ArviotPuroresuViisi pointtia

Viisi pointtia: DG Memorial Gate 2020

Päivämäärä: 2.8.2020

Sijainti: Wakayama, Japani (Wakayama Prefectural Gymnasium)

Yleisömäärä: 370


Dragon Gaten painikalenteri meni kaikkien muiden tavoin sekaisin koronapandemian vuoksi. Wakayamassa järjestetty Memorial Gate oli firman ensimmäinen suuremman luokan tapahtuma sitten viime vuoden Final Gaten.


1. Kolme tuntia aplodeja

Japanissa on toistaiseksi saatu lupa avata painitapahtumat kansalle, mutta tietyin varotoimin. Luonnollisesti istumapaikkoja on väljennetty ja halleihin päästetään vain maksimissaan kolmasosa yleisökapasiteetista. Valkoiset hengityssuojaimet paistavat yleisöstä kirkkaasti, mutta tärkein tunnelmaan vaikuttava seikka on tällä hetkellä voimassa oleva huutelukielto. Katsojien reaktiot rajoittuvat siis taputtamiseen tai hiljaa pysymiseen.

On siis selvää, että yleisöllä, painijoilla sekä myös ruudun takaa seuraavilla katsojilla on tähän totuttelemista. Heelit kärsivät tästä eniten, kun edes törkeimmille vippaskonsteille ei sovi buuata. Paikoin tunnelma on samanlainen kuin ilman yleisön läsnäoloa. Paikoittaisesta jäisyydestä huolimatta yleisön pienikin reaktio on tervetullutta. Painijat komppaavat myös hyvin olemalla astetta äänekkäämpiä sekä kehässä sekä kehänlaidalla. Kehän alle oli tungettu mikki poikineen, sillä kehänlaidan hakkaus tuntui paikoin tuhatpäisen katsojaryhmän maaniselta paukutukselta.


2. Uudet mestaruusvyöt särkevät silmiä

Voin tunnustaa, etten ole nähnyt vuoden jokaista Dragon Gaten tapahtumaa. Niinpä uutinen Dragon Gaten kaikkien mestaruuksien uudistamisesta meni täysin ohitse. Ilmeisesti uudet vyöt saatiin kansan nähtäville ensimmäisissä tapahtumissa yleisön edessä heinäkuussa.

Vaihdot tehtiin ilmeisesti käytännöllisyyssyistä. Uudistunut logo sai paikkansa nyt myös vöissä. Lisäksi ainakin toinen Twin Gate -joukkuemestaruusvöistä oli ollut enemmän tai vähemmän rikki jo vuosikausia. Mutta pitikö niistä uusista vöistä tehdä niin lelun näköisiä?

Itse metalliosissa ei ole päällisin puolin mitään vikaa, vaikkei ensikatsauksella ylletäkään esimerkiksi vanhan Dream Gate -vyön ikoniseen ulkonäköön. Ongelma omaan silmään on itse vyöosassa, joka näyttää erittäin halvalta muovilta eikä taivu luonnollisesti. Jäyköiksi rinkuloiksi jääneet vyöt eivät väänny edes mestareiden vyötäröille! Ehkä tähänkin tottuun. Toivottavasti.


3. Seuraavat tulokkaat uunista ulos

Kirjoitan (ja puhun) aina Dragon Gaten nuoriso-osastosta ja aivan syystä. Verrattuna esimerkiksi New Japaniin, tuuttaa Dragon Gate dojostaan ulos tuoreita painijoita hengästyttävään tahtiin. Pelkästään tämän vuoden puolella lohikäärmeen kidasta ovat ilmestyneet kansaa ihastuttamaan Kento Kobune, Taketo Kamei, Sora Fujikawa sekä Makoto Kikuta. Kaksi ensimmäiseksi mainittua pääsivät väläyttämään potentiaaliaan tämänkin tapahtuman alakortissa. Etenkin pari minuuttia kestänyt lihan läpsyttely duon välillä oli ihanan makaaberia katsottavaa. Kobunelle on povattu tietä tähtiin lookkinsa ansiosta, mutta itseäni veikkonen ei vielä tässä ottelussa vakuuttanut. Valokeila oli nimittäin vahvasti pienikokoisessa Kameissa, joka oli murjottavana valtaosan ottelusta. Pieni fanitus syntyi heti tässä ottelussa.

Final Gaten pointeissa povasin nuorisokyvyille kovaa vuotta ja sellainen on valtaosalta nähty. Dragon Dia on omilla listoillani korkealla vuoden kehittyneintä painijaa mietittäessä. Kaito Ishida alkaa olla melkein valmista kauraa pääotteluihin. Täysin puskista lähes koko länsimaalaisen Dragon Gaten fanikunnan pääsi yllättämään Kota Minouran rakettimainen nousu kesällä. Minoura paukutti yhtäkkiä tapahtumasta toiseen sisukkaita esityksiä toisensa jälkeen ja se palkittiin joukkuemestaruusottelulla. Joukkue Jason Leen kanssa voi olla hyvinkin potentiaalinen, mikäli ottelu KAZMA Sakamotoa ja silmiä särkevän punaista BxB Hulkia vastaan oli vasta esimakua. Minoura oli itselleni vain ”se viimeinen tyyppi” Mochizuki Dojossa, mutta olisihan se pitänyt arvata että DG leipoo tästäkin hemmosta kohtuullisen pätevän painijan.


4. Nuorimman Grand Slam -mestarin kruunajaiset

Illan pääottelun rakentelu oli nostattanut vähintään muutamia kulmakarvoja. Eita, R.E.D:n johtaja, oli murskannut tiensä kesän King of Gate -turnauksen lävitse. Finaalissa oli kaatunut hallitseva Open the Dream Gate -mestari Naruki Doi. Mutta sen jälkeen Eita oli syönyt selätyksen toisensa jälkeen, useasti jopa mestarin kynsissä. Eihän Eitalla ollut enää mitään mahdollisuuksia uransa ensimmäisessä Dream Gate -haastossa. Eihän?

Eita oli kerännyt runsaasti kritiikkiä viime vuosina, ainakin länsimaisissa piireissä. Johtokausi Antiaksen ja R.E.D:n johtajana ennen PACin paluuta tuomittiin flopiksi. Yksilöotteluissa mies ei ollut vakuuttanut vuosikausiin. Miehen katto olisi olla toisen viulun soittaja. Eitan karisma ja promot eivät olleet pääottelijan standardille sopivia. Eitan historiasta voi lukea tarkemmin Voices of Wrestlingin erinomaisesta arviosta. Itse jaksoin muistella lämmöllä aikaa Over Generationin pirteänä nuorena naamana sekä erittäin päteviä joukkueotteluita Big R Shimizun rinnalla (muun muassa viime vuoden paras joukkueottelu).

Kaiken tämän paineen alla Eita tykitti Wakayamassa ehkäpä uransa parhaan yksittäisen esityksen nousten samalla Dragon Gaten historian neljänneksi ja nuorimmaksi Grand Slam -mestariksi (kaikki neljä mestaruutta sekä King of Gate -ja Summer Adventure Tag League -turnaukset).

Samalla Eita väläytti vahvoja merkkejä kääntymisestä pois R.E.D:n konnajoukosta, mikä lupaa herkullista syksyä talliruletin osalta.

Tällaista Eitaa kelpaakin katsella pääotteluissa, sillä tämä jää vuoden parhaiden DG-otteluiden listalla toiseksi vain Doin ja Kzyn helmikuiselle kohtaamiselle. Revanssia tästä sitten kun yleisö saa taas huutaa sydämensä kyllyydestä, kiitos.


5. Tätä on kaivattu

Olen häpeilemätön Dragon Gaten fanipoika, se on toivottavasti tullut lukijakunnalle selväksi. Ei meillä muuten firmasta kirjoitettaisi näinkin usein! Oli siis ihana pitkästä aikaa nauttia isosta Dragon Gaten tapahtumasta, jonka kortti oli rautainen alusta loppuun. Kutkuttavia kuvioita on jälleen avattu syksyä varten sukupolvien välisen taiston siirtyessä todennäköisesti loppusuoralle. Uudet nimet vakuuttavat ja muu junioriosasto kehittyy. Veteraaneista löytyy vielä virtaa ja Shuji Kondon paluu on ollut aivan mahtavaa katsottavaa.

Memorial Gate oli kokonaisuutena aivan pirun hauska tapahtuma. Kolmetuntinen meni kuin siivillä maailman parhaan painiliigan parissa.


Tulokset:

  1. Ben-K, Strong Machine J ja Dragon Dia voittivat Masato Yoshinon, Susumu Yokosukan ja Ryu Saiton. Arvosana: 6/10
  2. Kento Kobune & Kagetora voittivat Taketo Kamein & KAIn. Arvosana: 7/10
  3. Kzy voitti Yasushi Kandan. Arvosana: 6/10
  4. Ultimo Dragon & Don Fujii voittivat Masaaki Mochizukin & Gamman. Arvosana: 6/10
  5. R.E.D (Diamante, Big R Shimizu & Kaito Ishida) voittivat Toryumon Generationin (Genki Horiguchi, Dragon Kid & Shuji Kondo) sekä Dragon Gate Armyn (YAMATO, Yosuke Santa-Maria & Keisuke Okuda). Arvosana: 8/10
  6. Jason Lee & Kota Minoura voittivat BxB Hulkin ja KAZMA Sakamoton ja nousivat Open the Twin Gate -mestareiksi. Arvosana: 8/10
  7. Eita voitti Naruki Doin ja nousi Open the Dream Gate -mestariksi. Samalla Eitasta tuli liigan historian nuorin Grand Slam -mestari. Arvosana: 8,5/10

Memorial Gate 2020 -tapahtuman kokonaisarvosana: 8/10


Semi Salmikannas

Semi Salmikannas

Ammattimainen tyhjäntoimittaja, jonka elämässä showpaini on roikkunut mukana sitkeän torakan lailla yli vuosikymmenen ajan. Toimii vakioäänenä Smarksiden ääniaalloilla ja onnistuu unohtamaan velvoitteensa kirjoitetun sisällön tuottajana. Kaikin puolin stereotyyppinen paininörtti, jonka naama kelpaa vain ja ainoastaan radioon.

Previous post

Eläköön Humpuuki! #26: WWE:n katsojaluvut jatkavat laskuaan, Impactin uudet palkkaukset

Next post

Verta, suolenpätkiä ja henkiolentoja – kongolainen Catch Fétiche yhdistää voodoon showpainiin, mistä voi syyttää Hulk Hogania

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *