Viisi pointtiaWWE

Viisi pointtia: WWE Extreme Rules (14.7.2019)

Päivämäärä: 14.7.2019

Sijainti: Philadelphia, Pennsylvania, USA (Wells Fargo Center)

Katso tapahtuma WWE Networkissa!


WWE:n heinäkuun erikoistapahtumana nähtiin jo varsin pitkää perinnettä mukanaan kantava Extreme Rules. Tapahtuma järjestettiin takavuosien nyrkkisankari Rocky Balboan kotikaupungissa Philadelphiassa.


1. Undertakerin hyvitys

Mielestäni Undertakerin olisi pitänyt päättää uransa Brock Lesnaria vastaan käydyn Hell In A Cell -sodan jälkeen, joka tapahtui lokakuussa 2015. Toinen lähes yhtä hyvä mahdollisuus oli WrestleMania 33:n jälkeen, jossa hän luovutti sen kuuluisan kuvainnollisen soihdun Roman Reignsille. Asiat ovat kuitenkin menneet toisin ja Undertaker on palannut kehään lukemattomia kertoja, mutta entisellään hän ei missään nimessä ole. Pohjanoteeraus oli Saudi-Arabiassa kesäkuun alussa nähty ottelu Goldbergia vastaan, joka oli yksinkertaisesti surullista katsottavaa.

No Holds Barred -joukkueottelu kuitenkin antaa jonkin verran anteeksi, joten tällä kertaa myötähäpeää ei tarvinnut tuntea. Toki Undertakeria selkeästi suojeltiin ja heikkouksia piilotettiin, mutta joka tapauksessa näimme väläyksiä takavuosien taituruudesta. Tällä esityksellä Saudi-Arabian kamalaa esitystä onnistuttiin hyvittämään edes vähän. Ottelu toimi varsin hyvin illan ensimmäisenä koitoksena.


2. Pari positiivista yllätystä

Tapahtuma kärsi perusongelmasta, eli aivan liian pitkästä kestosta. Itse en edes katsonut Kickoff-lähetystä, koska varsinainen show itsessään kestää jo neljä tuntia. Tämän nelituntisen positiivisia yllätyksiä olivat Aleister Blackin ja Cesaron sekä Braun Strowmanin ja Bobby Lashleyn kohtaamiset.

Pidin Blackin ja Cesaron ottelusta, koska ottelupari oli tuore ja siinä oli vivahteita eurooppalaisesta painityylistä, jota rakastan. Ja miksipä ei olisi ollut, koska kehässä olivat Hollanti ja Sveitsi edustettuina. Uskoisin myös, että muuan John Bradshaw Layfield olisi arvostanut miesten tiukkoja iskujenvaihtoja ja korkeaa työmoraalia.

Monsterirymistely Strowmanin ja Lashleyn välillä puolestaan erottui sillä, että siinä käytettiin luovasti koko areenan kapasiteettia hyödyksi ja ajoittain meno tuntui aidosti vaaralliselta. Se ikimuistoinen ydintuho 1.7.2019 nähdyssä Raw’n jaksossa nosti molempien osakkeita ainakin hetkellisesti.


3. Ricochet oli taas tapahtuman tähti

Kesäkuun Stomping Groundsissa illan paras ottelu nähtiin Ricochet’n ja Samoa Joen välillä. Nyt vastustaja oli vaihtunut AJ Stylesiksi, mutta lopputulos oli sama — Ricochet oli mukana parhaassa matsissa. Mielestäni tämä tarina on parasta mitä Raw’lla on tällä hetkellä tarjota. On totta, että AJ Stylesin heel turn tapahtui identtisellä tavalla kuin kolme vuotta aiemminkin, mutta toisaalta liittoutuminen Karl Andersonin ja Luke Gallowsin kanssa sopii hyvin myös tähän hetkeen.

Parasta tässä on, että faneina saamme nauttia tasokkaista painiotteluista kahden huipputaitavan esiintyjän välillä. Mikäli buukkauksessa on vielä jokin loogisuuden hiven jäljellä, niin lopulta Ricochet tulee voittamaan tämän feudin. Voitoilla ja tappioilla on WWE:ssä ollut harmillisen vähän merkitystä, mutta iso voitto Stylesista saattaa jopa olla sellainen meriitti, että se kantaa Ricochet’n seuraavalle tasolle. Joka tapauksessa todennäköistä on, että herrat kohtaavat vielä Summerslamissa ja sitä odotan innolla.


4. Kevin Owens kapinakenraalina

Kevin Owensin vuosi 2019 on oikeastaan malliesimerkki siitä, kuinka sekaisin palikat buukkauspuolella ovat. Vuosi alkoi hämmentävillä videopätkillä, joissa Owens esitettiin pulskeana perheenisänä, joka mussutti lastensa kanssa popkornia leffateatterissa. Kun mies palasi loukkaantumisen jäljiltä kehiin nämä hassut pikku vignettet unohdettiin täysin, mutta Owens käyttäytyi joka tapauksessa täysin eri lailla kuin ennen loukkaantumistaan ja oli jonkin sortin yleisön suosikki. Kovinkaan kauaa ei kestänyt, kunnes KO hyökkäsi brutaalisti Kofi Kingstonin kimppuun ja käytännössä taantui entiseen limanuljaskamaiseen heel-työskentelyynsä. Heinäkuun 11. päivänä lähetetyssä SmackDownissa Owens kuitenkin yllättäen pudotti ilmoille eräänlaisen CM Punkin putkipommin kevytversion ja hyökkäsi kovin sanoin Shane McMahonin kimppuun.

Eihän tuollaisessa veivaamisessa ole mitään järkeä. Silti haluan antaa tälle epäloogisesti tuhkasta syntyneelle kapinakenraali Owensille mahdollisuuden. Se on nimittäin aidointa mitä WWE:ssä on tällä hetkellä meneillään. On varmasti totta, että Owensin vuorosanat ovat tarkkaan käsikirjoitettuja, mutta silti niissä piilee totuuden siemen. On jännä nähdä, kuinka pitkälle tätä uskalletaan viedä. Ties vaikka tämä olisi jokin Paul Heyman–Eric Bischoff -kaksikon yhdessä punoma mestarisuunnitelma.


5. Lesnar lunasti salkkunsa väärään mieheen

Extreme Rules loppui siihen, että Brock Lesnar käytännössä kävi noutamassa omansa rutiininomaisesti kuin postipaketin K-Supermarketin palvelupisteeltä. Mielestäni tässä tehtiin virhe, sillä paljon mielenkiintoisempaa olisi ollut, jos Lesnar olisikin lunastanut salkun Kofi Kingstoniin. Pienessä päässäni olin jo rakentanut asetelman, jossa Kofi pitää vielä muutaman kuukauden ajan vyötä hallussaan, mutta syksyllä SmackDownin Fox TV -sopimuksen alla Lesnar kävisi sen salkkunsa kanssa ryöväämässä. Tällainen olisi toki ollut jotain uutta ja mielenkiintoista, niin eihän WWE nyt semmoista…

Henkilökohtaisesti Lesnarin toistuvat mestaruusvoitot minimaalisella työpanoksella eivät kovin paljoa korpea, sillä pidän Lesnaria aivan mielipuolisen hyvänä ja kiinnostavana esiintyjänä kaikesta huolimatta. Siltikin välillä mietityttää, että mitähän Samoa Joen, Drew McIntyren tai Braun Strowmanin kaltaiset ottelijat tästä menosta tuumivat? He kun panostavat touhuun kaikkensa, mutta mestaruusvyötä tai muita palkintoja tuntuu olevan turha odottaa.

Kokonaisuutena Extreme Rules oli puuduttavan pitkä, mutta painin tasoltaan lopulta varsin mukiinmenevä tapahtuma. Mikäli aika on kortilla, niin suosittelen vain poimimaan rusinat pullasta.


Tulokset:

  1. The Undertaker ja Roman Reigns voittivat Shane McMahonin ja Drew McIntyren No Holds Barred -joukkueottelussa ajassa 16:57. Arvosana: 5/10.
  2. The Revival voitti Jimmy ja Jey Uson ajassa 12:35 ja säilytti Raw’n joukkuemestaruuden. Arvosana: 5/10.
  3. Aleister Black voitti Cesaron ajassa 9:46. Arvosana: 7/10.
  4. Bayley voitti Alexa Blissin ja Nikki Crossin tasoitusottelussa ajassa 10:24 ja säilytti SmackDownin naisten mestaruuden. Arvosana: 5/10.
  5. Braun Strowman voitti Bobby Lashleyn Last Man Standing -ottelussa ajassa 17:30. Arvosana: 7/10.
  6. The New Day voitti Heavy Machineryn sekä Daniel Bryanin ja Rowanin ajassa 14:03 ja nousi uudeksi SmackDownin joukkuemestariksi. Arvosana: 7/10.
  7. AJ Styles voitti Ricochet’n ajassa 16:32 ja nousi uudeksi United States -mestariksi. Arvosana: 8/10.
  8. Kevin Owens voitti Dolph Zigglerin ajassa 17 sekuntia. Arvosana: 6/10.
  9. Kofi Kingston voitti Samoa Joen ajassa 9:48 ja säilytti WWE:n mestaruuden. Arvosana: 6/10.
  10. Seth Rollins ja Becky Lynch voittivat Baron Corbinin ja Lacey Evansin Extreme Rules -joukkueottelussa ajassa 19:58 ja säilyttivät mestaruutensa. Arvosana: 4/10.
  11. Brock Lesnar voitti Seth Rollinsin ajassa 13 sekuntia ja nousi uudeksi Universal-mestariksi. Arvosana: 5/10.

WWE Extreme Rules 2019- tapahtuman kokonaisarvosana: 6/10


survey tools

Lisää...
Matti Koskinen

Matti Koskinen

Duunarista aikuisopiskelijaksi muovautunut oman elämänsä Rocky Balboa. Showpainiin ensikosketukset vuonna 2002. WWE:hen päin hieman kellallaan.

Joensuu / Eastern Finland

Previous post

Viisi pointtia: Impact Wrestling Slammiversary XVII (2019)

Next post

Viisi pointtia: GCW 5150 – A Tribute To Homicide (14.7.2019)

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.