Arvio: TNA Lockdown 2006

Päivämäärä: 23.4.2006

Sijainti: Orlando, Florida (Impact Zone)

Yleisömäärä: 900

WrestleManian jälkeen oli hyvä päästää vuoroon TNA:n alkuvuoden kohokohta, kevään merkittävin ppv Lockdown. Vaikka alun perin koko tapahtuman idea oli lähtenyt liikkeelle vitsistä, oli pelkkiä häkkiotteluita sisältävä tapahtuma totisinta totta jo toisena vuotena peräkkäin. Selostajinamme ketkäpä muut kuin DW ja Mike Tenay. Backstage-haastattelijan paikan oli tosiaan ottanut Shane Douglasin syrjäyttänyt Jeremy Borash.

Six Sides of Steel Match

Team Japan vs. Team USA

Jo Destination X:n aikana mainostettu World X Cup -turnaus oli alkamassa heti tämän ppv:n jälkeisessä Impactissa. Siinä siis X-Divisioonan maiden keskinäisestä paremmuudesta mittelisivät USA:n, Meksikon, Japanin ja Kanadan joukkueet. Tämä ottelu toimi eräänlaisena ennakkomaistiaisena tulevasta turnauksesta, kun kolme neljäsosaa USA:n ja Japanin joukkueista kohtasi toisensa ennakkoon. USA:ta itse turnauksessakin edustavat Sonjay Dutt, Jay Lethal ja Alex Shelley, joista viimeisimmällä oli ollut vaikeuksia sopeutua hyvisvetoiseen joukkueeseen. Japania tässä ottelussa edustivat Hirooki Goto, Black Tiger ja Minoru. Vain joukkueen kapteeni Jushin Thunder Liger puuttui. Painihistoriaa tuntemattomille kerrottakoon, että Black Tiger oli varsin mielenkiintoinen hahmo: se toimi japanilaisen legendaarisen painijan Tiger Maskin tietynlaisena arkkivihollisena. Samoin kuin Tiger Maskin, myös Black Tigerin hahmon esittäjä oli historian aikana vaihtunut useita kertoja. 1990-luvulla Black Tigerin roolia hoiti jonkin aikaa Eddie Guerrero. Vuonna 2006 Black Tigerina toimi monille indy-faneille taatusti tuttu Rocky Romero.

Jälleen TNA näyttää suoranaista esimerkki siitä, kuinka ppv:t kuuluu avata. Vielä jokunen aika sitten vuoden 2005 ppv:eissä muistan antaneeni TNA:lle aika paljon kritiikkiä siitä, että kovista painijoistaan huolimatta firma ei osannut avata ppv:tä ikinä kiinnostavasti. Nyt tuosta ongelmsta on päästy eroon heittämällä. Tälläkin kertaa show’n avasi suorastaan hienoon arvosanaan yltävä erinomainen X-Divisioonan spottailu, jossa nähtiin monipuolisesti vähän kaikenlaista painia. Japanilaiset kaverit vastasivat tyylikkäästä tekniikkapainista ja hienoista Suplexeista, kun taas USA:n edustajat väläyttivät pirun hienoja spottikombinaatioita. Erityiskehu pitää antaa Team USA:n triple team -liikkeelle, jossa Lethal nappasi vastustajan jaloista kiinni, Shelley teki samaan aikaan tälle ikään kuin Backcrackerin mutta vatsan seudulle ja kaiken huipuksi Dutt hyppäsi tässä tilanteessa samaisen vastustajan päälle Springboard Moonsaultilla. Mieletön kombo. Muutenkin kokonaisuus oli tosi vahvaa suoritusta, ja edes lopun pienet botchit eivät vähentäneet kokonaisuuden jättämää erittäin hyvää fiilistä. Paljon paremmin ei olisi show voinut alkaa.

* * * ½

Six Sides of Steel Match

Christopher Daniels vs. Senshi

Vielä Destination X:n jälkeen Christopher Danielsin tilanne näytti todella hyvältä. Fallen Angel oli nimittäin voittanut X-Divisioonan mestaruuden takaisin itselleen, joten hän oli taas X-Divarin huipulla. Kuukausi Destination X:n jälkeen, pari viikkoa ennen Lockdownia, Daniels kuitenkin hävisi vyön takaisin ex-mestarille Samoa Joelle. Samalla Daniels jäi aivan tyhjän päälle, mutta hänelle buukattiin kuitenkin Lockdowniin ottelu luvattua yllätysvastustajaa vastaan. Tuon vastustajan henkilöllisyys ei paljastanut ennen kuin ottelun sisääntulojen aikana, jolloin kaikkien suureksi yllätykseksi TNA:n ensimmäisten vuosien X-Divisioonan kulmakivi Low-Ki ilmestyi sisääntulorampille. Samalla sisäänkuuluttaja ilmoitti, että tästä eteenpäin Low-Ki tunnetaan nimellä Senshi. Senshi oli siis tehnyt paluunsa TNA:han noin kahden vuoden tauon jälkeen, ja vastaansa hän sai heti comeback-ottelussaan entisen Triple X -kumppaninsa Danielsin.

Vau! Jos show’n alku oli tiukka, ei ppv olisi voinut jatkoa paljon paremmin. En todellakaan osannut odottaa Senshin comebackia tähän kohtaan, mutta sieltä se vain tuotiin. Entiset joukkueparit pistivät sitten kaiken todellakin peliin tässä comeback-ottelussa, ja lopputuloksena oli toinen hieno X-Divisioonan ottelu putkeen. Jos vain aikaa olisi ollut edes parisen minuuttia enemmän, tässä olisi oltu lähellä jo huippuluokan ottelua. Nyt neljän tähden arvosanasta jäädään vielä hitusen jälkeen, mutta tämäkin lopputulos on todella kunnioitettava. Edelliseen otteluun verrattuna tässä oli vähemmän spottailua (sitäkin kyllä mahtui mukaan) ja enemmän intenssiivistä tappelua. j******ta mitä choppeja ja potkuja tämän ottelun aikana nähtiin! Teki suorastaan pahaa katsoa. Lisäksi molemmat myivät toistensa iskut pirun uskottavasti, ja lopputaisteluvaiheessa myös häkkiä hyödynneettiin varsin taidokkaasti. Mitä tästä muuta sanomaan? Hieno ottelu. Lisää tätä! Tervetuloa takaisin, Low Ki.

* * * ½

Kahden kovan avausottelun jälkeen oli aika pistää väliin vähän täyttä sontaa. Tämä oli ilmeisesti TNA:n ajatus, koska seuraavaksi meille tarjoiltiin 10 minuuttia kestänyt naurettava pelleily. Jos joku ei vielä ymmärtänyt, tämä jatkoi LAX:n ja James Gangin onnetonta feudia. Tällä kertaa oli aika päästää pahoinpidelty Bob Armstrong 1 vs. 1 -kohtaamiseen LAX-johtajan Konnanin kanssa. Tuota kohtaamista ei kuitenkaan (Luojan kiitos) hoidettu normaalina otteluna, vaan BRUTAALISTI TERÄSHÄKIN SISÄLLÄ JÄRJESTETYSSÄ KÄDENVÄÄNNÖSSÄ. Oi kyllä vain. Ja juuri siksi en edes arvostele tätä kohtaamista, koska tämä ei ole mikään ottelu, vaan pelkkä idioottimainen angle, jossa 66-vuotias papparainen saadaan taas näyttämään monta kertaa aktiivipainijaa vahvemmalta. Anglen päätteeksi James Gang sitten pieksi LAX:n vöillä häkin sisällä, koska se kuului kädenväännön ennakkostipulaatioon. Mielenkiintoista tässä kaikessa oli lähinnä se, että pari viikkoa ennen Lockdownia Machete oli lähtenyt LAX:stä, ja hänen tilalleen oli tullut Hernandez, josta muodostui LAX:n pitkäaikaisjäsen.

Xscape Match

Elix Skipper vs. Petey Williams vs. Puma vs. Chase Stevens vs. Shark Boy vs. Chris Sabin

Sitten oli vuorossa aika tyylipuhdas filleri. Xscapesta haluttiin ilmeisesti tehdä jokavuotinen Lockdown-perinne, vaikka mitään pointtia tai panosta tässä ottelussa ei ollut. Xscape oli siis siitä poikkeuksellinen ottelu, että toisin kuin kaikissa muissa TNA:n häkkiotteluissa, tässä ottelun voitti kiipeämällä häkistä ulos. Normaaleissa TNA:n häkkiotteluissa voittaa saattoi siis vain selätyksellä tai luovutuksella. Ja itse asiassa tämä ottelu käytiin eliminointisäännöillä niin, että kaikki muut eliminoinnit hoidettiin selätyksellä tai luovutuksella, mutta kahden viimeisen jäätyä kehään voittajaksi julistettaisiin se, joka ehtisi paeta häkistä ensin. Mitään varsinaista syytä juuri näiden painijoiden valitsemiseen ei ollut. Tämäkin tosin toimi jonkinlaisena World X Cupin ennakkomaistiaisena, koska Chris Sabin edusti Team USA:ta, Petey Williams Team Canadaa ja viime PPV:ssä Japania edustanut, koulutukseltaan meksikolaistaustainen mutta syntyjään täysin amerikkalainen Puma Team Mexicoa.

Tämän ottelun alku oli paljon vahvempi kuin loppu. Se on oikeastaan aika hämmästyttävää, koska alkupuolella suuressa roolissa olivat muun muassa Shark Boy ja Chase Stevens, joilta en tässä ottelussa odottanut käytännössä mitään. Vaikka olen ikuinen Sharky-mark, on minun myönnettävä, ettei Shark Boy ole koskaan ollut kehässä mikään näyttävin, taidokkain tai lahjakkain X-Divarin painija. Tässä ottelussa Sharky väläytti kuitenkin taas parasta osaamistaan ja hoiti ensimmäisten minuutin kamppailun muiden X-Divarilaisten kanssa todella hyvin. Stevens on puolestaan mielestäni tylsin painija ikinä, ja kun mies lähti kiipeämään häkin päälle todella epävarman ja voipuneen oloisesti, pelkäsin tässä käyvän todella huonosti. Sen sijaan Stevens tempaisi jumalattoman näyttävän ja perkeleellisen hienon Shooting Star Pressin koko porukan päälle! Kiistatta vuoden hienoimpia spotteja. Muutenkin alkupuoli oli hyvää, vauhdikasta ja näyttävää X-Divarin spottailua, kuten kuuluu olla. Homma hajosi kasaan kuitenkin toisen eliminoinnin jälkeen, koska sen jälkeen myös kaksi seuraavaa eliminointia rykäistiin kasaan aivan liian nopeasti. Myös lopputaistelu kahden lahjakkaan painijan välillä jäi lähes nolliin, kun painimisen sijaan he kiipeilivät häkissä ja vieläpä todella tökerösti niin, että kaiken logiikan mukaan ottelun olisi pitänyt päättyä jo monta kertaa ennen lopullista – kehnoa – loppua. Loppuosion takia tämä jää vain hyväksi otteluksi, vaikka alku olisi antanut mahdollisuuksia enempäänkin.

* * *

TNA X Division Championship
Six Sides of Steel Match

Samoa Joe (c) vs. Sabu

Samoa Joe oli hävinnyt X-Divisioonan mestaruutensa Destination X:ssä, mutta menetys oli vain lyhytaikainen, sillä jo vajaa kuukausi myöhemmin Impactissa Joe voitti mestaruutensa takaisin Christopher Danielsilta. Koska mestaruustappio oli koittanut Ultimate X Matchissa, Joe oli edelleen voittamaton 1 on 1 -otteluissa. Nyt hän joutui puolustamaan mestaruuttaan ensimmäisen kerran toisella mestaruuskaudellaan. Tällä kertaa vastustaja oli kuitenkin jotain aivan muuta kuin viime kuukausina. Vuoden 2005 lopussa hetkeksi TNA:sta kadonut Sabu oli nyt tehnyt paluunsa firmaan, ja tällä kertaa tämä kuolemaa pelkäämätön sekopää päätti haastaa Samoa Joen X-Divarin mestaruudesta. Haaste sopi Sabulle kuin nyrkki silmään, koska Sabu oli ollut jo ECW:ssä X-Divisioonan painija ennen kuin X-Divisioonaa edes oli olemassa. Miten brutaali samoalainen pärjäisi vielä itseäänkin hardcoremman vastustajan kanssa? Ikävä kyllä juuri ennen ottelua Sabu oli (oikeasti) murtanut kätensä Meksikossa, joten hän saapui otteluun täysin puolikuntoisena – monen mielestä painikyvyttömänä.

Lyhyt. Se on sana, jolla kuvailisin tätä ottelua. Se ei ole toisaalta ihme, kun toisen painijan käsi on j******ta murtunut ennen ottelun alkua. Se on silti harmi, koska Joen ja Sabun välinen raju tappelu oli tässä X-Divisioonan täyteisessä alkukortissa suorastaan piristävä vaihtelu, ja pidempänä versiona (sekä Sabun ollessa täydessä kunnossa) tämä olisi saattanut yltää vaikka mihin. Tällä kertaa X-Divisioonan mestaruusottelu ei ollutkaan suuri tekninen taidonnäyte tai upea spottailukokonaisuus vaan äärimäisen fyysinen ja sopivasti verinen tappelu kahden väkivaltaisen korston välillä. Aikamoinen saavutus tosiaan, kun ottaa huomioon, että Sabu oli lähes painikyvytön. Niin ja silti tämä oli yhä X-Divisioonan painia: no limits, kuten divisioonan tunnuslause kuuluu. Sekä Joe että Sabu ovat intensiivisiä painijoita mutta hyvin omalla tyylillään. Joe esitteli tässäkin ottelussa fyysisyytensä lisäksi nopeaa liikkumiskykyään ja upeita liikkeitään. Sabu puolestaan väläytti pari näyttävää loikkaa ja otti loukkaantuneenakin taas bumppia kunnolla vastaan. Mutta tosiaan loukkaantumisten vuoksi tämä jäi väkisin varsin lyhyeksi. Sen takia jäädään ihan kivalle tasolle.

* * ½

Anthem Match

Team Canada vs. Team 3D

Team 3D jatkoi tuplafeudaamista kahden TNA:n pää-heel-joukkueen America’s Most Wantedin ja Team Canadan kanssa. Tässä kuussa oli taas aika kohtaaminen kanadalaisten kanssa. Ainut merkittävä uusi käänne tässä juonikuviossa oli se, että pari viikkoa ennen ppv:tä TNA-debyyttinsä oli tehnyt aikaisemmin Spike Dudleyna tunnettu Brother Runt. 3D-veljesten pienikokoinen Runt-veikka oli nyt virallisesti osa porukkaa, ja hän liittyi saman tien 3D:n apuun nationalistisessa sodassa ilkeää kanadalaisporukkaa vastaan. Apua 3D myös tarvitsi, koska Team Canadalla oli aikamoinen ylivoima heitä vastaan. Nyt heillä oli sentään kolmas jäsen, mutta helpolla he eivät silti olleet tässä rajussa feudissa viime aikoina pärjänneet. Nyt Lockdownissa järjestettiin Anthem Matchiksi kutsuttu kohtaaminen, joka oli periaatteessa perinteinen Flag Match. Joukkueiden kulmauksissa oli vastustajajoukkueen lippu, ja se joka nappaisi ensin oman lippunsa, voittaisi ottelun. Sen jälkeen kuultaisiin voittajajoukkueen edustaman maan kansallislaulu.

Jo toinen harmillinen pettymys putkeen. Tällä ottelulla oli ennakko-odotuksieni mukaan mahdollisuuksia vaikka mihin, mutta lopputulos jäi aika keskinkertaiseksi. Jotenkin on ollut harmillista seurata Team 3D:n uraa tähän mennessä TNA:ssa. Mahdollisuuksia ja edellytyksiä on ollut vaikka mihin, mutta loppujen lopuksi suurin osa otteluista on ollut harmillisia pettymyksiä. Toivottavasti tähän saataisiin muutos! Tällä kertaa osa ottelun moitteista voidaan kyllä osoittaa painijoiden sijaan koko tuotannolle. Homma munattiin nimittäin aivan täysin siinä vaiheessa, kun toinen joukkue sai napattua lippunsa, kun tuomari oli kolkattu maihin minuuttia aiemmin. Ottelu ei ”tietenkään” (ainakaan TNA-logiikalla) voinut päättyä, koska tuomari oli maissa, mutta siitä huolimatta tekniikka päätti laittaa voittajajoukkueen musiikin soimaan hetkeksi aikaa niin, että kaikille kävisi varmasti selväksi, kumpi joukkue tämän myös lopulta tulee voittamaan. Muutenkin tuo välivaihteen ref bump aiheutti kamalasti sähläystä, joka tappoi koko ottelun alkupuolen hyvän flow’n. Lopulta sähläystä onnistuttiin ainakin vähän paikkaamaan näyttävällä pöytäbumpilla. Muutenkin lopputaistelu oli ihan kivaa katsottavaa, joten oli tässä joukkomäiskinnässä myös hyviä hetkiä. Kokonaisuus jäi kuitenkin vähän sekavaksi, minkä takia tämä ei nouse ihan mukavaa paremmaksi.

* * ½

Koko illan ajan TNA:n mestaruuskomitean puheenjohtaja ja käytännössä viimeisen vuoden ajan koko promootion ainoana authority-hahmona toiminut Larry Zbyszko oli kiertänyt kauhuissaan ympäri backstagea, koska kuulema mystinen TNA:n johtokunta oli järjestämässä hänelle jonkinlaista yllätystä. Kukaan ei tuntunut tietävän, mikä se yllätys oli. Tai ainakaan kukaan ei halunnut auttaa Zbyszkoa, koska tuota niljakasta pomoa vihasivat yhtä lailla facet kuin heelit. No, lopulta saatiin hieman selvyyttä tilanteeseen, kun äskeisen ottelun jälkeen ringsidelle ilmestyi aivan yllättäen TNA-debyyttinsä tekevä Christy Hemme. WWE:n diivana tunnettu Hemme toi Mike Tenaylle kirjekuoren – ja katosi paikalta. Ok. Sitten homma meni entistä kummallisemaksi: Tenay nimittäin alkoi lukea Hemmen toimittaman kirjekuoren sisältö selostajamikkiinsä niin, että paikalla ollut yleisö ei ymmärtänyt koko anglesta mitään. Kenellekään ei tullut sitten mieleen toimittaa Tenaylle oikeaa mikkiä?

No, Tenay luki kirjeen sisällön: Zbyszkon pelleily oli käynyt TNA:n johtokunnan hermolle, ja niinpä tämän tollon ja koko TNA:n henkilökunnan (mitä ikinä tarkoittakaan) toimintaa alettaisiin arvioida tarkemmin. Heti ensimmäisenä Zbyszko pistettiin koeajalle. Tässä vaiheessa Zbyszko saapui paikalle mikkiin karjuen, ja voin vain kuvitella, miten sekopäiseltä koko angle tuntui liveyleisön mielestä, kun Zbyszko huusi epämääräisyyksiä Tenaylle ja Tenay vastasi edelleen selostusluureihinsa. Zbyszko muun muassa kysyi Tenaylta, kuka on allekirjoittanut tämän ilmoituksen, ja se on erittäin hyvä kysymys. TNA:lla ei nimittäin ollut kayfabessa omistajaa tai mitään muutakaan, joten olisi oikeasti aika kiva tietää, kuka on Zbyszkoa ylempi auktoriteetti. No, olipa hän kuka tahansa, niin hänellä oli ainakin valta perua heti yksi Zbyszkon mielivaltainen päätös: nimittäin Ravenin potkut! Samalla kun Tenay ilmoitti tämän, Raven ilmestyi sisääntulorampille ja ryntäsi saman tien Larryn kimppuun. Että sellaista.

NWA World Heavyweight Championship
Six Sides of Steel Match

Christian Cage (c) vs. Abyss

Päämestaruuskuvioissa oli päätetty taas mennä oikein kunnolla henkilökohtaiselle tasolle. Jopa niin kunnolla, että aika monen mielestä tämä feud oli mennyt mauttomuuden puolelle. Kaikessa oli kuitenkin loppujen lopuksi kyse NWA World Heavyweight -mestaruudesta. Abyss ja hänen managerina James Mitchell olivat vain sitä mieltä, että Christian Cage oli vienyt Abyssin paikan ykköshaastajana ja siten myös firman päämestarina. Heti Destination X:n jälkeen Mitchell ilmoitti, että Lockdownissa tuo virhe korjattaisiin, koska Abyss aikoisi haastaa Christianin päämestaruudesta. Sen jälkeen seuraavalla viikolla nähtiin, kuinka Abyss tunkeutui Christianin kotiin ensin uhkailemaan tämän vaimoa ja myöhemmin hyökkäämään Christianin itsensä kimppuun tämän vapaa-ajalla. Abyss kuristi Christiania tämän omassa uima-altaassa niin kauan, kunnes Mitchell käski monsteria lopettamaan, koska ”kuolleelta mestarilta ei voisi voittaa vyötä”. No, tämän jälkeen ei ollut epäselvyyttä siitä, että Christianin toivuttua hän oli heti valmis hyväksymään Abyssin mestaruusotteluhaasteen. PPV:tä edeltävässä Impactissa Christian sai sitten osakoston hyökkäämällä Abyssin kimppuun ja pieksemällä tämän brutaalisti rengausraudalla.

Saattaa olla, että joidenkin mielestä nyt hieman yliarvioin tämän ottelun, mutta… Hemmetti! Milloin TNA:n historiassa on viimeksi nähty näin kova päämestaruusottelu? En edes uskalla lähteä selailemaan arvosteluhistoriaani, koska siinä voisi joutua menemään todella kauas. Jarrettin mestaruuskaudet kun ovat käytännössä myrkyttäneet koko mestaruuskuviot ja jättäneet ikuisesti sen fiiliksen, että ei TNA:n päämestaruudesta voida käydä illan parasta ottelua. Nyt sellainen poikkeus on kuitenkin käynyt tässä Lockdownissa. Christian ja Abyss pistivät kerta kaikkiaan kaiken peliin ja pamauttivat pöytään intenssiivisen, väkivaltaisen ja vaikuttavan päämestaruusottelun. Ei tämä ihan sentään yllä Abyssin ja AJ Stylesin viime vuoden MOTYC-tasoisen Lockdown-koitoksen kanssa samalle viivalle, mutta itse asiassa ei jäädä edes kovin kauas. Christianilta nähtiin ottelussa mieletön Frog Splash häkin päältä ja huikea Sunset Flip Powerbomb -kikkailu myös häkin päältä. Abyss puolestaan otti vastaan järisyttävää bumppia, kuten Unprettierin suoraan nastoille. Nähtiin verta, nähtiin häkin hyödyntämistä, nähtiin kaikkea. Siinä ohessa kerrottiin kuitenkin myös tarina siitä, kuinka raivosta sokea Christian yritti tehdä kaikkensa päihittääkseen kaksi kertaa isomman Abyssin. Alussa nähty ympäri areenaa käyty tappelukin toimi hyvin kokonaisuuden kannalta. Kyllä, tämä oli huippuluokan ottelu!

* * * *

Lethal Lockdown Match

Jarrett’s Army vs. Sting’s Warriors

Sting – alias Steve Borden – oli tehnyt paluunsa virallisen eläköitymisilmoituksensa jälkeen viime kuun Destination X:ssä, koska Jeff Jarrett oli onnistunut suututtamaan hänet niin pahasti, että Sting ei pystynyt jäämään kotiinsa nauttimaan eläkepäivistä. Stingin paluu oli kuitenkin mennyt rajusti mönkään, kun samana iltana TNA-debyyttinsä teki Scott Steiner, joka liittyi Jarrettin porukkaan ja pieksi heti Stingin todella rajusti. Niinpä Destination X oli päättynyt Jarrettin, Steinerin ja muiden Jarrettin kavereiden juhlaan. Sting ei kuitenkaan antanut tätä anteeksi, vaan hän alkoi koota ympärilleen porukkaa TNA:n ykkösfaceista. Lopulta hän oli saanut liittolaisikseen kolme entistä NWA World Heavyweight -mestaria, jotka olivat myös kolme Jarrettin ikuista vihamiestä. Niinpä Sting johdatti tämän joukkonsa taisteluun Jarrettia, Steineriä ja Jarrettin läheisimpiä liittolaisia America’s Most Wantedia vastaan. Tämä ottelu oli Stingin paluuottelu painikehiin tammikuisen eläköitymisilmoituksen jälkeen. Samoin tämä oli Steinerin ensimmäinen virallinen painiottelu TNA:ssa. Kyseessä oli siis Lethal Lockdown Match, jossa kaksi painijaa aloitti kehässä ja ensimmäisen viiden minuutin jälkeen kehään saapuisi aina kahden minuutin välein uusi painija vuorotellen joukkueista. Lopulta kun kaikki painijat olivat kehässä, häkin päälle laskeutuisi katto, josta roikkui kaikenlaisia aseita. Ottelu voisi päättyä vasta kun kaikki olivat kehässä, ja ottelu päättyisi ensimmäiseen ratkaisusuoritukseen.

Tämä oli sitten aika turvallinen tapa päättää tapahtuma. Ei näistä lähtökohdista nyt mitään sysipaskaa ottelua saa aikaan, mutta ei tässä ottelussa yritetty kyllä millään tavalla täysillä saada aikaan jotain maailmaamullistavaa. Ainut kunnon hatunnosto pitää antaa AJ Stylesille ja James Stormille, joiden huikea häkin katolla tikapuiden päältä pöydän läpi vedetty spotti oli todella näyttävä. Voihan sitä halutessaan kritisoida turhan rakannelluksi ja ottelun flow’ta katkaisseeksi, mutta minulle se oli muuten tässä perusvarmassa HC-mäiskinnässä ehdoton kohokohta. Muuten ottelu oli sellaista hyvää muttei millään tavalla tajunnanräjäyttävää entertainment brawlia. Kyllä AJ Stylesin, America’s Most Wantedin ja Rhinon tasoiset kaverit tietävät, mitä tehdä kehässä, mutta eivät he olleet tässä ottelussa lähteneet keksimään pyörää uudelleen. Häkin katolla nähdyn spotin lisäksi nähtiin pari muuta oikeasti nättiä hetkeä, joiden ansiosta tämä yltää sentään hyvään arvosanaan. Siihen se kuitenkin tältä erää jää. Toki huonomminkin voisi ME-tasolla mennä. Rankasti miinusta annetaan tuomari Earl Hebnerille, joka rupesi heti ottelun alussa pariin kertaan laskemaan selätyksiä, vaikka ottelu pystyisi päättymään vasta, kun kaikki painijat olivat saapuneet kehään. Idiootti.

* * *

Ei voi mitään, jo toisena vuotena peräkkäin Lockdown onnistui olemaan idioottimaisesta konseptistaan oikein viihdyttävä ppv. Jos yritämme oikein kovasti unohtaa Konnanin ja Bob Armstrongin idioottimaisen kädenvääntö”ottelun”, voimme hyvillä mielin todeta, että tässä ppv:ssä ei nähty yhtään kehnoa tai edes vain ”ihan ok:ta” ottelua. Sen sijaan saimme yhden huipputasoisen ja pari muuta hienoa koitosta ja muutenkin vahvan kokonaisuuden. Vielä jotain todella tajunnanräjäyttävää tai muuten vielä hieman toimivampaa kokonaisuutta olisi tarvittu, jotta olisi päästy ihan sinne vuoden parhaiden ppv:eiden kilpailuun, mutta oli tämäkin silti jo Hyvä ppv.

Wikipedia: TNA Lockdown 2006

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 20.10.2015

Lisää...

Arvio: TNA Lockdown 2006