Arvio: WWF In Your House 4
Päivämäärä: 22.10.1995
Sijainti: Winnipeg, Kanada (Winnipeg Arena)
Yleisömäärä: 10 339
Katso tapahtuma WWE Networkissa!
Jatkamme jälleen In Your House -tapahtumien parissa. Tällä kertaa IYH järjestettiin Winnipegissä Kanadassa, minkä takia tapahtuman lisänimi oli Great White North. Tämän ja edellisen In Your House -tapahtuman välillä oli aikaa vain kuukausi, joten mitään supermullistavaa ei ollut WWF:ssä tapahtunut. Yritystä muutokseen oli kuitenkin ollut. WWF oli nimittäin jo loppukesästä palkannut yllättäen konkaripromoottori Bill Wattsin, joka muistetaan 1980-luvulla parhaimmillaan hyvin suositun Mid-South Wrestlingin omistajana ja joka sittemmin siirtyi WCW:hen ja nousi vuonna 1992 firman pääbuukkaajaksi. Wattsin aika WCW:ssä oli kuitenkin lähinnä kaoottista, koska vanhanaikainen Watts oli selvästi ajastaan jäljessä ja yritti johtaa firmaa tavalla, jolla 1990-luvun painifirmaa ei vain kannattanut enää johtaa. Lopulta Watts oli lähtenyt WCW:stä. Juuri siksi olikin kiinnostavaa, että WWF:llä ylipäänsä oli kiinnostuksia Wattsin palveluksiin.
Totuus kuitenkin oli se, että Watts tiesi paljon painibisneksestä, ja alun perin WWF ajatteli tuoda hänet vain näkymättömään backstage-rooliin, mistä voisi hyvin olla hyötyä sopivissa tilanteissa. Nyt kun WWF:n tilanne oli alkanut kuitenkin kuukausi kuukaudelta näyttää vain epätoivoisemmalta, oli Vince McMahon päättänyt turvautua epätoivoisiin keinoihin. Niinpä syys-lokakuun vaihteessa Bill Watts nostettiin yllättäen WWF:n buukkaustiimiin. Tavoitteena oli erityisesti se, että Watts saisi tehtyä myös muista WWF:n tv-ohjelmista taas kiinnostavia, koska tällä hetkellä kaikki huomio keskittyi Raw’hon. Tämän yhteistyön lopputulos oli kuitenkin karu. Wattsin ja McMahonin näkemykset eivät lopulta kohdanneet ollenkaan, ja Wattsin aika WWF:n buukkaustiimissä jäi vain muutaman viikon mittaiseksi. Watts sai kenkää WWF:stä jo ennen tätä IYH:ta, ja buukkaustiimin osalta palattiin entiseen tilanteeseen, jossa vastuuta kantoivat lähinnä Kevin Dunn, Pat Patterson, Gorilla Monsoon, JJ Dillon ja Bruce Prichard.
Buyratejen osalta tällä pelleilyllä ei ollut lopulta mitään väliä. Tämä IYH sai nimittäin buyratekseen 0.4, mikä on ihan historiallisen huono suoritus WWF:ltä ja viimeistään todellinen hälytysmerkki WWF:n surkeasta tilasta.
IYH:n selostajakolmikkona toimivat taas Vince McMahon, Jim Ross ja Jerry Lawler. Ross oli jo näiden parin esiintymisen perusteella oikeastaan koko vuoden 95 paras selostaja. Selostuksen(kin) taso oli hävettävän huono vuonna 1995. Haastattelijana Dok Hendrix. Tapahtuman aluksi kuultiin Kanadan kansallislaulu.
Singles Match
Fatu vs. Hunter Hearst Helmsley
Fatun edellisestä ppv-esiintymisestä oli kulunut aikaa yhdeksän kuukautta, ja kuten kuvasta näkyy, sinä aikana Fatun hahmossa oli tapahtunut aikamoinen muutos. Viimeksi kun Fatu oli esiintynyt ppv:ssä, oli hän ollut vielä paljain jaloin painiva raakalasmainen villimies, joka muodosti Headshrinkers-joukkueen ensin Samun ja sittemmin Sionen kanssa. Alkukesästä 1995 Sione (eli Barbarian) lähti kuitenkin WWF:stä, mikä tiesi samalla Headshrinkersien loppua. Fatun hahmo päivitettiin kerralla nykypäivään, kun hänestä tehtiin San Franciscon ghettosta kotoisin oleva ja katuvaatteisiin pukeutuva äijä, joka puhui omasta rankasta nuoruudestaan ja halusi muita tekemään muutoksen. Tästä syntyi Fatun hahmon lempinimi ”Make a Difference Fatu”. Tämä Fatun hahmo ei kuitenkaan koskaan ottanut sen suuremmin tulta alleen, ja vuoden 1996 alkuun mennessä Fatu saisi taas jo uuden gimmickin. Ennen sitä Fatua seurasi kuukauden ajan katsomossa ”kaksi miestä hänen menneisyydestään”. Näiden miesten henkilöllisyyttä ei koskaan kerrottu, koska juonikuvio jätettiin kesken, mutta he olivat oikeasti Fatun sukulaiset Samu ja Lloyd Anoa’i, ja alkuperäinen idea oli, että hän alkaisi jossain vaiheessa feudata heidän kanssaan. Tämä jäi kuitenkin kokonaan näkemättä. Syksyllä 1995 Fatu oli kuitenkin kehittänyt ilmeisesti jonkinlaisen feudin tulokaspainija Hunter Hearst Helmsleyn kanssa, ja siksi he kohtasivat nyt toisensa ppv:ssä.
Fatun ja HHH:n ottelu vuonna 1995 on aika hauska historia-anekdootti, koska Triple H ja Rikishi feudasivat toistensa kanssa ihan tosissaan Main Event -kuvioissa viitisen vuotta myöhemmin. Tässä vaiheessa Fatu oli kuitenkin vielä runsaasti kevyempi ja HHH oli vielä runsaasti kokemattomampi. Tämä ottelu on saanut osalta arvostelijoista enemmänkin kehuja, mutta minusta tämä oli muistikuvieni mukaan lähinnä tv-ottelutasoinen koitos ilman mitään sen kummempaa jännittävyyttä. Molemmat olivat kyllä ihan lupaavia nimiä, mutta tässä se ei kovin näkyvästi tullut esille. Ottelun jälkeen Henry O. Godwinn hyökkäsi Helmsleyn kimppuun ja likasi tämän ämpärillään, koska ilmeisesti Helmsley on ollut riidoissa myös Godwinnin kanssa.
* *
WWF Tag Team Championship
The Smoking Gunns (c) vs. 1-2-3 Kid & Razor Ramon
WWF:n joukkuemestaruuskuvioissa oli nähty merkittävä käänne viime IYH:n jälkeen. Tuo tapahtuma oli siis päättynyt siihen, kun Shawn Michaels ja Diesel juhlivat uusina joukkuemestareina. Michaelsin ja Dieselin juhlat jäivät kuitenkin lyhyeen, koska seuraavassa Raw’ssa Gorilla Monsoon päätti palauttaa mestaruudet Owen Hartille ja Yokozunalle. Tämä johtui siitä, että Diesel oli selättänyt IYH-ottelussa Hartin, vaikka Hart ei ollut virallisesti ottelun osanottaja, koska Hartin ei alun perin pitänyt olla areenalla ottelun aikaan ja British Bulldog oli ottanut poikkeuksellisesti Hartin paikan ottelusta. Kun Monsoon oli määrännyt mestaruudet takaisin Hartille ja Yokozunalle, määräsi hän kuitenkin kaksikon puolustamaan vöitään samana iltana Smoking Gunnseja vastaan. Tuossa ottelussa Hart ja Yokozuna sitten hävisivät vyönsä Gunnseille. Nyt Gunnsit joutuivat puolustamaan vöitään ppv:ssä 1-2-3 Kidin ja Razor Ramonin ongelmaista joukkuetta vastaan. Ramonin ja Kidin välit olivat rakoilleet syksyn aikana, ja viikko viikolta alkoi näyttää enemmän siltä, että pitkäaikaiset ystävykset ajautuisivat vielä toistensa kimppuun. Ennen IYH:ta välit oli kuitenkin saatu setvittyä, ja Ramon sekä Kid vannoivat haluavansa voittaa joukkuemestaruudet yhdessä.
Tämän tapahtuman huonoudesta kertoo hyvin paljon se, että monien silmissä tämä oli koko illan paras ottelu, ja saatan oikeastaan olla itsekin sitä mieltä. On vaikeaa tarkalleen laittaa otteluita paremmuusjärjestykseen enää tässä vaiheessa, kun niiden näkemisestä on niin kauan aikaa. Selvää on kuitenkin se, että tämä oli otteluna lähinnä ”ihan hyvä”. Kid ja Ramon ovat kyllä hyviä, ja yhdessä Gunssien kanssa he pystyivät oikein kelpo otteluun. Toisaalta mitään sen suurempaa tai jännittävämpää ei tässä ottelussa kuitenkaan saatu aikaan, mikä voi osittain johtua siitä, että ottelusta niin merkittävä osa käytettiin Ramonin ja Kidin erimielisyyksien rakenteluun. Sinänsä se ei haitannut, koska Kidin ja Ramonin feud oli ehdottomasti yksi vuoden 1995 valopilkkuja.
* * ½
Singles Match
Marty Jannetty vs. Goldust
Oi! Sitten oli yhden legendaarisimman hahmon ppv-debyytin aika. Mutta sitä ennen mainittakoon, että Marty Jannetty oli jälleen palannut WWF:hen reilun vuoden tauon jälkeen. Huhujen mukaan Jannetty oli saanut työpaikan takaisin WWF:stä, kun hänen ja nuoren lupaavan Al Snow’n ottelu Smoky Mountain Wrestlingissä oli vakuuttanut WWE:n scoutit. Mitään kovin merkittävää Jannetty ei ollut kuitenkaan WWF:ssä tehnyt paluunsa jälkeen. Jannettyn vastustaja sen sijaan… Dustin Rhodes oli siis saanut WCW:stä potkut alkukeväästä 1995, ja sen jälkeen huhut Rhodesin siirtymisestä WWF:ään kävivät kuumana. Samoin kuumana kävivät huhut siitä, minkälaisen hahmon Rhodes saisi WWF:ssä. Lopulta elokuussa 1995 WWF-debyyttinsä teki mystinen kultaiseen asuun, kultaiseen kylpytakkiin, valkoiseen peruukkiin ja kultamustaan kasvomaaliin pukeutunut mies, joka kutsui itseään Goldustiksi. Todella hämmentävästi käyttäytyvää ja erikoiselta näyttäytyvää Goldustia kuvailtiin ensimmäisissä raporteissa transvestiittihahmoksi, mikä ei varsinaisesti kuitenkaan pitänyt paikkansa. Goldust oli vain lempinimensä mukaisesti ”The Bizarre One”: todellinen outous, jollaista mitään vastaavaa ei ollut WWF:ssä nähty aikaisemmin. Tähän mennessä mystinen Goldust oli tyytynyt muiden WWF-painijoiden häiritsemiseen hämmentävillä tempuillaan. Nyt hän pääsi painimaan ensimmäistä kertaa konkari-Jannettya vastaan.
Tämä ottelu on saanut arvostelijoilta todella huonoja arvosanoja, mutta minä en ole suhtautunut tähän ollenkaan yhtä negatiivisesti. Goldustin ppv-debyytti oli mielestäni loistava, ja vaikka Rhodesilla oli tässä alkuvaiheessa vielä hankaluuksia hahmon luontevassa esittämisessä, oli Goldust silti alusta lähtien hämmentävällä tavalla kiinnostava. Marty Jannetty ei ehkä ollut Goldustille ihan paras vastustaja, koska Jannetty ei näihin aikoihin ollut urallaan erityisen kovassa iskussa, vaikka Al Snow olikin saanut hänestä revittyä pirun kovan ottelun irti. Kokonaisuutena tämä ottelu oli turhan pitkä ja siksi lähinnä vaivoin ”ihan ok” -tasoinen koitos.
* *
Singles Match
King Mabel vs. Yokozuna
Voi veljet, mikä ottelu. Tämä on kaikkien wrestlecrapin ystävien märkä päiväuni: vähän kuin parempi versio Viscera vs. Mark Henrystä. Tässä olivat siis oikeasti vastakkain edelleen idioottimaista gimmickiä vetävä ja edelleen painitaidoton King Mabel sekä aivan helvetin isokokoiseksi ja lähes liikuntakyvyttömäksi paisunut Yokozuna. Että sillä tavalla. Lisäksi molemmat olivat heelejä. Joten miksi helvetissä tämä ottelu käytiin? No, lähinnä siksi, että Yokozuna ja Mabel olivat piesseet yhdessä Undertakerin eräässä Raw’ssa niin pahasti, että Taker oli joutunut sairaslomalle (Taker oli oikeasti loukkaantunut tuossa hyökkäyksessä, minkä takia hän oli pari kuukautta sivussa). WWF:n presidentti Gorilla Monsoon ei pitänyt siitä, mitä Yokozuna ja Mabel olivat tehneet Undertakerille, ja niinpä hän määräsikin Yokozunan ja Mabelin kohtaamaan vastentahtoisesti toisensa.
Ei, tästä ottelusta ei ole mitään hyvää sanottavaa. Tämä oli kaikin puolin aivan kamalaa paskaa ja lähinnä kiusallista katsottavaa. Kummallakaan kaksikosta ei ollut minkäänlaista halua tai kykyä painia sellaista ottelua, mistä voisi oikeasti sanoa mitään hyvää. Keksin tämän ottelun olemassaololle ylipäänsä vain yhden selityksen: WWF oli tullut kateelliseksi WCW:lle siitä, miten paskan ottelun he olivat onnistuneet buukkaamaan Kamalan ja Jim Dugganin välille Bash At The Beachiin, ja nyt he halusivat yrittää tuon suorituksen. Vuoden huonoin ottelu -palkinto, täältä tullaan!
DUD
WWF Intercontinental Championship
Dean Douglas (c) vs. Razor Ramon
Seuraavaksi vuorossa oli ties kuinka mones osa näytelmää ”Shawn Michaelsin kummalliset ongelmat, joiden takia hän voi luopua mestaruudestaan”. Viimeksi syksyllä 1993 Michaels oli yllättäen dropannut IC-mestaruutensa, vaikka oli palannut painikehiin lopulta vain pari kuukautta myöhemmin. Nyt samanlainen temppu toistuisi, eikä se jäisi viimeiseksi kerraksi Michaelsin uralla, kun hän luopuisi vyöstään erikoisesti. Kyllä, puhun vuoden 1997 alun ”hymyn menettämisestä”. Mutta siis: tähän ppv:hen tultaessa Shawn Michaels oli vielä IC-mestari, ja hänen oli tarkoitus puolustaa vyötään Dean Douglasia vastaan. Michaels oli kuitenkin vapaa-ajalla baarissa ollessan ajautunut tappeluun merijalkaväen sotilaiden kanssa (ilmeisesti sotilaat olivat haukkuneet Michaelsia homoksi), ja sotilasjoukko oli piessyt Michaelsin oikeasti pahasti. Niin pahasti, että lääkärit ihan oikeasti olivat kieltäneet Michaelsia painimasta tässä tapahtumassa. Kovin pahasta loukkaantumisesta ei kuitenkaan ollut kyse, koska parin viikon päästä Michaelsin pitäisi olla jo painikunnossa. WWF tiesi Michaelsin loukkaantumisesta hyvän aikaa ennen ppv:tä, mutta buyratejen pelastamiseksi (lol) Michaelsin poissaoloa ei kerrottu etukäteen, vaan vasta ppv:n alkamisen jälkeen Gorilla Monsoon ilmoitti, että Michaels joutuisi luovuttamaan vyönsä Dean Douglasille ja Douglas puolestaan joutuisi puolustamaan vyötään vanhaa vihamiestään Razor Ramonia vastaan.
Tätä ottelua ja ylipäänsä koko tätä tapahtumaa on pidetty yhtenä näkyvimmistä esimerkeistä siitä, miten Michaelsin, Kevin Nashin, Scott Hallin, Sean Waltmanin ja Triple H:n Kliq hallitsi koko WWF:n buukkausta tällä hetkellä. Shawn Michaels ei ollut painikunnossa, joten hän joutui luovuttamaan vyönsä (Kliq’n tosielämässä vihaamalle) Dean Douglasille, mutta Douglas ei saanut minkäänlaisia voitonjuhlia, vaan sen sijaan Michaelsin kaveri Razor Ramon saapui nöyryyttämään häntä täysin. Ilmeisesti tämän takia myös tätä ottelua on pidetty huonona, ja yleisestikin tämä Douglasin ja Ramonin ottelut olivat saaneet muilta arvostelijoilta paljon huonommat arvosanat kuin minulta. En tiedä, onko minussa sitten jotain vikana, mutta minä ihan pidin kyllä näistä molemmista Douglasin ja Ramonin ppv-otteluista. Tämä oli kyllä astetta huonompi kuin ensimmäinen eikä siksi mikään erityinen mestariteos, mutta ihan hyvä ottelu silti. Tässä ppv:ssä sekin oli jo hälyttävän paljon.
* * ½
WWF Championship
Diesel (c) vs. British Bulldog
British Bulldog oli siis tehnyt uransa ensimmäisen heel-turnin kesällä 1995, kun hän oli yllättäen kääntynyt ystäväänsä Dieseliä vastaan ja auttanut King Mabelia pieksemään Dieselin. Siitä lähtien WWF:n päämestari Diesel oli kantanut kaunaa Bulldogille ja halunnut päästä kostamaan Bulldogille tämän teot kunnolla. Nyt siihen tuli viimein mahdollisuus, kun Diesel ja Bulldog buukattiin painimaan toisiaan vastaan WWF-mestaruusottelussa. Diesel oli tietenkin varma, että pystyisi päihittämään Bulldogin. Samoin Bulldog oli varma siitä, että hän nousisi WWF:n päämestariksi.
Edellisen ottelun tavoin myös tämä matsi on saanut muilta arvostelijoita vielä reilusti huonommat arvosanat kuin minulta. En tiedä olenko vuoden 1995 aikana ollut liian lepsu joidenkin otteluiden kohdalla, mutta minun muistikuvissani tämä oli selvästi parempi mestaruusottelu kuin tätä edeltäneiden kuukausien 1 on 1 -mestaruusottelut. Se ei toki vielä ollut paljon mitään vaadittu, koska edeltävinä kuukausina Diesel oli paininut King Mabelia ja Sycho Sidiä vastaan. Nyt Bulldog tuntui kyllä yrittävän ihan tosissaan tässä ottelussa, mutta silti paritus ei toiminut ihan parhaalla tavalla ja ottelun lopetus oli typerä. Näistä seikoista huolimatta tämä oli ihan hyvä ottelu, mikä oli ollut maaliskuun 1995 jälkeen silkkaa mahdottomuuttaa WWF:n päämestaruusotteluilta.
* * ½
Ei yhtään edes kolmeen tähteen yltävää ottelua. Yksi otteluista oli todennäköisesti vuoden huonoin ottelu. Parhaimmatkin ottelut olivat hädin tuskin ihan hyviä, suurin osa otteluista oli turhia tai täyttä kuraa. Mikään ei tuntunut kiinnostavalta. Tällainen oli siis IYH 4. Ja sitten vielä kaikki väittävät, että King of the Ring oli mukamas kirkkaasti vuoden 1995 huonoin WWF-ppv ja yksi huonoimmista WWF-ppv:eistä ikinä. Pötypuhetta: tämä oli vielä huonompi kuin KOTR mutta ei sentään ihan häviä vielä WCW:n kaikkein pahimmille kuratapahtumille. Vuosi 1995, upea vuosi. Surkeaa.
Wikipedia: WWF In Your House 4
Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 3.3.2019
No Comment