Arvio: NXT TakeOver: New Orleans
Päivämäärä: 7.4.2018
Sijainti: New Orleans, Louisiana (Smoothie King Center)
Yleisömäärä: 13 955
Katso tapahtuma WWE Networkissa!
Historiassaan jo 20. NXT:n erikoistapahtuma TakeOver: New Orleans pidettiin nimensä mukaan Louisianan helmessä. TakeOver nähtiin nyt kolmatta kertaa WrestleManian yhteydessä ja korttia oli, jälleen kerran, pedattu NXT:n historian kovimmaksi. Smoothie King Center oli kerännyt syvyyksinsä WWE:n mukaan lähes 14 000 katsojaa.
Ennen kuin illan ottelutarjontaan päästiin käsiksi, tarjoili Cane Hill -yhtye live-esiintymisen, jonka kanssa näytettiin pätkiä tapahtumaan osallistuvista painijoista ja tähän pisteeseen johtaneista juonikuvioista. Musiikki oli mukiinmenevää, etenkin kun WWE:n tapahtumat itsessään tuppaavat käyttämään tunnusmusiikkeinaan hieman kevyemmän tyylilajin kappaleita. Valitettavasti editointi oli suoraan Kevin Dunnin villeimmistä unelmista kuvien välkkyessä ruudulla hälyttävään tahtiin.
Illan selostuskolmikkona toimi NXT:n nykyinen vakiokolmikko Mauro Ranallo, Nigel McGuinness sekä Percy Watson. Ranallon ja McGuinnessin kemiat soljuvat hyvin yhteen Watsonin ollessa melko turha lisä selostuspöydän taakse. Watsonin kustannuksella sai sentään hieman hekotella Ranallon joutuessa selittämään termin ”Pyrrhic victory”.
NXT North American Championship
Ladder Match
EC3 vs. Velveteen Dream vs. Adam Cole vs. Killian Dain vs. Ricochet vs. Lars Sullivan
Maaliskuussa moni saattoi nostella kulmakarvojaan. NXT:n toimitusjohtaja William Regal nimittäin julisti NXT:n saavan uuden mestaruuden. Upouudesta North American -mestaruudesta ei kuitenkaan julkistettu mestaruusturnausta, vaan ensimmäinen mestari tultaisiin päättämään tikapuuottelussa. Kritisoimme tämän ottelun buukkausta ennakkoäänitteessämme, mutta sanotaan vielä se, että itselleni nimenomaan ensimmäinen mestari pitäisi määritellä nimenomaan turnauksessa. Ottelun kuusi osallistujaa eivät edes osallistuneet karsintaotteluihin, vaan heidät vaan nimettiin mukaan aikaisempien näyttöjen pohjalta. Itselläni heräsi ainakin tunne, että NXT:n vuoden suurimpaan tapahtumaan yritettiin saada niin monta kaveria kuin oli mahdollista.
Osallistujakatras oli sentään nimekäs. Lars Sullivan ja Velveteen Dream olivat puolen vuoden aikana nousseet NXT:n ns. ”omien kasvattien” kirkkaimmiksi nimiksi. Sullivan oli tuhonnut lähes kaiken tieltään, murskaten Kassius Ohnon TakeOver Philadelphiassa. Velveteen oli jättänyt lähtemättömän vaikutuksen taistossaan Aleister Blackia vastaan. Kahta NXT:n hallitsevaa liittoumaa olivat edustamassa Sanityn Killian Dainin sekä Undisputed Eran nokkamies Adam Cole. Ja kun TakeOverista on kyse, oli mukaan saatava myös muutama kuumin vapaa agentti. Viime vuodet Impact Wrestlingin kärkinimenä viettänyt EC3 oli tehnyt debyyttinsä Full Saililla muutama viikko takaperin. Viimeiseksi osallistujaksi oli paljastunut yksi maailman parhaista lentureista, Ricochet, joka oli solminut NXT-sopimuksen vuoden alussa.
Ottelun rakentelua voi haukkua moneltakin kantilta, mutta se ei ota mitään pois itse ottelulta. Jokainen painija pisti kroppaansa likoon. Ottelu sai paljon aikaa eikä tylsiä hetkiä hirveästi nähty. Ricochet pääsi näyttämään uskomattomia atleettisia lahjojaan heti ottelun alkuhetkillä. Sullivan ja Dain kohtasivat useaan otteeseen ja pääsivät viskomaan pienempiä vastuksiaan (sekä tikkaita) mielin määrin. Velveteen Dream oli osallisena ehkäpä ottelun sairaimmissa spoteissa loikatessaan ensin tikapuiden huipulta murhaavalla kyynärpäätiputuksella ja myöhemmin iski erittäin vaarallisen näköisen Death Valley Driverin tikkaiden päälle. Cole ja Ec3 jäivät tietyllä tavalla varjoon tässä tykityksessä, vaikka hoitivatkin omat palasensa ottelusta pätevästi. Eikä kyseessä ollut pelkkä spotfest, alun nopeiden vyön nappausyritysten jälkeen painijat vaan yrittävät pelata toisensa pois pelistä lopullisesti riskien kasvaessa ottelun kuluessa. Ei voi muuta kuin kehua kaikkia. Adam Colenkin voitto maistui ihan hyvältä, vaikka henkilökohtaisesti olisinkin antanut kunnian Velveteen Dreamille.
9/10
NXT Women’s Championship
Shayna Baszler vs. Ember Moon (c)
Tammikuussa NXT:n naisten divisioonaa saapuu terrorisoimaan uusi hahmo. Mae Young Classicin finalisti, entinen MMA-tähti, ”The Queen of Spades” Shayna Baezler hyökkäsi Dakota Kain, Kairi Sanen ja muiden naisten kimppuun. NXT:n naisten mestari Ember Moon otti tehtäväkseen pysäyttää Baezlerin. Baezler ei kuitenkaan suostunut ottelemaan ennen kuin mestaruus olisi pelissä. Moon ja Baezler kamppailivatkin TakeOver Philadelphiassa, jossa Moon säilytti mestaruutensa vain niukin naukin ja joutui vielä lisäksi ottelun jälkeen Baezlerin höykytettäväksi. Kiista oli jatkunut kuumana siitä lähtien ja revanssi päätettiin ottaa New Orleansissa. Moon sai vielä illan ainoan erikoissisääntulon Halestormin vokalistin Elizabeth Halen hoitaessa Moonin tunnusmusiikin. Valitettavasti tämä tarkoitti myös yhtä ainaista valituksen aihettani: hallitsevan mestarin tuloa kehään ensimmäisenä.
Philadelphian kohtaaminen oli jäänyt monelle pettymykseksi. Tämä ottelu paransi huomattavasti, mutta en sanoisi tätä vieläkään aivan nappiosumaksi. Baezler on vielä sangen kokematon painikehissä, joka näkyy lähinnä pienissä asioissa. Naisen hahmotyöskentely on mielestäni erittäin hyvää, kuten myös promot. Kehätyöskentelyssä on vielä jäykkyyttä, etenkin iskuissa, jotka näyttävät joskus hieman lepsuilta. Vastassa on kuitenkin Ember Moon, joka on erinomainen myymään liikkeitä ja myös mahtava kehäatleetti. Moonia on tosin kritisoitu, aivan syystä, selkeän hahmon puutteesta ja kuivasta mikkityöskentelystä. Itse ottelu kuitenkin kertoi selkeän tarinan Moonin yrittäessä välttää Baezleria matossa ja yrittäessä lopettaa ottelun mahdollisimman nopeasti. Ottelun fokus siirtyi lopulta Baezlerin käteen, jota nainen möi esimerkillisesti ja yritti saada olkapäätä takaisin sijoilleen sangen brutaalilla tavalla. Pidin myös erityisen paljon ottelun lopetuksesta, jossa Baezler joutui pitämään lukkoaan kiinni tarraamalla omista hiuksistaan. Ei aivan yhtä kauniin groteskia kuin Katsuyori Shibatan oman käden pureminen, mutta aika lähellä. Baezler nappaa NXT:n naisten divisioonan valtikan ja odotan mielenkiinnolla, ketkä nostetaan haastajiksi. Kairi Sane, Dakota Kai ja ehkäpä Nixon Newell olisivat mainioita vastuksia. Moonin päärosteriuraa odotan lähinnä kauhulla.
7/10
NXT Tag Team Championship
Dusty Rhodes Tag Team Classic Tournament Finals
Adam Cole & Kyle O’Reilly (c) vs. The Authors of Pain vs. Pete Dunne & Roderick Strong
NXT:n historian kolmas Dusty Rhodes Tag Team Classic -joukkueturnaus oli järjestetty hieman poikkeuksellisesti keväällä. Voittajajoukkueelle oli luvassa pokaalin ja kunnian lisäksi mestaruusottelu New Orleansissa. Finaalin raivasivat tiensä edellisen Dusty Classicin voittajat ja entiset joukkuemestarit Authors of Pain sekä erikoinen kaksikko Roderick Strong ja hallitseva UK-mestari Pete Dunne. Alunperin Dunnen ja Strongin ja Dunnen paikalla turnauksessa olivat Trent Seven ja Tyler Bate, mutta Baten loukkaantumisen takia Dunne ja Strong saivat paikan viime hetkellä. Undisputed Eralla oli kuitenkin muita suunnitelmia Adam Colen ja Kyle O’Reillyn sekaantuessa finaaliin viimeisessä NXT:n tv-jaksossa ennen TakeOveria. Undisputed Era luuli jo välttävänsä mestaruuspuolustuksen kokonaan, mutta toimitusjohtaja Regalilla oli muita suunnitelmia. Mestaruusottelusta tehtiin siis kolminottelu ja palkintopottiin lisättiin Dusty Classicin voitto. Mestareiden epäonneksi Bobby Fish oli loukkaantuneena, joten Adam Cole joutui astumaan kehään uudemman kerran illan aikana.
Cole kuitenkin vietti lähes koko ottelun selostuspöydän raunioiden keskellä. Sen takia yleisökään ei oikein tälle syttynyt kahden huippuottelun jälkeen. O’Reilly oli ottelun tähti hyökätessään kaiken liikkuvan kimppuun ja vetäessä aivan mahtavan ”fighting spirit” -spotin Kirjailijoiden kynsissä… vain romahtaakseen välittömästi alas. Kaunista. Paul Elleringin käskyttämät hirviöt hallitsivatkin valtaosaa ottelusta toimivalla mörssäyksellään. Dunnen ja Strongin paritus toimi erittäin hyvin ja molemmat pääsivät esittämään omaa osaamistaan. Yleisö ei vain lähtenyt samalla tavalla mukaan kuin illan suurimpiin otteluihin ja olikin ottelun suurin kompastuskivi. Toiseksi ottelu jäi loppujen lopuksi mahtavan loppuswerven ansiosta. Ottelun ratkaisuhetkillä Strong siis puukotti liittolaistaan julmasti selkään ja lahjoitti ottelun O’Reillylle. Strong on parhaimmillaan pahiksena (ks. PWG 2014-2016) ja käännös suorastaan räjäytti housut jalasta. Strongin käännös ja liittyminen ROHbottien joukkoon nosti omasta mielestäni joukkion kiinnostavuutta roppakaupalla.
6/10
NXT Championship
Aleister Black vs. Andrade ”Cien” Almas (c)
Vuosi sitten takeOver Orlandossa Aleister Black asteli ensimmäistä kertaa NXT:n yleisön eteen. Entisestä Tommy Endistä huokui ensiesiintymisestään asti vaarallisuuden aura. Ensimmäisessä ottelussa vastassa oli uransa suunnan kanssa tuskaillut Andrade Almas. Almas oli kotimaassaan Meksikossa noussut tähdeksi La Sombra -persoonansa kanssa ja oli ollut luomassa Los Ingobernables -ryhmittymää. WWE:n riveihin mies oli liittynyt valtavalla potentiaalilla. Olisiko tässä vihdoin se seuraava suuri latinotähti? Valitettavasti Almas debytoi kuivana hyviksenä ilman persoonaa ja miehen usko omiin kykyihin katosi silmissä. Orlandossa nämä kaksi päinvastaiset taustat omaavaa painijaa kohtasivat. Osa yleisöstä päätti huudella omiaan, joten ottelu jäi valitettavaksi pettymykseksi.
Kuluneen vuoden aikana Aleister Black on jatkanut tuhomatkaansa. Tilillä on vain yksi tappio ja sekin nelinottelusta. Matkalla ovat kaatuneet Hideo Itami, Kassius Ohno, Velveteen Dream, Adam Cole, Killian Dain sekä monet muut. Nyt Black sai vihdoin mestaruusottelunsa samaa miestä vastaan, jonka oli päihittänyt noin vuosi takaperin. Almas oli viime kesänä kääntänyt uransa ympäri. Zelina Vegan lisääminen miehen rinnalle toi mukaan aivan uutta virtaa. Almas veti hihastaan jättiyllätyksen ja kaatoi Drew McIntyren noustakseen NXT:n mestariksi. Tammikuussa oli kaatunut Johnny Gargano yhdessä vuoden kovimmista otteluista. Almas ja Black olivat olleet sotajalalla viimeisen kuukauden Blackin kritisoidessa Vegan runsaita sekaantumisia, kun taas Almas hyökkäsi brutaalisti Blackin kimppuun Full Sailin parkkipaikalla.
Ottelun alkuminuutit saivat minut pelkäämään samanlaista lässähdystä kuin vuosi takaperin. Yleisö oli hieman vaisuna ja oli vain ajan kysymys milloin epämääräinen huutelu alkaisi. Onneksi Black, Almas ja Vega saivat napattua yleisön takaisin matkaansa aloittaessaan melkoisen kamppailun hieman rauhallisemman alkupuoliskon jälkeen. Feudi ei ollut ehkä niin kuuma kuin sen olisi pitänyt olla, mistä kielii myös se, että neljättä kertaa TakeOverien historiassa päämestaruusottelu ei päättänyt iltaa. Itsekin vertasin tätä alitajuisesti jatkuvasti tammikuiseen Garganon ja Almaksen huippukohtaamiseen. Pian kuitenkin miesten taistelu tempaisi mukaansa. Almas on ollut NXT:n parhaimpia osia jo lähes vuoden ajan eikä voi liikaa painottaa miten paljon Zelina Vega lisää miehen otteluihin. Black on myös kiistattomia suosikkejani ja sydäntäni lämmittää miehen rakettimainen nousu NXT:n huipulle. Iskut mäjähtivät mojovasti kohteisiinsa, Vegan sekaantumiset oli ajoitettu mahtavasti, hienoja spotteja ja hienoja near-falleja ja kaiken päätteeksi varsin mainio lopetus. Kaksi peukkua ylöspäin.
9/10
Unsanctioned Match
Tommaso Ciampa vs. Johnny Gargano
Syyskuussa 2015 Full Sailin yleisön eteen astuivat kaksi kymmenen vuoden indykehien veteraania. Tommaso Ciampa, ”Sisilian Psykopaatti”, mies josta Ring of Honor ei saanut kaikkea irti. Johnny Gargano, Gabe Sapolskyn luottomies ja WWNLiven yksi keulahahmoista, mutta samalla geneerisyyden ilmentymä. Kaksi miestä joiden tiet olivat ristenneet useampaan otteeseen vuosien aikana, löysivät toisensa joukkueena ensimmäisestä Dusty Classic -turnauksesta. Karsiutuminen seurasi jo toisella kierroksella, mutta jotain suurempaa oli jo syntynyt. Pian #DIY jatkoi esiintymisiään sekä NXT:ssä että indyissä. Kaksikosta muodostui mitä parhaimmat ystävät ja pian he kohosivatkin NXT:n joukkuedivisioonassa kohti huippua. Kesäkuussa 2016 miehet päätyivät kuitenkin vastakkaisille puolille, kun he kohtasivat toisensa Cruiserweight Classicin ensimmäisellä kierroksella. Intensiivisen taiston jälkeen Gargano päihitti ystävänsä, mutta oliko ystävyys enää ennallaan? Kaksikko halasi toisiaan Full Sailin yleisön osoittaessa suosiotaan kahdelle kehäsoturille.
Viikkoja myöhemmin #DIY kärsi kirvelevän tappion Revivalille joukkuemestaruusottelussa Brooklynissä. Katsojat pidättivät henkeään. Napsahtaako Ciampa? Ei, kaikki on hyvin, tämä ystävyys on luotu kestämään. Kaksikko raivasi tiensä uuteen mestaruusotteluun Revivalia vastaan. Marraskuun 19. päivä 2016, klassikko-ottelun päätteeksi, Gargano ja Ciampa nousivat vihdoin vuoren huipulle joukkuemestareiksi. Kaksi miestä, joiden ei omien sanojensa mukaan edes pitänyt olla WWE:ssä, olivat uriensa huipulla. Mikään tuhkimotarina ei kuitenkaan kestä ikuisesti. Vain kahta kuukautta myöhemmin Paul Elleringin hirviöt Authors of Pain tuhosivat #DIY:n unelman ja veivät joukkuemestaruudet. Värähtikö Ciampan silmässä jotain? Ei, se on vain pääni sisällä. Gargano ja Ciampa ovat ystäviä.
Toukokuun 20. päivä 2017. Akam ja Rezar nousevat tikkaiden huipulle ja ottavat käsiinsä NXT:n joukkuemestaruudet. Gargano ja Ciampa makaavat matossa, päihitettynä. Ciampan polvi on hajonnut ottelun aikana ja vain adrenaliini on kantanut miehen loppuun asti. Yleisö osoittaa seisaaltaan suosiotaan kahden soturin seistessä kehässä. Rampilla miehet seisovat vielä kerran yhdessä. Viimeisen kerran.
”This is MY moment.”
Garganon pää iskeytyy ledseinään. Ciampan polvi iskeytyy Garganon kalloon. Miehet romahtavat pöydän lävitse. Ciampa tuijottaa tyhjyyteen lääkintämiesten kantaessa Garganon ulos areenalta. Ciampa katosaa ruudusta ja Gargano on yksin. Gargano tuskailee yrittäessään jättää #DIY:n taakseen. Tappiota alkaa kasaantumaan. Yleisö kuitenkin kannustaa Garganoa sydämiensä pohjasta. Gargano taistelee ja Gargano voittaa. Tammikuussa hän saa NXT-uransa suurimman mahdollisuuden, ottelun Andrade Almasia vastaan NXT:n mestaruudesta. Edes Candice LaRaen tuki ei riitä, vaan Gargano kaatuu lopulta helvetillisen taistelun jälkeen. Mutta sitten menneisyyden haamu palasi puukottamaan häntä selkään. Tommaso Ciampa upotti kävelykeppinsä Garganon ristiselkään ja antoi jälleen sodanjulistuksen. Vain muutamia viikkoja myöhemmin Gargano pisti uransa panokseksi Almasin mestaruutta vastaan ja hävisi Ciampan sekaantumisen takia. Johnny Wrestling oli poissa. Seuraavien viikkojen ajan yleisö hukutti Ciampan, tuo kaljun paskiaisen, buuauksiin. He halusivat Garganon takaisin.
Gargano yritti hyökätä Ciampan kimppuun tämän Fordissa. Gargano yritti päästä sisään Ciampan kotiin keskellä yötä. Gargano hyökkäsi yleisöstä Ciampan kimppuun. Tämän oli päätyttävä ja toimitusjohtaja Regal myöntyi Ciampalle. Gargano saa ottelunsa, ei sääntöjä. Jos hän voittaa, hän saa palata NXT:hen. Jos Gargano häviää, hän poistuu NXT:stä lopullisesti.
Ciampan hidas marssi kohti kehää ilman musiikkia ja 14 ooo ihmisen vihat niskassaan on yksi vakuuttavimpia sisääntuloja, mitä muistan nähneeni. Rakastettu Gargano tulee kehään vakavampana kuin koskaan. Tuomari Drake Wuertz on pukeutunut asianmukaisesti kokomustiin entisten ystävien ja nykyisten verivihollisten tuijottaessa toisiaan kehän halki. Yleisö käy kuumana kuin hellankoukku.
Olen pitkään miettinyt, voiko joku NXT:n ottelu ylittää Sami Zaynin ja Adrian Nevillen joulukuista kohtaamista vuonna 2014 emotionaaliselta lataukseltaan. Tämä teki sen. Molemmat miehet ovat elämänsä kunnossa. Ciampa on vihatumpi kuin kukaan, Gargano on planeetan paras babyface keräämään sympatiaa. Kaksi ja puoli vuotta tarinankerrontaa taustalla. Ottelu, jonka luulee loppuvan hetkenä minä hyvänsä. En halua edes valittaa niistä muutamasta epäkohdasta, joita heräsi mielessäni ottelua katsoessani. Tässä palkitaan pitkäjänteisen tarinan seuraaminen ja näihin kahteen hahmoon kiintyminen vuosien varrella. Tommaso Ciampa ei ole enää Ring of Honorin hylkäämä painija. Johnny Gargano ei ole enää halpakopio Alex Shelleystä. Ciampa ja Gargano ovat painimaailman kirkkaimmat tähdet lauantaisena iltana huhtikuussa 2018. Tätä on showpaini parhaimmillaan. Katso tämä ottelu.
10/10
Onko tämä kaikkien aikojen paras TakeOver? En osaa sanoa. Yksi timantinkova spotfest. Check. Yksi hyvä naistenottelu. Check. Pätevä joukkueottelu aivan mahtavlla lopetuksella. Check. Mainio workrate-ottelu päämestaruudesta. Check. Tarinankerronnan mestariteos. Check.
Niin paljon kuin nautinkin Bloodsportista ja Spring Breakista, lyö NXT jälleen kunnarin TakeOver-tapahtumallaan. Viikonlopun paras tapahtuma, ellei jopa vuoden paras.
Tapahtuman arvosana: 9,5/10
No Comment