1997ArkistoECWTapahtumat

Arvio: ECW Barely Legal 1997

Sijainti: Philadelphia, Pennsylvania (ECW Arena)

Päivämäärä: 13.4.1997

Yleisömäärä: 1 170

Katso tapahtuma WWE Networkista!

Tämä oli ECW:n eli Extreme Championship Wrestlingin ensimmäinen maksu-tv-lähetys. Vuosia pyörineellä promootiolla oli ollut omat hankaluutensa PPV-tasolle pääsemisessä (mm. surullisenkuuluisa ”Mass Transit incident”), mutta tässä sitä lopulta oltiin. Selostaja Joey Styles seisoi kehässä show’n alussa, ja mikäs sen hienompaa. Styles siis tosiaan toimi lähetyksen ainoana selostajana (lukuun ottamatta kahta viimeistä ottelua, joissa asiantuntijana toimi Tommy Dreamer) jääden näin historiaan ainoana ihmisenä, joka on selostanut PPV:tä yksin… ja aika pirun paljon paremmin kuin vaikkapa WCW:n kolmikko, joka mm. Spring Stampeden otteluiden aikaan puhui kaikesta muusta kuin meneillään olevista otteluista.

ECW Tag Team Championship

The Eliminators vs. The Dudley Boyz (c)

ecw1

Ilkeän Dudley-perheen D-Von, Buh Buh Ray ja Sign Guy Dudley (ja näiden seurassa hengaillut onneton Joel Gertner) keskeyttivät Joey Stylesin alkuhöpinät ja tahtoivat julistaa, että D-Von ja Buh Buh Ray muodostivat maailman parhaimman joukkueen. Eliminators-tiimin Kronus ja Saturn olivat eri mieltä.

Itse ottelu oli aika selkeä teurastus, mutta varsin viihdyttävä semmoinen. Oikeastaan en ihan tätä olisi kyllä ottelulta odottanut, joten tämä yllätti kyllä housut kintuissa, mutta ei siis mitenkään erityisen negatiivisesti. Ehkä jonkinlaista kovaa joukkuetaistelua olisi heti alkuun ollut mukava nähdä, mutta meni tämä näinkin. Yleisökin lämpeni hyvin mukaan (vaikkei ihan niin eloisa ollut kuin olisin odottanut). Viihdyttävä joukkuerymistely, muttei mitään ainutlaatuista. Menee samaan kategoriaan kuin esim. The Public Enemy vs. Harlem Heat WCW:n Uncensored-tapahtumasta.

Arvosana: * * ½

Singles Match

Lance Storm vs. Rob Van Dam

Toista kättään siteessä pitäneen Chris Candidon lyhyt puhe selvitti ottelun taustoja: alun perin matsin piti olla Candidon ja Lance Stormin välinen koitos, mutta Candidon loukkaannuttua saapui Mr. Rob Van Dam korvaamaan hänet. No, minulle tämä sopi enemmän kuin mainiosti. RVD elämänsä kunnossa! Onko parempaa? Ei. Lisäksi RVD:n saamat mehukkaat ”You sold out!” -huudot olivat aika hauskoja. Ilmeisesti tähän aikaan oli vallalla vääränlainen käsitys, että RVD olisi ollut siirtymässä WCW:hen. Näinhän ei siis suinkaan ollut, mutta sen sijaan tässä PPV:ssä jatkettiin taas ECW:n ja WWF:n yhteistyötä juonikuviolla, jossa mm. Van Dam ”myi itsensä” WWF:lle.

Jos vuonna 1997 vastakkain pistetään Rob Van Dam ja Lance Storm, voiko ottelu olla mitään muuta kuin viihdyttävä? Ei voi. Silti en kyllä tätä neljän tähden otteluksi voi arvostella. Suurin ongelma oli ehkä puutteellinen aika: ottelu sai vain juuri ja juuri 10 minuuttia aikaa. Toinen ongelma oli sitten se, että jotenkin Lance Stormin otteet (erityisesti aseiden käsittely) oli jotenkin laiskaa. Stormin tuoliniskut olivat äärimmäisen heikkoja. Onneksi RVD sitten paikkasi asian upeilla tuolipotkuilla ja -iskuilla. Ei Storm tässä siis suinkaan huono ollut: hyvää painia mieheltä ehdottomasti, mutta ei parasta Stormia. RVD:ltä sen sijaan hieno esitys ja loistavasti vedetty rooli. Myös ottelun jälkeinen Van Damin puhe oli täyttä kultaa. Todella viihdyttävä koitos, mutta ei mitenkään klassikko. Tarinan puuttumisellakin oli tietysti osansa siihen.

Arvosana: * * * ½

6-Man Tag Team Match

bWo Japan vs. Great Sasuke & Gran Hamada & Masato Yakushiji

ecw2

Tämä ottelu oli siis tuohon aikaan vielä aika tuoreen (no, yhtä vanhan kuin ECW) Michinoku Pro’n maistiainen, jossa kuusi promootion atleettia otteli toisiaan vastaan. bWo Japan muuten muodostui Taka Michinokusta, Terry Boysta ja Dick Togosta. Itse ottelu oli todella viihdyttävää, loputtoman menevää ja vauhdikasta menoa. Monet ovat arvioineet tämän ottelun vieläkin korkeammalle, mutta minulla tulee jälleen korkeampien arvosanojen osalta vastaan se tietty lucha libre -tyylin karsastus. Silti tämä kuuden miehen taidonnäyte oli aika lailla niin hyvä ottelu, kuin lucha libre -tyylinen matsi vain voi olla. Menee siis samaan kastiin kuin WCW:n pari viimeisintä cruiserweight-ottelua.

Arvosana: * * * *

ECW Television Championship

Pitbull #2 vs. Shane Douglas (c)

No niin, tässä ottelussa olikin kunnon tarina. Shane Douglas oli siis palannut ECW:hen, ja hän oli ehtinyt aiheuttaa maksimaalista tuhoa ja kerätä maksimaalisen määrän vihamiehiä. Ottelun päätarinana oli Douglasin ja Pitbulls-joukkueen välinen feudi, jonka aikana Pitbullsin manageri Francine käänsi selkänsä heille siirtyen Douglasin manageriksi. Lisäksi Douglasin ja Pitbull #1:n feudi oli ehtinyt mennä jo niin pitkälle, että Douglas oli tuhonnut Pitbull #1:n niskan niin, että Pitbull joutui viettämään tämän tapahtuman katsomon puolella. Pitbull #2 tietenkin janosi kostoa ja tahtoi tuhota Douglasin niskan. Lisätarinana oli vielä mystinen maskimies, joka oli jo pidemmän aikaa ollut Douglasin perässä tavoitteenaan aiheuttaa ainoastaan Douglasille ongelmia. Jos Douglas voittaisi ottelun, joutuisi maskimies riisumaan naamionsa.

Tämä ottelu on saanut kovaa parjausta, mutta ei tämä minusta ollut ollenkaan niin hieno kuin annetaan ymmärtää. Kyllähän tässä oli selvät ongelmansa: aikaa oli aivan liikaa (yli 20 minuuttia, ottelu oli koko tapahtuman pisin) ja varsinkaan Pitbull #2 ei ollut taidoiltaan ihan oikea mies ottelemaan tämmöisessä psykologisessa ja hitaasti etenevässä mutta silti rajussa taistossa. En myöskään ymmärrä, miksi kaksikon piti yrittää tuoda teknistä painia mukaan. Sitä ei näyttänyt ottelun aikana väsähtänyt yleisökään ymmärtävän. Ottelu oli silti hyvää hardcore-menoa aina kun kaksikko piti menon yksinkertaisena: yritti tuhota toistensa niskan tai muuten vain piestä toisen henkihieveriin. Nuo osat ottelussa (sisältäen myös hienon hetken, kun Pitbull #1 ei pysynyt aisoissa, vaan hyökkäsi Douglasin kimppuun) olivatkin mielestäni oikein vahvoja, ja kyllä tämän ihan viihdyttävä koitos oli. Ei mikään erityisen hyvä noiden monien heikkojen puoliensa johdosta, mutta kiva ottelu silti. Myös ottelun jälkeiset meiningit olivat viihdyttäviä.

Arvosana: * * ½

Singles Match

Taz vs. Sabu

ecw3

Tätä mainostettiin lauseella ”Grudge Match of the Century”, ja onhan Taz ja Sabu tosiaan yksi ECW:n legendaarisimmista taistelupareista. Aikoinaan joukkuevöitä yhdessä pitänyt kaksikko kohtasi ottelussa, jota oli odotettu aina Tazin paluusta lähtien. Taz loukkasi siis niskansa ja oli sivusta lähes koko vuoden 1995. Lopulta hän palasi uudella gimmickillään (jättäen syrjään Tazmaniac-hahmonsa ja siirtyen kaikean tuhoavaksi painikoneeksi nimeltä ”Human Suplex Machine”) Bill Alfonson manageroimana ja oli täysin pitelemätön. Taz alkoi myös vaatia ottelua ECW:stä lähtenyttä ja sittemmin palannutta Sabua vastaan. Pitkän aikaan Sabu ei vastannut mitään, kunnes lopulta tätä kohtaamista ei voitu enää välttää.

Itse ottelu oli intensiivistä ja oikein viihdyttävää menoa. Taz todellakin osasi nuo brutaalit heitot pirun hyvin ja sai myös jokaisen luovutusliikkeen näyttämään tappavan vaaralliselta. Sabu puolestaan hoiti oman roolinsa näyttävillä spoteilla hyvin, ja mies jopa jätti suuremmat mokailut vasta matsin jälkeisiin kuvioihin. Kummallakin oli siis ottelussa selvä rooli: Taz yritti tuhota voimalla ja tekniikalla Sabun, ja Sabu puolestaan iski ilkeitä vastahyökkäyksiä ja käytti kehoaan pelkäämättömästi aseenaan Tazia vastaan. Ottelun loppukin oli ihan onnistunut, mutta siinä piili silti heikkous. Jotta tämä olisi noussut loistavaksi, ottelu olisi tarvinnut selvempää ja suurempaa lopputaistelua, koska nyt tämä ikään kuin vähän loppui turhan nopeasti. Pidempäänkin olisi vielä tätä katsellut. Hyvin lähellä silti neljää tähteä. Kova kamppailu. Ottelun jälkeen nähtiin vielä pirullisen nerokas selkäänpuukotus.

Arvosana: * * * ½

#1 Contender’s Match

Stevie Richards vs. The Sandman vs. Terry Funk

”Big Stevie Cool” Stevie Richardsia oli kannustamassa koko hurmaava ja uhkaava Blue World Order. Yleisö oli aivan hulluna bWo:hon. Voiko parempaa ollakaan? Tämän ottelun voittaja kohtaisi siis ottelun jälkeen ECW:n maailmanmestarin, Ravenin. Kaikkea kolmea yhdisti Ravenin vihaaminen: Stevie oli ollut pitkään Ravenin apulaisena tämän klaanissa, mutta sittemmin irrottautunut omilleen. Stevie olikin selvä altavastaaja tässä ottelussa. Sandmanilla ja Ravenilla oli puolestaan ollut omat riitansa ties kuinka pitkään, ja alun perin kolmantena ottelussa oli Tommy Dreamer, jonka erimielisyydet Ravenin kanssa ovat vertaansa vailla. Dreamer kuitenkin luovutti paikkansa ottelussa valmentajalleen Terry Funkille, joka 52-vuotiaana tavoitteli vielä yhtä päämestaruuskautta nimiinsä.

Mitäs tästä ottelusta sanoisi? Tämä oli (ainakin Yhdysvaltain) historian ensimmäinen PPV:ssä nähty 1 vs. 1 vs. 1 -ottelu, jossa kaikki kolme painijaa otteli samaan aikaan kehässä. Ottelu käytiin myös eliminointisäännöillä, ja se oli ihan pirun kovaa luokkaa. Minusta ehdottomasti illan paras ottelu, vaikka mitenkään painillisesti upeaa antia tässä ei nähty. Tämä oli vain puhdas taistelu. Taistelu voitosta, kunniasta ja mestaruusottelusta. Kaikki kolme antoi kaikkensa: ottelussa nähtiin rajuja riskejä, verenvuodatusta, onnistuneita spotteja ja loistavaa tunnelmaa. Paljon enemmän tuskin voisi vaatia. Ainoastaan tietynlaista rytmikkyyttä olisi voinut odottaa. Paikoitellen ottelu oli vähän turhan katkonainen (samoin kuin muuten Taz vs. Sabu) aseiden käytön takia. Muutenkin toki esim. Sandmanin vajavaiset painitaidot vähän arvosanaa verottavat. Hieno ja viihdyttävä kamppailu silti; tätä katsoessa ei voi kuin viihtyä.

Arvosana: * * * *

ECW World Heavyweight Championship

Terry Funk vs. Raven

ecw4

Ilkeä mestari Raven siis kohtasi äskeisen koitoksen jälkeen aivan poikki olevan vastustajansa Terry Funkin, joka onnistui Stevien ja Sandmanin voittamaan. Jo asetelmansa ansiosta tämä ei mikään kunnollinen ottelu ollut, mutta onnistui silti viihdyttämään paljon. Raven veti roolinsa helkkarin hienosti. Myös Tommy Dreamer eli Funkin oppipoika näytteli onnistunutta roolia, ja tunnelma koko ottelun ajan oli aivan katossa. Kaikki tahtoivat nähdä, josko Terry Funk voisi mitenkään päihittää Ravenia. Kaikki muu kuin varsinainen paini toimi niin täydellisesti, että kyllä tämä loistavan tunnelman jätti kokonaisuudessaan. Myös matsin jälkeiset meiningit ovat hienoa katsottavaa.

Arvosana: * * ½

Kaksi neljän tähden ottelua, kaksi kolmen ja puolen tähden ottelua, roolissaan täydellinen pääottelu ja lopun uskomattoman hieno tunnelma. Hyviä promoja ja onnistuneita kohtauksiakin mukaan mahtui, eivätkä nuo kaksi muutakaan kahden ja puolen tähden ottelua olleet suinkaan huonoja, vaan ihan hyviä ja viihdyttäviä nekin. Kokonaisuudessaan ECW siis onnistui legendaarisella ensimmäisellä PPV:llään tarjoamaan paljon hienoa viihdettä, joka silti jätti odottamaan vähän jotain lisää. Se ”jokin” todellinen kultaisuus tästä puuttui, että tämä silmissäni aivan huikea show olisi. Ehkä se olisi ollut vähän kovempi Taz vastaan Sabu? Kovan feudin päätös pääottelussa? Ei kuitenkaan pidä vaatia liikaa, koska kyllä tämä PPV-debyytti toimi, ja tapa päättää tapahtuma oli kyllä oikeastaan paras. Ei siihen mitään huikean feudin kliimaksia tällä kertaa tarvittu. Tämä tuntui show’lta ja vakuutti jälleen ECW:n laadusta. Hieno tapahtuma.

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 15.12.2009.

Juuso

Juuso

2000-luvun alussa showpainiin hurahtanut kirjoittelija ja toimittaja. Nauttii nykypainista enää lähinnä livenä ja keskittyy muuten siihen, mitä painimaailmassa on tapahtunut 10 vuotta sitten.

Previous post

NXT kiertueelle Iso-Britanniaan

Next post

Arvio: WWF In Your House 14: Revenge of the 'Taker

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *