2017Viisi pointtiaWWE

Viisi pointtia: WWE Hell in a Cell 2017

Päivämäärä: 8.10.2017

Sijainti: Detroit, Michigan (Little Caesars Arena)

Yleisömäärä: 16 206

Katso tapahtuma WWE Networkissa!


1. The New Day pilasi lapsuuteni

…sillä kun minä olin nuori, niin painijat tutisivat pelosta, kun he kävelivät Hell in a Cell -rakennelmaa kohti. Paitsi The Undertaker, jonka tappava katse oli lukittuna uhrin kasvoihin – ja häkin oven hän löi kiinni kuin naulan arkkuun, koska tiesi, ettei viheliäinen vastustajansa pääsisi enää luikertelemaan pakoon.

New Day sen sijaan loikki kehään kuin pomppulinnaan. Se kielii siitä, mitä kyseiselle ottelumuodolle on vuosien saatossa tapahtunut. More is more, dammit!

No joo, ei sillä. New Dayn ottelu oli kyllä erinomainen – ja samalla osoitus siitä, ettei hyvään Hell in a Cell -matsiin tarvita verta tai sairaalloisia riskejä. En sano, etteikö verestä tai sairaalloisista riskeistä olisi hyötyä, mutta ilmankin pärjää. Salaisuus piilee tarinankerronnassa, joka puhkesi tässä ottelussa kukkaansa sadistisissa Uson veljeksissä.

2. Jinder Mahal -projekti on aikamatka nolkytluvun puolivälin SmackDowniin

Eikä siis hyvällä tavalla – ellei sitten satu nauttimaan siitä, että ohjelman päämestaruutta kantaa mitäänsanomaton ottelija.

Niitä nimittäin riitti 00-luvun puolivälin SmackDownissa: JBL, King Booker, The Great Khali

…ja ennen kuin kukaan ristiinnaulitsee kehoani, kyllä, JBL otteli myös hyviä matseja maailmanmestarina, eikä Booker T aina ollut mitäänsanomaton painija. En silti ilahtunut heidän kuivista mestaruuskausistaan, jotka muistuvat mieleeni nyt, kun ajattelen Jinder Mahalia, kuivaa ottelijaa, jonka mestaruuskausi ei yksinkertaisesti herätä kiinnostusta.

Annoin kyllä Mahalille mahdollisuuden, sillä nautin hänen toukokuisesta mestaruusvoitostaan täysin rinnoin, mutta nyt painaisin jo sitä kuuluisaa punaista nappia – ja antaisin mestaruuden vaikkapa AJ Stylesille, joka voisi kohottaa SmackDownin mielenkiintoa ottelemalla pitkiä ja hienoja mestaruusmatseja.

3. Dolph Ziggler on ehkä oikeassa

Bobby Roode ei nimittäin välttämättä lähde koskaan lentoon SmackDownissa, ellei häntä sitten röyhkeästi nosteta nopeasti päämestaruuskuvioihin. Roode on aina ollut mielenkiintoisimmillaan silloin, kun hän on ollut kirkkaimmassa valokeilassa – tästä todisteina hänen mestaruuskautensa TNA:ssa ja NXT:ssä. Keskikortin työläisenä hän saattaa puolestaan olla juuri sitä, mitä Ziggler sanoo: pelkkä sisääntulo.

Pitää myös muistaa, että Roode on jo 40-vuotias. Miestä kannattaisi siis nostaa nyt tehokkaasti ja selvästi. Se, että varastaa Dolph Ziggleriltä voiton ja joutuu sen jälkeen vieläpä nöyryytetyksi, ei tee kenestäkään tähteä. Se, että voittaa matseja vakuuttavasti ja jyrää siten tiensä hierarkien huipulle, sen sijaan tekee. Ellet usko, mieti Braun Strowmania.

Tokihan siihen vaaditaan muutakin kuin vakuuttavia voittoja, mutta, no, se kaikki muu Bobby Roodelta kyllä löytyy.

4. Mitä tapahtui Ortonin Randylle?

Luuletteko, että Randy Orton kävelee tällaisen ottelun jälkeen peilin eteen, tuijottaa itseään tarkasti ja sanoo, että ”se oli todella hyvä matsi”?

Minä en luule enkä ainakaan toivo niin, sillä Ortonin ottelua kuvaa parhaiten taas kerran adjektiivi keskinkertainen. En yksinkertaisesti tajua, miksi Randy Ortonin kaltaisen painijan on oteltava tällaisia matseja. Jokainen Ortonin uraa seurannut fani kyllä tietää, että Randysta on huomattavasti parempaankin.

Randy Orton on liki 20-vuotisen uran tehnyt veteraani, joka on edelleen hyvässä kunnossa. Miksei häntä vapauteta kahleistaan ja anneta hänen otella ikimuistoisia matseja – matseja, joihin hän todistetusti on kykeneväinen?

Vai onko sittenkin niin, että Orton itse on se, joka on kadottanut motivaationsa? Ainakin hän mainitsi Edgen ja Christianin taannoisessa podcast-haastattelussa, että babyface-hahmo kyllästyttää häntä. Säteileekö se sitten kehäotteisiinkin?

5. Shane saisi ripustaa painisaappaansa naulaan

En nimittäin usko, että hän tulee enää koskaan ottelemaan yhtä hienoa ottelua, ja samalla Kevin Owens saisi suuren sulan hattuunsa.

Enkä halua enää ikinä nähdä Shanen loikkaavan häkin katolta alas. Kaikki muu menee, mutta tuo järjettömän vaarallinen pudotus ylittää allekirjoittaneen rajan. Ei se ole enää hauskaa tai viihdyttävää katseltavaa, jos joutuu pelkäämään, että pienten lasten isälle sattuu jotain hirvittävää.

Tapahtuman arvosana: 6/10

Lisää...
Eetu Lehtinen

Eetu Lehtinen

Toimittaja, filosofian maisteri sekä harjoitteleva äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, joka rakastaa showpainia. Woooooo!

Previous post

Ennakko: Wrestling Show Live! 14.10.2017

Next post

Karhula voitti The Beastin – kohtaa StarBuckin Talvisota XII:ssa

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.