Kymmenen parasta Hell in a Cell -ottelua

WWE:n historiassa on nähty yhteensä 30 Hell in a Cell -ottelua. Kaksi kertaa matsimuoto on nähty Raw’ssa ja kerran televisioimattomana otteluna Raw’n lähetyksen jälkeen. Loput 27 kertaa Hell in a Cell on nähty eri maksulähetyksissä viimeisen 18 vuoden mittaan.

Ensimmäinen Hell in a Cell nähtiin lokakuussa 1997. Tällöin elettiin maanantai-illan sotien kiivaimpia hetkiä, ja erilaisia ottelumuotoja alettiin kokeilla rohkeasti. Osa kokeiluista epäonnistui, mutta Hell in a Cell oli ehdottomasti yksi suurista onnistujista. Vuosien mittaan siitä kehittyi ottelumuoto, jossa viime kädessä ratkaistiin henkilökohtaisten vihanpitojen paremmuus. Hell in a Cell profiloitui – syystäkin – kaikkein rajuimmaksi ja brutaalimmaksi ottelumuodoksi, joka WWE:stä löytyi.

Vuonna 2009 WWE uudisti tapahtumakalenteriaan, ja samalla Hell in a Cell sai ikioman tapahtumansa, jonka paikaksi vakiintui lokakuu. Nyt eletään taas sitä aikaa vuodesta. Tämän vuoden tapahtumassa häkkihelvetin sisään astuvat Roman Reigns ja Bray Wyatt sekä Brock Lesnar ja The Undertaker.

Aloitin WWE:n aktiivisen seuraamisen vuonna 2004. Olen kuitenkin katsonut muutamaa matsia vaille kaikki Hell in a Cell -ottelut sen historian ajalta. Seuraavassa listaan mielestäni kymmenen parasta. Listaus on tietenkin täysin subjektiivinen.

10. Survivor Series 2007
World Heavyweight Championship

The Undertaker vs. Batista (c)

Vuosi 2007 oli epäonninen ja heikko WWE:lle. Jotain hyvääkin kuitenkin löytyi, ja sitä oli ehdottomasti Batistan ja Undertakerin koko vuoden jatkunut vihanpito. Survivor Seriesiin mennessä tilanne oli niin tulenarka, että vaadittiin häkkihelvettiä sen ratkaisuun.

Tuttuun Hell in a Cell -tyyliin ottelu oli varsin brutaali. Portaita, tuoleja ja kaikkea irtaimistoa käytettiin häikäilemättömästi aseina. Lisäksi nähtiin tietenkin miesten näyttävät nimikkoliikkeet useaan otteeseen – unohtamatta ottelun šokkipäätöstä. Ehdottomasti vuoden 2007 parhaimmistoa.

Katso WWE Networkissa!

9. No Way Out 2000
WWF Championship

Cactus Jack vs. Triple H (c)

Sitten sukelletaan uuden vuosituhannen alkuhetkiin helmikuuhun 2000. Triple H oli nuori ja röyhkeä mestari, ja Stephanie McMahon rinnallaan ”The Game” oli aloittanut McMahon–Helmsley-aikakauden Raw’ssa. Mick Foley – tai Cactus Jack – taasen oli jo kunnioitettu veteraani, joka halusi vielä kertaalleen nousta kukkulan huipulle. Royal Rumble -tapahtumassa Triple H ja Cactus kohtasivat katutappelussa, jota pidetään yleisesti eräänä parhaimmista painiotteluista koko WWE:n historiassa. Tuosta on paha enää parantaa, mutta yrityksen puutteesta ei voi syyttää. No Way Outissa miehet kohtasivat Hell in a Cellissä, josta oli tullut Mick Foleyn bravuuriottelu. Lisäksi ottelussa oli hurja panos. Cactus joko voittaisi WWF:n mestaruuden tai joutuisi lopettamaan aktiiviuransa painijana.

Royal Rumblen katutappelu oli napakymppi, eikä tämä matsi yltänyt sen tasolle, mutta aivan pirun kova must see -ottelu on tämäkin. Triple H:stä kehittyi myöhemmin legendaarinen Hell in a Cell -ottelija, ja tämä oli hänen ensimmäinen kertansa häkkihelvetin sisällä. Siihenkin peilaten tämä on hyvin mielenkiintoinen ottelu. Mick Foley pisti kroppaansa jälleen kerran likoon ihan eri tavalla kuin kukaan ikinä, joten hämmästyttävistä spoteista ei ollut puutetta. Hurja ottelu, joka huokui attitude eran henkeä.

Katso WWE Networkissa!

8. Unforgiven 2006

D-Generation X vs. Mr. McMahon, Shane McMahon & Big Show

Shawn Michaelsin ja Triple H:n tarina on yksi pitkäkestoisimmista, vaiherikkaimmista ja kauneimmista WWE:n historiassa. 2000-luvun alkupuolen verisen kilpailun jälkeen vuonna 2006 HHH ja HBK olivat jälleen ystävystyneet ja pistäneet kasaan D-Generation X:n. Heidän pilkantekonsa kohteena oli pääasiassa Mr. McMahon, joka ei tietenkään jäänyt toimettomaksi. Poikansa Shanen ja maailman suurimman urheilijan Big Show’n avulla Vince johdatti joukkueensa häkkihelvettiin, jossa oli tarkoitus tehdä DX:stä kertaheitolla selvää.

Hell in a Cellin sisuksissa on nähty vain kaksi tasoitusottelua, ja tämä oli niistä ensimmäinen. Jälkimmäinen oli sitten CM Punkin ottelu Rybackia ja Paul Heymania vastaan. Monesti puhutaan välitapahtumista, jotka eivät ole esimerkiksi WrestleManian veroisia iltoja, ja täytyy sanoa, että Unforgiven 2006 on yksi suosikkini näistä ”välitapahtumista”. Toronton Air Canada Centressä kun nähtiin tämän lisäksi Trish Stratusin jäähyväismatsi sekä John Cenan ja Edgen TLC-ottelu. Todella hieno tapahtuma kokonaisuudessaan. Mallikelpoinen oli myös tämä Hell in a Cell -sota ja samalla iso syy tapahtuman onnistumiseen. Michaels ja Triple H olivat jo tässä vaiheessa legendaarisia Hell in a Cell -ottelijoita, ja sen he todistivat tässäkin. Erityisesti on mieleen jäänyt spotti, jossa Shawn Michaels pudotti kyynärpäänsä Shane McMahon kurkulle, kun tämän henkitorven ympärille oli kiedottu terästuoli. Ai että, sitä tekee ihan pahaa katsoa. Ehdottomasti upea Hell in a Cell ja upea tapahtuma kokonaisuudessaan.

Katso WWE Networkissa!

7. Badd Blood 1997

Shawn Michaels vs. The Undertaker

Tästä se kaikki alkoi. Shawn Michaels oli vuonna 1996 noussut ensimmäistä kertaa WWF:n mestariksi ja oli mainio kansikuvapoika koko WWF:lle. Vuoden 1997 lokakuuhun mennessä miehen asenne oli kuitenkin täysin muuttunut, ja ylimielinen Michaels turvautui usein huijaamiseen Triple H:n ja muun D-Generation X:n avulla. Nyt Michaels oli mennyt huitaisemaan Undertakeria tuolilla päähän aiheuttaen samalla sen, että Undertaker hävisi WWF:n mestaruuden Bret Hartille, ja koska Shawnin temppuiluille haluttiin tosiaan stoppi, oli ottelumuodoksi luotu Hell in a Cell. Tässä vaiheessa kaikki oli uutta ja ihmeellistä.

Eipä ihme, että Hell in a Cell kehittyi niin hienoksi ottelumuodoksi. Tämä originaali painos kun oli melkoinen spektaakkeli. Michaels ja Undertaker pistivät parastaan, ja ottelussa oli useita ikuisesti mieleenpainuneita hetkiä. Michaelsin pudotus häkin laidalta selostajanpöydän läpi, kameramiehen jyrääminen ja tietenkin se WWE:n kaanoniin ikimuistoisena hetkenä painunut Kanen debyytti. Tämä on monellakin tapaa iso palanen WWE:n historiaa, ja sen vuoksi matsi kuuluu painifanin yleissivistykseen.

Katso WWE Networkissa!

6. King of the Ring 1998

Mankind vs. The Undertaker

Kyllä, tämä on juuri se ottelu. Se ottelu, jossa Mick Foley heitetään heti ensimmäisellä minuutilla katolta selostajanpöydän läpi. Tämä on aivan taatusti eniten promovideoissa näytetty spotti WWE:n historiassa. Vaikka tuosta yksittäisestä hetkestä tämä matsi ennen kaikkea muistetaan, niin siinä ei ollut kaikki. Kaistapäinen Mankind kun kiipesi katolle vielä uudestaan ja rysähti sieltä alas vielä toistamiseen Undertakerin chokeslamin seurauksena. Senkin jälkeen ottelu vielä jatkui, ja lähikuvasta näkyi, kuinka hammas törrötti leveästi hymyilevän Mankindin sieraimesta.

Tämä oli kuin kauhuleffa. Jälkikäteen katsottuna kun tietää, että Foley vielä kävelee ja puhuu sujuvasti noiden rysäysten jälkeen, niin olo tuntuu huojentuneelta. On hankala edes kuvitella, miltä tätä on tuntunut katsoa livenä, kun on aidosti saanut pelätä Foleyn hengen ja terveyden puolesta.

Katso WWE Networkissa!

5. WrestleMania 28
”End of an Era”

Triple H vs. The Undertaker

Tämä on listan ainoa 2010-luvun ottelu, ja tässäkin pääosissa on 2000-luvun alun suurimpia tähtiä. Kuten listaani lukemalla huomaa, Undertaker ja Triple H ovat ehdottomasti kovimmat Hell in a Cell -ottelijat historiassa. Jos tuohon joukkoon haluaa kolmannen lisätä, niin se on Shawn Michaels, joka toimi tämän kyseisen ottelun erikoistuomarina. Areenana oli suurin ja kaunein eli WrestleMania ja panoksena Undertakerin voittoputki, joka oli ennen tätä matsia lukemissa 19–0.

Tämä oli aivan taatusti fyysisesti raskas ja uuvuttava matsi, mutta pääpaino tässä oli ehdottomasti tunnelmalla ja kehäpsykologialla, jonka kehässä ollut kolmikko osasi paremmin kuin ketkään muut. Tämä oli toinen vuosi perättäin, kun Undertaker ja Triple H kohtasivat WrestleManiassa, ja edellisvuotinen oli pirun kova ottelu. Se loi haasteen. Kuinka hemmetissä siitä pystyi laittaman paremmaksi? On mielipidekysymys, että laittoivatko he paremmaksi vai eivät, mutta minun silmissäni tämä oli huikea ottelu ja todellakin yhden aikakauden päätös. Aikakauden, jonka mukana kasvoin painifaniksi. Miesten poistuminen kehästä kolmistaan toisistaan tukea ottaen on kauneimpia hetkiä, joita on painin parissa tullut koettua.

Katso WWE Networkissa!

4. Badd Blood 2004

Shawn Michaels vs. Triple H

Kuten kohdassa 8 tulikin jo kerrottua, niin mikään ei vedä vertoja Triple H:n ja Shawn Michaelsin yhteiselle tarinalle. Tämä kesän 2004 Hell in a Cell on olennainen osa sitä tarinaa. Hunter ja Shawn olivat otelleet lukuisia kertoja vuonna 2002. Vuoden 2003 aikana feudi oli edelleen siellä taustalla, mutta alkuvuodesta 2004 räjähti uudestaan täysiin liekkeihin. Nyt oli päätepisteen hetki, ja sehän tapahtuisi häkkihelvetissä.

Tämä on aivan ylivoimaisella erolla pisin Hell in a Cell -ottelu historiassa. Kestoa tällä on yli 47 minuuttia, joka on aivan mieletön aika. Noin pitkään otteluun luonnollisestikin mahtui seesteisempiä hetkiä, mutta pääosin koko ajan tapahtui jotain, ja matsi pysyi mielenkiintoisena alusta loppuun. Tuo on saavutus, johon harvat painijat kykenevät. Lisäksi tämä oli Shawnin ja Hunterin ties kuinka mones kohtaaminen parin vuoden sisään, mikä sekin hankaloitti mielenkiintoisen ottelun painimista. Myös siinä pitkätukkainen superkaksikko onnistui. Kun mainitaan sananparsi ”verifeudin päätepiste”, tämä on se ottelu, mikä minulle tulee ensimmäisenä mieleen. Taistelu isolla T:llä.

Katso WWE Networkissa!

3. SummerSlam 2008

The Undertaker vs. Edge

Ensimmäinen listaukseni, jonka tälle sivustolle tein, käsitteli SummerSlamin historian ikimuistoisimpia otteluita. Edgen ja Undertakerin kohtaaminen löytyi myös sen listan kärkipäästä. Sen yhteydessä tulikin tarkemmin kerrottua tämän ottelun taustoja, joten nyt vain lyhyt tiivistelmä. Edge ja Undertaker ottelivat vuonna 2008 aivan mielettömän ottelusarjan. Kaikki huipentui SummerSlamiin ja Hell in a Celliin. Ottelu oli kokonaisuutena niin kova, että ansaitsee pronssisijan tässä listauksessa. Tämä on ehdottomasti katsomisen arvoinen, kuten myös miesten koko ottelusarja vuodelta 2008.

Katso WWE Networkissa!

 

2. Vengeance 2005
World Heavyweight Championship

Triple H vs. Batista (c)

Vuonna 2005 Batista voitti Royal Rumble -ottelun, kääntyi ilkeää oppi-isäänsä Triple H:ta vastaan ja voitti häneltä mestaruuden WrestleManiassa. Oli selvää, että Hunter ei tähän noin vain nöyrtynyt, ja niinpä miesten välillä nähtiin useita brutaaleja kohtaamisia. Kaikki päättyi tähän heinäkuiseen iltaan, jona Triple H sai vihoviimeisen mahdollisuutensa voittaa mestaruutensa takaisin Batistalta. Ottelumuotona oli Hell in a Cell, HHH:n bravuuri. Batistalle tämä taasen oli ensimmäinen kerta häkkihelvetissä.

Tämä on minun silmissäni ihan yksiselitteisesti Batistan painiuran paras ottelu. Batistan ja Triple H:n edelliset kohtaamiset olivat kaikki hyviä painimatseja, mutta eivät silti mitään klassikkotavaraa. Tämä on sitä, aivan ehdottomasti. 2005 on pirun kova painivuosi, mutta jonakin muuna vuonna tämä olisi helposti voinut olla ”vuoden matsi”. Kylmät väreet iskevät yhä edelleen tätä ottelua ajatellessani. Tässä natsasi kaikki kohdalleen, ja sen vuoksi matsista kehittyi ikimuistoinen Hell in a Cell -ottelu.

Katso WWE Networkissa!

1. No Mercy 2002
WWE Championship

The Undertaker vs. Brock Lesnar (c)

On varsin sopivaa, että juuri tämä ottelupari on listan ykkösenä. Parin viikon kuluttua Lesnar ja Undertaker kohtaavat toistamiseen urallaan häkkihelvetissä. Edellisestä kerrasta onkin kulunut aika lailla tasan 13 vuotta aikaa. Vuonna 2002 Brock Lesnar oli ”The Next Big Thing”, joka oli sensaatiomaisesti noussut neljässä kuukaudessa kukkulan huipulle. Nuori Lesnar oli tuhonnut tieltään sellaisia suuruuksia kuin Ric Flairin, Hulk Hoganin ja The Rockin, jolta Brock oli voittanut WWE:n mestaruuden. Undertaker oli kuitenkin sellainen haaste, jota Lesnar ei tuosta vain pystynyt liiskaamaan alleen. Unforgivenissä miehet olivat jo kohdanneet. Silloin ottelu päättyi ratkaisemattomaan, ja Lesnar säilytti vyönsä, mutta matsin jälkeen ”seuraava suuruus” lenteli pitkin lavasteita ”Biker” Takerin käsittelyssä. Homma oli ratkaistava häkkihelvetissä, joka sovittiin lokakuun No Mercyyn.

Tämä oli niin loistava painiottelu, että kuvaileminen on jo hankalaa. [Toim. huom. Matti on kirjoittanut tästä myös pidemmän arvion.] Uskomaton, mieletön, huikea. Juuri tuota paremmin en pysty kuvailemaan.  Tästä kun löytyi ihan kaikkea. Hienoa painia, suuren ottelun tunnelmaa, kestoa, verta, aseita, tilanteenvaihtoja, aitoa taistelun tuntua. Ehkä jos jonkin heikkouden haluaa etsiä, niin se, että minun makuuni verenvuodatuksessa mentiin ehkä liiankin pitkälle. Se kertoo ottelun rajuudesta. On selvää, että etenkään Undertaker ei kykene samanlaiseen maailmanlopun rytinään parin viikon päästä, mutta onhan se aivan posketonta nähdä Undertaker ja Lesnar päättämässä feudinsa Hell in a Cellissä, jossa se toden teolla alkoi 13 vuotta aiemmin. Tämä on yksi WWE:n kaanonin suurista tarinoista ja saa päätöksensä sunnuntaina 25. lokakuuta 2015.

Katso WWE Networkissa!

---

 

Loppuun vielä muutama hieno Hell in a Cell -ottelu, jotka jäivät täpärästi listan ulkopuolelle:

– Armageddon Hell in a Cell (Armageddon 2000)

– Chris Jericho vs. Triple H (Judgment Day 2002)

– Randy Orton vs. The Undertaker (Armageddon 2005)

– Dean Ambrose vs. Seth Rollins (Hell in a Cell 2014)

– John Cena vs. Randy Orton (Hell in a Cell 2014)