Arvio: NWA TNA Heinäkuu 2003

Päivämäärä: 2. – 23.7.2003

Sijainti: Nashville, Tennessee (TNA Asylum)

---

Heinäkuussa pyörähti kunnolla käyntiin TNA:n toinen vuosi, ja nyt firman omistajana oli Dixie Carter. Mikään ei ollut muuttunut merkittävästi, vaikka Carter nyt olikin TNA:n johdossa. Carter ei paljoa painibisneksestä tässä vaiheessa vielä tiennyt, ja hän pysyi pääasiassa taka-alalla. Buukkausvaltaa pitivät edelleen samat henkilöt. Taloudellisesti TNA:lla meni aika vakaasti. Ei erityisen riemukkaasti mutta Panda Energyn rahojen ansiosta siedettävästi.

Kovin merkittäviä painijamenetyksiä ei TNA:ssa tässä kuussa ollut. Yhden illan esiintymisen kesäkuun jossain show’ssa tehneet Damien Dothart, Vampire Warrior, Devon Storm, Kenzo Suzuki ja Syxx-Pac eivät olleet palanneet show’hun enää toista kertaa. Vähän vakiintuneemmista TNA-nimistä Paul Londonia ja Perry Saturnia ei näkynyt heinäkuun aikana. Saa nähdä, palaavatko he vielä. Low-Ki oli yhä poissa loukkaantumisensa vuoksi.

---

Weekly PPV #51 (2.7.2003)

• Clockwork Orange House of Fun Match
  Shane Douglas vs. CM Punk
  * * 
• NWA Tag Team Championship Match
  America’s Most Wanted (c) vs. David Young & Sonny Siaki
  * * ½ 
• Singles Match
  Erik Watts vs. Abyss
  * * 
• Russian Chain Match
  Justin Credible vs. Jerry Lynn
  * * ½
• Singles Match
  Mike Sanders vs. Shark Boy
  * ½ 
• Hard Ten Tournament Final Match
  New Jack vs. Sandman
  *
• NWA World Heavyweight Championship Match
  AJ Styles (c) vs. Frankie Kazarian
  * * *

Yhteenveto:

Aloitan tämän show’n hämmentävimmistä asiasta, joka koskee SEX:ää. Edellisen ppv:n jälkeen oletin SEX:n tarun lähestyvän loppuaan, koska Russo oli kieltänyt vanhaa porukkaa käyttämästä SEX-nimeä ja koska Russo ei ollut missään tekemisissä kyseisen jengin kanssa. Nyt kuitenkin heti tämän show’n alkupuolella selostajat selittivät katsojille, että vanha SEX:n porukka oli päättänyt yrittää hankkiutua takaisin Russon puolelle osoittamalla olevansa tämän kunnioituksen arvoisia. Idea oli kuulema Glenn Gilbertin, jota ei tosin taas tässä show’ssa nähty ollenkaan. Sinänsä tässä voisi ollakin joku logiikka, mutta kuulema päällimmäisin keino päästä Russon sydämeen olisi voittaa joukkuemestaruudet takaisin AMW:ltä. Ihan hyvä muuten, mutta AMW voitti mestaruutensa vasta viime viikolla, joten vielä viime show’n alussa sekä X Division- että Tag Team -mestaruudet olivat entisen SEX:n hallussa. Silti Russo ei ollut kiinnostunut tästä porukasta, joten miksi ihmeessä hän nyt olisi? Koko tämä ”SEX & Russo” -kuvio tuntuu tosi huonosti buukatulta ja sekavalta. Sitä ei helpota sekään, että show’n aikana entisen SEX:n rivit rakoilivat pahasti, kun Harrisin veljekset hyökkäsivät Mike Sandersin kimppuun. Lisäksi osa entisistä SEX:läisistä tuntui olevankin show’n lopussa Russon puolella, sillä viime viikolla suuria muutoksia luvannut Sonny Siaki, tämän uusi heel-manager Trinity ja X-Divarin mestari Chris Sabin auttoivat show’n ME:ssä AJ Stylesiä. En edes yritä ymmärtää tätä kuviota.

Entisen SEX:n ja Russon välisen kuvion sekavuuden sijaan edes hieman järjestelmällisemmältä näyttävät tällä hetkellä päämestaruuskuviot. Russo on toki niissäkin aktiivisesti mukana. Tässä show’ssa meille selvisi lopullisesti, että Stylesin mestaruuden perässä on kaksi miestä: ex-mestari Jeff Jarrett ja ex-ystävä D-Lo Brown. Jarrett oli viime viikolla ajautunut kuvioissa vähän sivuraiteille, mutta nyt hän oli takaisin vaatimassa itselleen rematchia. Russo kuitenkin keskeytti Jarrettin promon ja sanoi, että hän tekisi kaikkensa, jottei Jarrett saisi rematchia ikinä. Vastauksena tuohon Jarrett hyökkäsi Russon kimppuun, mutta Russon avuksi saapuikin WWA:sta tuttu kanadalaispainija Joe Legend. Legend teki TNA-debyyttinsä pieksemällä Jarrettin, ja lopulta hänen avukseen tulivat myös Russo ja AJ Styles. Kolmikko teki Jarrettista selvää niin pahasti, että ex-mestari jouduttiin kuskaamaan sairaalaan. Ilmeisesti Legend on nyt uusi Russon apuri, ja Syxx-Pacin comeback taisi jäädä vain yhden jakson mittaiseksi. Show’n lopussa sitten D-Lo Brown hyökkäsi AJ Stylesin kimppuun ja vaati itselleen ensi viikolle mestaruusottelua, joka hänelle myös luvattiin. D-Lo lupasi, että hänen kehänlaidallaan olisi joku yllätysnimi.

Shane Douglasin ja Ravenin feudia jatkettiin tällä viikolla Shane Douglasin ja CM Punkin kohtaamisella, sillä Raven oli loukkaantunut eikä siksi päässyt paikan päälle. Niinpä Douglas oli show’n alussa kasannut kehään Clockwork Orange House of Fun -ottelun rakennelman, ja hän kertoi, että hänen olisi pitänyt kohdata Raven kyseisessä ottelussa tässä show’ssa. Koska Raven ei ollut paikalla, vaati hän itsensä julistamista voittajaksi. Sen sijaan kehään ryntäsikin CM Punk, joka oli jo parin viikon ajan tahtonut päästä Gatheringiin, ja nyt hän saapui puolustamaan idolinsa mainetta. Itse ottelu oli ihan kivaa menoa ja ainakin huomattavasti parempaa toimintaa kuin Douglasin viimeviikkoinen ottelu. Siitä toki saa kiittää todella paljon Punkia, joka sekä väläytti nättejä liikkeitä että otti bumppia vastaan. Ei tuo kohtaaminen silti ok:ta parempi ollut. Ottelun jälkeen kehään saapui James Mitchell, joka oli paljastanut viime viikon lopussa Douglasin ”paholaisapuriksi”. Ilmeisesti New Church oli nyt historiaa, ja Mitchell oli liittoutunut Douglasin kanssa. Viime viikolla Mitchell oli heittänyt tulipallon Ravenin kasvoihin, ja nyt Punk joutui saman kohtalon uhriksi.

Mitäs muista otteluista? 1) AMW puolusti joukkuemestaruuksiaan ihan mukavassa muttei millään tavalla erikoisessa joukkueottelussa David Youngia ja Sonny Siakia vastaan. Oli tämä silti yksi illan parhaista otteluista. 2) Abyss sai vihdoin nimen, kun Kid Kash kutsui häntä tuolla legendaarisella nimellä, ja samalla Abyss teki myös kehädebyyttinsä tällä gimmickillä. Ottelu Wattsia vastaan oli paljon parempi kuin olisin luullut. Erityisesti Abyss oli ihan liekeissä iskiessään muun muassa perkuleellisen näyttävän Shock Treatmentin. Odotin tästä ottelusta kuraa, mutta lopputulos olikin ok brawlaus. Parempi kuin viime viikon Kash/Watts. Hyvä debyytti Abyssilta. 3) Credible ja Lynn pääsivät ottelemaan vihdoin kunnon HC-ottelun, joka oli suurimmaksi osaksi oikein viihdyttävä. Olisin antanut jo kolme tähteä, mutta surkea lopetus rokotti puolikkaan. Lynn teki hyvää työtä ottelun aikana. 4) Sanders ja Shark Boy ottelivat täysin yhdentekevässä ottelussa, jossa Sanders yritti riisua Shark Boyn maskia ja Sharky teki kaikkensa saadakseen aikaan siedettävän painiottelun. 5) Hard Ten -turnaus sai vihdoin ja viimein loppunsa. Pelottavan näköistä loppubumppia lukuun ottamatta tässä ei ollut mitään, mitä ei olisi ollut muissa otteluissa. Ilmeisesti mitään mestaruutta ei turnauksessa lopulta ollut palkintona, mikä oli hyvä siksi, että koko tämä kamala turnaus voidaan nyt unohtaa, mutta huono siksi, että turnauksella ei ollut yhtään mitään pointtia. Eri asia olisi, jos tässä olisi edes pushattu jotain nuoria tähtiä, mutta finaalissa olivat v***u New Jack ja Sandman. Ei näin.

Illan Main Event oli tosi erikoinen tapaus, sillä vasta kuukausi sitten debyyttinsä tehnyt Frankie Kazarian pääsi ottelemaan päämestaruudesta. Tässä tosin taisi olla kyse lähinnä, että Styles tahtoi osoittaa olevansa monta kertaa tulokas-Kazariani parempi. Ottelu oli ihan mukavaa menoa, ja se sai aikaakin kivasti yli 10 minuuttia. Silti jotenkin tuntui siltä, että Styles ja Kazarian eivät tahtoneet pistää kaikkeen peliin tässä ensimmäisessä kohtaamisessaan. Hetkittäin homma tuntui etenevän vähän turhan hitaasti, mutta siitä huolimatta tämä oli ehdottomasti hyvä ottelu ja illan paras kohtaaminen. Tässä tapauksessa se tosin taas kertoo enemmän illan epäonnistumisesta. Ottelun jälkeen Chris Sabin pieksi Kazarianin, joka oli tällä viikolla yrittänyt vaatia itselleen X-Divarin mestaruusottelua.

Lopuksi pitää vielä mainita, että tässä show’ssa nähtiin ensimmäinen osa TNA:n huikeasti hehkuttamasta Stingin backstage-haastattelupaketista, joka oli kaiketi tehty silloin, kun Sting vieraili yhden show’n ajan TNA:ssa. Stingin ensimmäinen visiitti ei tosiaan ollut kovin pitkä, ja nyt TNA yritti epätoivoisesti rahastaa miehen nimellä lähettämällä osissa ”syväluotaavia Sting-haastatteluita”, joissa ei oikeasti paljastanut mitään. Lisäksi tässä show’ssa nähtiin taas pienen tauon jälkeen Tracya ja hänen apurinaan toimivaa Nurse Veronicaa. Naiset saapuivat kehään valittamaan TNA:n johtoportaan sovinismista, sillä he olivat kieltäneet Tracya (ja Veronicaa) painimasta enää miehiä vastaan. Tracy ja Veronica jättivät kehässä kenelle tahansa naisille avoimen haasteen, ja kaksi TNA:n häkkitanssija (Lollipop ja joku toinen) yrittivät vastata siihen, mutta turvamiehet saapuivat väliin. Tämä kuvio ei ole mielenkiintoinen.

Ei taas ihan hirveän hyvältä näytä. Pari viikkoa sitten olin vielä innostunut monista kuvioista, mutta nyt esimerkiksi Raven/Douglas on ikävästi menettänyt pahimman teränsä, enkä voi väittää olevani kauhean kiinnostunut Styles/Brownistakaan, vaikka tuo kuvio on ainakin selkeä. Toisaalta odotan edelleen sitä Jarrettin ja Stylesin suurta blow off -ottelua, mutta pelkään pahoin, että sitä ennen meidän on nähtävä joku pirun Jarrett vs. Legend -ottelu. Kokonaan oma lukunsa on SEX & Russo -kuvio, joka ei kiinnosta minua enää pätkääkään. Lopettakaa jo se hemmetin stable. Midcard-meiningitkään eivät taas näytä turhan hyviltä. Pelolla odotan jatkoa. Tämä show oli taas Surkea, koska Kehnoon vaadittaisiin jotain muutakin kuin yksi ***:een yltävä ottelu. Toisaalta mikään ei ollut täyttä kuraa, joten huonomminkin voisi mennä.

---

Weekly PPV #52 (9.7.2003)

• NWA Tag Team Championship Match
  America’s Most Wanted (c) vs. Simon Diamond & Johnny Swinger
  * * * 
• NWA X Division Title Shot Match
  Kid Romeo vs. Matt Sydal vs. Altar Boy Luke vs. Delirious vs. Matt Stryker vs. Frankie Kazarian
  * * *
• NWA X Division Championship Match
  Chris Sabin (c) vs. Frankie Kazarian
  * * 
• Singles Match
  Julio vs. Shane Douglas
  * *
• Singles Match
  Don Harris vs. Shark Boy
  * ½ 
• Singles Match
  Kid Kash vs. Jerry Lynn
  * * 
• NWA World Heavyweight Championship Match
  AJ Styles (c) vs. D-Lo Brown
  * * ½

Yhteenveto:

Aloitetaanpa taas tuolla entisen SEX:n ja Russon sekavalla tilanteella. Tässä jaksossa koko entinen SEX-porukka tuntui jakautuneen lopullisesti osiin. Chris Sabin oli jäänyt yksin X-Divarin kuvioihin. Triple X oli tiputtautunut taka-alalle, koska Low-Ki oli loukkaantunut, Daniels kiertueella Japanissa ja Skipperkin esiintyi tässä jaksossa vain aivan lyhyesti promoten lähinnä itseään. Mike Sandersia ja David Youngia ei näkynyt ollenkaan. Harris Brothers jatkoi Shark Boyn ja tämän maskin jahtaamista, vaikka koko tämä ”meidän on saatava Shark Boyn maski päästäksemme uudestaan pinnalle” -kuvio on varmaan koko TNA:n tähänastisen historian typerin feud, vaikka Sharky-mark itsekin olen. Glenn Gilberti tuntui olevan nyt aivan yksin, ja tässä jaksossa hän lyöttäytyi yhteen Simon Diamondin ja Johnny Swingerin kanssa. Gilberti puhui jostain SEX:n yhteenpalaamisesta, mutta aika hataralta koko tämä homma tuntui tällä hetkellä. Erityisesti kun Sonny Siaki ja tämän uusi manager Trinity tuntuivat jo liitouttuneen Vince Russon kanssa ja tekevän yhteistyötä AJ Stylesin avuksi.

Ja Stylesistä voikin siirtyä sujuvasti päämestaruuskuvioihin, jossa tällä hetkellä pääfeudina on entisten ystävysten AJ Stylesin ja D-Lo Brownin välinen vihamielisyys. Brown oli aikaisemmin illalla piessyt Vince Russon ja lukinnut tämän häkkiin, jossa hän toi Russon sisääntulorampille ennen hänen ja AJ Stylesin välistä mestaruusottelua. Tällä tavoin ottelun piti olla tasaväkinen Brownin ja Stylesin välillä, mutta Trinityn ja Siakin sekaantumiset muuttivat tilanteen. Samalla ne myös harmillisesti laskivat ottelun laatua loppupuolella. Muuten ottelu oli kyllä ihan mukavaa meininkiä, mutta se jäi liian lyhyeksi. Jään vielä odottamaan sitä kunnon pitkää blow off -ottelua näiden välillä. Päämestaruuskuvioihin liittyy toki edelleen Jeff Jarrett, joka kantaa kaunaa AJ Stylesille, Vince Russolle ja viime viikolla Russon leiriin liittyneelle Joe Legendille. Jarrett on kuitenkin ajautumassa nyt hetkeksi pois mestaruuskuvioista. Tällä viikolla Legend ja Russo vetivät kehässä todella huonon anglen, jossa Legend esitti Russoa ja Russo Jarrettia. Lopulta Jarrett saapui paikalle ja hyökkäsi molempien kimppuun. Pitkään Jarrett olikin niskan päällä, mutta lopulta Russo ja Legend pieksivät Jarrettin veriseksi ja tajuttomaksi. Myöhemmin kaksikko hyökkäsi vielä uudestaan Jarrettin kimppuun, kun tätä oltiin kuljettamassa ambulanssiin.

Myös molemmat muut mestaruudet olivat illan aikana pelissä. America’s Most Wanted puolusti vöitään yllättävän hyvässä ja viihdyttävässä ottelussa, jossa heidän vastustajikseen asettuivat ainakin yhden illan comebackinsa tehneet Simon Diamond ja Johnny Swinger. Ehdottomasti paljon parempi ja toimivampi ottelu kuin olisin odottanut. Erityisesti Diamond näytti ottelun aikana todella hyvältä. X-Divarin mestaruuskuvioissa nähtiin ensin ykköshaastajaottelu, johon osallistui aikaisemmin nähtyjen Frankie Kazarianin, Kid Romeon ja Matt Strykerin lisäksi TNA-debyyttinsä tehneet Matt Sydal (WWE-faneille tuttu Evan Bournena), Altar Boy Luke (minulle varsin tuntematon uskovaisgimmickiä vetävä indie-nimi) ja Delirious (kaikille ROHia, PWG:tä tai muita indyjä seuranneille tuttu maskipää). Ykköshaastajuusottelu oli tosi hyvää viihdettä, mutta paikoittaisen sekavuuden ja pienten botchien takia se ei kuitenkaan noussut yli kolmen tähden. Erityisesti Kazarian, Sydal ja Delirious loistivat ottelussa. Heti ottelun päättymisen jälkeen Chris Sabin saapui kehään ja ilmoitti haluavansa otella saman tien Kazariania vastaan. Sabinin ja Kazarianin feudia siis jatkettiin tällä lyhyeksi jääneellä mutta silti oikein viihdyttävällä ottelulla, jossa Sabin ei tarjonnut pelkäämälleen Kazarianille rehtiä mestaruusottelua.

Myös muut feudit saivat jatkoa. Raven oli edelleenkin loukkaantunut, mutta tällä viikolla hänen kunniaansa puolusti Julio ottelussa Shane Douglasia vastaan. Ottelu oli varsin pitkä ja käytännössä yksin Julion ansiosta ok. Douglas ei edelleenkään vakuuttanut kehässä. Ottelun jälkeen James Mitchell heitti tällä kertaa tulipallon Alexiksen kasvoihin. Aikaisemmin illalla Mitchell oli kertonut haastattelussa, miksi hän oli lyöttäytynyt yhteen Douglasin kanssa ja miksi hän vihasi Ravenia. Suurin syy siihen oli Mitchellin mukaan se, että Raven oli aina saanut kaiken kultalautaselle vaikka väitti muuta. Raven vs. Douglas -feudin lisäksi jatkoa saivat jo edellä kiroamani Shark Boyn ja Harris Brothersien surkea maskikuvio, Crediblen ja Lynnin feud ja Lollipopin kuvio Nurse Veronican (ja Tracyn) kanssa. Sharky ja Don Harris ottelivat (Shark Boyn kovan työn ansiosta) ihan siedettävässä ottelussa. Lynn otteli Kashia vastaan yllättävän mitäänsanomattomassa mutta sentään ok:ssa ottelussa, joka päättyi Crediblen sekaantumiseen. Lollipop saapui vaatimaan kostoa Tracylta ja Nurse Veronicalta. Tracya ei näkynyt ollenkaan, mutta Veronica saapui paikalle. Tilanne kehittyi tappeluksi, jonka turvamiehet keskeyttivät.

Otteluiden lisäksi nähtiin pari merkittävää anglea. Ensimmäisessä The Truth, BG James ja Konnan vetivät taas varsin laimean hupailusegmentin, jollaisen he olivat vetäneet porukalla viimeisen kuukauden lähes joka viikko. Harmi vain, ettei näillä segmenteillä tunnu olevan mitään pointtia ja että tämän kolmikon yhteistyön syitä ei ole vaivauduttu selittämään millään tavalla. Toisessa Sandman saapui juhlistamaan viimeviikkoista Hard Ten -turnauksen voittoa, ja hänelle annettiin voiton ansiosta jopa pokaali. Voitonjuhlat tietenkin muuttuivat kaljanjuonniksi, kunnes Don Callis (WWF:ssä The Jacklyn, ECW:ssä Cyrus) teki TNA-debyyttinsä ja toi mukanaan järkälemäisen läskikasan Edward Chastainin, joka ei ollut minulle entuudestaan tuttu muttei vaikuttanut yhtään hyvältä. Chastain ja Callis pieksivät Sandmanin, ja tämä feud ei näytä hyvältä. Kolmessa mainitseminarvioisessa anglessa jatkettiin Stingin yksityishaastattelunauhan näyttämistä. Sting kertoi näkemyksiään tunnetuista painijoista, mitä oli ihan kiva kuulla, mutta silti tämä Stingin yhden esiintymisen rahastushyödyntäminen tuntuu aika typerältä.

Osa kuvioista vaikuttaa ihan hyvältä, mutta osa on taas huolestuttavan heikkoja. Kai tässä siis kuitenkin huonomminkin voisi mennä. Kunhan nyt vain koko SEX-kuvio vihdoin kuopattaisiin, ja painijoiden annettaisiin jakautua omiin porukoihinsa, kuten alkaa näyttämään. Ainakin sentään Abyssin ja Erik Wattsin feud tunnuttiin unohtavan tällä viikolla. Toivottavasti sitä ei tarvitse katsella jatkossakaan. Abyssin näen kyllä mielelläni joissain muissa otteluissa mutta parempien vastustajien kanssa. Tässä show’ssa ei nähty yhtään erityisen huonoa ottelua, ja erityisesti show’n alku oli otteluiden osalta oikein hyvä. Myös loppu olisi ollut hyvä, jos vain se olisi saanut enemmän aikaa. Joka tapauksessa tämä oli parin hyvän ottelun ja yhden ihan mukavan kohtaamisen ansiosta joten kuten Kehnon puolella.

---

Weekly PPV #53 (16.7.2003)

• Singles Match
  D-Lo Brown vs. Sonny Siaki
  * ½
• Last Man Standing Match
  Justin Credible vs. Jerry Lynn
  * * * 
• NWA X Division Championship Match
  Chris Sabin (c) vs. Frankie Kazarian
  * * *
• Tag Team Match
  Harris Brothers vs. New Jack & Shark Boy
  *
• Singles Match
  Elix Skipper vs. Amazing Red
  * * ½
• Singles Match
  Edward Chastain vs. Norman Smiley
  ½ 
• Singles Match
  Legend vs. Jeff Jarrett
  *

Yhteenveto:

Tälläkin viikolla Main Event -kuvioissa jatkettiin D-Lo Brownin ja AJ Stylesin/Vince Russon sekä Jeff Jarrettin ja Legendin/Vince Russon feudeja. Russo oli siis intenssiivisesti mukana molemmissa ME-kuvioissa, ja erityisesti Brown vs. Styles -kuviossa hän tuntui tällä viikolla olevan pääroolissa. Brown kantoi nimittäin kaunaa Russolle ja Sonny Siakille siitä, että nämä olivat aiheuttaneet tälle tappion mestaruusottelussa. Niinpä Brown kohtasi ensin Siakin varsin mitäänsanomattomassa ja vaisussa ottelussa, jonka panoksena oli se, että voitolla Brown ansaitsi 5 minuuttia kehässä Russon kanssa. Show’n päätteeksi Brown ja Russo sitten kohtasivat toisensa, mutta se muuttui nopeasti joukkopieksennäksi, jossa Russo, AJ Styles, Siaki, Trinity ja Legend hakkasivat Brownin verille. Legend vs. Jarrett -kuvioon Russo ei sen sijaan hirveästi tällä viikolla puuttunut (vaikka Legend show’n lopussa auttoikin Russoa). Legend (joka tosiaan käytti TNA:ssa pelkkää sukunimeään) ja Jarrett mäiskivät toisiaan monta kertaa show’n aikana. Lopulta he kohtasivat toisensa 1 on 1 -ottelussa, joka jäi kuitenkin tosi lyhyeksi ja samasta syystä myös varsin heikoksi, vaikka Legend olikin ihan vakuuttava. Voi siis sanoa, että aika vaisua oli tällä viikolla ME-kuvioissa.

ME-kuviot eivät olleet siis illan vahvuus, joten illan parhaat ottelut käytiin Justin Crediblen ja Jerry Lynnin sekä Frankie Kazarianin ja Chris Sabinin välillä, mutta nekin olivat molemmat pettymyksiä ennen kaikkea lopetustensa vuoksi. Credible ja Lynn vetivät kuitenkin tosi verisen ja muutenkin rajun Last Man Standing Matchin, jota oli todella viihdyttävää katsoa. Harmi vain, että se loppui tosiaan vähän kömpelösti. Saa nähdä, oliko tämän feudin päätös tässä. X-Divarin mestarusfeud sen sijaan tuskin päättyi tällä viikolla nähtyyn otteluun, koska siinä nähtiin lopussa legendaarinen käännetty lopputulos, jota myös Dusty finishiksi kutsutaan. Itse en pidä ollenkaan siitä, että ensin toinen julistetaan jo ottelun voittajaksi ja sitten ratkaisu vielä muutetaan. Buukkaus ei siis ollut tuonkaan ottelun vahvuus, mutta onneksi painillinen anti oli jälleen kerran muuten niin hyvää, että kyllä tuonkin ottelun mielellään katsoi.

Mitään merkittäviä uusia kuvioita ei tälläkään viikolla aloitettu, mutta vanhat saivat jatkoa. Harrisin veljekset kiusasivat edelleen Shark Boyta, jonka apuna tällä viikolla oli Sharkyn ystäväksi ja joukkuepariksi parin viime kuukauden aikana kehittynyt New Jack. Ottelu oli aikamoista kuraa, ja sen pelasti täydeltä kamaluudelta taas kerran vain Sharkyn kova yritys. En todellakaan enää tajua tämän feudin pointtia, koska tässä jaksossa kukaan selostajista Glenn Gilbertiin ei tuntunut enää muistavan SEX:n yhdistämisideaa. Tuntuu siltä, että TNA tahtoo vain kaikessa hiljaisuudessa kuopata koko stablen, mikä on maailman huonoin tapa päättää yli puoli vuotta pystyssä olleen porukan toiminta. Luulisi, että jotain edes olisi opittu WCW:n nWo-mokailusta. Glenn Gilberti sen sijaan tuntui liittoutuneen ihan kunnolla Simon Diamondin ja Johnny Swingerin kanssa. Kolmikko vaati uutta joukkuemestaruusottelua, minkä seurauksena oli tappelu America’s Most Wantedin kanssa. Huomioitakoon muista kuvioista myös, että James & Konnan & Truth vetivät taas yhden huumorianglen, Stingin haastattelukuviota jatkettiin ja Tracyn apuri Nurse Veronica jatkoi tappeluaan TNA:n tanssijatyttöjen kanssa.

Muista kuvioista merkittävin oli Ravenin ja Shane Douglasin kuvio. Raven oli vihdoin toipunut loukkaantumisestaan, ja hän näytti oikein hyvältä palatessaan kehään. Raven promotti Shane Douglasista ja James Mitchellistä ja vaati näitä saapumaan paikalle. Kun Douglas ja Mitchell ilmestyivät sisääntulorampille, Raven hyökkäsi heidän kimppuunsa, mutta samalla Slash ja Brian Lee tekivät jälleen comebackinsa hyökäten Ravenin kimppuun. Disciples of the New Church ei siis sittenkään ollut kadonnut! Yhdessä New Church ja Douglas pieksivät Ravenin kehässä veriseksi tohjoksi.

New Church ei ollut ainut illan aikana comebackinsa tehnyt. Ensinnäkin Amazing Red palasi lähes puolentoista kuukauden mittaiselta Japanin-kiertueeltaan ja kohtasi Elix Skipperin 1 on 1 -ottelussa. Tuo olikin Lynn/Crediblen ja Sabin/Kazarianin lisäksi ainut ottelu, joka ei ollut huono tai täysin p**ka. Harmi vain, että kohtaaminen sai ihan liian vähän aikaa eikä siksi noussut ihan mukavaa paremmaksi. Muuten Redillä ja Skipperillä olisi ollut mahdollisuuksia vaikka mihin. Jännää nähdä, mitä Red tekee nyt paluunsa jälkeen. Feud Ravenin kanssa on varmaan unohdettu, koska Raven on nyt face. Lisäksi comebackinsa teki viimeksi lokakuussa TNA:ssa esiintynyt Norman Smiley, joka kohtasi Don Callisin manageroiman järkäleen Edward Chastainin. Chastain oli kehässä juuri niin p**ka kuin pelkäsin, ja tuon ottelun pelasti DUD-arvosanalta ainoastaan Smileyn tuoma huumoriarvo. Callis promosi ennen ottelua, että hän aikoo ottaa koko TNA:n haltuunsa ja että hän aloitti viime viikolla tuhoamalla Sandmanin, jota ei hänen mukaansa TNA:ssa enää nähdä. Ai niin, ja Erik Watts sekä Goldylocksikin palasivat takaisin. Ikävä kyllä. Watts oli touko-kesäkuussa puhunut viikosta toiseen siitä, kuinka ”Eric WCW:stä” (eli mukamas Eric Bischoff) saapuisi TNA:han ja nousisi uudeksi authority figureksi. Nyt Watts lupasi, että tuo Eric saapuu paikalle ensi viikolla.

Kokonaismietteet jäävät taas varsin negatiiviksi, sillä illan kahdessa parhaassakin ottelussa oli omat heikkoutensa, joiden takia nuokin ottelut olivat periaatteessa pettymyksiä. Raven/Douglas-kuvio piristyi ainakin hieman New Churchin paluun ansiosta, ja ilmeisesti joukkuemestaruuspuolellakin alkaa nyt kunnon kahina AMW:n ja Diamond & Swingerin välillä, mikä ei ole ollenkaan huono asia. Jotain hyvääkin tässä show’ssa siis oli, mutta aivan liian paljon huonoa myös. Erityisesti otteluiden kokonaistaso oli tällä viikolla tosi heikko, joten Surkean puolelle painutaan taas.

---

Weekly PPV #54 (23.7.2003)

• Best of 3 Series for the NWA World Heavyweight Championship, Match #1: Pinfalls Only Match
  AJ Styles (c) vs. D-Lo Brown
  * * ½
• Singles Match
  Elix Skipper vs. Mad Mikey
  * * ½
• 2 on 1 Handicap Match
  Legend vs. Matt Sydal & Altar Boy Luke
  * ½
• Best of 3 Series for the NWA World Heavyweight Championship, Match #2: Submission Match
  AJ Styles (c) vs. D-Lo Brown
  * * 
• NWA Tag Team Championship Match
  America’s Most Wanted (c) vs. Simon Diamond & Johnny Swinger
  * * ½
• 6-Man Tag Team Match
  Shane Douglas & Disciples of the New Church vs. Raven & CM Punk & Julio Dinero
  * *
• Best of 3 Series for the NWA World Heavyweight Championship, Match #3: Ladder Match
  AJ Styles (c) vs. D-Lo Brown
  * * ½

Yhteenveto:

Tämän viikon päähuomio oli NWA World Heavyweight -mestaruudesta, jonka kohtalon ja samalla keskinäiset pahat erimielisyytensä AJ Styles ja D-Lo Brown ratkaisivat ’Best of 3’ -sarjassa. Etukäteen odotin tätä ottelusarjaa oikein paljon, mutta vähän pettymykseksi tämä kieltämättä jäi. Ihan hyviä kaikki kolme ottelua olivat mutta heikompia kuin olisin olettanut. Ensimmäinen ottelu oli mukavaa perusmenoa, mutta siinä tunnutiin vähän säästelevän paukkuja. Lisäksi ottelu jäi turhan lyhyeksi ja loppui harmilliseen sekaantumiseen. Toinen ottelu oli sarjasta heikoin. Sekin oli kyllä ihan hyvää menoa, mutta ottelussa oli turhan paljon peruslukottelua, ja lopetus tuli aika tökerösti ja yllättäen. Kolmas ja ratkaiseva ottelu oli sitten otteluista paras, ja olin jo todella lähellä antaa tälle kolme tähteä. Rokotin kuitenkin puolikkaan pois sen takia, että lopetus oli taas täysin väkisin vääntämällä saatu mahdollisimman sekavaksi ilman, että siitä oli yhtään mitään hyötyä. Ilmeisesti sitä viimeistä ottelua näiden kahden välillä saa edelleen jäädä odottamaan.

Illan muista kohtaamisista yksi muukin käytiin mestaruudesta. Joukkuemestaruudet olivat panoksena America’s Most Wantedin ja Johnny Swingerin sekä Simon Diamondin ottelussa. Ilmeisesti Glenn Gilberti oli nyt ihan pysyvästi hylännyt kaikki haaveensa ME-urasta ja SEX:n palauttamisesta, ja sen sijaan hän oli ryhtynyt Swingerin ja Diamondin manageriksi. Aika nopea muutos ihan parissa viikossa. Ennen ottelun alkamista Gilberti aukoi viimeviikkoiseen tapaan Jeremy Borashille, mutta lopulta AMW saapui pelastamaan Gilbertin. Hetkeä myöhemmin kehään ryntäsivät myös Diamond ja Swinger, ja ottelu oli valmis alkamaan. Harmi ettei siinä päästy ihan samalle tasolle kuin parin viikon takaisessa joukkuemestaruusottelussa. Silti tämäkin oli ihan mukava kohtaaminen.

Ja sitten ne muut ottelut. Shane Douglasin ja Ravenin feudia jatkettiin tällä viikolla 6-Man Tag Team Matchissa. Douglasin apuna oli Disciples of the New Churchin ja Ravenin apuna (sukunimensä takaisin käyttöön ottanut) Julio Dinero sekä (ilmeisesti virallisesti Gatheringiin liittynyt) CM Punk. Ottelu oli paikoitellen turhan sekavaa menoa, ja välissä nähtiin muun muassa hetki, jossa joku mysteerinen maskimies kaappasi Ravenin. Osittain se oli kuitenkin hyvää painia, joten kyllä tämä oli ok ottelu. Parempaa olisi silti voinut toivoa. Olisi voinut myös toivoa, että X-Divarin mestaruudesta olisi oteltu tällä viikolla, mutta Chris Sabinia ei näkynyt ollenkaan show’ssa. X-Divaria edustivat lähinnä Elix Skipper ja TNA-debyyttinsä tehnyt Mad Mikey, joka saatetaan tuntea hieman paremmin Crash Hollyna. Tämä ottelu oli ehdottomasti illan positiivisin yllätys, ja Skipperin lisäksi myös Mikey näytti ottelussa oikein hyvältä. Ei tämäkään kohtaaminen silti ihan ***-tasolle yltänyt. Niin ja toki X-Divarilaisina ottelemaan pääsivät myös Matt Sydal ja Altar Boy Luke, jotka tosin joutuivat lähinnä Legendin tuhoamisiksi. Laadultaan Handicap Match oli kyllä ihan kiva kohtaaminen, mutta turhan pahasti Sydal ja Luke joutuivat tuhotuiksi. Legendiä on buukattu aika vahvasti. Ottelun jälkeen hän ja Jarrett mäiskivät taas toisiaan.

Otteluiden ulkopuolella viikon tärkein kuvio oli se, että TNA sai vihdoin jonkinlaisen on screen authority figuren. Aikaisemmin illalla Mike Tenay oli haastattelut Don Callista, joka väitti edelleenkin nousevansa TNA:n johtoon. Hänen mukaansa hän oli hankkiutunut eroon Sandmanin lisäksi New Jackista, ja samalla hän oli kieltänyt kaikki HC-ottelut TNA:sta. Tästä puheesta sain sen käsityksen, että Callis olisi TNA:n uusi pomo, mutta ilmeisesti Callisin puheissa ei ollut mitään perää. Sen sijaan show’n loppupuolella NWA-legendat Harley Racesta Larry Zbyszkoon olivat saapuneet juhlistamaan uuden authority figuren nimeämistä. Ennen tiedonjulkistamista Kid Kash ehti vielä saapua kehään aukoakseen päätään NWA-legendoille. Tämän päänaukomisen keskeytti kuitenkin Erik Watts, joka ilmoitti anglen lopuksi olevansa uusi TNA-authority. Siis mitä hemmettiä? Pelkäsin koko ajan, että Erik olisi itse se ”Erik WCW:stä”, josta hän oli puhunut, mutta Watts TNA-pomona on kyllä aika vitsi.

Muut anglet eivät olleet kovin merkittäviä. Stingin haastattelupätkien viimeinen osa lähetettiin tällä viikolla. Truth, James ja Konnan esiintyivät taas ylipitkässä ja tylsässä huumorisegmentissä, ja tällä viikolla he kutsuivat itseään ensimmäisen kerran 3 Live Crew -nimellä. Nurse Veronica esiintyi taas ilman Tracya, ja tällä viikolla hän oli tuonut avukseen jonkun toisen blondin. Ilmeisesti Tracy oli nyt kadonnut kokonaan. Veronica ilmoitti, että häntä ja hänen apuriaan kutsutaan Bitch Slap Girlsiksi. Yhdessä he haastoivat Lollipopin ja tämän tanssijatytön Aprilin taas yhteen otteluun. Tällä kertaa he olivat vihdoin pääsemässä ottelemaan, mutta Russon joukoissa pyörivä Trinity saapui Bitch Slap Girlsien avuksi. Lopputuloksena oli turpasauna tanssijatytöille.

Aika tasainen show. Ei yhtään huonoa ottelua mutta ei ikävä kyllä yhtään edes niin hyvää, että olisin voinut jollekin antaa arvosanaksi kolme tähteä. Niinpä ei tälle voi antaa arvosanaksi mitään muuta kuin Surkean, mutta olisi tämäkin taas voinut olla huonompi, sillä yli puolet otteluista sai arvosanakseen **½:n. Juonikuvioiden osalta mitään kovin merkittävää ei tapahtunut. Osa on edelleen ihan kiinnostavia ja osa ei niin kiinnostavia. Harmi vain, ettei yksikään sytytä mitenkään erityisen paljon.

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 17.11.2013