Monen painifanin vuoden kohokohta ei ajoitu WrestleManiaan huhtikuussa, Wrestle Kingdomiin tammikuussa tai edes Final Battleen joulukuussa. Joillekin se kohokohta saapuu loppusyksystä Pro Wrestling Guerillan vuosittaisen Battle of Los Angelesin (BOLA) tipahtaessa postiluukusta.

Pro Wrestling Guerilla, eli lyhyemmin PWG, on yksi Amerikan johtavista itsenäisistä liigoista. Los Angelesin Resedan alueella toimiva PWG perustettiin vuonna 2003. Neljässätoista vuodessa se on kasvanut paikallisesta pienestä liigasta maailman parhaaksi ”supercard”-liigaksi, jossa jokainen indyjen huippunimi on paininut jossain vaiheessa uraansa. Nimet kuten AJ Styles, Chris Hero, Bryan Danielson, Samoa Joe, Low Ki, Kevin Owens, El Generico ja monet muut ovat taistelleet PWG:n riveissä. Vaikka PWG järjestää kourallisen tapahtumia vuodessa vanhassa American Legion Hallissa, joka vetää ”vain” 400 ihmistä, niin sitä pidetään laajalti parhaana amerikkalaisena liigana tänä päivänä. Kun mukaan lisätään vielä maailman paras selostaja Excalibur (sekä vaihtuvat kanssaselostajat Chuck Taylorista Chris Heroon) niin on vaikea kuvitella liigaa, joka olisi edes mukana samassa keskustelussa.

Yksi syistä tähän arvostukseen on vuosittain järjestettävä Battle of Los Angeles -turnaus, joka kerää yhteen maailman parhaat kyvyt saman katon alle kolmeksi illaksi. Vuodesta 2005 järjestetty BOLA on kenties yksi maailman arvostetuimpia turnauksia heti New Japanin G1 Climaxin jälkeen. Tänä vuonna turnauksessa oli mukana 24 painijaa Yhdysvalloista, Kanadasta, Japanista, Isosta-Britanniasta sekä Hollannista. Kolmen illan aikana nähtiin jälleen parasta painia mitä maailmassa on tarjota. Ei ole liioittelua sanoa että tämä on vuoden paras painiviikonloppu.

Käyn tässä viikonlopun viisi parasta ottelua sekä viisi tähtisuorittajaa. Pettymyksiä ei jaeta koska niitä ei ole.

 

VIIKONLOPUN PARHAAT OTTELUT

 

Team Ciampa vs. Team Taylor (Night 3)

Ennen turnauksen finaalia oteltiin perinteeksi muodostunut viisi vastaan viisi -ottelu, jossa osa avauskierroksen häviäjistä otti toisistaan mittaa. Nämä matsit ovat vuodesta toiseen loistavia huumoriotteluita eikä tämäkään vuosi ollut poikkeus. Ei ehkä viime vuoden tasolla, mutta se olikin yksi kaikkien aikojen parhaimmista komediamittelöistä. Nytkin kuitenkin nähtiin niinkin absurdia menoa kuin karaokea, ajan hidastusta ja selostajan laukoma fraasi ”Jushin Thunder Liger’s legendary butthole.” Lisäksi vielä THE Brian Kendrickin yllätysvisiitti, Chuck Taylorin ja Tommaso Ciampan kolmivuotisen tarinan päätös ja Jeff Cobbin (olympiapainija 2004) ja Matt Riddlen (ex-UFC-ottelija) yhteenotto. Yksinkertaisesti kaunista.

 

Mark Haskins vs. Marty Scurll (Night 3)

Kahden brittiläisen teknikon yhteentörmäys oli yksi kolmannen illan kohokohdista itselleni. Scurll ja Haskins ovat brittiliigojen nousun yksiä avainhahmoja Zack Sabre Jr:n ja Will Ospreayn ohella. Kaksi kaveria joiden edesottamuksia olen seurannut brittiskenesssä jo jonkin aikaa, taistelemassa maailman toiseksi arvostetuimmassa turnauksessa. Väsymys toki näkyi molemmissa miehissä sekä yleisössä, mutta silti pistettiin kaikki peliin. Haskins möi murjottua jalkaansa hyvin ja Scurll yritti parhaansa mukaan olla heel maailman ainoassa paikassa, joka hurraa lähes kaikille painijoille. Resedan yleisö otti molemmat miehet omikseen. Painijat tuntevat toisensa läpikotaisin, joten laatua uskalsi jopa odottaa. Kolmantena iltana käytiin kyllä monta huippuottelua, mutta tämä kohosi ehkä omaksi suosikikseni juuri siitä syystä että toivoin molemmille pelkkää menestystä.

 

Pentagon Jr. & Fenix vs. Heroes Eventually Die (Chris Hero & Tommy End) (Night 2)

Pentagon ja Fenix ovat monelle tuttuja Lucha Undergroundista, Tommy End on hollantilainen potkutaituri, joka aloitti juuri NXT:ssä ja Chris Hero pitäisi olla kaikille tuttu yhtenä maailman parhaista painijoista. Hero on tietenkin tällä hetkellä jälleen NXT:ssä Kassius Ohnona. Tästä sopasta syntyi vallan mainio joukkueottelu. Pentagon on järisyttävän karismaattinen vaikkei juurikaan puhu englantia ja hänen veljensä Fenix on huippulahjakas high flyer. Evolven puolella joukkuetovereina toimineet Hero ja End ovat taas brutaalien iskujen erikoismiehiä. Fenix pääsi väläyttämään hurjalla Moonsaultillaan ja Herokin pääsi esittelemään luchataitojaan. Olisi ollut helppo valinta vuoden parhaimmaksi tag-otteluksi ilman American Alphan, Revivalin ja DIY:n mahtavia keskinäisiä otteluita. Kolmannen illan Young Bucks vs. Pentagon & Fenix oli myös erittäin lähellä tämän ottelun tasoa kaikessa lennokkaassa hulluudessaan.

 

Kyle O’Reilly vs. Matt Riddle (Night 2)

Teknisen painin ystäville tarjottiin kunnolla herkkua, kun kehään astuivat Kyle O’Reilly ja Matt Riddle. O’Reilly on ollut viimeiset pari vuotta yksi indyjen parhaimmista painijoista ja ROH:n ykkösnimistä. Hän on myös kerännyt kiitosta NJPW:ssä, erityisesti otteluillaan Kushidaa ja Katsuyori Shibataa vastaan. Riddle puolestaan on entinen UFC-ottelija, jolla on painikokemusta vasta pari vuotta. Kokemukseen nähden Riddle on hämmästyttävän valmis paketti mattopainitaidoillaan ja oudolla karismallaan. Joidenkin mielestä tämä ottelu on varmaan tylsää ”pseudo-MMA”-roskaa, mutta minä nautin tästä täysin siemauksin. Loistavaa ketjupainia, hyvää raajojen myyntiä ja brutaaleja luovutusliikkeitä nähtiin yllin kyllin. Tämä oli ensimmäinen Riddlen ottelu jonka näin ja olin välittömästi myyty. Miesten kemiat pelasivat hyvin yhteen ja en panisi pahakseni uusintaottelua tulevaisuudessa.

 

Adam Cole & The Young Bucks vs. Ricochet, Will Ospreay & Matt Sydal (Night 2)

Mitä tapahtuu kun samaan kehään pistetään Ring of Honorin senhetkinen mestari, yksi maailman parhaista joukkueista ja kolme maailman eliittiin kuuluvaa high flyeriä? Tuloksena on yksi sekopäisimmistä spotfesteistä, mitä olen nähnyt pitkään aikaan. Uskomattomia loikkia kehän sisä- ja ulkopuolella, hiukkanen komediaa, muutama mieletön spotti ja täysin pähkinöinä oleva yleisö – mitä muuta tästä voi sanoa. Tämä ottelu on yksinkertaisesti nähtävä. Tämä saattaa mennä jo aivan ylihypetyksen puolelle, mutta vuosien päästä tätä ottelua voidaan pitää samassa asemassa kuin sitä legendaarista Dragon Gate -ottelua vuoden 2006 ROH:ssa. Huomionarvoista on myös se, että paikalla ollut Dave Meltzer antoi tälle ottelulle ne legendaariset viisi tähteä (ensimmäisenä Japanin ulkopuolella tapahtuneessa ottelussa sitten vuoden 2012). Yksi viime vuoden parhaista otteluista.

 

VIIKONLOPUN VIISI TÄHTEÄ

 

On äärimmäisen vaikea valita reilusta kahdestakymmenestä painijasta ne viisi kaikista parhaimman vaikutuksen jättänyttä, mutta tässä he nyt ovat.

 

CODY RHODES

WWE:stä alkukeväästä 2016 lähtenyt Cody Rhodes teki tässä tapahtumassa PWG-debyyttinsä. ”Grandson of a Plumber” todisti pystyvänsä sopeutumaan indyjen nopeatempoisempaan tyyliin. Monet epäilivät Rhodesin kykyjä ja mies onkin paremmin tunnettu WWE-ajaltaan hyvistä gimmickeistään kuin painiotteistaan. Sai ehkä koko viikonlopun suurimmat suosionosoitukset. Turnauksen jälkeen palannut PWG:hen pariin otteeseen ja sinetöinyt paikkansa Bullet Clubissa.

 

MARK HASKINS

Monelle varmasti yksi turnauksen tuntemattomampia nimiä. Brittiläinen tekninen painija oli mukana kolmessa huippuottelussa ja todisti kuuluvansa Ison-Britannian kirkkaimpiin tähtiin. Entinen Progressin mestari ei ehkä ole yhtä karismaattinen kuin Marty Scurll tai Jack Gallagher, mutta on painikyvyiltään sitä terävintä kärkeä. Matossa erittäin sulava tekninen painija joka taitaa myös iskut ja satunnaiset loikat kehän ulkopuolelle. Syksyllä koko ura oli jo vaarassa niskavamman takia, mutta pystyi tekemään paluun. On jatkanut Yhdysvaltojen valloitusta tämän vuoden puolella sekä Evolvessa että PWG:ssä.

 

RICOCHET

Maailman toiseksi paras high flyer oli liekeissä koko viikonlopun ajan. Ensimmäisen illan ehkäpä paras ottelu hirviömäisen Jeff Cobbin kanssa, MOTYC-ottelu toisena iltana sekä kaksi huippuottelua vielä päälle kolmantena iltana. Ricochetin kohdalla on vain ajan kysymys, milloin WWE tulee houkuttelemaan isolla sopimuksella.

 

KYLE O’REILLY

Kyle O’Reilly esitti viikonloppuna sekä komediataitojaan ensimmäisenä iltana sekä huippuluokan teknisiä taitojaan kahtena seuraavana. Entinen BOLA-voittaja sekä PWG-mestari otti hieman vakavamman ja entistä brutaalimman otteen tässä turnauksessa. Tulevaisuus on vielä hieman hämärän peitossa, sillä O’Reillyn ROH-sopimus umpeutui tammikuussa ja WWE:n on huhuiltu olevan miehen perässä. Piti hetken sapattivapaata kunnes palasi Evolven riveissä.

 

MARTY SCURLL

Ison-Britannian paras kokonaispaketti teki nyt viimeistään lopullisen läpimurtonsa. Karismaattinen, painitaidoiltaan loistava sekä tarttuva tunnusmusiikki  tekevät miehestä yhden indyliigojen huipuista. Vaikka ensimmäinen ottelu Pentagonin kanssa jäi hieman pettymykseksi, niin hän petrasi loppuviikonlopun. Scurll aloitti Ring of Honorin riveissä joulukuussa ja on lyhyessä ajassa noussut Television-mestariksi ja Bullet Clubin tuoreimmaksi jäseneksi. Debyytti NJPW:n Best of the Super Juniors -turnauksessa siivittänee ”Villainin” yhä korkeampiin sfääreihin.

Lopuksi pitää vielä mainita että toinen ilta on todennäköisesti jälleen vuoden paras painitapahtuma. Kaikki viisi parasta ottelua olisi melkein voinut valita siltä illalta. Ensimmäinen ja kolmas ilta olivat kyllä erittäin laadukkaita, mutta kolmantena iltana väsymys ottaa veronsa painijoilta. Vilpitön suositus, katsokaa nämä tapahtumat ihmeessä. Parempaa painia ei läntiseltä pallonpuoliskolta löydy. Kaikki kolme iltaa ovat saatavilla DVD:llä ja Blu-Rayllä PWG:n omilta sivuilta tai Highspots-verkkokaupasta. Vanhempia PWG:n tapahtumia on saatavilla sekä DVD:llä että Highspots Networkin on-demand -palvelusta.