Arvio: NWA TNA Weekly PPV #62
Päivämäärä: 24.9.2003
Sijainti: Nashville, Tennessee (TNA Asylum)
Syyskuun viimeineinen show alkoi sillä, kun Director of Authority Erik Watts ja Managing Consult Don Callis ottivat yhteen areenan ulkopuolella. Watts raivosi Callisille siitä, että tämä oli viime viikolla valinnut Russon ja Piperin väliltä Russon ja antanut Piperille potkut. Callis selitti Wattsille, että tämän on rauhoituttava, sillä nämä asiat eivät kuulu Wattsille. NWA:n edustajana Watts vastaa ainoastaan siitä, mitä tapahtuu kehässä. TNA:n edustajana Callis puolestaan vastaa siitä, mitä tapahtuu kehän ulkopuolella. Callis jopa uhkaili Wattsia potkuilla. En tarkalleen tiedä, miten se olisi mahdollista.
Kehän puolella homma aloitettiin varsinaisella joukkoanglella, joka sai alkunsa siitä, että 3 Live Kru saapui ringsidelle esittämään ”uuden hittisinglensä”. Yllättäen tuon musisoinnin keskeyttivät Simon Diamond, Glenn Gilberti ja David Young. Young teki taas parin kuukauden poissaolon jälkeen TNA-comebackinsa, ja hän otti nyt paikan joukkuemestari-Diamondin joukkueparina, koska Diamondin oikea joukkuepari Johnny Swinger oli loukkaantunut kuluneen viikon aikana. Diamond, Young ja Gilberti pieksivät 3LK:n ja nousivat sitten kehään haukkumaan 3LK:ta, joita vastaan heillä pitäisi olla mestaruusottelu tässä show’ssa. Tätä kesti siihen asti, että Raven nousi yhtäkkiä kehään ja pieksi Gilbertin ilman mitään selitystä. Heelporukka häipyi nopeasti paikalta, ja hiuksensa menettänyt ja äärimmäisen raivostunut Raven alkoi promota Shane Douglasista, James Mitchellista, Disciples of the New Churchista ja Vampirosta. Samalla Ravenin uskolliset seuraajat Julio ja CM Punk seisoivat taustalla. Ravenin mukaan hiusten menettäminen viime show’n päätteeksi oli kamalinta, mitä hänen urallaan oli tapahtunut, ja hän aikoo kostaa tämän nöyryytyksen koko tuolle Mitchellin johtamalle heel-poppoolle niin brutaalisti, ettei kukaan ole nähnyt. Sitä odotellessa hän ilmeisesti purkaa raivoaan satunnaisten midcardilaisten pieksemiseen. En ollut erityisemmin innostunut siitä, että tämä Ravenin ja Douglasin kuvio näyttää jatkuvan edelleen ihan samalla mallilla.
NWA X Division Title Shot
NOSAWA vs. Frankie Kazarian vs. Juventud Guerrera vs. Chris Sabin vs. Jerry Lynn
Nämä viisi kaveria (ja tietenkin X-Divisioonan mestari Michael Shane) ovat tällä hetkellä keskeisimmät nimet TNA:n X-Divarissa. Tai no, NOSAWA ja Guerrera ovat olleet kuvioissa vasta tämän kuun alusta lähtien, mutta sen jälkeen he ovat pyörineet tiiviisti ydinpiirissä. Katsotaan, kuinka kauan he pysyvät TNA:n palkkalistoilla. Oma toiveeni on, että mahdollisimman kauan. Molemmat ovat todella taidokkaita kavereita. Jerry Lynn puolestaan on tehnyt X-Divarissa pyörimisen ohella kaikkea muutakin, mutta nyt hän ilmeisesti hakee pysyvää paluuta näihin kuvioihin. Ennen ottelua Lynn nimittäin promosi siitä, kuinka hän on viime aikoina kuullut monien suusta epäilyjä siitä, että Lynn ei ole enää samassa kunnossa kuin TNA:n alkuaikoina, jolloin hän oli koko X-Divarin kulmakivi. Lynn sanoi osoittavansa tässä ottelussa kaikki epäilijänsä vääräksi. Ottelun osanottajista pitää muuten mainita vielä Frankie Kazarian, jolla on meneillään uusi hahmonkehitys. Viime viikon show’ssa Kazarian keskittyi omassa ottelussaan enemmän ringsidellä olleiden naisten vikittelyyn kuin painimiseen. Tälläkin viikolla Kazarian jäi sisääntulonsa jälkeen ylimielisesti flirttailemaan häkkitanssija Lollipopin kanssa, ja hän meinasi unohtaa koko ottelun kokonaan. Ollaanko Kazariania kääntämässä heeliksi?
Kovatasoisella X-Divisioonan ottelulla aloitettiin tämän viikon show painin osalta. Oikeastaan tässä oli periaatteessa kaikki edellytykset jopa huipputason otteluun, mutta ihan sellaista tästä ei kuitenkaan syntynyt. On jopa hieman vaikea sanoa, miksi tämä jäi hieman alle huippuarvosanan, mutta jostain syystä tästä ei välittynyt ihan vain tarvittavaa fiilistä. Ehkä se oli sitten se, että tässä ei nähty kamalasti mitään uutta, mitä ei ole aikaisemmissa X-Divarin vastaavissa kohtaamisissa nähty. Kritiikistä huolimatta en voi kiistää, etteikö paini olisi ollut hemmetin kovatasoista. Huikeita spotteja eikä oikeastaan botcheja ollenkaan. Kaikki pistivät parastaan joka kerta astuessaan otteluvuoroon, ja se näkyi myös meiningissä. Juuri tällaistä X-Divarin touhun kuuluisi aina olla, ja tällaista se on mukavan pitkään nyt myös ollut. Alkuvuoden kankeat ajat taitavat olla lopullisesti ohi. Harmi vain, että jotenkin tällä hetkellä X-Divarissa on turhan vähän kiinnostavia kuvioita tai ylipäänsä kuvioita ollenkaan.
* * * ½
Tässä välissä nähtiin lyhyt etukäteen nauhoitettu haastattelu Mike Tenayn ja Roddy Piperin välillä. Haastattelu oli Tenayn mukaan tehty edellisen viikon torstaina, jolloin Piper oli saapunut TNA:n päätoimistolle kuulemaan päätöksen siitä, että hänet oli päätetty potkia, jotta Vince Russo ja AJ Styles pysyvät firmassa. Haastattelu itsessään oli varsin yhdentekevä, eikä siitä jäänyt mieleen paljon mitään. Pääpointti oli siinä, että Piperin mukaan TNA:n johto, Don Callis ja Vince Russo olivat aivan p****estä. Katsotaan, miten tämä kuvio jatkuu.
Piper-tilannetta jatkettiin vielä kehässä anglella, kun Managing Consult Don Callis saapui kehään TNA:ta edustavien punapaitaisten turvamiesten Ryan Wilsonin ja Kevin Northcuttin kanssa. Callis puhui siitä, kuinka hänen mielestään Piperin potkiminen oli paras päätös TNA-historiassa. Callis jatkoi vielä Piperin pilkkaamista ja samalla Russon kehumista. Callisin mukaan katsojat tahtovat syvällä sisimmässään nähdä ennemmin Russoa kuin Piperiä. Sen jälkeen Callis siirtyi Jeff Jarrettin haukkumiseen. Viime viikolla Jarrett oli vetänyt Callisia turpaan puolustaakseen Piperiä. Nyt Callis aikoi aloittaa kurinpitotoimenpiteet, koska hänen mukaansa Jarrettilla ei ollut mitään oikeutta koskea TNA-authorityyn. Niinpä Callis aikoi saman tien erottaa Jarrettin, mutta juuri sillä hetkellä Erik Watts keskeytti Callisin ja oli käydä tämän kimppuun. Callis ehti kuitenkin paeta paikalta, ja myös punapaitaiset köriläät vetäytyivät paikalta, kun NWA:n mustapaitaiset hintelät turvamiehet hyökkäsivät heidän kimppuunsa terästuolien kanssa.
Kehään jäänyt Watts ilmoitti, ettei Jarrett todellakaan saa potkuja vaan vihdoin sen toivomansa päämestaruusottelun seuraavan 30 päivän aikana. Olipa todellinen antikliimaksi tämä Jarrettin mestaruusottelun buukkaus. Miksi nyt yhtäkkiä Watts pystyi buukkaamaan ottelun tuosta vain, mutta aikaisemmin mestaruusottelua ei ole voinut millään antaa Jarrettille? Minkäänlaista järkevää käännettä ei näköjään edes yritetty keksiä tähän. Lisäksi Watts buukkasi tälle illalle kourallisen otteluita, joista ensimmäinen alkoi saman tien.
Tag Team Match
Chris Vaughn & Rick Santel vs. Ryan Wilson & Kevin Northcutt
NWA:n ja TNA:n edustajien rajut erimielisyydet olivat jo jonkun aikaa sitten edenneet siihen pisteeseen, että NWA:n mustapaitaiset turvamiehet (hintelät indy-jantterit Chris Vaughn ja Rick Santel) ja TNA:n punapaitaiset turvamiehet (WCW:n kouluttamat köriläät Ryan Wilson ja Kevin Northcutt) olivat olleet toistensa kimpussa. Punapaitaiset turvamiehet olivat siis sortaneet faceja ja puolustaneet heelejä ja ennen kaikkea Don Callista. Mustapaitaiset turvamiehet puolestaan olivat yrittäneet tehdä työtään mahdollisimman tasapuolisesti. Aikamoinen mismatch oli kyseessä näiden turvamiesten välienselvittelyssä, mutta siitä huolimatta Erik Watts päätti, että nyt oli vihdoin aika päästää Vaughn ja Santel ottelemaan Wilsonia ja Northcuttia vastaan.
Pitkitetty squash, sitä tämä lähinnä oli. Eikä sellaisena edes erityisen mielenkiintoinen, vaikka ottelussa nähdyt power-liikkeet olivatkin aika näyttäviä. Kevin Northcutt ja Ryan Wilson (joka tultaisiin myöhemmin tuntemaan nimellä Trytan) eivät vain ole hoss-osaston kiinnostavimpia nimiä. Chris Vaughn ja Rick Santel puolestaan saattaisivat olla taidoiltaan ihan ok-painijoita, mutta heidän ei annettu näyttää sitä osaamistaan käytännössä ollenkaan tässä ottelussa. Erityisesti Vaughn pääsi sen sijaan näyttämään myymistaitojaan, ja sen hän hallitsi kyllä ihan hyvin, mutta itseään toistavan pieksennän katsominen kävi parin minuutin jälkeen aikamoisen tylsäksi hyvästä myymisestä huolimatta. Lisäksi on todettava, että ei Vauhgnilla tai Santelilla ole yhtään minkäänlaista painija-lookkia, joten ei ole mikään ihme, ettei heistä koskaan mitään erikoista tullut, vaikka TNA heitä kuinka yritti buukata ”tulevaisuuden suurniminä”. Toivottavasti tämä ottelu nyt päätti feudin näiden turvamiesjoukkueiden välillä, koska tämä ei mitenkään erityisen jännittävää katsottavaa ole.
*
Singles Match
Kid Kash vs. Terry Taylor
Kid Kash ei siis suinkaan ollut lopettanut feudiaan vanhojen NWA-partojen kanssa, vaikka pariin viime viikkoon se ei ollut otteluissa näkynytkään. Yksinkertainen selitys tuohon epäkohtaan oli se, että Kash oli parina viime viikkona rakennellut suurempia erimielisyyksiä Terry Taylorin kanssa. Kaikki alkoi siitä, kun WCW:stä ja WWF:stä tuttu Taylor saapui paikkaamaan Scott Hudsonia backstage-haastattelijana pariksi viikoksi, ja Kash alkoi hyppimään konkarin nenille. Taylor ei tätä niin vain sulattanut, ja hän vastasi Kashin loukkauksiin samalla mitalla takaisin. Tilanne eteni niin pitkälle, että viime viikolla Kash sylki Tayloria kasvoille. Nyt kun Hudson oli palannut haastattelijaksi, saattoi Taylor jättää nuo hommat taakseen ja pukea painivermeet päälleen ensimmäisen kerran sitten vuoden 1995. Taylor päätti antaa Kashille opetuksen, eikä hän tehnyt sitä yksin, koska hän oli hankkinut avukseen America’s Most Wantedin. Miksi juuri AMW? Koska Harris ja Storm nyt vain olivat Pirun Rehtejä Kavereita (TM), jotka tahtoivat auttaa kaikkia faceja kamppailuissaan heelejä vastaan.
Kashin aikaisemmista veteraaniotteluista tuttu kaava jatkui tässäkin ottelussa. Vaisusta tasosta huolimatta tämä oli parempaa menoa kuin esimerkiksi Eaton vs. Kash, sillä Taylor pystyi tässä ottelussa jopa ihan kohtuullisiin kehäotteisiin. Erityisesti Taylorin submission-liikkeet näyttivät jopa yllättävän tehokkailta, mistä sopii toki kiittää myös Kashin myymistä. Kashia sopii kiittää myös siitä, että hän piti tämän ottelun muuten hengissä ja ainakin siedettävän vireällä tasolla. Kash liikkui kehässä vauhdikkaasti ja teki sen verran high flying -liikkeitä, mitä ottelussa Terry Tayloria vastaan vuonna 2003 nyt ylipäänsä voi. Näistä (lievistä) kehuista huolimatta on siis todettava, että ei tämäkään ottelu ollut millään tavalla erityisen viihdyttävä tai edes sellainen, joita haluaisin välttämättä nähdä viikottaisissa ppv:eissä. Koko Kashin ja NWA-veteraanien feud on ollut aika väsynyttä menoa, enkä tahdo tietää, miten se huipentuu. Ottelun hienoin hetki oli muuten Chris Harrisin tekemä Spear Kid Kashille.
* ½
Singles Match
Christopher Daniels vs. Jeff Jarrett
Näiden kahden feud oli alkanut heinäkuun lopussa, jolloin Daniels oli comebackissaan hyökännyt suoraan Jeff Jarrettin kimppuun, koska Jarrett edusti sitä kaikkea painitraditiota, jota Daniels halveksi. Tuon jälkeen Daniels ja Jarrett olivat ottaneet yhteen lukemattomissa backstage-tappeluissa, ja pariin kertaan he olivat päässeet mäiskimään toisiaan myös kehässä joukkueotteluiden muodossa. Daniels oli näyttänyt yllättävän vahvalta tässä sodassa Jarrettia vastaan, ja osittain siitä sopii kiittää Vince Russoa, joka oli toiminut tiiviisti Danielsin apuna. Nyt Danielsilla ei ollut ringsidellään Russoa, mutta sen sijaan kehän laidalla oli kolme Danielsin jonkinlaiseen uskonlahkoon kuuluvaa apuria, jotka olivat ottaneet viime viikolla turpaansa Jarrettilta. Jarrett tahtoi nyt vihdoin päättää tämän feudinsa Danielsin kanssa, jotta hän pääsisi ottelemaan NWA World Heavyweight -mestaruudesta. Tuota tilaisuutta Jarrett on odottanut kesäkuun alusta lähtien.
Vähän pettymykseksi jäi tämä kohtaaminen. Periaatteessa nähtiin ihan mukavaa painia, jossa Daniels sai hallita ottelua yllättävänkin paljon. Etukäteen olin ajatellut, että tuleva ykköshaastaja Jarrett buukataan tässä ottelussa nyt lähes tulkoon squashaamaan Daniels, jolle ei kuitenkaan ole suunnitteilla mitään ME-feudia. Sen sijaan Fallen Angel saatiin ottelun aikana näyttämään ihan hyvältä, mutta siitä huolimatta tämä ei ollut millään tavalla ikimuistoinen ottelu. Danielsin hallintaosuus oli ihan kivaa katsottavaa muttei kuitenkaan mitään huikean säväyttävää. Samoin Jarrettin vastaiskut olivat ihan toimivia, mutta eipä niistäkään jäänyt paljoa kerrottavaa. Hienoimpia hetkiä ottelussa olivat ne Danielsin pari varmaa high flying -liikettä, kuten Double Jump Moonsault. Oikeastaan ”varmat high flying -liikkeet” kuvaavat tätä ottelua aika hyvin. Koko homma oli varmaa ja kivaa suoritusta, mutta minkäänlaisia mainittavia yllätyksiä ei nähty – jos huonoa lopetusta ei sellaiseksi sitten halua laskea.
* * ½
NWA Tag Team Championship
Simon Diamond (c) & David Young & Glenn Gilberti vs. 3 Live Kru
3 Live Kru oli siis noussut NWA Tag Team -mestaruuksien ykköshaastajaksi, ja nyt he pääsivät haastamaan uudet mestarit näiden ensimmäisessä mestaruuspuolustuksessa. Oikeastaan tässä ottelussa uusista mestareista oli mukana vain Simon Diamond, sillä tämän joukkuepari Johnny Swinger oli loukkaantunut. Swingeriä paikkasi tässä ottelussa David Young, joka oli aikaisemminkin tehnyt yhteistyötä mestarikaksikon managerin Glenn Gilbertin kanssa. Alun perin tämän ottelun piti siis olla Diamond & Swinger vs. BG James & Ron Killings, mutta Erik Watts muutti tilannetta sen jälkeen, kun heelit olivat show’n alussa yrittäneet estää koko ottelun hyökkäämällä 3LK:n kimppuun. Joukkueottelusta tehtiinkin 6-Man Tag Team Match, mutta mestaruudet olivat edelleen pelissä.
Ihan mukavaa menoa oli tälläkin kertaa tarjolla TNA:n joukkuemestaruuskuvioissa. Olin oikeastaan ihan positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka toimivan rymistelyn tämä kuusikko sai aikaan. Etukäteen nimittäin pelkäsin, että AMW:n jääminen pois mestaruuskuvioista romauttaa koko joukkuemestaruuskentän otteluiden tason, mutta ei se nyt ainakaan tämän perusteella siltä näytä. Toki on myönnettävä, että Diamond, Young, Gilberti ja 3 Live Kru eivät nyt ihan AMW:n viimeaikaisten otteluiden tasolle yltäneet, mutta joka tapauksessa tätäkin mestaruustaistelua oli ihan kiva katsoa. Erityiskiitos pitää antaa taas Ron Killingsille, josta on aivan kiistatta tullut 3LK:n valttikortti, vaikka James ja Konnankin omat osuutensa hoitavat ihan siedettävästi. Myös Young toimi tässä ottelussa Swingerin korvikkeena ihan mallikkaasti. Kokonaisuutena siis ihan mukavaa kuuden miehen rymistelyä, jossa ei kuitenkaan ollut mitään kovin erikoista tai säväyttävää, mikä olisi nostanut tämän ylitse ”ihan kivasta” sinne hyvän tasolle.
* * ½
Bunkhouse Brawl Match
AJ Styles vs. Dusty Rhodes
AJ Stylesin ja Dusty Rhodesin välit eivät ole olleet kovin kehuttavat sen jälkeen, kun Dusty tässä syksyllä teki comebackinsa. Syykin siihen on aika selvä, sillä Stylesillä on meneillään pitkä ja hitaasti etenevä feud Jeff Jarrettin kanssa, ja Jarrett puolestaan on Dustyn hyvin läheinen ystävä. Niin ja lisäksi Rhodes ei voinut sietää Russoa, joka oli Stylesin manageri ja lähin ystävä. Viime viikolla Rhodes ja Styles ajautuivat kuitenkin lopullisesti verisesti erimielisyyksiin, kun Dusty saapui kehään ja yritti houkutella Stylesiä kääntymään faceksi ja hylkäämään Russon. Ensin näytti siltä, että AJ suostuisi, mutta arvatenkin koko homma oli vain kusetusta, joka päättyi siihen, että Styles ja Russo pieksivät Rhodesin yhdessä. Niinpä Erik Watts buukkasi tälle viikolle Non title Bunkhouse Brawl -ottelun Stylesin ja Rhodesin välille, kerran Styles niin kovasti haluaa mäiskiä Dustyä.
Eipä tästä ottelusta hirveästi jäänyt jälkipolville kerrottavaa, koska sen enempää aikansa kuin buukkauksenkaan puolesta tälle ei kovin suuria mahdollisuuksia annettu. Toisaalta ehkä se oli ihan vain hyvä asia, koska tuskinpa edes AJ Styles olisi saanut revittyä varsinaista mestariteosta irti Dusty Rhodesista vuonna 2003. Itseäni ottaa päähän muutenkin se, kuinka paljon TNA on tunkenut Dustya otteluihin tämän vuoden aikana, koska harvoin (jos koskaan) Dustyn ottelut ovat olleet millään tavalla nautinollista katsottavaa. Backstage-roolissa Rhodes toimii vielä ihan hyvin, ja hän tuo tiettyä arvokuutta TNA:n touhuun nimellään, mutta painikehässä hän ei ole siinä iskussa, että hänestä voisi edes puhua samana päivänä vaikkapa WWE:ssä vaikuttavan Ric Flairin kanssa. Joka tapauksessa tämä lyhyt HC-pyrähdys oli aluksi ihan hauskaa mäiskintää areenan ulkopuolella, mutta sitten hommaan piti sotkea turhia sekaantumisia ja yksi erittäin vaivaannutava hetki, jossa Dusty läimii Stylesiä paljaalle perseelle. Ei lisää tätä kiitos.
*
Dog Collar Match
Shane Douglas & Disciples of the New Church vs. Raven & The Gathering
Jos vielä oli jollekin jäänyt epäselväksi, niin Raven tosiaankin hävisi Shane Douglasille viime viikon Hair vs. Hair Matchin sen jälkeen, kun Mitchellin ja Douglasin yllätysapuriksi paljastunut Vampiro sekaantui otteluun. Tällä viikolla Raven oli raivoisampi kuin koskaan, ja hän tietenkin janosi kostoa Vampirolta… ei vaan sittenkin Douglasilta ja Disciples of the New Churchilta! Kaikki oli siis täsmälleen kuin ennallaan, ja edelleenkin Raven johdatti uskolliset seuraajansa CM Punkin ja Julio Dineron ottelemaan Shane Douglasia, Sinniä ja Slashia vastaan. Vampirosta ei etukäteisvalmisteluissa mainittu kuin pari halaistua sanaa, joten tämä feudi junnaa tällä hetkellä täysin paikallaan. Erik Wattsin määräyksestä tämä ottelu käytiin Dog Collar -stipulaatiolla. Jippii.
Nyt alkoi tulla jo korvista ulos tämä New Church & Douglas vs. Raven & Gathering -homma. Laskeskelin ottelun aikana, että Ravenin ja Douglasin feud oli alkanut jo neljä kuukautta sitten, joten tuon viimeviikkoisen ottelun olisi pitänyt ihan vihoviimeistään olla se paikka, jossa tämä feud päätettiin. Sen sijaan nämä porukat pistetään taas heti seuraavalla viikolla toisiaan vastaan ihan samalla tavalla kuin menneinä viikkoina. Ainut ero on se, että tällä viikolla HC-stipulaationa on Dog Collar Match, ja jonkun pitäisi olla vielä oikeasti kiinnostunut siitä. Olisitte edes laittaneet sen viime viikolla debytoineen Vampiron ottelemaan, mutta ei! Vampiro tekee jo toisena viikkona putkeen lyhyen miniesiintymisen, mikä kertoo kaiken oleellisen siitä, kuinka paljon hän on luultavasti parantanut otteitaan WCW-ajoista. Itse ottelu oli varsinkin alkupuolella ihan katsottavaa HC-menoa (kiitos Punkin, Slashin ja Dineron), mutta en vain jaksa olla enää yhtään millään tavalla kiinnostunut näistä otteluista. Loppua kohti homma muuttui vielä tylsäksi painiksi, ja buukkauskin kustiin. Varsinainen lopetusratkaisusuoritus jäi jopa kameroilta kuvaamatta, eli kyseessä oli selvästi h**vetin Tärkeä Ottelu. Post match -meiningit olivatkin sitten niin brutaaleja, etten malta odottaa jatkoa. Jepjep.
* ½
TNA on elo- ja syyskuussa tarjonnut pääasiassa sen verran tasokkaita (verrattuna koko vuoden TNA-keskiarvoon) viikottaisia ppv:eitä, että kai se yksi perhanan puuduttava show oli jo ihan odotettavissa. Toivottavasti tämä oli kuitenkin vain poikkeus, ja ensi viikolla tarjolla on taas tuoretta meininkiä. Pahalta kuitenkin näyttää, kun uusia kuvioita on taas vaihteeksi vähemmän, ja samoja vanhoja venytetään turhan paljon. Illan parasta antia oli X-Divari, mutta sekin tuntuu jostain syystä vähän laimealta tällä hetkellä. Se porukka tarvitsisi jonkun säväyttävän juonikuvion sen perus ”olen parempi kuin sinä” -mittelyn sijaan. Samat sanat joukkuedivarille, jossa 3LK vs. Diamond & jokujokakorvaaswingeriä -kuvio ei toivottavasti jatku kovin pitkään, koska se ei yksinkertaisesti ole kovin kiinnostavan kuuloinen kuvio. Vampiron rooli vähän pelottaa. Eniten kai odotan tällä hetkellä Styles vs. Jarrettia, jonka rakentelu Russon ja Dusty Rhodesin välille ei kuitenkaan vaikuta hyvältä. Tämä show oli auttamatta Surkea.
Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 12.1.2014
No Comment