Viisi Pointtia: FCF Jatkosota 2020

Päivämäärä: 4.1.2020

FCF Wrestling palasi uudistuneeseen Pressaan avaamaan vuoden 2020 kahden mestaruusottelun voimin. Samalla naftaliinista kaivettiin takaisin Jatkosota viiden vuoden tauon jälkeen ja päästiin käynnistelemään kuvioita kevättä varten.

1. Mainittiinko jo uudistunut Pressa?

Kuten varmaan on jo moneen kertaan toitotettu (viimeksi tämän artikkelin ingressissä), FCF Wrestlingin perinteinen kantapaikka Helsingissä, hotelli Presidentin yökerho Pressa, oli remontissa viime vuonna. Nyt uudistuneet ovet avattiin painikansalle ensimmäisen Pressa-shown merkeissä sitten viime kevään Attitude-tapahtuman.

FCF:n videotiimi kartoittikin jo ansioituneesti Pressan ja showpainin yhteistä historiaa Heimo Ukonselän natisevien nahkarannekkeiden säestämänä. Jos et ehtinyt kyseistä pätkää joulunajan kiireiden keskellä vilkaista, niin nyt siihen olisi hyvä aika. Lue toki tämä pätkä ensin loppuun.

Pressa on tosiaan avarampi kuin ennen eikä kehä taiteile enää puoliksi korotetun lavan päällä. Yleisön iloksi on saatu muutama penkkirivi, mutta toisaalta muutama pirullinen paalu blokkaa tehokkaasti näkyvyyttä niiltä, jotka saavat jämäpaikkoja penkkirivien vierestä. Painijat varmasti arvostavat sitä, että valtavat kaiuttimet eivät enää uhkaa jokaista liikettä köysissä. Ihan liian helpoksi ei oloa ole vieläkään tehty, sillä erinäiset valaisimet heiluvat uhkaavasti aika lähellä kehää. Videotiimin iloksi pääkameraa ei tarvitse enää pystyttää baaritiskille, josta saatiin kaupan päälle tiskin vieressä seisovien katsojien kommenttiraita (catchasu-catchu-canna ei unohdu koskaan!)

Eihän Pressa vieläkään vedä vetoja Teatteri Forumille tai vanhalle Glorialle showpainipaikkana, mutta hoitaa hommansa intiiminä tilana, jossa hien, veren ja purukumin voi melkein maistaa ilmasta.

2. Liittoumia, liittoumia kaikkialla

Vuosi avattiinkin tosiaan vauhdikkaasti, kun illan aikana vahvistettiin ja sorvattiin yhtä sun toista liittoumaa.

Yhteinen Sävel ei jäänyt yhden illan hitiksi, vaan Toni Tamminen ja The SAN jatkavat matkaansa duona Talvisodan tappiosta huolimatta. Myös Nikita ja Kert Kukk jatkavat ilmeisesti liittolaisina ainakin sen aikaa kun Mike Nomad on töissä. Salomon Strid ja Dynastian Regina Rosendahl jatkoivat Tampereella alkanutta vehkeilyään. Mutta missä oli Prinssi Make? Alistuuko Septimus kohtaalonsa Messiaan ja Kuningattaren jalkamattona?

Kaikista maailman ihmisistä Dr. No päätyi edustamaan Mustaa Aukkoa Mahtavan Perkuleksen alaisuuteen. Sitten vielä Viktor Tykki ja Reimi toimivat joukkueena Mustaa Aukkoa vastaan! Jami Aalto ja Shemeikka, vaikkeivat joukkueena enää toimikaan, näyttävät jatkavan kaveruksina, vaikka Shemeikka aiheuttikin minimaalisen sydänkohtauksen, kun ei irrottanut otettaan kättelystään Aallon kanssa. Kolmen Ässän legendaarinen tervehdysposeeraus viestii ainakin hyvää yhteishenkeä.

Eikä siinä vielä kaikki, sanottaisiin Ostos-TV:ssä! Myös Polar-Pekon ja Patrik Miedon joukkue vaikuttaa vähintään loogiselta!

Onko tässä uuden, entistä kauniimman joukkuedivisioonan alku?

Vai täräyttääkö Mike Nomad/Nikita Kert Kukkin kanveesiin perkeellisellä pyykkinarulla jo seuraavassa tapahtumassa?

Etteköhän te tiedä, mikä tuntuu allekirjoittaneesta todennäköisemmältä vaihtoehdolta.

3. Mieto on tullut kotiin

Patrik “Crusherweight” Mieto palasi tosiaan Suomen painikehiin olkapääleikkauksen jälkeen. Paluuottelu päättyi toki tappioon, mutta on kai tälläkin pilvellä hopeareunus. Olkapää ei ainakaan tämän katsojan silmään näyttänyt vaivaavan, vaikkei Mieto viskonutkaan vastustajiaan saksalaisjuntilla ympäri kehää läpi ottelun. Joukkuekemia Pekon kanssa oli vähintään kelvollinen ja ainakin yksi komea yhteisliike päästiinkin näkemään. Ehkä tästä parituksesta löytyy kaksikolle suunta tälle vuodelle?

Etenkin Miedon vuotta odotan mielenkiinnolla. New Japanin Los Angelesin dojolla kärsitty olkavamma jarrutti menoa ilmeisesti koko viime vuoden, joten nyt päästään näkemään taas ehjää Mietoa. Maailmalla ahkerasti reissaava Mieto käy tässä kuussa painimassa Italiassa asti. Kehityskäyrä on miehellä toivottavasti jälleen ylöspäin, työmoraali on sosiaalisen median perusteella ainakin valtaisa. Mieto on yksi vuoden kiinnostavimpia suomalaispainijoita. Onko edessä vihdoin se “break-out” vuosi, kun kaikki osuu kohdalleen?

Kaikkien katsojien onneksi olin ehtinyt unohtaa keksimäni kannustuslaulun lauantain mähinöissä. Pojun Poika Saunoo kappaleen tahtiin mennyt sikermä Juntankylän omalle pojalle olisi mennyt suurin piirtein näin:

“Mieto junttaa,

Hän junttaa ja junttaa ja junttaa,

Äijää kanveesiin,

Meidän Mieto on tullut kotiin!”

Onneksi seuraavan aamuna Wrestle Kingdomia katsoessa huomautettiin, miten helposti J-kirjain vääntyy painikansan suussa R-kirjaimeksi ja T-kirjaimet vielä K-kirjaimiksi…

Ehkä tämä idea pitää juntata hautaan.

4. Jessica Love pelottaa minua, pojat

On vähintään rikollista, että mestaruusottelu Stark Adderin, Vili Raadon ja Jessica Loven välillä saa aikaa vaivaiset kuutisen minuuttia. Toki, kun Jatkosodalla oli pituutta “vain” kaksi tuntia, niin kaikille otteluille ei voi antaa roppakaupalla aikaa. Onneksi veteraanit ottivat kaiken irti minuuteistaan ja paukuttivat tiskiin intensiivisen mestaruusottelun, jossa ei ehditty makoilla päälukoissa.

Vaikka Adder ja Raato ovatkin olleet mukana kovan luokan otteluissa muutaman viime vuoden ajan, niin varjoista ottelun tähdeksi nousi uudistunut Love. Nikitan epäonnekkaan Tornado DDT:n murtaessa Loven nenän, kääntyi koko naisen ennen niin pirteä habitus joksikin paljon synkemmäksi. Myrskyvaroitus annettiin jo Talvisodassa, kun Love yritti nirhata virolaiset kehään. Samaa on luvassa myös tänä vuonna, sillä stiffeissä iskuissa ei ainakaan tässä ottelussa säästelty lainkaan. Adder tai Raato eivät olleet koskeneetkaan Loven naamavärkkiin, mutta saivat silti kärsiä. Kauhun hetkiä nähtiin myös takahuoneissa, kun jälleen anteeksipyyntöä yrittänyt Nikita sai raivoisan Loven kimppuunsa.

Love kuuluu ehdottomasti Suomen painijoiden kärkikaartiin ja uusi hahmo antaa konkarille lisäpotkua ja ehkä myös hieman suuntaa. Jos Talvisodassa pelkäsin jo Nikitan hengen puolesta, niin vaikuttaa siltä että vuonna 2020 saan pelätä koko pukuhuoneen puolesta. Kylmäävän murhaava tuijotus ja vielä astetta kivuliaammat kyynärpääiskut tuntuvat takarivissä asti.

5. Mies vastaan auktoriteetti, osa 5376398

“Aina ku mä hyppään ja pääsen siihen hyppyrin nokalle, niin mulle tulee sellanen bon voyage -tunne, siis että mä oon kokenu tän joskus aikasemminkin”, lausui aikoinaan Matti Nykänen. Kieltämättä hieman samanhenkinen tunne nousi itsellänikin pintaan FCF:n toimitusjohtajan Juhana Karhulan ja Puolen Suomen Painijan IONIn seistessä nokikkain kehässä.

Kuuluisin ja merkittävin esimerkki ilkeän auktoriteettihahmon ja rakastettavan kansan sankarin välisestä kahakasta on tietysti 1990-luvun lopun WWF:stä, asenteen aikakaudelta, kun herra Vincent Kennedy McMahon pisti viikosta toiseen kapuloita Stone Cold Steve Austinin rattaisiin. Kansa rakasti ja Steve Austinista tuli sukupolvensa legenda ja kassamagneetti, jolle länsimaissa ainoa verrokki oli Hulk Hogan.

Kuvion kääntöpuolihan ovat ne miljoonat jäljittelijät, jotka ovat seuranneet McMahonin ja Austinin välienselvittelyä. Näistä kuvioista noin 90 prosenttia on toki tapahtunut iki-ihanan WWE:n friikkisirkuksessa, mutta myös muualla on nähty aivan tarpeeksi ilkeitä auktoriteettihahmoja. Ehkäpä juuri siksi naamani muistutti (tavallista enemmän) jääkaapissa yli viikon maannutta limeviipaletta, kun Karhula haukkui Teatteri Forumin painikansan Talvisodan ottelunsa päätteeksi.

Vaikka en metaforia ymmärräkään, niin olisin silti halunnut tietää, millä tavalla Karhula olisi verrannut IONIa Suomen jääkiekkomaajoukkueeseen. Kaksikon kohtaaminen oli pikainen, mutta vain pientä lämmittelyä illan pääottelun tapahtumille. Valentinen ja IONIn ottelu oli se kuuluisan toimiva kohtaaminen, jossa saatiin aikaiseksi toimiva draaman kaari. IONIllekin tekee hyvää otella juurikin Valentinen tasoisia vastustajia vastaan kehittyäkseen hieman yksiulotteisesta, vaikkakin karismaattisesta nyrkinheiluttelijasta eteenpäin. Valentine oli puolestaan se sama tuttu Valentine vuosien takaa. Mies vailla vertaa, kun kyseessä on yleisön ottaminen mukaan otteluun.

Ja vaikka Karhula tunki nokkansa asioihin, niin IONI käveli Pressasta vyön kanssa. Toki vasta sen jälkeen, kun Karhula oli niitannut tämän kanveesiin Karhunkaatajalla. Meillä on suunta ja mikäli arvaukseni (jotka ovat väärässä vain 99 prosenttia ajasta) pitää kutinsa, todistamme Omegassa pomon ja mestarin välienselvittelyä. Mielenkiintoisia hetkiä koettiin myös takahuoneissa, kun Shemeikka, Karhula ja Valentine päätyivät samaan tilaan. Oliko Karhula tosiaan luvannut kaikista maailman ihmisistä Vallulle varman mestaruuden? Miten, miksi ja etenkin missä välissä Karhula on vajonnut korruption suohon?

Kuvio ilkeän auktoriteettihahmon ja kansan sankarin välillä saattaa olla kulunut, mutta on FCF ennenkin onnistunut löytämään uusia kulmia kliseiden syvyyksistä ja yllättämään painikansan odotukset juuri oikealla hetkellä. Katsotaan, löytyykö buukkauskorttipakasta ässä, jokeri, ristikakkonen vai musta pekka.

Tulokset:

1. Jami Aalto voitti Shemeikan ja nousi Frank Andersson Nordic Wrestling mestaruuden ykköshaastajaksi. Arvosana: 8/10
2. The SAN voitti Jake Luupään. Arvosana: 5/10
3. Stark Adder voitti Vili Raadon ja Jessican Loven ja säilytti Frank Andersson Nordic Wrestling mestaruuden. Arvosana: 8/10
4. Regina Rosendahl ja Septimus voittivat Polar-Pekon ja Patrik Miedon. Arvosana: 6/10
5. Reimi voitti Mahtavan Perkuleksen: Arvosana: N/A
6. IONI voitti Valentinen ja säilytti Suomen mestaruuden. Arvosana: 7/10

FCF Jatkosota 2020 –tapahtuman arvosana: 7/10