Arvio: WWF In Your House 5
Päivämäärä: 17.12.1995
Sijainti: Hershey, Pennsylvania (Hersheypark Arena)
Yleisömäärä: 7 289
Katso tapahtuma WWE Networkissa!
Oi kyllä vain. Vuosi 1995 oli tulossa WWF:n osalta päätökseen, kun vuorossa olisi vuoden viimeinen WWF-ppv. WWF:ssä oli kehittynyt vielä vuoden lopun kunniaksi uusi katastrofin poikanen, kun julkisuuteen tuli väite siitä, että steroidioikeudenkäynnin aikana Vince McMahonin asianajajan aviomies olisi yrittänyt maksaa Vincen vastaisia todistajia pysymään hiljaa ja olisi esiintynyt toimittajana urkkiakseen heiltä tietoa heidän lausunnoistaan. Ilmeisesti tästä ei koskaan tullut kuitenkaan mitään suurempaa, koska asiasta ei löydy netistä kovin paljon mainintoja. Oma Observer Rewindien selaamiseni päättyi tähän vuoteen 1995, joten jos joku haluaa avata paremmin keissiä, olkaa hyvä.
Muutenkin on hupaisaa, kuinka tämä old school -arvioideni aikakausi päättyy nimenomaan vuoteen 1995, eli wrestlingin suosion aallonpohjaan. Seuraavana vuonna 1996 (josta aikoinaan aloitin näiden arvioiden tekemisen) alkaisi sitten sellainen nousukausi, jota tuskin kukaan olisi osannut ennustaa vielä tässä vaiheessa. Hyvä esimerkki siitä oli se, että tämä ppv keräsi buyratekseen 0.33, mikä rikkoi jälkeen kaikki ennätykset WWF:n historian huonoimpana buyratena. Olen muuten viime aikoina keskittynyt painimaailman tilannekatsauksissa vain WWF:ään ja WCW:hen, mutta uutiset eivät olleet kovin valoisia muuallakaan. Oikeastaan ainut poikkeus oli kovassa nosteessa oleva ECW, joka sekään ei missään tapauksessa tahkonnut rahaa (päinvastoin: sekin kärsi rahaongelmista), mutta se järjesti jatkuvasti loistavia ja ylistettyjä tapahtumia, tarjosi upeaa painia, rajua HC-painia ja upeita promoja. Vuosi 1995 olikin eräänlainen ECW:n huippuhetki ennen kuin se alkoi jatkuvasti menettää kaikki parhaat nimensä muille. Vuonna 1995 ECW:n tähtiä olivat muun muassa Cactus Jack, Terry Funk, Steve Austin, Chris Benoit, Dean Malenko, Rey Misterio Jr., Sabu, Eddie Guerrero, Public Enemy, The Eliminators, Axl & Ian Rotten, Raven, The Sandman, Tommy Dreamer ja Tazmaniac.
Sen sijaan Jim Cornetten edustamalle territory-aikakauden painille vuosi 1995 tiesi lopullista kuoliniskua. Cornette oli perustanut Smoky Mountain Wrestling -promootionsa vuonna 1991 ja yrittänyt siitä lähtien saada siitä alueellisen pääpromootion. Se ei kuitenkaan ollut koskaan onnistunut, ja vaikka SMW nautti kulttimainetta, se kärsi samalla loputtomista talousongelmista. Lopulta päättymätön taistelu rahaongelmien kanssa johti siihen, että joulukuussa 1995 Jim Cornette päätti lopullisesti panna pillit pussiin, ja Smoky Mountain Wrestling järjesti historiansa viimeisen tapahtuman. SMW:n aikakausi oli tullut päätökseen, ja sen vähäiset omat tähdet yrittivät etsiä paikkaa muualta. Vaihtoehtoja oli kuitenkin vähän, koska vastaavia promootioita oli jäljellä enää oikeastaan Memphisin alueen USWA, ja se kärsi aivan yhtä pahoista ongelmista. USWA taisteli vielä vuoteen 1997 saakka, mutta lopulta senkin toiminta päättyi.
Selostajinamme Vince McMahon ja selostamoon taas vaihteeksi palannut Jerry Lawler. Haastattelijoina nähtiin tapahtuman aikana niin Jim Ross, Todd Pettengill kuin Dok Hendrixkin.
Tag Team Match
1-2-3 Kid & Sycho Sid vs. Marty Jannetty & Razor Ramon
Kuten aikaisemmissa arvioissa on tullut todettua, 1-2-3 Kid oli kääntynyt syksyllä pitkäaikaista ystäväänsä Razor Ramonia vastaan ja liittynyt osaksi Ted DiBiasen Million Dollar Corporationia. Kidin ja Ramonin feud olikin yksi loppuvuoden 1995 parhaista asioista, mutta vielä tässäkään ppv:ssä miehet eivät päässeet kohtaamaan 1 on 1 -ottelussa, vaikka heidän vihanpitonsa kävi tulikuumana. Sen sijaan Kid oli alkanut painia säännöllisesti joukkueena Million Dollar Corporation -ystävänsä Sycho Sidin kanssa, ja yhdessä Kid ja Sid kohtasivat nyt Ramonin ja tämän kaverin Marty Jannettyn. Jannettylla oli jäänyt myös asioita hampaankoloon Kidin ja Sidin kanssa, koska Survivor Seriesissä Jannetty oli hävinnyt ratkaisevan taistelun juuri 1-2-3 Kidille Survivor Series Elimination -ottelussa, kun Sid sekaantui otteluun.
Kidin ja Ramonin feud oli hyvä, mutta tässä ottelussa se ei vielä kovin näkyvästi tullut esille. Tämä ottelu oli kyllä ihan viihdyttävä paketti, jonka katsoi ongelmitta openerina, mutta ei tämä silti millään asteikolla ollut erityisen hyvä ottelu. Ramon ja Kid hoitivat oman osuutensa takuuvarmasti, mutta Sid oli jälleen kerran puhtaasti huono, eikä Jannettyllekään voi antaa liikaa kehuja. Mutta siis: oli tämä kokonaisuutena sellaista perustasoista tv-ottelua parempi, ja siinä mielessä ajoi ihan asiansa, mutta olisi Kidin ja Ramonin feudilta lupa odottaa vähän parempiakin otteluita kuin tämä. Harmi, että tuo feud ei oikeastaan koskaan huipentunut kunnon kovaan matsiin.
* * ½
Tässä välissä selostaja Jerry Lawler nousi sitten kehään ja ilmoitti, että hänellä on yllätysvieras. Vieraaksi paljastui JEFF JARRETT, joka teki tässä siis paluunsa WWF:ään sen jälkeen, kun oli lähtenyt firmasta ovet paukkuen kesällä. Tällä kertaa Jarrett saapui kuitenkin yksin ilman The Roadieta, joka ei siis ollut tehnyt paluuta WWF:ään (vaan teki sen vasta myöhemmin). Jarrett ja Roadie olivat lähteneet WWF:stä kesällä juuri, kun heidän välilleen oli päätetty aloittaa kuuma feud. Vaikka Jarrettin lähtö oli sotkuinen, WWF oli halunnut hänet koko ajan takaisin, koska Jarrettia pidettiin lupaavana ja lahjakkaana. Lopulta tämä Jarrettin toinen WWF-run jäi minimittaiseksi, koska sopimuserimielisyyksien takia Jarrett lähti WWF:stä jo vuoden 1996 alussa ja loikkasi myöhemmin WCW:hen. Nyt Jarrett siis kuitenkin veti perus heel-promon Jerry Lawlerin kanssa, eikä ketään oikeastaan kiinnostanut.
Singles Match
Buddy Landel vs. Ahmed Johnson
Opettaja Dean Douglas oli feudannut viime aikoina WWF-tulokas Ahmed Johnsonin kanssa, ja miesten oli tarkoitus kohdata tässä IYH-ppv:ssä. Douglas oli kuitenkin (aidosti) loukkaantunut hieman ennen In Your Housea, joten suunnitelmia jouduttiin muuttamaan. Loukkaantumisen lisäksi Douglas oli muutenkin lähtemäisillään WWF:stä: Douglas ei ollut missään vaiheessa sopeutunut hyvin WWF:ään, ja hänellä oli isoja ongelmia pukuhuonetta hallitsevan Kliq’n kanssa. Niinpä Douglasin sopimus oli lopetettu niin, että tämä IYH jäisi hänen viimeiseksi esiintymisekseen WWF:ssä. Näihin aikoihin Douglas tosin väitti, että hän harkitsi loukkaantumistensa ja yksityiselämänsä takia koko painiuran lopettamista. Sitä harkintaa ei ilmeisesti jatkunut kovin kauaa, koska WWF:stä lähtemisen jälkeen Douglas palasi takaisin ECW:hen heti vuoden 1996 ensimmäisessä tapahtumassa ja jatkoi siellä seuraavat kolme vuotta Main Eventerinä. Tässä ottelussa Douglasia kuitenkin paikkasi muuan Buddy Landel. 1970-luvun lopussa uransa aloittanut ja eräänlaisena Nature Boy -kopiona tunnetuksi noussut Landel on tuttu tämänkin projektin aiemmista arvioista. Landel paini JCP:n ppv:eissä jo 1980-luvun puolivälissä, ja hänet muistetaan parhaiten nimenomaan territory-aikakauden keskikortin painijana. Myöhemmin urallaan Landel tosin muistetaan myös siitä, että hän jätti tosi usein saapumatta tapahtumiin, joihin hänet oli buukattu. Viimeisimpänä Landel oli paininut aktiivisesti Jim Cornetten Smoky Mountain Wrestling -promootiossa, mutta pitkän aikaa pahoista talousongelmista kärsinyt SMW oli kaatunut lopullisesti joulukuussa 1995, minkä vuoksi kaikki SMW:n painijat joutuivat etsimään uutta paikkaa. Landel palkattiin WWF:ään, mutta hänen aikansa WWF:ssä jäi lähinnä parin kuukauden mittaiseksi.
Tästä ottelusta ei ole painillisesti oikeastaan mitään sanottavaa, koska tämä oli lähinnä tyylipuhdas squash eikä sellaisena millään tavalla kiinnostava. Ottelun jälkeen Jarrett ja Lawler alkoivat vielä aukoa päätään Johnsonille, ja seurauksena oli tappelu Johnsonin ja Jarrettin välillä. Tuo tappelu sitten johti Royal Rumble 1996:ssa käytyyn otteluun Jarrettin ja Johnsonin välillä, mikä jäisi Jarrettin viimeiseksi ppv-esiintymiseksi ennen WCW:hen siirtymistä.
DUD
Arkansas Hog Pen Match
Special Referee: Hillbilly Jim
Hunter Hearst Helmsley vs. Henry O. Godwinn
Connecticutilainen aristrokraatti Hunter Hearst Helmsley oli feudannut jo pidemmän aikaa ällöttävän sikafarmarin Henry O. Godwinnin välillä, ja nyt miehet pääsivät vihdoin selvittämään välinsä 1 on 1 -ottelussa. Mutta ei suinkaan missä tahansa 1 on 1 -ottelussa, vaan Arkansa Hog Pen Matchissa! Käytännössä tämä oli ottelu, joka alkoi normaalisti kehässä, mutta se päättyisi siihen, kun toinen onnistuisi heittämään vastustajansa sisääntuloväylän varrelle rakennettuun ehtaan sikolättiin, joka oli oikeasti sontainen ja mutainen ja jossa oli ihan aitoja oikeita sikoja. Upea konsepti, aivan liian harvoin käytetty! Mikä parasta, 1980-luvun WWF-midcarder Hillbilly Jim teki tässä tapahtumassa yllätyspaluunsa ja toimi ottelun erikoistuomarina. Tämän matsin jälkeen Jim jäikin pysyvämmin osaksi WWF:n rosteria ja ryhtyi Henry O. Godwinnin sekä vuoden 1996 alussa debytoivan Godwinnin serkkupojan Phineas I. Godwinnin manageriksi.
Helmsleylle täytyy nostaa hattua, että hän oli todellakin valmis tekemään kaikenlaista uransa alkuvaiheessa. Kun nyt siis pilkkaamme Triple H:ta siitä, että hänen on edelleen oltava yhtiön huipulla ja edelleen saatava aina oman osansa huomiosta, muistelkaamme sitä, kuinka WWF-uransa alkuvaiheessa hän oikeasti rypi mutaisessa sikolätissä Henry O. Godwinnin kanssa. Onhan siinä jotain… No, kaunista. Muutenkin tämä ottelu oli oikeastaan lähtökohtiin nähden varsin hyvä. Oletin, että tässä ei olisi mitään järkeä, mutta Helmsley teki kovasti töitä ja myös Godwinn oli varsin ok kehässä. Niinpä lopputuloksena oli ihan hyvä ottelu, mikä on tällaiselta keskikortin sikolättiottelulta paljon enemmän kuin olisi voinut toivoa.
* * ½
Singles Match
Owen Hart vs. Diesel
Survivor Seriesissä oli vihdoin nähty merkittävä käänne WWF:n päämestaruuskuvioissa, kun koko vuoden 1995 ajan WWF:n päämestaruutta hallussaan pitänyt Diesel oli hävinnyt vyönsä Bret Hartille. Tuon ottelun jälkeen nähtiin kuitenkin vielä yksi merkittävä käänne, kun Diesel raivostui totaalisesti tappiostaan (huusi muun muassa suorassa lähetyksessä ”Motherfucker!”), pieksi Bret Hartin ja kaikki häntä rauhoittelemaan saapuneet tuomarit. Seuraavassa Raw’ssa Diesel piti aggressiivisen promon, jossa hän teki selväksi, ettei aikoisi pahoitella käytöstään keneltäkään ja että hän tekisi mitä tahansa noustakseen takaisin WWF:n päämestariksi. Tästä alkoi siis Dieselin kaivatun heel-turnin pohjustus, joka ei kuitenkaan ollut valmis vielä tähän ppv:hen mennessä. Nimittäin samassa Raw’ssa, jossa Diesel piti promonsa, Owen Hart kohtasi Dieselin ystävän Shawn Michaelsin Singles-ottelussa. Kesken tuon ottelun Michaels rojahti maahan tajuttomana ja kiidätettiin pois paikalta. Syyksi dramaattiselle käänteelle paljastui se, että Michaels kärsi syksyisen pahoinpitelyn jälkeen edelleen pään alueen vammoista eikä ollut painikunnossa. Tämä oli tietenkin vain juonikuvio, eikä Michaelsille ollut oikeasti käynyt ottelussa mitenkään, mutta lääkärit olivat myös oikeasti sitä mieltä, ettei Michaels olisikaan vielä painikunnossa, miksi hänet kirjoitettiin pois ruudusta pariksi kuukaudeksi tämän anglen avulla. Owen Hart tietenkin otti promoissaan kaiken kunnian siitä, että hän olisi ”päättänyt Shawn Michaelsin uran”. Lopulta sitten uusi raivoisa Diesel sai Hartin rehentelystä tarpeekseen ja päätti käydä Hartin kimppuun.
Owen Hartin ja Dieselin välinen ppv-ottelu on sen verran mielenkiintoinen konsepti, että on aika sääli, että tämä ottelu oli lähinnä glorifioitu squash. Uskon hyvin vahvasti siihen, että Owen olisi voinut repiä Dieselistä parhaimmillaan irti ihan yhtä kovan ottelun kuin Bret, mutta ikävä kyllä siihen ei tullut tässä ottelussa mahdollisuutta, koska tämä kesti vain muutaman minuutin. Tällaisenaankin tämä oli kyllä ihan viihdyttävää rymistelyä, ja lopetus sopi Dieselin uuteen hahmoon hyvin, mutta paljon hukattua potentiaalia tässä ottelussa ikävä kyllä oli.
* *
Tässä välissä nähtiin suorastaan hulvaton angle, jossa Savio Vega ja Joulupukki saapuivat keskeyttämään Ted DiBiasen promon. Vega ja Joulupukki nousivat kehään DiBiasen kanssa, jolloin yhtäkkiä Joulupukki hyökkäsikin Vegan kimppuun ja lyöttäytyi yhteen DiBiasen kanssa. Tämän oli vain tarkoitus osoittaa, että DiBiase voisi ostaa aivan kenet tahansa: jopa Joulupukin. Tästä Xanta Klaus -hahmosta (eli ilkeästä Joulupukista) tuli parin viikon ajaksi osa Million Dollar Corporationia, mutta sitten hän katosi eikä esiintynyt koskaan uudestaan. Kiinnostavinta tässä on oikeastaan se, että Xanta Klausia esitti nuori Balls Mahoney, joka (menetettyään tässä nähdyssä tappelussa tekopartansa ja hattunsa) ei näyttänyt yhtään samalta kuin ECW-aikojen Mahoney.
Casket Match
King Mabel vs. The Undertaker
Kuten on jo tullut todettua, King Mabel oli yhdessä Yokozunan kanssa murtanut Undertakerin kasvot syksyn aikana ja pakottanut Dead Manin pois kuvioista pariksi kuukaudeksi. Undertaker oli kuitenkin tehnyt paluunsa Survivor Seriesissä pelottavan näköinen metallimaski kasvoillaan ja tuhonnut koko Mabelin porukan. Niinpä Mabelilla oli nyt totuuden hetki: hänen oli pystyttävä pieksemään Undertaker tämän omassa nimikko-ottelussa Casket Matchissa, tai muuten Mabelin ura saattaisi olla ohi. Niin se myös oikeasti alkoi olla: King Mabel esiintyi vielä Royal Rumble 1996:ssa, mutta sen jälkeen hän jätti WWF:n vuosiksi. Mabelin Main Event -run vuoden 1995 aikana oli ollut lähinnä kivuliasta katsottavaa, mutta onneksi se ei kestänyt kauaa. Vielä viimetöikseen Mabel ja Mo olivat ilmeisesti ennen tätä ppv:tä onnistuneet saamaan käsiinsä kultaisen ketjun, jonka Kama oli aikaisemmin vuoden 1995 aikana tehnyt sulattamastaan Undertakerin uurnasta. Tuon uurnasta tehdyn ketjun avulla Mabel yritti hallita Undertakerin voimia ja voittaa sillä tavalla tämän ottelun.
Viime vuodet olivat kyllä olleet Undertakerille aivan kammottavia. Toinen toisensa perään kamalia vastustajia, joiden kanssa ei ollut yhtään mitään mahdollisuutta painia hyviä otteluita. Onneksi vuonna 1996 tämäkin vihdoin muuttuisi Undertakerin osalta, mutta vielä sitä ennen meillä oli ”nautittavana” tämä Casket Match. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että ei tämä ollut ehkä ihan niin kamala kuin olisi voinut luulla, mutta kokonaisuutena tämä oli silti ehdottomasti heikko ottelu, jossa ei ollut mitään erityisemmin viihdyttävää. Ainakin Undertaker näytti vahvalta ja pelottavalta, ja ainakin Mabelin ME-ura sai näyttävän päätöksen. Kiitos, eteenpäin.
* ½
WWF Championship
Bret Hart (c) vs. British Bulldog
Oi kyllä, Bret Hart oli jälleen WWF:n päämestari ja WWF:ssä oli kaikki hyvin! Ainakin sen osalta, että nyt WWF:n päämestaruusotteluilta oli jälleen lupa odottaa ensiluokkaista painia, mikä oli asia, jota ei ollut pitkään aikaan voinut sanoa. Ensimmäiseksi vastustajakseen Bret Hart sai hyvin henkilökohtaisessa ottelussa oman lankomiehensä British Bulldogin. Bulldog oli ansainnut ykköshaastajuuden päämestaruuteen jo ennen Survivor Seriesiä, joten oli selvää, että ensimmäisessä mestaruuspuolustuksessaan Hart joutuisi kohtaamaan Bulldogin. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun sukulaismiehet kohtaisivat toisensa: vuoden 1992 SummerSlamissa Hart ja Bulldog olivat painineet Wembley Stadiumilla legendaarisessa ottelussa toisiaan vastaan, mutta tuolloin miehet olivat olleet vielä ystävyksiä ja halanneet ottelun jälkeen. Nyt tilanne oli toinen, kun Bulldog oli Owen Hartin tavoin kääntynyt Bret Hartia ja koko muuta Hartin sukua vastaan. Heel-Bulldog oli ilmoittanut tekevänsä kaikkensa piestäkseen Bret Hartin ja noustakseen WWF:n päämestariksi. Bulldog oli myös varma, että hän pystyisi siihen, koska Bret ei ollut koskaan voittanut häntä ottelussa. Matsin ajaksi Bulldogin kulmaukseen saapui myös Bulldogin vaimo, Bretin oma sisar Diana Smith.
Huh, en todellakaan muistanut, että tämä ottelu oli näin kova! Olen kyllä aikoinaan antanut tälle arvosanaksi neljä ja puoli, mutta olin jotenkin onnistunut unohtamaan koko matsin, ja aloin jo epäillä, että olisiko tämä todella näin kova. Kyllä tämä oli – ja on joidenkin arvostelijoiden mukaan vielä kovempi kuin millaisena minä tätä pidän. Osa arvostelijoista pitää tätä nimittäin parempana kuin SummerSlam 1992:n klassikkoa Hartin ja Bulldogin välillä, ja tämä on saanut jopa ääniä koko vuoden 1995 parhaaksi otteluksi. Hyvin korkealle tämä kyllä sijoittuu omallakin listallani, koska tämä oli kieltämättä perkeleellisen kova ottelu, jossa 1) Bulldog osoitti pystyvänsä edelleen halutessaan painimaan aivan upean ottelun ja 2) Hart osoitti, miksi hän on vain niin saatanan kova painija ja ehdottomasti oikea valinta WWF:n päämestariksi tähän aikaan. Hart oli vuoden kahdessa viimeisessä ppv:ssä paininut lähes tulkoon kovemmat ottelut kuin kukaan muu WWF:ssä koko vuoden aikana, joten eiköhän se kerro kaiken tarpeellisen Hartin loistavuudesta. Minun silmissäni tämä ei kaikista kovista bumpeista ja Hartin bleidaamisesta huolimatta nouse silti ihan Hart/Bulldog I:n tasolle, mutta kauaksi ei jäädä. Aivan mahtava ottelu, ja ehdottomasti vuoden 1995 suurimpia valonpilkkuja.
* * * * ½
Olihan tämä taas aika lailla täysin yhden ottelun tapahtuma, mutta koska se ottelu oli niin kova, ei tämä ollut ihan täysi katastrofi. Muuten yksikään ottelu ei noussut edes kolmen tähden tasolle, mutta oli tässä sentään pari ihan hyvää ottelua ja yksi ok squash. Ja aivan totaalista paskaa oli varsin vähän, vaikka Mabel vs. Undertaker kovasti yritti olla sitä. Kyllä tämä siis WWF:n vuoden 1995 tasossa sijoittuu melkeinpä puoliväliin, mikä kyllä oikeastaan kertoo kaiken oleellisen vuodesta 1995. Kehno.
Wikipedia: WWF In Your House 5
Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 8.7.2019
No Comment