2003ArkistoTapahtumatTNA

Arvio: NWA TNA Marraskuu 2003

Päivämäärä: 5. – 19.11.2003

Sijainti: Nashville, Tennessee (TNA Asylum)


Ensimmäisenä pitää mainita, että jo toisen kerran vuoden 2003 aikana TNA:ssa aivan äskettäin paininut henkilö oli menehtynyt ennenaikaisesti. Viimeisen kerran lokakuun alussa TNA-show’ssa näkynyt Mike Lockwood alias Mad Mikey (WWE:ssä Crash Holly) löytyi 6.11.2013 kaverinsa Stevie Richardsin kämpiltä omaan oksennukseensa tukehtuneena. Lockwood oli juonut itsensä tajuttomaksi ja vetänyt päälle lääkkeitä. Ilmeisesti viimeinen niitti Lockwoodin elämälle oli ollut se, että hän oli äskettäin joutunut eroamaan vaimostaan. Rauha miehen muistolle näin 10 vuotta myöhemminkin.

Tämän jälkeen mainittakoon sitten niitä normaalilla tavalla ainakin toistaiseksi TNA-kuvioista marraskuun aikana poistuneita nimiä, joita olikin aika liuta. Non-wrestlerinäkin ruutuaikaa tolkuttomasti kuluttanut Vince Russo oli tosiaan poistunut aivan yhtäkkiä (ja mahdollistanut Jeff Jarrettin heel-turnin), eikä häntä ollut sen jälkeen nähty. Painijoista merkittävimpiä huomioita on Disciples of the New Churchin (Slash, Sinn + Vampiro), Jerry Lynnin, D-Lo Brownin ja Frankie Kazarianin katoamiset. Lynnin ja Brownin poistumiset oli kytketty storylineen, jossa Don Callis tahtoi savustaa heidät pois firmasta, mutta heitä ei tosiaankaan ole nähty nyt puoleentoista kuukauteen. Saa nähdä, tuleeko paluuta. Feud Ravenin kanssa ilmeisesti tiesi New Churchin loppua. Harmi, olisin ainakin Slashia nähnyt mielelläni jatkossakin. Vampiron visiitti oli lyhyenpuoleinen. Kaikkein kummallisin on kuitenkin selittämätön Frankie Kazarianin katoaminen. Kazarianille oltiin jo rakentelemassa uutta gimmickiä ja heel-turnin tapaista, ja nyt hän on kadonnut. Vähemmän merkittäviä nimiä poistuneiden listalla ovat Danny Doring, Roadkill, The Naturals, Eric Young ja onneksi vain yhdessä show’ssa esiintyneet Rick Steiner ja Jim Duggan.


Weekly PPV #68 (5.11.2003)

  • Tag Team Match
    Kid Kash & Lazz vs. The Gathering
    * * ½ 
  • Singles Match
    Shane Douglas vs. Sandman
    * ½ 
  • Tag Team Match
    Sonny Siaki & Ekmo Fatu vs. America’s Most Wanted
    * * ½ 
  • NWA X Division Title Shot Triple Chance Tournament First Round Match: 8 Man Battle Royal
    Participants: Low Ki, Chris Sabin, Sonjay Dutt, Shark Boy, Johnny Storm, Chad Collyer, Christopher Daniels, X
    * * * 
  • Tag Team Match
    Glenn Gilberti & David Young vs. 3 Live Kru
    * ½
  • Last Man Standing Match
    James Mitchell vs. Raven
    * ½
  • Singles Match
    Jeff Jarrett vs. Sting
    * *

Yhteenveto:

Tällä viikolla jakson ykkösjuttu oli Stingin comeback TNA-kehiin, jota hypetettiin pitkin jaksoa ja joka ansaitusti huipensi show’n. Storylinessä Sting oli päättänyt palata TNA:han opettaakseen täydeksi mulkuksi muuttuneelle Jeff Jarrettille tapoja ja auttaakseen Jimmy Hartia, joka oli ilmeisesti joku Stingin hyväkin kaveri. Kesällähän Jarrett ja Sting olivat otelleet joukkueena Vince Russon johtamia AJ Stylesiä ja Syxx-Pacia vastaan. Nyt tilanne oli kääntynyt päälaelleen. Stingin ja Jarrettin Main Event -ottelu oli siis oikeasti iso Main Event ja varmasti heittämällä TNA:n tähänastisen historian suurimpia otteluita. Harmi vain, että se a) buukattiin ihan tyhjästä viikon varoitusajalla ja ilman mitään kunnon rakentelua (miksi Sting haluaa auttaa Hartia?) ja b) buukattiin non title -otteluksi. Miksi ihmeessä Jarrettin mestaruus ei ollut pelissä? No, itse kohtaaminen oli erityisesti alkupuoliskonsa ajan ihan viihdyttävää ja yllättävän vauhdikasta entertainment brawlia, mutta sitten taas loppupuoliskon sähellykset ja tuhannet sekaantumiset veivät aika paljon pois katselunautinnosta. Lopputuloksena ”ihan kiva ottelu”.

Sting ja Hart eivät kuitenkaan olleet ainoita, joista Jarrettin piti olla jakson aikana huolissaan: toinen suuri päänvaiva on entinen päämestari AJ Styles, joka vaati tässä jaksossa jälleen uusintaottelua itselleen, mutta Jarrett ei ole sitä valmis hänelle antamaan. Styles vaikutti muuten tässä jaksossa vihaista face-gimmickiä vetäessään ja yleisön seasta promottaessaan oikeasti uskottavalta. Homma muuttui vielä paremmaksi, kun Styles hyökkäsi kaksi kertaa vakuuttavasti Jarrettin kimppuun – jälkimmäinen hyökkäys nähtiin juurikin Main Eventin jälkeen. Eikä Styles ollut edes ainut Jarrettin kimppuun tuolloin käynyt, sillä omat kuvionsa aikaisemmin illalla lopettanut Raven ilmoitti saman tien janoavansa edelleen päämestaruutta, ja hän päätti osoittaa sen hyökkäämällä saman tien Jarrettin kimppuun. Show’n lopussa Jarrettin kimpussa oli siis Sting, Styles ja Raven, mutta onneksi hän sai avukseen taas Don Callisin ja Red Shirt Securityt… sekä Abyssin, joka teki show’n päätteeksi aivan selittämättömän heel turnin. Abyss saapui ensin facejen avuksi (Abyss oli aikaisemmin illalla tapellut punapaitaturvamiesten kanssa) lopputappelussa, mutta sitten hän iskikin Stylesin ja Ravenin kanveesiin ja liittoutui heelien kanssa. En jaksa ymmärtää. Show’n loppuhuipennus saatiin, kun Sting ja AJ Styles haastoivat Jarrettin ensi viikolle otteluun. Jarrett suostui ja ilmoitti, että hänen joukkueparinsa on… LEX LUGER. Buh gawd.

Abyssistä täytyy sanoa vielä sen verran, että aikaisemmin illalla monsteri oli vielä jatkanut feudiaan Kid Kashin kanssa hyökättyään Kashin kimppuun tämän joukkueottelun jälkeen. TNA:n buukkaustiimi oli ilmeisesti rangaissut ylimielistä Kashia buukkaamalla tämän joukkuepariksi erikoisen eksentrikon Lazzin, ja vastaansa he saivat CM Punkin ja Julio Dineron. Itse ottelu oli ihan mukava muttei mitenkään huikea. Ottelun jälkeen Abyss tosiaan kävi Kashin kimppuun, mutta ehkä tämä kuvio on nyt ohi, kun Abyss tekikin yhtäkkiä heel-turnin? Gatheringillakin oli muuten taas omia ongelmia pomonsa Ravenin kanssa sen jälkeen, kun Raven oli saanut vihdoin lopetettua feudinsa tyylipuhtaalla tavalla ihan viihdyttävässä squash-tyylisessä HC-mäiskinnässä James Mitchellin kanssa. Raven nimittäin ilmoitti, ettei edelleenkään tarvitse Gatheringin apua, minkä jälkeen CM Punk alkoikin anella kehässä Ravenin hyväksyntää. Hyvä suoritus Punkilta. Saa nähdä, mitä jatko tietää Gatheringille. ME-kuvioihin liittyvänä sivuhuomiona pitää vielä sanoa, että Roddy Piper veti pitkästä aikaa videopromon, jossa hän lupaili palaavansa hetkenä minä hyvänsä nyt, kun Vince Russo on poissa TNA:sta. Lisäksi Piper heitti pari piikkiä Hulk Hoganille, jonka mahdollista debyyttiä hehkutettiin vielä tässäkin show’ssa. Jaa-a.

Päämestaruuden lisäksi myös molemmat muut mestaruuskuviot kävivät kuumana, vaikka X-Divarin mestaria ei tässä show’ssa nähtykään. Sen sijaan tässä show’ssa aloitettiin ihan mielenkiintoiselta kuulostava Triple Chance -ykköshaastajaturnaus. Yksinkertaistaen turnauksen runko menee niin, että ensin (tässä show’ssa) käydään kahdeksan miehen Battle Royal, jonka voittaja etenee suoraan kahden viikon päästä odottavaan 1 vs. 1 vs. 1 -ykköshaastajuusotteluun. Sen sijaan Battle Royalin jälkeisellä viikolla Battle Royalista viimeisenä eliminoitu kohtaa neljänneksi viimeisenä eliminoidun ja toiseksi viimeisenä eliminoitu kolmanneksi viimeisenä eliminoidun. Voittajat pääsevät tuohon mainittuun ykköshaastajuusotteluun. Tällä viikolla siis nähtiin Battle Royal, joka olikin show’n paras ottelu ja oikein hauskaa sekä samalla myös painilliselta anniltaan aika viihdyttävää mäiskintää. Battle Royaliksi oikein hyvä. Erityismaininta pitää antaa taas comebackinsa tehneelle Low Ki’lle ja Christopher Danielsille, joiden keskinäinen mäiskintä oli selvästi ottelun parasta antia. Myös mysteerimäisen ja isokokoisen X:n hallinta oli viihdyttävää, eivätkä brittiläinen Johnny Storm tai debyyttinsä tehnyt ja Dean Malenkon kouluttama Chad Collyerkään huonosti vetäneet.

X-Divarissa haettiin siis uutta haastajaa, ja vähän samanlainen tilanne oli myös joukkuemestaruuskuvioissa, vaikka hieman käänteisesti. Simon Diamond ja Johnny Swinger tai itse asiassa kaikkein voimakkaimmin heidän managerinsa Glenn Gilberti nimittäin yritti vältellä viimeiseen asti sitä tilannetta, että Diamond ja Swinger joutuisivat puolustamaan vöitään ylipäänsä ketään vastaan. Vihoviimeisen tilanne olisi, jos America’s Most Wanted saisi joukkuemestaruusottelun. Nyt tuo hetki oli kuitenkin lähellä, jos vain AMW voittaisi Gilbertin avukseen hankkiman Siakin ja Ekmo (Fatu)n joukkueen. Tuo ottelu oli ihan hyvää joukkueviihdettä mutta taas kerran ei mitään erityisen huikeaa toimintaa. Myöhemmin illalla nähtiin toinen ottelu, jossa Gilberti ja David Young kohtasivat 3 Live Krun. Tuo ottelu olikin sitten aika vaisuhko veto, ja mielenkiintoisempia olivat ottelun post match -meiningit, jossa niin 3LK, AMW kuin Siaki & Ekmokin vaativat itselleen mestaruusottelua. Muuten hyvin hoidettu kuvio, mutta missä perkeleessä se Erik Watts oli loppuanglen aikana? Juuri tuollaisten tilanteiden ratkomiseenhan Watts alun perin palkattiin, kun hänestä tehtiin DOA, mutta nyt hän vain keskittyy omaan feudailuunsa.

Niin ja sitten Shane Douglas palasi painikehiin! Douglas oli koko viime kuukauden promoillut hakevansa uutta Franchiseä, ja jo kahtena viime viikkona oli hypetetty, että ensi viikolla tuo uusi tyyppi paljastetaan. Niinpä oli tosi outoa, että Douglas itse astui kehään ja vieläpä taas comebackinsa tehnyttä Sandmania vastaan. Ottelu oli osanottajat nähden yllättävän toimiva mutta silti aikamoisen vaisu. Kaikkein vaisuinta ja erikoisinta oli kuitenkin se, että ”uuden Franchisen” paljastamisen sijaan Douglasin otteluun sekaantui pari kuukautta poissa ollut Tracy, ja ottelun jälkeen Douglas ilmoitti tämän naisen olevan ensimmäinen jäsen uudessa Franchises-stablessa. Siis mitään uutta Franchiseä ei tulekaan, vaan nyt TNA on päättänyt rakentaa uuden stablen? Hienosti taas näkee, kuinka TNA buukkaa näitä kuvioitaan täysin lennosta. Voi pyhä p**ka mitä tästäkin vielä tulee.

Surkea kovasta yrityksestä huolimatta. Nyt oli sentään jo Stingiä ja ihan oikea Main Event ja ihan hyvin etenevät X-Divarin sekä joukkuemestaruuskuviot ja vaikka mitä muutakin, mutta vieläkin niin moni asia kusee. En oikeastaan jaksa niitä sen enempää listata, kun ne tuossa jo edellä tuli selitettyä, mutta edelleenkin TNA:lta puuttuu niin monesta hommasta suunnitelmallisuus ja logiikka. Miksi Abyss ensin feudailee pitkään Kid Kashin ja sitten tekee täysin varoittamatta heel-turnin? Miksi Shane Douglasin kuvioita muutetaan lennosta? Miksi Stingin ja Jarrettin kohtaamista ei rakenneltu rauhassa? Miksi Erik Watts ei hoida authority figure -rooliaan? Tilannetta ei paranna se, että monet pitkään ja rauhassa rakennetuista kuvioista muuttuvat tylsiksi. Niin kävi esimerkiksi Raven vs. New Churchille, jolle pitää tosin antaa vielä kiitosta siitä, että tässä show’ssa se sai nyt ilmeisesti täysin puhtaan ja jossittelua vaille jäävän lopun. Harmi vain, että kiinnostukseni feudia kohtaan on kadonnut ajat sitten. Näillä eväillä jatketaan kohti vuoden loppua.


Weekly PPV #69 (12.11.2003)

  • 10 Man Gauntlet For The Gold Match for the NWA Tag Team Title Shot
    Participants: BG James, Chris Harris, Sonny Siaki, Glenn Gilberti, David Young, CM Punk, James Storm, Ekmo Fatu, Julio Dinero, Ron Killings
    * * 
  • NWA X Division Title Shot Triple Chance Tournament Semi Final Match
    Christopher Daniels vs. Low Ki
    * * * ½
  • NWA X Division Title Shot Triple Chance Tournament Semi Final Match
    Chad Collyer vs. Sonjay Dutt
    * * ½ 
  • Singles Match
    Abyss vs. Don Harris
    * ½ 
  • Tag Team Match
    Red Shirt Security vs. Raven & Sandman
    * * 
  • Tag Team Match
    Sting & AJ Styles vs. Jeff Jarrett & Lex Luger
    * *

Yhteenveto:

Tämän show’n pääjuttu oli ei enempää eikä vähempää kuin LEX LUGERIN paluu amerikkalaisiin painikehiin. Mike Tenayn mukaan Luger ei ollut paininut kertaakaan Jenkkilässä WCW:n kaatumisen jälkeen, mikä ei ole mielestäni enää mikään meriitti vaan osoitus siitä, että Lugerin pitäisi olla aivan jossain muualla kuin TNA:n Main Eventissä. Toisaalta on Luger nyt miljoona kertaa parempi vaihtoehto kuin vaikkapa Jim Duggan, Lugerilla kun on oikeasti jotain nimeä… Kuten olisi Hulk Hoganilla, jos hän vain ilmestyisi TNA:han ennen vuotta 2010. Harmi vain, että niin ei tapahdu. Silti tässäkin show’ssa Jeff Jarrett saapui haukkumaan ja uhkailemaan Hogania, kunnes hänet keskeytti Raven, joka on yksi monista Jarrettin tämänhetkisistä huolista. Ravenista huolehtivat tässä jaksossa kuitenkin punapaitaiset turvamiehet.

Takaisin Lugeriin, joka tosiaan saapui tässä show’ssa auttamaan Jarrettia ottelussa Stingiä ja AJ Stylesiä vastaan. Tämän kuvion päätarinaksi on selvästi muodostumassa se, että Jarrettin mielestä AJ Styles ei ole ollenkaan samalla tasolla hänen kanssaan ja Styles yrittää (yhdessä Jimmy Hartin kanssa) osoittaa Jarrettin olevan väärässä. Sinänsä ihan hyvä peruskaava feudille, mutta siihen nähden Main Event oli buukattu ihan päin p***että. Yleisö on nimittäin oikeasti kääntynyt todella vahvasti AJ:n puolelle (jota hieman ihmettelen jatkuvien turnien jälkeen), ja Stylesin uskottavuutta ei todellakaan auta se, että 95 prosenttia ME:stä meni siinä, että Jarrett ja Luger murjoivat AJ:tä tauotta. Eli onko Jarrett nyt sitten oikeassa? AJ ei tosiaan ole hänen tasollaan? Laskin muuten huvikseni, että AJ ei saanut yhtään liikettä perille Lugeria vastaan. Siellä on taas Lugerilla ollut omat pykälät sopimuksessa. Onneksi sentään Sting yritti saada AJ:n näyttämään hyvältä. Olisin antanut sinänsä ihan viihdyttävällä ME:n entertainment brawlille arvosanaksi **½ (kiitos AJ:n kovan työskentelyn), mutta paskasta buukkauksesta verotan puolikkaan pois.

Kun se Raven tuli aikaisemmin jo mainittua, niin jatketaan vielä vähän näistä ME-kuvion sivukäänteistä. Lasken tällä hetkellä ME-kuvion sivukäänteiksi kaiken, johon liittyy jotenkin Don Callis, josta on muodostunut päämestari Jarrettin manageri. Ensisijainen sivukuvio on siis Ravenin kähinä Callisin alaisuudessa toimivia Red Shirt Securityjä vastaan, joka sai alkunsa viime viikolla, kun punapaidat hoitelivat Jarrettin kimppuun käyneen Ravenin pois päiväjärjestyksestä. Tällä viikolla sama toistui, mutta lopulta Raven sai mahdollisuuden kostoon, kun hän kävi punapaitoja vastaan joukkueottelussa, jossa Ravenin pariksi liittyi tämän ikiaikainen vihamies Sandman, jolla on ollut omat erimielisyytensä Don Callisin kanssa alusta lähtien. Ottelu oli yllättävän ok ja ihan mukavaa meininkiä. Ei mitenkään hieno koitos mutta ihan jees. Ottelun jälkeen Legend ilmestyi paikalle ja auttoi punapaitoja Ravenin ja Sandmanin pieksemisessä, kunnes Erik Watts pelasti facet. Toisessa ME:n sivukuvio-ottelussa toisensa kohtasivat Don Harris ja Abyss, joka teki täysin käsittämättömän heel-turnin viime jaksossa ja liittyi samalla Callisin porukkaan. Tässä jaksossa Callis selitti käännöstä joillain perhesyillä. Joka tapauksessa Harrisin ja Abyssin ottelu oli varsin yhdentekevä ja kehno, mikä oli arvattavissa. Abyssiä nähtiin lisää ME:n jälkeen, kun hän kävi brutaalisti AJ Stylesin kimppuun.

Se ME-meiningeistä. Sen jälkeen tärkeintä onkin varmaan puhua X-Divisioonan ykköshaastajuusturnauksesta. Tälläkään viikolla Michael Shanea ei näkynyt missään, mutta sen sijaan uuden Franchise-stablen jäsen Tracy seurasi molempia turnauksen otteluita tiiviisti katsomosta ja raportoi jollekulle henkilölle kaiken puhelimitse. Jälkimmäisessä ottelussa toisensa kohtasivat Dean Malenkon aikoinaan kouluttama X-Divarin uusin nimi Chad Collyer ja myöskin äskettäin TNA:ssa debytoinut Sonjay Dutt. Itse asiassa Duttin paikalla piti alun perin olla Chris Sabin, mutta tämä oli loukkaantunut viime viikon ottelun lopussa, kun Battle Royalin voittanut mysteerinen X oli iskenyt hänet kanveesiin Piledriverillä. Dutt ja Collyer vetivät ihan mukavan X-Divarin ottelun, mutta eihän se ollut mitään verrattuna Low Ki’n ja Christopher Danielsin helkkarin kovaan taisteluun. Tämä kauan toivomani entisen Triple X:n jäsenten välinen ottelu oli todella kovaa tykitystä, jonka ainut ongelma oli aivan liian lyhyt aika. Viisi minuuttia lisää, ja olisi puhuttu varmasti huippuottelusta. Nyt jäätiin hienolle tasolle, mutta oli tämä silti paras ottelu viikkoihin.

Myös joukkuedivaripuolella etsittiin uutta ykköshaastajaa 10 miehen Gauntlet For The Gold Matchissa. Joukkeista edustettuina olivat America’s Most Wanted, 3 Live Kru, Sonny Siaki & Ekmo Fatu, David Young & Glenn Gilberti ja The Gathering. Kokonaisuutena tämä TNA:n oma miniversio Royal Rumblesta oli ihan kivaa katsottavaa, mutta ei tämä millään tavalla ollut erityisen mieleenpainuva ja ikimuistoinen ottelu. Peruskiva mäiskintä, jossa oli tyypilliset Battle Royal -ongelmat. Lopputaistelu kahden viimeisen painijan välillä oli ihan mukava.

Mentiinhän tässä jaksossa nyt jo taas vähän parempaan suuntaan. Paljon auttoi Low Ki’n ja Christopher Danielsin hieno ottelu, mutta ei tässä muutenkaan ollut niin paljon paskaa kuin monissa jaksoissa aikaisemmin. ME-kuviossa on omat ongelmansa, mutta ainakin AJ Styles on pidetty niissä mukana, mikä on ehdottomasti hyvä ratkaisu. Myös Ravenin rooli on ihan kiinnostava, ja katsotaanpa, mihin asemaan Abyss tässä kaikessa vielä päätyy. Voisi ME-puolella paljon tylsempiäkin nimiä olla. Olen myös tykännyt Stingin otteista, vaikka miehen visiitti aika lyhyeksi taitaakin jäädä. Lex Luger taas… mene takaisin kotiin. Edelleenkin aiemmissa arvosteluissani mainitsemat ongelmat häiritsevät taka-alalla, mutta on tässä jotain hyvääkin tapahtumassa. Arvosanaksi Kehno.


Weekly PPV #70 (19.11.2003)

  • Clockwork Orange House of Fun Match
    Red Shirt Security vs. Erik Watts & Sandman & Raven
    * * 
  • Singles Match
    Kid Kash vs. Shark Boy
    * *
  • Tag Team Match
    Sonny Siaki & Ekmo Fatu vs. Julio Dinero & CM Punk
    * *
  • Singles Match
    David Young vs. Chris Sabin
  • NWA Tag Team Championship Match
    Simon Diamond & Johnny Swinger (c) vs. 3 Live Kru
    * ½
  • NWA X Division Title Shot Triple Chance Tournament Final Match
    Sonjay Dutt vs. X vs. Christopher Daniels
    * * ½
  • Singles Match
    Abyss vs. AJ Styles
    * * ½ 

Yhteenveto:

Olipa taas niin yhdentekevä jakso, ettei mitään järkeä. Päämestaruuskuvioissa ei tapahtunut käytännössä mitään uutta tai merkittävää. Viime viikkoina kuviota nimellään ryydittäneet Sting ja Lex Lugerkin loistivat poissaolollaan: taisi TNA:lta loppua rahat heidän kanssaan samalla tavalla kuin Hoganin tapauksessa. Tälläkin viikolla tosin Jimmy Hart jatkoi edelleen Hoganin hehkuttamista, ja Jeff Jarrett puolestaan vaati tietää, milloin Hogan lopulta saapuu. Tällä viikolla kuvio käännettiin taas enemmän vuoden 2000 Bash At The Beachin tapahtumiin (Jarrett antoi Hoganin selättää itsensä). Ensin nähtiin jossain oikeassa radioshow’ssa kuvattu pätkä, jossa Hart oli ollut promoamassa viime viikkojen tapahtumista. Kun keskustelu kääntyi BATBin tapahtumiin, Jeff Jarrett rynnisti studioon ja kävi Hartin sekä radiojuontajan kimppuun. Tässä show’ssa Jarrett oli päästä pieksemään Hartin uudestaan, kun tämä vaati kehässä promotessaan selityksiä BATBin tapahtumille, mutta viime hetkellä Hartin uusi kaveri AJ Styles saapui pelastamaan hänet…

…Mistä tulikin mieleen, että TNA-tyylisesti ilman mitään selityksiä tai pohjustuksia AJ Stylesille oli luvattu mestaruusottelu Jeff Jarrettia vastaan kahden viikon päähän. Koko asia kävi ilmi show’n alussa nähdyn anglen sivulauseessa. Eikö tätäkään olisi voitu pohjustaa yhtään paremmin? No, nyt ottelu on luvassa – jos vain AJ selviää sinne asti. Tässä show’ssa hän nimittäin joutui kohtaamaan Jeff Jarrettin uuden ystävän Don Callisin suojatiksi ajautuneen Abyssin 1 on 1 -ottelussa. Itse kohtaaminen oli varmaankin illan paras, mikä tosin kertoo karun totuuden illan otteluiden heikkoudesta. Oli se ottelu ihan ok muttei millään tavalla edes erityisen hyvä. Ottelun jälkeen nähtiin joukkobrawlaus, jossa Don Callis, tämän johtamat Red Shirt Securityt, Jeff Jarrett ja Abyss kävivät AJ Stylesiä, Ravenia, Erik Wattsia ja Sandmania vastaan. Kun facet olivat jäädä alakynteen, Dusty Rhodes teki comebackinsa ja kävi vanhan ystävänsä Jeff Jarrettin kimppuun. Lopuksi Dusty haastoi Jeffin siihen kauan odotettuun 1 on 1 -otteluun ens viikolla. Jipii.

Hulk Hoganin (tai lähinnä siis Jimmy Hartin) ja AJ Stylesin lisäksi Jeff Jarrettin kiusana päämestaruuskuvioissa oli edelleen myös Raven, jonka kohtalo oli edelleenkin hänen omasta mielestään nousta NWA World Heavyweight -mestariksi. Nyt kuitenkin Raven oli ajautunut enemmän feudaamaan Red Shirt Security -porukan kanssa. Jeff Jarrettin manageri ja uusi paras kaveri Don Callis oli tehnyt kaikkensa, jotta Kevin Northcutt, Ryan Wilson ja tuon punapaitaturvamiesten uusin jäsen Legend tekisivät Ravenin TNA-urasta lopun. Avukseen Raven oli saanut ikiaikaisen vihamiehensä Sandmanin ja Don Callisin kanssa loputonta sotaa käyvän Erik Wattsin. Facet kohtasivat turvamiehet show’n avanneessa Clockwork Orange House of Fun Matchissa, joka oli kaikin puolin aika mitäänsanomaton. Ei mitenkään p**ka ottelu, mutta harmillisen yllätyksetöntä HC-mäiskintää. Kyllä sen nyt ihan ongelmitta katsoi, mutta perusmäiskintää kummoisempi se ei millään tasolla ollut.

Muista mestaruuskuvioista mainittakoon, että X-Divarin mestari Michael Shanelle (joka esiintyi tässä show’ssa ensimmäisen kerran pariin viikkoon) ratkaistiin vihdoin uusi ykköshaastaja, kun Christopher Daniels, Sonjay Dutt ja mystinen sekä jättiläismäinen X ottivat yhteen ratkaisevassa ottelussa. Tuokin ottelu oli harmillisesti laadultaan pettymys, sillä ihan mukavaa meininkiä paremmalle siinä ei päästy. Suurin syy siihen lienee se, että kieltämättä lihaskimppu-X ei millään tavalla sopinut otteluun. Shane Douglas ja tämän uuden Franchise-porukan ainut jäsen Tracy ovat muuten taas seuranneet koko turnauksen kaikkia otteluita kiinostuneena yläkatsomosta.

Joukkuemestaruuskuvioissa puolestaan nähtiin harmillisen kehnoksi paljastunut ottelu Simon Diamondin ja Johnny Swingerin sekä 3 Live Krun välillä. Erityisen kehnon tuosta ottelusta teki sen aivan järkyttävän kamala lopetus, joita on TNA:n puolitoistavuotisen historian aikana käytetty varmaan valehtelematta viisi kertaa joukkuemestaruuskuvioissa ja joka on jokaisella kerralla aivan yhtä hirveä idea. Lopettakaa jo TNA näiden kuvioidenne täydellinen muniminen. Ei perkele.

Mitäs muuta tässä jaksossa tapahtui? Eipä mitään kovin jännittävää. Edelleenkin Glenn Gilbertin hyväksyntää hakeva David Young kohtasi yhden viikon ”loukkaantumiseltaan” palanneen ja nykyään tosiaan faceroolia vetävän Chris Sabinin erittäin lyhyessä ja siksi mitäänsanomattomassa ottelussa. Kid Kash otteli Shark Boyta vastaan ihan ok:ssa muttei millään tavalla kehuttavassa ottelussa. Ottelun jälkeen Kash yritti riisua Shark Boyn maskin, mutta taas kerran pienten puolia pitävä Don Harris saapui pelastamaan hänet ja hyökkäsi öykkäri-Kashin kimppuun. Hauska anekdootti: pari kuukautta aikaisemmin Harris veljensä kanssa oli yrittänyt viikkojen ajan riisua Sharkyn maskia. Ravenin hylkäämänä omilleen ajautuneet Julio Dinero ja CM Punk kohtasivat Sonny Siakin ja Ekmo Fatun ihan ok:ssa perusottelussa, joka tuntui olevan illan teema. Se ei ole hyvä asia. Ottelun jälkeen Ekmon ja Siakin ongelmat heidän managerinsa Trinityn kanssa jatkuivat.

Eipä ollut paljon kerrottavaa tästä show’sta. Kaikin puolin täysin turha välishow, johon buukkaajillakaan ei näyttänyt olevan yhtään kunnon ideaa. Suorastaan harmittaa, kuinka paljon TNA käyttää ruutuaikaa tämän Hogan-kuvion promoamiseen, vaikka he varmaan jo nyt tiesivät, että se ei johda mihinkään. Tässäkin show’ssa Jimmy Hart lupasi, että ensi viikolla tulee lisää tietoa Hoganista ja Bound For Glorysta. Sen kun näkisi. Tämä oli puhtaasti Surkea suoritus.

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 15.2.2014

Lisää...
Juuso

Juuso

2000-luvun alussa showpainiin hurahtanut kirjoittelija ja toimittaja. Nauttii nykypainista enää lähinnä livenä ja keskittyy muuten siihen, mitä painimaailmassa on tapahtunut 10 vuotta sitten.

Previous post

Arvio: WWE Survivor Series 2003

Next post

Arvio: NWA TNA Weekly PPV #71

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.