Viisi pointtiaWWE

Viisi pointtia: NXT TakeOver: New York (5.4.2019)

Päivämäärä: 5.4.2019

Sijainti: Barclays Center, New York (USA)

Katso tapahtuma WWE Networkissa!

WrestleManiasta on kasvanut viikon kestävä festivaali, joka täyttää järjestäjäkaupungin hotellit kymmenillä tuhansilla showpainin fanilla, jotka ovat matkustaneet paikalle ympäri maapallon. Tänä vuonna painihulluus on valloittanut tarunhohtoisen New Yorkin kaupungin. Jo useammalta vuodelta tuttuun tapaan TakeOver järjestettiin perjantai-iltana ja se tarjosi lentävän lähdön viikonlopun muille painitapahtumille.


1. Dreamin ja Bron täydellinen ottelu

NXT elää tällä hetkellä pienoista murroskautta. Viimeisen parin vuoden ajan nelikko Johnny Gargano, Tommaso Ciampa, Aleister Black ja Ricochet ovat olleet useimpien juonikuvioiden keskiössä ja lopputulos on ollut priimaa. Nyt koko nelikko on enemmän tai vähemmän profiloitunut päärosterin puolelle ja Ciampa tulee olemaan pitkään sivussa niskavammansa vuoksi. Vaikka tämä ”vanha kaarti” vielä puolittain onkin mukana, niin kovinkaan pitkäjänteisiä suunnitelmia heidän varaansa ei voi rakentaa. On tullut seuraavan vuosiluokan aika ottaa areena haltuun.

Ja tämän seuraavan vuosiluokan kirkkaimpia tähtiä ovat ehdottomasti The Velveteen Dream ja Matt Riddle. Nähdäkseni molemmat ovat ainutlaatuisen karismaattisia esiintyjiä, jotka pystyvät myös kehäköysien sisällä tekemään taikuutta. Riddlellä on vieläpä taustaa vapaaottelun puolelta, joka tuo hänen muutoin ylirentoon habitukseensa vaarallisuuden tunnun. Velveteen Dreamissa on myös jotain, joka vetää magneetin lailla puoleensa.

NXT:n Pohjois-Amerikan mestaruudesta käyty ottelu miesten välillä oli napakymppi. Kaikki tähdet osuivat kohdalleen, enkä tiedä millä tapaa tämä olisi voinut olla enää parempi. Jos joku vielä rohkeni epäillä NXT:n lähitulevaisuuden kohtaloa, niin tämän jälkeen viimeisetkin epäilyksen rippeet on syytä karistaa harteiltaan. Tämä oli täyden kympin ottelu.

2. Euroopan suurin ottelu käytiin uudella mantereella

Showpaini on kovassa nosteessa Euroopan mantereella ja erityisesti Britannian saarivaltakunnassa. Viime vuoden lopulla otinkin kunnianhimoiseksi tavoitteekseni tutustua ja selvittää, mikä siitä on tehnyt niin kuuman jutun?

Lyhyt vastaus kuuluu: Pete Dunnen ja Walterin kaltaiset mahtavat esiintyjät. Mielipiteitä on totta kai monia, mutta omasta mielestäni tässä oli kyseessä suurin ja mahtavin ottelu, jota Euroopan showpainipiireissä oli tällä hetkellä mahdollista buukata. Vastakkain kun olivat lähes kaksi vuotta WWE United Kingdom- mestaruutta hallussaan pitänyt British Strong Stylen tähti Pete Dunne ja viikonlopusta toiseen indytapahtumien vetonaulana toimiva itävaltalainen Ringkampfin kehäkenraali Walter.

Tammikuun 12. päivänä järjestetty ensimmäinen UK TakeOver päättyi siihen, että Walter ilmestyi paikalle ja teki tiettäväksi halunsa syrjäyttää Dunne mestarin paikalta. Tuosta lähtien kohtaamista on NXT UK:n viikottaisjaksoissa rakennettu rauhalliseen tahtiin. On ollut piristävää nähdä selkeä ja yksinkertainen juonikuvio, johon ei ole tarvittu minkäänmoista McMahon-draamaa mausteeksi. Ottelu oli tulikuuma joka tapauksessa.

Eurooppalainen painityyli on hieman erilainen kuin tyypillinen WWE:n tapa tehdä asioita. Otteleminen ei ole yhtä lailla näyttävää, mutta se on sitäkin intensiivisempää. Iskuissa ei säästellä ja lukotukset väännetään kipurajaa koetellen. Kaikkia tämä tyyli ei tietenkään sytytä, mutta minua se on aina puhutellut. Niinpä olikin riemastuttavaa nähdä, että Walter ja Dunne ottelivat omalle tyylilleen uskollisena aivan erinomaisen painiottelun. Tämäkin ottelu suorastaan hipoi täydellisyyttä, eikä siitä ole mitään pahaa sanottavaa. Myös lopputulos oli oikea, sillä Walteria vakuuttavampaa miestä Dunnen syrjäyttäjäksi olisi mahdotonta pitkään aikaan löytää.

3. Pääottelu nousi huipputasolle — vastoin odotuksia

Loukkaantumiset eivät tule koskaan hyvään aikaan, mutta Tommaso Ciampan niskaoperaatio juuri ennen WrestleManiaa oli erityisen karvas pala nieltäväksi. Tämän myötä upea juonikuvio Johnny Garganon kanssa jouduttiin asettamaan paussille ja suunnitelmat laatimaan pikavauhtia uusiksi.

Odotukseni tätä ottelua kohtaan eivät olleet järin suuret. Mielestäni Garganon tarina NXT:n puolella on tullut kerrotuksi, ja ilman vastapariaan Ciampaa, hänen paikkansa olisi päärosterin puolella. Adam Cole ja Undisputed Era puolestaan on kuuman ensimmäisen vuoden jälkeen väljähtänyt, eikä ole pitkiin aikoihin tarjonnut mitään erityisen muistettavaa.

Joskus on kiva olla väärässä. Aluksi ottelu ei juurikaan kiinnostanut, mutta minuutti minuutilta se imi enemmän mukaansa ja loppuhetkien aikana olin totaalisesti imeytynyt TakeOver- painipsykoosiin, josta ei meinannut enää päästä irti millään. Lukemattoman monien läheltä piti- selätysten kanssa taiteiltiin siinä mahtavuuden ja naurettavuuden lipevällä rajapinnalla, mutta mielestäni onnistuttiin kuitenkin pysymään rajan oikealla puolella. Uskomattoman pitkän ja monipolveisen lopputaistelun myötä myös tämä ottelu löytää paikkansa koko vuoden ehdottoman parhaimmiston kanssa samalla viivalla.

Ainoa kauneusvirhe tässä oli, että Garganon katalat teot viime kuukausien ajalta ikään kuin painettiin taustalla ja Johnny Wrestling palautui entiseen kansansuosikin rooliinsa kuin taikasauvan iskusta. Olen kuitenkin valmis antamaan tämän pitkälti anteeksi, koska tämä tapahtui olosuhteiden pakosta, Ciampan loukkaantumisen vuoksi. On mielenkiintoista nähdä mitä annettavaa Garganolla NXT-mestarina on ja jotenkin povaan, että kaudesta ei kovinkaan pitkää tule. Yksittäisenä otteluna tämä oli upea hetki ja miltei täydellinen suoritus.

4. Ei turhaa tauhkaa

Pari ensimmäistä TakeOveria pysyttelivät tiukasti kahden tunnin aikarajoituksessa. Sittemmin tuosta ollaan joustettu ja tällä tapahtumalla oli kestoa 3 tuntia ja 16 minuuttia. Tämä lienee ollut jonkinlainen hiljainen nyökkäys Stone Cold Steve Austinin suuntaan. Tapahtuman edetessä kuitenkin osoittautui, että tämä 3:16 oli juuri optimaalinen kesto. Viisi timanttisen kovaa ottelua, joiden välissä kuitenkin suotiin yleisölle pienoinen rauhoittumishetki promovideoiden ja mainosten pyöriessä. Missään kohtaa ei käynyt siten, että tunnelma oli lässähtänyt ja sitten sitä olisi hiivan ja sokerin avulla koitettu puoliväkisin kohottaa takaisin. Tässä mielessä oma network on suuri siunaus. Aikarajojen kanssa ei tarvitse hikoilla, vaan kullekin ottelulle voi suoda juuri sen ajan mitä se tarvitsee. Tästä taiteellisesta vapaudesta otettiin kaikki ilo irti.

5. Napakymppi

Matka WrestleManiaan on tänä vuonna ollut erityisen pitkä ja kuoppainen. Kummastuttavien buukkauspäätösten ja viikottaisten McMahon swervejen kanssa painifanit ovat joutuneet repimään hiuksia päästään ja kysymään: onko touhussa mitään järkeä? Tämä TakeOver: New York oli ikään kuin Triple H:n lempeä halaus ja kuiskaus korvaan: kyllä on järkeä, älä itke pieni smark.

Uskallan sanoa sen ilmaan mitään kysymysmerkkejä tai konditionaaleja: tämä oli paras TakeOver koskaan. Olen katsonut jokaisen TakeOverin, eikä koskaan ole ollut tilannetta, jossa 3/5 ottelua yltää 9 tai täyden 10 arvosanoihin. Yllä mainitsemani kolme ottelua kuuluvat kaikki motyc- luokkaan, eli ehdokkaiksi vuoden parhaaksi otteluksi. Lisäksi illan avannut joukkueottelu War Raidersin ja Aleister Blackin & Ricochet’n välillä oli upea, saaden arvosanaksi 8/10. Naisten Fatal 4-Way oli myös todella kiinnostava ja kuuma kohtaaminen, jossa oli aitoa jännitystä voittajasta. Tälle ottelulle tuli arvosanaksi 7/10. On suorastaan ennekuulumatonta, että illan huonoin ottelu saa tuollaisen arvosanan!

Inhimillisesti ajateltuna en tiedä miten tämä tapahtuma olisi enää voinut olla parempi. Aivan infernaalisen upean kehätoiminnan lisäksi ilmassa oli tarttuvaa WrestleMania-kuumetta ja suuren juhlan tunnelmaa loppuunmyydyn Barclays Centerin ulvoessa jokaisen ottelijan jokaisen liikkeen mukana täydellä sielullaan. Tämä oli täyden kympin tapahtuma.


Tulokset

  1. War Raiders voitti Aleister Blackin ja Richochet’n ajassa 18:40 ja säilytti NXT:n joukkuemestaruudet. Arvosana: 8/10
  2. The Velveteen Dream voitti Matt Riddlen ajassa 17:34 ja säilytti NXT:n North American- mestaruuden. Arvosana: 10/10
  3. Walter voitti Pete Dunnen ajassa 25:33 ja voitti WWE United Kingdom- mestaruuden. Arvosana: 9/10
  4. Shayna Baszler voitti Kairi Sanen, Io Shirain ja Bianca Belairin Fatal 4-Way ottelussa ajassa 15:41 ja säilytti NXT:n naisten mestaruuden. Arvosana: 7/10
  5. Johnny Gargano voitti Adam Colen 2/3 Falls- ottelussa ajassa 38:12 ja voitti vakatoidun NXT:n mestaruuden. Arvosana: 9/10

NXT TakeOver: New York- tapahtuman arvosana: 10/10

picture polls

Lisää...
Matti Koskinen

Matti Koskinen

Duunarista aikuisopiskelijaksi muovautunut oman elämänsä Rocky Balboa. Showpainiin ensikosketukset vuonna 2002. WWE:hen päin hieman kellallaan.

Joensuu / Eastern Finland

Previous post

Jälkipyykkinaru #30: Impact Wrestling - United We Stand

Next post

Jälkipyykkinaru #31: NXT Takeover New York & Blackcraft Wrestling No Apologies

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.