Arvio: NWA TNA Weekly PPV #55

Päivämäärä: 30.7.2003

Sijainti: Nashville, Tennessee (TNA Asylum)

---

Heinäkuun viimeinen ppv. Selostajinamme ketkäpäs muut kuin Mike Tenay ja Don West. Scott Hudson oli tosiaan ottanut nyt pysyvästi paikan TNA:n backstage-haastattelijana, ja Goldylocks oli kadonnut ruudusta kokonaan lukuun ottamatta yhtä esiintymistä pari viikkoa sitten.

2 out of 3 Falls Match

Elix Skipper vs. Jerry Lynn

Jerry Lynniä ei näkynyt viime viikon show’ssa ollenkaan, koska jonkinlaisena buukkauksen konsulttina kayfabessa ilmeisesti toimiva Don Callis (tiedä sitten millä ansioilla hänet oli siihen nimitetty) oli määrännyt hänet ja Justin Crediblen pakkolomalle, koska heidän edellinen ottelunsa oli liian väkivaltainen. Samasta syystä Callis oli omien sanojensa mukaan hankkiutunut eroon muun muassa New Jackista. Tästä lisää vielä kohta. Nyt Lynn oli kuitenkin taas kehissä, ja vastaansa hän sai Elix Skipperin. Skipper oli ainut XXX:n painijoista, joita oli nähty huikean Steel Cage Matchin jälkeen. Low-Ki oli yhä loukkaantuneena, ja Daniels oli Japanin-kiertueella. Joukkuekavereidensa ollessa pois Skipper oli viime viikkoina alkanut rakentaa omaa singles-uraansa. Hän oli jopa alkanut puhua siitä, kuinka hän tahtoo nousta seuraavaksi NWA World Heavyweight -mestariksi. Uudeksi iskulauseekseen Skipper oli ottanut toteamuksen siitä, että hän oli ”pound for pound” TNA:n paras atleetti. Sanojensa todisteeksi hän kantoi viikko toisensa perään vaakaa mukanaan. Aikaisemmilla viikoilla Skipper oli päihittänyt Amazing Redin ja Mad Mikeyn (Crash Holly), mutta nyt hän sai vastaansa kenties sen oikeasti ”pound for pound” parhaan atleetin TNA:ssa. Tämän ottelun piti olla ensin ihan normaali Singles Match, mutta tilanne muuttui, kun Lynn otti selätyksen jo puolen minuutin jälkeen Roll upilla. Tuon nöyryytyksen jälkeen Skipper vaati, että ottelu muutetaan 2 out of 3 Falliksi, ja Lynn suostui.

Täytyy todeta asia, jonka olen saattanut jo jossain arvostelussa aikaisemminkin mainita. Jotenkin Jerry Lynn ei ole ollut viime kuukausina ihan oma itsensä. Konnan-feudin päättymisen jälkeen Lynnin otteet ovat olleet vaisumpia kuin aikaisemmin, minkä on saattanut huomata esimerkiksi Credibleä vastaan käydyssä feudissa. Saman myös huomasi tässä ottelussa. Jotenkin Lynn ei ole vain enää se samanlainen ”highlight of the show”, joka hän tuntui olevan lähes tulkoon viikko toisensa perään edellisen vuoden TNA:ssa yhdessä AJ Stylesin ja Low-Ki’n kanssa. Se on tosi harmi, koska tykkään Lynnistä paljon. Tässäkin Lynn siis veti ihan mukavan ja viihdyttävän ottelun Skipperin kanssa, mutta ei tässä vain yksinkertaisesti ollut mitään ennennäkemätöntä tai huikean säväyttävää. Mukava ottelu muttei sen enempää. Oma miinuksensa tulee myös siitä, että ottelun alku piti buukata niin typerästi. Skipperin uskottavuus ei tuosta ainakaan kasvanut.

* * ½ 

Tässä välissä nähtiin viikon pakollinen pitkä in ring -promoilu, joista oli tullut TNA:n show’issa jo tapa. Samalla ne olivat muuttuneet välillä aika väkinäisiksi, kuten tässä tapauksessa. Aluksi kehään saapuivat Sonny Siaki ja Trinity. Siaki alkoi saman tien kehua itseään, ja lopulta hän eteni puheessaan siihen, että ilman hänen apuaan viime viikon päämestaruusotteluissa AJ Styles ei olisi enää NWA World Heavyweight -mestari. Tässä vaiheessa Styles keskeytti hänen promonsa. Selostajat ihmettelivät tilannetta: he luulivat, että Styles ja Siaki ovat samalla puolella Russon tallissa. Myös Styles muistutti Siakia, että tämän pitäisi olla osa ”Team Stylesiä”. Tämän jälkeen Styles alkoi haukkua Siakia, ja lopulta miehet olivat ajautumassa käsirysyyn. Trinity tuli väliin, jolloin Styles ilmoitti ettei tarvitse sen enempää Siakia kuin Trinityäkään. Samalla tilanteen keskeytti D-Lo Brown, joka marssi kehään ja ilmoitti olevansa samaa mieltä Stylesin kanssa: tämä ei tarvitse Siakia, Trinityä tai varsinkaan Vince Russoa.

Brown pyysi Stylesiä muistelemaan, miten fanit hurrasivat hänelle aikaisemmin, ja miettimään, miten paljon hienompaa olisi olla rehdisti NWA World Heavyweight -mestari. Brown pyysi Stylesiltä vielä yhtä uusintaottelua, koska hän sanoi tietävänsä, että Stylesin mieltä kaiveli aivan yhtä paljon kuin Browninkin mieltä se, että viime viikon Ladder Match oli päättynyt epäselvästi. Tuo ottelu päättyi siihen, kun molemmat miehet romahtivat maahan pidellen mestaruusvyötä käsissään, ja lopulta tuomari julisti Stylesin olevan mestarin edulla edelleen mestari, koska kumpikaan painijoista ei ollut saanut vyötä yksiselitteisesti haltuunsa. Styles kertoi kieltämättä miettivänsä edelleen tuota viimeviikkoista ottelua, ja niinpä hän lupasi D-Lo’lle vielä yhden mestaruusottelun ensi viikolle. Miehet kättelivät ja halasivat, mutta samalla Sonny Siaki hyökkäsi Brownin kimppuun. Hetken näytti siltä, että Styles puolustaisi Brownia, mutta sen sijaan hän liittyikin halpamaisesti Brownin pieksemistalkoisiin. Samalla paikalle juoksi TNA:n uusi ”Director of Authority” Erik Watts, joka pieksi koko heel-kolmikon ulos kehästä. Sen jälkeen firman uusi authority figure ilmoitti, että ensi viikolla tosiaan käytäisiin päämestaruusottelu Brownin ja Stylesin välillä. Tuon ottelun aikana Siaki ja Trinity olisivat bannattu ringsideltä, Vince Russo olisi kehän vieressä kiinnitetty käsiraudoilla Erik Wattsiin ja lisäksi ottelu käytäisiin teräshäkin sisällä! Semmoista. Jospa vihdoin saataisiin se feudin huipennus.

Singles Match

Edward Chastain vs. Sandman

Ennen tätä ottelua Chastainin manageri ja tosiaankin jonkun sortin buukkauskonsultti Don Callis piti promon siitä, kuinka hän pyrki tarjoamaan katsojille sitä, mitä he todella halusivat. Se tarkoitti käytännössä sitä, että esimerkiksi kaikesta mahdollisesta Hardcore-painista yritettiin päästä tässä firmassa eroon. Callisin mukaan katsojat eivät voineet itse tietää, mikä olisi heille parasta, joten hänen täytyi huolehtia heidän tarpeistaan. Jotenkin tämä Callisin rooli tuntuu tällä hetkellä turhalta. Missään vaiheessa ei ole selitetty, millä oikeudella hänelle on myönnetty jonkinlaista buukkausvaltaa tai mikä hänen asemansa on verrattuna esimerkiksi Director of Authority Erik Wattsiin. Miksi Callisista ei vain voitu suoraan tehdä sitä authority figurea? Watts oltaisiin voitu heittää hiuksista vittuun. No, nyt Callis oli kuitenkin kehässä Chastainin kanssa, ja hän ilmoitti tuoneensa Sandmanin takaisin TNA:han ottelemaan Chastainia vastaan. Tätä ottelua ei kuitenkaan käytäisi Hardcore-säännöillä, vaan kyseessä olisi rehti painiottelu.

Eipä ollut kummoinen tämä Chastainin toinenkaan ottelu, vaikka kieltämättä tässä hän sentään esitti joitain ihan oikeita painiotteita. Annan tälle ottelulle puolikkaan ihan vaikka pelkästään sen takia, että Chastain veti oikeasti aika nätin Sentonin apronilta ringsidelle Sandmanin päälle. Muuten ottelu jäikin sitten aika vaisuksi, mihin yksi suuri syy on toki se, että tämä kamppailu kestikin vain kaksi minuuttia. Toisaalta lyhykäinen kesto oli myös ottelun parhaita asioita, sillä pitkänä versiona Chastainin ja Sandmanin ”normaali painiottelu” olisi ollut varmaan aika tuskaa. Tosin eipä tätäkään kovin normaaliksi voi sanoa, kun lopussa Sandman pääsi kuitenkin riehumaan kendokeppinsä kanssa. Vaikka annan tälle saman arvosanan kuin Smiley vs. Chastainille, on silti myönnettävä, että tämä oli Chastainin ottelusta se viihdyttävämpi tapaus. Ei silti mitään sellaista, jota haluaisin nähdä lisää. Toivottavasti ottelun jälkeen nähdyt Callisin Chastainille antamat potkut olivat siinä mielessä aidot, että Chastainin TNA-ura päättyi tähän.

½ 

Tag Team Match

Simon Diamond & Johnny Swinger vs. Norman Smiley & Shark Boy

Glenn Gilbertin manageroima Diamond & Swinger -kaksikko oli viime viikolla piessyt ruoskilla joukkuemestarikaksikon Chris Harrisin ja James Stormin niin pahasti, että AMW ei ollut ottelukunnossa. Niinpä Diamond ja Swinger hakivat lisänostetta TNA-uralleen kohtaamalla Norman Smileyn ja Shark Boyn muodostaman uuden joukkueen. Aikaisemmin illalla oli nähty backstage-angle, jossa Shark Boy oli murheenmurtama, koska Don Callis oli hankkiutunut eroon Sharkyn ystävästä ja joukkueparista New Jackista. Ensin mikään ei näyttänyt lohduttavan Sharkyä, mutta lopulta hänen seurakseen saapui Smiley, joka opetti Shark Boylle Big Wiggle -tanssin. Tämä piristi Shark Boytä huomattavasti, ja kaksikko päätti muodostaa yhdessä joukkueen. Tajusin muuten tämän ottelun aikana, että tällä ja viime viikolla ei ollut nähty enää jatkoa vuoden idioottimaisimmalle juonikuviolle, jossa SEX:n jämäpainijat yrittivät saada ryöstettyä Sharkyn maskia. Loistava uutinen, toivottavasti tuo kuvio on virallisesti ohi.

Tämähän oli yllättävän mukava ottelu. En välttämättä ole suurin Sharkyn ja Smileyn joukkueen fani, koska Smiley on jotenkin vähän väsynyt hahmo, mutta kyllähän se paremman puutteessa menee. Tätä ottelua oli oikeasti ihan kiva seurata, koska Smileytä lukuun ottamatta kaikki ovat oikeasti kiinnostavia ja vieläpä hyviä painijoita, eikä se Smileykään mikään onnettoman huono tapaus ole kehässä. Niinpä nelikko veti viidessä minuutissa hyvin perus tv-ottelutyylisen kamppailun, jossa nähtiin pari poikkeuksellisen nättiä liikettä Diamondilta ja Swingeriltä. Ei tosiaan mikään vuoden ottelu tai edes sellainen, jonka muistaisi hyvin parin viikon päästä, mutta ok joukkuekohtaaminen. Ottelun jälkeen AMW hyökkäsi Diamondin ja Swingerin kimppuun, ja niinpä näiden joukkueiden feud jatkuu.

* * 

Syystä taikka toisesta Vince Russo ei ollut tällä viikolla show’ssa paikalla, mutta onneksi sentään saimme nauttia etukäteen nauhoitetusta haastattelusta hänen kanssaan. Haastattelussa Russo muun muassa kehuskeli sillä, kuinka tällä hetkellä hän piti TNA:n ylintä valtaa, koska hänen manageroimansa painija oli NWA World Heavyweight -mestari. Jos joku ei mennyt Russon mielen mukaan, hän pystyisi omien sanojensa mukaan koska tahansa ottamaan esillä ”AJ Styles” -kortin. Lisäksi Russo puhui siitä, että hän ei ollut suinkaan unohtanut SEX:ää ja siihen liittyvää ideologiaa, vaan se olisi yhä olemassa ja tulisi jossain vaiheessa takaisin. Tällä hetkellä se oli kuitenkin pitänyt jättää taka-alalle, koska nyt Jeff Jarrett vei hänen kaiken huomionsa. Russo ilmoitti vihaavansa Jarrettia, koska tämä oli tehnyt Russon ja Jarrettin välisestä feudista henkilökohtaisen. Nyt jäljellä ei ollut mitään rajoja, ja Russo oli valmis tekemään mitä tahansa tuhotakseen Jarrettin uran ja elämän.

NWA X Division Championship
Special Referee: Frankie Kazarian

Chris Sabin (c) vs. Michael Shane

Chris Sabinin ja Frankie Kazarianin feud oli ollut edellisviikon jaksossa tauolla, koska sen enempää Kazariania kuin X-Divisioonan mestariakaan ei ollut jaksossa nähty. Toissaviikolla Kazarian ja Sabin olivat otelleet kiistanalaisen mestaruusottelun, jonka Kazarian oli jo ehtinyt voittaa mutta jonka lopputulos muutettiin, kun päätuomari Rudy Charles saapui ilmoittamaan ottelun tuomarille, että Kazarian oli vienyt voiton tekemällä Wave of the Futuren mestaruusvyön päälle. Niinpä Kazarian oli diskattu, ja Sabin säilytti vyönsä. Nyt Sabin ilmoitti haastattelussa saaneensa tarpeeksi Kazarianista, ja hänellä ei olisi kuulema enää mitään velvoitteita olla samassa pukuhuoneessa – puhumattakaan samasta kehästä – Kazarianin kanssa. Sen sijaan Sabin puolusti nyt mestaruuttaan Michael Shanea vastaan. Nuori ja lahjakas Shane teki siis tässä ottelussa TNA-debyyttinsä. Shane oli ei enempää eikä vähempää kuin Shawn Michaelsin serkku, joka tultaisiin myöhemmin tuntemaan myös Matt Bentley -nimellä. Juuri ennen ottelun alkua Erik Watts saapui ilmoittamaan Chris Sabinille, että hän oli päättänyt tehdä Frankie Kazarianista ottelun erikoistuomarin. Ymmärrettävistä syistä Sabin ei ollut iloinen.

Oikein hyvä TNA-debyytti Shanelle. Tämä ottelu oli taas oikeastaan suora malliesimerkki siitä, millaista X-Divarin viikottaisen meiningin pitäisikin olla. Joka viikolta lienee turha odottaa ihan MOTYC-kamppailuja (vaikka sellaisia olisi kiva saada useammin kuin kerran puoleen vuoteen), mutta viikottain X-Divarin pitäisi yltää kolmen tähden rajaan. Koko X-Divarin idea kun on nimenomaan se, että se tarjoaisi niitä poikkeuksellisen hyviä no limit -tyylisiä spottailuotteluita, joita ei muuten paljoa nähdä. Välillä tämän vuoden aikana TNA onkin tuntunut olevan vähän hukassa X-Divarinsa kanssa, mutta viimeisen muutaman kuukauden aikana suunta on taas ollut selvästi oikea. Lisää tälläisiä Shanen kaltaisia debyyttejä, ja homma on kunnossa. Tässäkin nähtiin pari huikeaa loikkaa ulos kehästä, tosi täräyttävä Superkick, muutama muu hieno liike ja kokonaisuutena energistä painia. Samalla toki jatkettiin Kazarian vs. Sabin -feudia, mikä samalla vähän söi tämän ottelun arvosanaa. Buukkauksen lisäksi myös ajan puute esti tätä ottelua nousemasta kovan luokan arvosanoihin.
* * *

Singles Match

Kid Kash vs. Ricky Morton

Kid Kash oli ollut pitkitetystä Trinity-feudista lähtien aika hukassa, ja nyt hän ilmeisesti haki hieman uutta suuntaa tällä legendafeudilla, joka sai alkunsa viime viikolla. Tilanne alkoi siis siitä, kun Harley Racen, Larry Zbyszkon ja Ricky Mortonin kaltaiset NWA-legendat olivat saapuneet kehään juhlistamaan uuden authority figuren paljastamista. Kid Kash oli kuitenkin pilannut nuo bileet saapumalla kehään ja haukkumalla kaikki kehässä seisovat legendat. Erityiseksi silmätikukseen hän otti Rock ’n’ Roll Expressin toisen osapuolen Mortonin, joka oli itse asiassa aikoinaan toiminut Kashin kouluttajana. Tuo angle oli päättynyt siihen, että uusi Director of Authority Erik Watts saapui kehään ja auttoi legendoja Kashin pieksemisessä. Tälle viikolle buukattiin 1 on 1 -ottelu oppilaan ja opettajan välille. Mortonin ringsidelle saapui avuksi yksi NWA-legendoista Sarah Lee. On muuten jännittävää, kuinka Morton oli tässä kuviossa nyt ottanut luontevan face-roolin, kun vielä vuoden alkupuolella hän ja Gibson olivat tehneet shokeeraavan TNA-debyyttinsä liittymällä Russon Sports Entertainment Xtremeen. Ehkä tämä face-rooli on kuitenkin vähän parempi.

Ensimmäisen kahden minuutin perusteella olin jo kirjoittamassa, että Morton veti osuutensa tässä ottelussa paljon paremmin kuin pari kuukautta sitten, jolloin hän ja Robert Gibson ottelivat pari ottelua SEX:n riveissä. Totuus paljastui kuitenkin, kun ottelu jatkui vielä sen vajaan viitisen minuuttia. Morton väsyi todella nopeasti ensiminuuttien jälkeen, mikä näkyi koko ottelun temmossa. Kashin on vaikea pitää yksin ottelua kovin nopeana, jos vastustaja on aivan puhki yhden (vaikkakin hyvin näyttävän) Suicide Diven jälkeen. Juuri tämän takia oikeastaan ihmettelen suuresti sitä, miksi yleensä Mortonin ja kumppanien on yritettävä enää edes nousta kehään, kun he eivät kuitenkaan pysty enää kummoisiin otteisiin. Onko se palava halu painia tai vaihtoehtoisesti rahanpuute niin kova, että hommaa on jatkettava, vaikka on itse vain varjo entisestään? No, alku oli tässä ottelussa tosiaan ihan menevä, ja senkin jälkeen Kash yritti parhaansa, joten ei tämä kamalan huono ollut. Abyssin sekaantuminenkin lopussa oli ihan näyttävä. Kokonaisuutena siis siedettävä ottelu, mutta ei mielellään Mortonia enää painikehään, kiitos.

* ½

Tässä välissä nähtiin taas pari todella turhaa anglea, joilla kaiketi yritetään jatkaa jotain kuviota. Ensin nähtiin taas yksi ylipitkä, turha ja hauskuuden yrittämisessä surkeasti epäonnistunut angle Truthin, Konnanin ja BG Jamesin välillä. Tällä viikolla porukan nimi oli muuttunut 3 Live Crew’stä 3 Live Krew’ksi. Minulle on edelleen täysin mysteeri, mihin näillä viikottaisilla huumoriangleilla pyritään ja mihin rooliin TNA yrittää tätä porukkaa oikein buukata. Ketä vastaan he voisivat alkaa feudata ja mistä mestaruudesta he olisivat kiinnostuneita? Mielestäni tällä 3LK-kuviolla on aika hyvin pilattu Jamesin ja entisen päämestari Truthin uskottavuus. Ei näin. No, tämän anglen jälkeen nähtiin vielä hyvin tärkeä in ring -angle, jossa TNA-tanssijat Lollipop ja April seisoivat kehässä ja vaativat Bitch Slap Girlsejä, eli Nurse Veronicaa ja Cheerleader Valentinaa, saapumaan paikalle. Veronica ja Valentina saapuivat, juoksivat kehään ja saivat selkäänsä. Sen pituinen se. Jippii.

Clockwork Orange House of Fun Match
Falls Count Anywhere

Shane Douglas & Disciples of the New Church vs. Raven & Julio Dinero & Alexis

Tämä ottelu jatkoi samaa Ravenin ja Shane Douglasin feudia, jota oli puitu jo viikkokaupalla. Viime viikolla Raven ja Gathering kohtasivat Douglasin ja New Churchin 6-Man Tag Team Matchissa, ja tällä viikolla panoksia oli korotettu entisestään. Raven oli haastanut heelit Clockwork Orange House of Fun Matchiin, joka oli Ravenin itsekehittelemä ottelumuoto. Se ei oikeastaan nykyisessä muodossaan poikennut HC-ottelusta mitenkään muuten kuin siten, että kehän yläpuolelle oli pystytetty kehikko, josta roikkui aseita. Joka tapauksessa heelit olivat suostuneet otteluun mielellään, ja tässä sitä oltiin. Alun perin face-joukkueen kolmannen jäsenen piti olla CM Punk, mutta syystä taikka toisesta Punk ei ollut paikalla tällä viikolla. Niinpä urhea Alexis otti Punkin paikan ottelussa.

New Church on kieltämättä ollut mukana aika monessa tämän vuoden TNA:n roskapainiottelussa, ja moni niistä on ollut oikein viihdyttäviä. Pitää antaa ihan tämmöinen yleiskehu vielä kerran New Churchille siitä, että tämä porukka on ehdottomasti ollut yksi mielenkiintoisin osa TNA:n alakorttia. Lisäksi se on parhaimmillaan tarjonnut oikein viihdyttäviä joukkueotteluita ja huonoimmillaankin ollut ihan kiva. Tänään ei ollut mikään vahvin päivä ainakaan Brian Leeltä, joka kaatuili jo sisääntulon aikana. Osa syy menee varmasti sille, että tämä vaihe ei ollut Leen henkilökohtaisessa elämässä ihan sitä helpointa. Sen sijaan Slash veti tämän ottelun taas aivan täysillä, ja Douglaskin näytti tässä monen tyypin mäiskinnässä yllättävän hyvältä. Erityiskehua pitää kuitenkin antaa tällä kertaa Ravenille, Juliolle ja Alexikselle, jotka ottivat todella kovaa bumppia. Erityisesti Alexis teki todella kovan työn paikatakseen harmillista Punkin puuttumista. Hyvistä seikoista huolimatta ottelu lähti nihkeästi käyntiin. Onneksei se parani mitä pidemmälle eteni, ja lopussa tämä olikin jo oikein mallikasta ja pätevää HC-mäiskintää. Kokonaisuutena tämä ansaitsee ihan hyvän arvosanan. Parempaakin on silti tämän vuoden HC-menoissa nähty.

* * ½ 

Double Pole Match

Legend vs. Jeff Jarrett

Oli vihdoin tullut aika päättää Legendin ja Jeff Jarrettin intenssiivinen ja vihantäytteinen feud. Nämä miehet olivat olleet viikko toisensa jälkeen toistensa kimpussa, ja yhden kerran he olivat jo ehtineet painia toisiaan vastaan oikeassa ottelussakin, joka oli päättynyt nopeasti Vince Russon sekaantumiseen. Legend oli käyttänyt viikosta toiseen apunaan baseball-mailaa, jolla hän oli piessyt Jarrettia, ja Jarrettin turvana oli puolestaan ollut hänen oma kitaransa. Nyt sekä kitara että baseball-maila oli nostettu roikkumaan tolpista vastakkaisiin kehäkulmauksiin. Aseita saisi käyttää vapaasti sen jälkeen, kun jompi kumpi onnistuisi hakemaan ne alas. Tässä oli siis tuplasti hauskaa verrattuna normaaliin X On A Pole Matchiin!

Eipä tästä ottelusta hirveästi ole sanottavaa. Tämä ottelijapari ei ole mielestäni ollut missään vaiheessa erityisen mielenkiintoinen. Voi tuntua ehkä jollain tavalla epäreilulta, että parin viikkoa sitten oteltu parin minuutin ottelu saa vain puoli tähteä vähemmän arvosanakseen kuin ihan kunnollinen ja pitkä versio näiden miesten ottelusta, mutta kun ei tässä vain ollut enemmän kuin puolikkaan verran lisää syytä innostua. En edes ollut kamalan väsynyt alkaessani katsoa tätä ottelua, mutta silti loppua kohti rupesin pilkkimään niin pahasti, että oli katsottava loppuosuus ihan uusiksi. Tämä oli yksinkertaisesti sellaista perusvarmaa brawlia, jossa ei ole mitään kovin suurta ongelmaa mutta joka ei säväytä yhtään millään tavalla. Koko ottelun stipulaatio oli typerä, ja Siakin sekä turvamiesten sekaantumiset tuntuivat hölmöiltä. Tällä reseptillä ei kovin kummoista ottelua rakenneta siitäkään huolimatta, että lopussa nähty kitaran isku oli hieno. Vaisun fiiliksen jätti tämä ottelu ja tämä feudi. Ottelun jälkeen Christopher Daniels teki yllätyspaluunsa ja hyökkäsi saman tien Jarrettin kimppuun. Danielsin ja Jarrettin feud kuulostaa mielenkiintoiselta idealta.

* ½ 

---

Tämä oli kyllä niin välijakso kuin joku ikinä vain saattoi olla. Mitään kovin merkittävää ei tapahtunut tai ratkaistu, ja yhdessäkään feudissa ei nähty mitään merkittävää käännettä. Lähinnä sellaista oli kai se, että Legendin ja Jarrettin feud saattoi saada loppunsa, mutta sekin on aika laiha lohtu. Jotenkin TNA junnaa nyt taas aika pahasti paikallaan, ja jotain tuoretta meininkiä tarvittaisiin. Keväällä TNA oli jo hetkeksi päässyt alkuvuoden kamalan huonoista show’ista eroon, mutta parin viime kuukauden aikana taas lähes jokainen ppv on ollut Surkea. Niin oli myös tämä. Toivottavasti tilanteeseen tulisi jossain vaiheessa muutos. Kaipaan niitä ok:ita ppv:eitä, joita nähtiin sentään pari vuoden 2002 aikana.

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 24.11.2013