomiota herättävimmän tempauksen. Hyvin vahvasti mielipiteitä jakava parivaljakko hyppäsi muurin yli ja rupesi hakkaamaan Briscoen veljeksiä. Kaaoksen yhteydessä Bully Ray juoksi paikalle hakkaamaan Enzoa ja Big Cassia luoden tilanteelle suurta aitouden tuntua. ROH kovasti yritti pitää kamerat poissa ja teeskennellä tämän olevan jokin ohjelmaan kuulumaton hyökkäys, mutta jälkikäteen koko homma on paljastunut hyvin suunnitelluksi debyytiksi.

Harmillisesti yllätysinvaasiokliseetä oli käytetty jo Women of Honor -ottelun loppumainingeissa, kun uuden stablen, Alluren, jäsenet tekivät selvää jälkeä naisten divisioonan kärkinimistä. Nämä debyytit olivat kumpikin hyvin toteutettuja, mutta saman tropeen käyttö saman show’n aikana ei vain toimi. Kaiken kukkuraksi kyseessä olevat painijat eivät ole sitä, mitä ROH on perinteisesti edustanut. ROH selkeästi yrittää kalastella kasuaalimpaa yleisöä katsomaan show’taan, mutta ainakin Enzon ja Big Cassin yhteydessä ROH:n fanikanta teki äänensä selväksi.


2. Mitä ihmettä ROH tekee?

Tapahtumalla oli kaksi eri järjestäjätahoa, jotka molemmat tarjosivat omanlaisensa näkemyksen nykyajan vaihtoehtopainista. Ring of Honorin osuus show’sta jätti monet kylmäksi, sillä historiallisessa tapahtumassa odotettiin jotain paljon messevämpää. Harmillisesti ROH päätti ylibuukata segmenttejään ja otteluitaan mahdollisimman paljon, pahimpana esimerkkinä kenties New York Street Fight.

Ottelun piti alkaa yllätyksellisenä, sillä Juice Robinson oli aiemmin illalla kolkattu backstagella eikä ollut kykenevä ottelemaan. Sopiva paikka Flip Gordonille ottaa kostonsa jo ylipitkäksi venyneen feudin pohjalta. Matsi kuitenkin alkoi lähteä raiteiltaan vähintään siinä vaiheessa, kun Silas Young ja Shane Taylor iskivät kehään jättäen Flipin altavastaajaksi. Lopulta Juice ja Lifeblood-kaverinsa Mark Haskins marssivat ulos tehden tästä sillisalaatista kuuden miehen street fightin. Hardcore-brawlit ovat viihdyttäviä, mutta tässä tilanteessa kiinnostus kaikkosi hirveän sähellyksenomaisen ylibuukkaamisen takia.


3. Lentoliput on kirjoitettu

New Japan Pro-Wrestlingistä on tullut yksi halutuimpia painijoiden työpaikkoja viimeisen neljän vuoden aikana. Onkin selvää, että moni tässä show’ssa paininut ottelija näki tässä mahdollisuuden nostaa itsensä esille NJPW:n päättäjien katsellessa. Illan mahtavassa aloitusottelussa nähtiin jo yksi lentolippu Japaniin, kun Jeff Cobb päihitti Will Ospreayn NEVER Openweight -mestaruudesta. Cobb on jo aiemmin paininut World Tag Leaguessa, mutta nyt miehelle annettiin mahdollisuus vihdoin loistaa yksilöpainijana. Cobbin koko ja atleettisuus varmasti vakuuttavat japaniyleisön.

Toiset lentoliput saattavat siirtyä Villain Enterprisen haltuun, sillä PCO ja Brody King pistivät kaikkensa likoon joukkuemestaruusottelussa. Japaninkielinen selostamo meni aivan pähkinöiksi näistä kahdesta isosta miehestä ja heidän spoteistaan. Uransa suurinta nousua kokeva PCO erityisesti sai suuren vastaanoton japanieksperteiltä, ja voin vain kuvitella, miten Korakuenin suuryleisö ottaa tämän 50-vuotiaan vastaan. PCO oli tämän ottelun tähti muutenkin, sillä YouTubessa kulttimainetta nauttivat stunttivideot tuotiin isolle lavalle hänen sisääntulonsa aikana. Sähkötuoli Madison Square Gardenissa, tätä ei joka päivä näe.


4. Painajainen Manhattanilla

Matt Taven on Ring of Honorin maailmanmestari. Jo ennakossa pahoin pelätty skenaario tuli toteen. Tämä ei oikeastaan ollutkaan huono asia – ottelu oli odotusten mukaisesti erinomaista laatua. Kunkin miehen panos ottelussa paistoi hyvin läpi, ja erityisesti Marty Scurll laittoi kaikkensa peliin. Matt Taven oli silti valittu, ja tikapuusodan lopuksi mies nosti vyötä korkealle. Ratkaisuna tämä ei ollut yllättävä, sillä Jay Lethal on ollut mestari jo pitkään, ja Tavenin mestaruuskautta on pedattu jo viime vuoden Final Battle -tapahtumasta saakka.

Tämä herättää kuitenkin kysymyksiä Marty Scurllin kohtalosta. Arkkipaholaisen sopimustilanne on ollut puolijulkinen salaisuus aina vuodenvaihteesta asti, kun hänen The Elite -ryhmänsä muut jäsenet poistuivat Ring of Honorista. Sopimuksen päättymisajankohdasta on epäselvyyttä, mutta Martyn suunta sen päätyttyä on hyvinkin selvä. Se, miten ROH hyödyntää näitä viime hetkiä, onkin mielenkiintoista nähdä.

Matt Tavenista on Smarksiden eri kanavissa keskusteltu hyvin paljon, ja olen täysin samaa mieltä, ettei hän voi olla ROH:n keulakuva. Mestaruusvoitosta sen sijaan olen sitä mieltä, että ROH teki mitä piti. Mestaruus on ollut Lethalilla pitkään, ja voitonjuhlat on pakko toteuttaa yrityksen historian suurimmassa show’ssa. Taven on ja pysyy, joten hän voikoon pitää vyötä, kunnes joku uusi suuri tähti saadaan ROH:n palkkalistoille.


5. Rahaa sataa

Illan kärkikaartia kuitenkin olivat New Japanin painijat. New Japan tapansa vastaisesti jätti perinteisen kevään Ryogokun sumoareenalla järjestettävän tapahtumansa pitämättä ja buukkasi vastaavanlaisen tapahtuman Madison Square Gardenin yleisölle. Internetin eri keskustelupalstoilla pidettiin tätä tapahtumaa New Japanin länsimaiden valloituksen kannalta tärkeänä tapahtumana. Monen pelko oli, että mitään suurta ei tultaisi näkemään, vaan kyseessä olisi pieni näytösluontoinen show kaupunkiin saapuneille faneille.

New Japan ylitti nämä odotukset täysin. Koska kyseessä oli kevään suurin NJPW-tapahtuma, tarjolla oli Tokiossa varman loppuunmyynnin takaava kattaus. Illan tähtihetkenä nähtiin Kota Ibushin ja Tetsuya Naiton rämäpäinen koitos, joka täytti odotukset. Illan aiempien tapahtumien varjossa oli kovin hankalaa saada yleisöä kiinnostumaan kaikesta, joka heikensi muun muassa Zack Sabre Jr:n ja Hiroshi Tanahashin mainion ottelun yleisövastaanottoa. Yleisö lämpeni Naiton ja Ibushin ottelulle kuitenkin hyvin vahvasti lämmitellen heidät sopivasti illan pääottelua varten.

Kazuchika Okadan ja Jay Whiten välillä käyty pääottelu tarjosi maailman eri kolkista kokoontuneelle painikansalle ison luokan painiottelun, joka jätti itse kunkin haukkomaan henkeään. Okadan ja Whiten välillä käyty taisto oli NJPW-tyyliin täynnä läheltä piti -tilanteita, jotka pitivät katsojat penkinreunallaan. Lopulta voittaja oli kuitenkin selvä, ja kultapoika Okada voitti mestaruuden New Yorkin juhliessa. Okadan voitto oli pitkän kriisivaiheen päättävä näytös, jonka jälkeen voidaan hyvissä mielin lähteä rakentamaan loppuvuoden kuvioita.

NJPW osoitti otteluillaan olevansa maailman kärkiorganisaatio painilaadullisesti ja jätti länsimaiden laajentumista kritisoivat skeptikot sanattomiksi. Okadan ja Gedon lupaama rahasade NJPW:n pankkitilille jatkuu.


Tulokset:

  1. Kenny King voitti Honor Rumblen ja oikeuden haastaa ROH World Heavyweight -mestaruudesta. Arvosana: 4/10
  2.  Jeff Cobb voitti Will Ospreayn säilyttäen ROH TV -mestaruutensa ja voitti NEVER Openweight -mestaruuden. Arvosana: 9/10
  3. Rush voitti Dalton Castlen. Arvosana: 1/10
  4. Kelly Klein voitti mestari Mayu Iwatanin voittaen samalla Women of Honor -mestaruuden. Arvosana: 6/10
  5. Flip Gordon ja LifeBlood (Juice Robinson ja Mark Haskins) voittivat Bully Rayn, Silas Youngin ja Shane Taylorin New York Street Fight -ottelussa. Arvosana: 6/10
  6. Dragon Lee voitti Bandidon ja mestari Taiji Ishimorin voittaen IWGP Jr. Heavyweight -mestaruuden. Arvosana: 8/10
  7. Guerrillas of Destiny (Tama Tonga and Tanga Loa) voitti Villain Enterprisesin (PCO ja Brody King), Los Ingobernables de Japonin ja The Briscoe Brothersin voittaen ROH:n joukkuemestaruuden ja säilyttäen IWGP-joukkuemestaruutensa. Arvosana: 7/10
  8. Zack Sabre Jr. voitti Hiroshi Tanahashin säilyttäen Revolution Pro -mestaruutensa. Arvosana: 8/10
  9. Kota Ibushi voitti Tetsuya Naiton ja nousi uudeksi IWGP Intercontinental -mestariksi. Arvosana: 10/10
  10. Matt Taven voitti Marty Scurllin ja mestari Jay Lethalin tikapuuottelussa ROH World Heavyweight -mestaruudesta. Arvosana: 8/10
  11. Kazuchika Okada voitti mestari Jay Whiten IWGP Heavyweight -mestaruusottelussa. Arvosana: 9/10

NJPW/ROH G1 Supercard -tapahtuman arvosana: 7/10

polls

Lisää...
Riku Mikkonen

Riku Mikkonen

Yli 15 vuotta Japanin painimarkkinoita seurannut chantti-insinööri, joka vapaa-ajallaan kauppatieteilee IT-alan kasvuyrityksessä. Ajoittain tulkkailee kuuriimuja jakaakseen tietoa janoisille. Inokismin suuri vastustaja, jolla on epäterve suhde Dramatic Dream Teamin tuotoksiin.

Previous post

Superstar Shake-up ohi – Roman Reigns siirtyy SmackDowniin ja tulossa myös Helsinkiin

Next post

Kommentti: SmackDown olisi tarvinnut enemmän

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.