AEWViisi pointtia

Viisi pointtia: AEW Fyter Fest (29.6.2019)

Päivämäärä: 29.6.2019

Sijainti: Daytona Beach, Florida (Ocean Centre)

Yleisömäärä: 7 500

Katso tapahtuma FITE-suoratoistopalvelusta!


Yhdysvaltalainen All Elite Wrestling järjesti historiansa toisen tapahtuman kesäkuun lopussa. Fyter Fest -nimeä kantanut maksulähetys näytettiin ilmaiseksi Pohjois-Amerikassa, mutta me muut jouduimme maksamaan show’sta kymmenisen dollaria. Se oli pieni hinta WWE:n uuden haastajan laadukkaasta tapahtumasta, josta tosin löytyi myös jonkin verran kritisoitavaa.


1. Jon Moxley jäi Japanin varjoon

Kyllä, tiedän, että joku on varmasti eri mieltä, eikä Jon Moxleyn debyyttiottelu ollut missään nimessä huono – muttei myöskään yhtään niin säväyttävä kuin Moxleyn huikea NJPW-debyytti Juice Robinsonia vastaan.

Tässä pitää toki huomioida, ettei vertailu ole reilu. Kun Moxley kohtasi Robinsonin Japanissa, kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun me katsojat näimme Moxleyn kehässä sitten WWE-aikojen. Se oli kaikin puolin uusi ja ihmeellinen koitos, myös siksi, että Moxley nousi kaikista vaihtoehdoista juuri New Japan Pro-Wrestlingin kehään.

All Elite Wrestlingin Fyter Fest -tapahtumassa se kaikkein kuumin liekki oli jo ehtinyt hiipua – olkoonkin, että Moxley on edelleen tulikuuma painija. Ottelusta puuttui yhtä kaikki se sama eksotiikka kuin Moxleyn NJPW-debyytistä, minkä vuoksi Moxleyn oli oteltava vielä päräyttävämmin kuin Japanissa päästäkseen NJPW:n varjosta. Siihen oli kaikki eväät olemassa, sillä kulttisuosioon noussut Joey Janela on rehellisyyden nimissä huomattavasti kiinnostavampi nimi kuin Robinson, joka on vasta löytämässä itseään tähtenä.

Nämä eväät eivät kuitenkaan riittäneet tällä kertaa, vaan Moxleyn ja Janelan eittämättä upea ottelu jäi Moxleyn ja Robinsonin matsin varjoon. Myönnettäköön, että osasyynä tähän voi olla allekirjoittaneen kohdalla se, kuinka olin vastikään turruttanut aivojani Game Changer Wrestlingin sekopäisellä Tournament of Survival 4 -turnauksella. Siihen verrattuna Janelan ja Moxleyn ottelu oli melkein kuin PG-materiaalia, vaikka nastat saavat aina ihoni kananlihalle.

Moxleyn ja Janelan kohtaaminen oli tästä huolimatta hieno ottelu ja ehdottomasti illan parhaimmistoa. Mitään erityistä tässä ei kuitenkaan nähty, vaan ottelu oli tietyllä tavalla kuin aikamatka vuosituhannen vaihteen WWE:n mähinöihin, joissa Mick Foley heilui paitsi Moxleyn myös Janelan roolissa.

Niin joo, ja sen verran vielä, että Moxleyn AEW-tunnari jäi niin ikään miehen NJPW-tunnarin varjoon. Toivottavasti All Elite Wrestlingin nikkarit saavat säveltää uuden biisin Moxleylle.


2. Darby Allin pani liikaa peliin

Puhuimme kesäkuun Eläköön humpuuki! -ohjelmassa siitä, milloin showpaini ylittää rajan. Yksi inhoaa loisteputkia, toinen verta ja minä ennen muuta sitä, että painijat ottavat tarpeettomia riskejä kehässä.

Tästä päästään Fyter Festiin ja sen pyrstötähteen eli 22-vuotiaaseen Darby Alliniin, joka otteli tapahtumassa All Elite Wrestlingin varatoimitusjohtaja Codya vastaan.

Darby Allin lensi nimittäin ensin äärimmäisen vaarallisesti kehäköysien välistä kehän ulkopuolelle ja loikkasi sen jälkeen selkäranka edellä suoraan kehän laitaan eli siihen kuuluisaan kehän kovimpaan kohtaan. En usko, että olen hirveästi väärässä, jos väitän, että näistä spoteista kumpi tahansa olisi voinut jopa halvaannuttaa nuoren Allinin.

En tiedä, olenko tulossa vanhaksi vai kenties viisaaksi, mutta minä en halua nähdä tällaisia surmanloikkia ruudullani. Katsojana tahdon nauttia hienoista tarinoista ja taitavista suorituksista, en siitä, että ihmiset putoavat holtittomasti alas ja ottavat jopa hengenvaarallisia riskejä vain show’n vuoksi.

Siksi on sääli, että joudun nurisemaan tällaisesta juuri Darby Allinin ottelun kohdalla. Allin jätti nimittäin jo sisääntulossaan suuren vaikutuksen, eikä hänen olisi tarvinnut riskeerata terveyttään ollakseen hyvä ja viihdyttävä showpainija. Ilmeisesti tästä on kuitenkin kuoriutumassa Allinin jonkin sortin tavaramerkki, ja on vain ajan kysymys ennen kuin lupaavan nuorukaisen ura päättyy ennen aikojaan – riittää, että yksikin vääristynyt ilmalento katkaisee miehen niskan.

Tästä huolimatta Allinin ja Codyn ottelu oli mielestäni illan parhaimmistoa. Paras se olisi voinut olla silloin, jos Allin olisi jättänyt surmanloikkansa tekemättä ja matsi olisi päättynyt paremmin. Tasapeli on mielestäni mainio ratkaisu, ja oivallisinta olisi, jos lähtökohtaisesti jokainen ottelu päättyisi tasan, jolloin voitoilla ja tappioilla olisi entistä enemmän merkitystä, mutta tässä matsissa loppu paitsi edusti WWE:stä tuttua even steven -buukkausta myös vaikutti aivan liian keinotekoiselta ja käsikirjoitetulta tuntuakseen uskottavalta.

Parempi olisi ollut se vaihtoehto, ettei Cody olisi koskaan saanut Cross Rhodesia perille. Tasapeli olisi tullut yllättävämmin, eikä Cody olisi näyttänyt yhtään sen heikommalta.


3. Shawn Spears löi itsensä läpi

Sanokaa, mitä sanotte, ja tiedän, että Smarksiden Discord-serverillä on ainakin yksi mystinen P-alkuinen henkilö, joka sanoo kaiken järjen mukaan vastaan, mutta Shawn Spears oli rautaa Fyter Festissä. Se, pitikö Codyn kohtaloa myydä kuin Owen Hartin kuolemaa konsanaan, on sitten toinen tarina, mutta segmenttinä Spearsin ja Codyn lyhyt ja sitäkin ytimekkäämpi tapaaminen oli yksi vuoden mieleenpainuvimpia hetkiä.

Samalla Spears löi itsensä läpi ja löysi sen ainoan roolin, jossa voi loistaa All Elite Wrestlingissä. Entisen WWE-painijan leima on usein kuolemansuudelma, mutta katkeroitunut ja sen tähden erityisen vaarallinen ja pimeä Spears saattaa kyetä nousemaan AEW-kansan suosioon kaikesta huolimatta.

Se, mihin saakka Spearsin potentiaali riittää, on toki mysteeri, mutta uskon, että hän toimii ainakin jonkin aikaa tällaisena inhottavana ja synkkänä antagonistina. Lasikatto lienee kuitenkin korkeintaan AEW:n mestaruuden haastajana, ei mestarina, sillä jonossa on iso liuta parempia ja yksinkertaisesti kiinnostavampia painijoita.

Codyn ja Spearsin kuvio on silti sellainen, jota tulen seuraamaan mielenkiinnolla. Cody, kuten tiedetään, on mestarillinen tarinankertoja, joka ammentaa paljon 1980-luvun NWA:sta ja isänsä Dusty Rhodesin saappaista. Olen varma, että Spears sopii siihen pirtaan hienosti. Jos ja kun nämä kaksi vihamiestä kohtaavat toisensa elokuun All Out -maksulähetyksessä, luvassa voi olla jälleen ottelu, joka vetää katsojilta maton jalkojen alta – samalla tavalla kuin Codyn ottelu velipuoltaan Dustinia vastaan Double or Nothingissa.


4. Yllättävän paljon ongelmia

Fyter Fest oli All Elite Wrestlingin historian toinen tapahtuma, ja se näkyy vielä. Tuotannollisesti lähetys oli korkeatasoinen, ja selostus parani kertaheitolla heti, kun kehno Alex Marvez loisti poissaolollaan, mutta ongelmat, joita oli yllättävän paljon, olivat sidoksissa muihin ratkaisuihin.

Suurin ongelma oli sama kuin Double or Nothingissa: tapahtuman esilähetys, jolla on vain yksi funktio – herättää kiinnostusta ja saada ihmisiä maksamaan rahaa tapahtumasta. Double or Nothingissa tässä epäonnistuttiin eritoten järkyttävän huonon Casino Battle Royal -ottelun takia, kun taas Fyter Festissä sudenkuoppana oli Allien ottelu Leva Batesia vastaan.

En tiedä, ymmärtäisikö esimerkiksi Leva Batesin hahmon paremmin, jos seuraisi aktiivisesti All Elite Wrestlingin YouTube-videoita, mutta näin kylmiltään Batesin seikkailut tuntuvat lähinnä hämmentäviltä – enkä usko olevani ainoa. Eikö loogisinta olisi se, että esilähetyksen avulla yritetään kosiskella uutta yleisöä, joka ei ole vielä kovin syvällä AEW:n tarinoissa? Sillä ne, jotka ovat, ostavat lähetyksen joka tapauksessa.

Myös Michael Nakazawan ottelu Alex Jebaileyä vastaan olisi voinut ennemmin olla maksulähetyksessä kuin pre-show’ssa, sillä se oli selvästi suunnattu All Elite Wrestlingin kohdeyleisölle eikä kansan syville riville. Viisainta olisi ehkä ollut se, että CIMA ja Christopher Daniels olisivat otelleet esilähetyksessä Nakazawan ja Jebaileyn paikalla.

Nakazawasta täytyy muuten sanoa sen verran, että rakastan häntä jo nyt. Myös Jebailey jätti oikein hyvän maun suuhun, ja tällaisia avantgardistisia huumorimähinöitä olisi hauska nähdä lisää.

Sen sijaan Private Partyn ottelu SoCal Uncensoredia ja Best Friendsiä vastaan oli oivallinen valinta esilähetykseen. Private Party -joukkueen Isiah Kassidy ja Marq Quen raivasivat kertaheitolla tiensä All Elite Wrestlingin parrasvaloihin ja tekivät melkoisen vaikutuksen. Näin All Elite Wrestling onnistui paitsi luomaan kaksi uutta tähteä myös mielenkiintoa maksulähetystään kohtaan – toisin kuin esimerkiksi Allien ja Leva Batesin ottelun tapauksessa.

Jos All Elite Wrestlingin esilähetyksissä on oltava sisäpiirivitsejä, jotka aukeavat vain niille, jotka ovat tietoisia AEW:n YouTube-videoista, näitä sisäpiirivitsejä voisi ehkä selittää jollakin tavalla auki lähetyksen aikana.

Tämä ongelma tosin lienee ohi siinä vaiheessa, kun AEW:n televisio-ohjelma käynnistyy syksyllä.


5. Hiljaa hyvä tulee

Kaksi show’ta takana, toivottavasti tuhansia edessä.

All Elite Wrestling on vielä nuori kuin kesällä kuoriutunut lokinpoikanen, mutta nyt meillä on jo pieni käsitys siitä, minkälaisesta promootiosta Tony Khanin friikkisirkuksessa lienee kysymys.

Tätä kuvaa parhaiten yksi sana: potentiaali. Sitä AEW:llä on, mutta osataanko se valjastaa oikein? Jää nähtäväksi.

Täytyy myöntää, että toistaiseksi olen ollut lievästi pettynyt siihen, mitä AEW on meille tarjonnut – mutta se kielii todennäköisesti pikemmin aivan liian korkeista odotuksistani kuin siitä, että All Elite Wrestling olisi ollut millään lailla erityisen kehno promootio.

Esimerkiksi Double or Nothingissa oli mielestäni kaksi täyden kympin ottelua: Cody vastaan Dustin ja The Young Bucks vastaan Lucha Bros. Fyter Festissä näitä tällaisia napakymppejä ei ollut, mutta kolme matsia kyllä lähenteli sitä rajaa ja saa minulta yhdeksikön.

Kukkaansa Codyn, Young Bucksin ja Kenny Omegan visio ei ole vielä puhjennut, ja sanoisin, että painimaailman valtikka on vielä toistaiseksi visusti New Japan Pro-Wrestlingin käsissä, mitä showpainin laatuun tulee.

Double or Nothing ja Fyter Fest ovat yhtä kaikki kylväneet siemeniä, joista vielä jonain päivänä kasvaa jotakin ällistyttävää. Ehkä se päivä koittaa jo All Outissa.


Tulokset:

  1. Best Friends voitti SoCal Uncensoredin ja Private Partyn. Arvosana: 8/10
  2. Allie voitti Leva Batesin. Arvosana: 3/10
  3. Michael Nakazawa voitti Alex Jebaileyn. Arvosana: 7/10
  4. CIMA voitti Christopher Danielsin. Arvosana: 6/10
  5. Riho voitti Nyla Rosen ja Yuka Sakazakin. Arvosana: 5/10
  6. Adam Page voitti Jimmy Havocin, Jungle Boyn ja MJF:n. Arvosana: 6/10
  7. Cody Rhodesin ja Darby Allinin ottelu päättyi tasapeliin. Arvosana: 9/10
  8. The Elite voitti Lucha Brothersin ja Laredo Kidin. Arvosana: 9/10
  9. Jon Moxley voitti Joey Janelan. Arvosana: 9/10

AEW Fyter Fest -tapahtuman arvosana: 8/10


survey solution

Lisää...
Eetu "Enska" Lehtinen

Eetu "Enska" Lehtinen

Smarksiden ylläpitäjä ja showpainiselostaja, joka on päivisin sanomalehden toimittaja ja öisin oman elämänsä Vince Russo. Taskusta löytyvät myös äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan paperit. Kaikkiruokainen painifani, joka rakastaa draamaa ja suuria tunteita mutta eritoten kultaista 80-lukua.

Previous post

Viisi pointtia: SLAM! Wrestling Finland Wrestle Aid (29.6.2019)

Next post

Pistepörssi: NJPW G1 Climax 2019

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.