Viisi pointtia: MA Wrestling Show Live (16.3.2019)

Päivämäärä: 16.3.2019

Sijainti: Helsinki, Suomi (Teatteri Forum)

Teatteri Forumin syövereissä leijui uhkaava atmosfääri, kun sisääntulolavalla roikkui kaksi mustavalkoista ja sangen synkkää banderollia. Nuo kyseiset banderollit symboloivat sitä, ettei Teatteri Forum ole enää FCF Wrestlingin koti. Suomalaisen showpainin näyttämöllä on uusi isäntä, ja sen nimi on Musta Aukko.

1. Imperiumin vastaisku toimi taas

Legendaarinen elokuvasarja Star Wars sai psykedeelisen maininnan jo tämän show’n ennakossa, jossa takavuosien painija Jäämies Järvisen kohtalona oli ajautua vähintäänkin kyseenalaisen kunnian kohteeksi. Järvisestä nimittäin syntyi suomipainin Jar Jar Binks, kiitos ylläpitäjä Vuohtoniemen mystisen alitajunnan.

Nyt mainitsen valomiekat ja avaruuden taas, vaan en yhtä vinksahtaneella tavalla. Se, mitä MA Wrestlingin järjestämässä Wrestling Show Livessä tapahtui, toi nimittäin vahvasti mieleen kyseisen elokuvasarjan eittämättä parhaimman osan, Imperiumin vastaiskun. Kauhun ja dystopian masokistisena ystävänä nautin tästä niin, että on varsinainen sääli, jos FCF Wrestlingin armeija kaappaa Teatteri Forumin takaisin haltuunsa jo toukokuun Omega-tapahtumassa.

Muistan, että Imperiumin vastaisku jätti minut alkuun kylmäksi. Ihmettelin, kuinka elokuvan loppu voi olla niin synkkä, vaikka toki tiesin, että jatkoa on luvassa. Myöhemmin rakastuin elokuvan raadollisuuteen täysin. Tämä sama ilmiö pätee mielestäni myös tähän tapahtumaan; Mustan Aukon ylivoima tuntui hetkittäin jo liian musertavalta, mutta lopulta tunteet purkautuivat käänteessä, jossa Mikko Maestro, Ioni, Jessica Love ja Stark Adder ryntäsivät Shemeikan apuun. Purkaus oli toki vasta lievä, sillä se varsinainen kliimaksi häämöttää Omegassa, jossa FCF Wrestling kolistelee sarviaan Mustaa Aukkoa vastaan todellisessa sodassa.

Mustan Aukon tapahtuma oli yhtä kaikki erinomaista vaihtelua, ja se oli buukattu mallikkaasti. Tästä lisää alla.

2. Pekko herätti nukkuvan jääkarhun

Illan ensimmäinen ottelu oli kahden nälkäisen nuorukaisen taisto. Polar Pekko, joka lentää taivaalla revontulien lailla, sai vastaansa limaisen Leo Lemmetyn manageroiman Tammisen Tonin, joka on uhkaavasti jäämässä toisten jalkoihin. Niinpä oli loistokasta, että nämä kaksi mielenkiintoista ja äärimmäisen potentiaalista painijaa saivat otella puhtaan ottelun, joka loppui diskauksen, tasapelin tai muun Dusty Rhodesin sulkakynästä plagioidun antiklimaattisen ratkaisun sijaan selätykseen. Pekko voitti, Tamminen hävisi, ja se teki molemmille pelkästään hyvää.

Joku voisi argumentoida, että Tamminen tarvitsi tästä ottelusta voiton, koska hän ei ole saanut samanlaista nostetta kuin samaan aikaan FCF Wrestlingin painikoulutuksesta valmistuneet Shemeikka ja Viktor Tykki. Joskus tappio voi kuitenkin olla voitto, ja uskon, että tämä on Tammisen tapauksessa totta. Nyt on entistä kiinnostavampaa seurata, kuinka Tammisen massiivinen ego kykenee käsittelemään näin kirpeän häviön. Voisiko olla, että Pekon kova potku olisi satuttanut paitsi Tammisen päätä myös tämän itseluottamusta?

Niin – potku. Ottelu päättyi Polar Pekon tekemään superkickiin, joka on sattumoisin muuan ”The Rebel” StarBuckin lopetusliike. Ei tarvitse olla minkään sortin profeetta, jotta osaa ennustaa, mihin tuo shokeeraava teko johtaa. Pekko ja StarBuck tulevat kohtaamaan toisensa ennemmin tai myöhemmin, ja voi olla, että tuo iso ottelu nähdään jo toukokuussa. Toivon vain, että myös Tamminen saa Omegassa vastuuta, koska sitä raumalainen toden totta ansaitsee.

3. Septimus jätti Sepin historiaan

Ei tullut Juudasta eikä edes Jeesusta saati sitten Pietari Hjalmarssonia, vaan Septimus. Se on iloisena naantalilaisena veikkosena debyyttinsä tehneen Sepin nykyinen, synkkä nimi. Synkkä oli myös Septimuksen kastetilaisuus, sillä näissä ristiäisissä toimituksen hoiti papin sijaan Salomon Strid – eikä mikä tahansa Strid, vaan varsin sadistinen ja suorastaan pelottava sellainen.

Alan viimeistään nyt epäillä, että Musta Aukko harrastaa jonkinmoista noituutta Teatteri Forumin takahuoneissa. Salomon Strid oli kyllä ilkeä ja egoistinen ihminen jo aikaisemmin, mutta nyt hän on alkanut ottaa mallia Mahtavan Perkuleksen mustasta kirjasta.

Septimusta ei nimittäin kastettu vedellä, vaan rituaalin kohteena oli kehään väkivalloin raahattu Kert Kukk – täysin viaton virolainen. Raivopäinen Strid solvasi Kukkia ”pieneksi runkkariksi” ja käski Septimuksen kiduttaa tätä jonkinmoisella puisella miekalla. Näin Septimus todistaisi olevansa uuden nimensä – ja Stridin sadististen siipien vääristyneen suojan – väärti.

Tätä tuhoisaa toimenpidettä ei kuitenkaan koskaan todistettu, sillä niin ikään virolainen Mike Nomad teki räjähtävän paluunsa painikehään ja pelasti maanmiehensä pinteestä. Tämä oli loistava käänne, sillä on hyvä, jos Sepin ja Keken konfliktia ei venytetä väkinäisesti. Virolaiskaksikko on tässä vaiheessa mainio valinta Stridin ja Septimuksen vastavoimaksi, ja koko kohtaus oli ylipäätään viihdyttävää katseltavaa alusta loppuun saakka.

Niin paljon kuin Sepin ja Keken kohtalo sydämeeni yhä edelleen sattuukin, täytyy myöntää, että Septimus teki oikein jättäessään Sepin historiaan. Toivon vain, ettei Keke jää Septimuksen nousun myötä tuuliajolle, vaikka se toisaalta korostaisikin Stridin inhan opetuslapsen iljettävyyttä entisestään – kuin myös Keken sympaattisuutta.

4. Koopran kohtalo pelottaa minua, pojat

Yksi koko illan suurimmista yllätyksistä oli se, ettei kehäkuuluttaja Koopraa näkynyt mailla eikä halmeilla. Koopran sijaan lavalle marssi varsin uhkaavan näköinen olento, joka oli piilottanut kasvonsa naamion alle. Tämä olento oli nimeltään ilmeisesti Ar Pook tai ainakin jotakin sinne päin, ja Ar Pook toisin päin kirjoitettuna on Koopra, Vuohtoniemi, sinä itsekäs ääliö!

Oli miten oli, Koopran kohtalo pelottaa minua, pojat. En tahdo edes ajatella, minkälaiseen synkkään ja kylmään kidutuskammioon Musta Aukko on kyseisen viattoman kehäkuuluttajan raahannut – ja miksi. Ar Pook ainakin karjui, ettemme tulisi näkemään Koopraa enää kuuna päivänä. Ehkä salaperäinen Bruceman tulee ja työntää jauhot pahansuovan Ar Pookin suuhun?

No, sitä me emme voi tietää. Sen kuitenkin tiedän, että tämä uusi kehäkuuluttaja oli vallan mainio veto, ja juuri tällainen sarjakuvamainen ja hieman rennompi ote on se, mihin minä olen MA Wrestlingissä rakastunut. Kravatti on juuri sopivan löysällä niin, että kuviot ovat sekopäisiä mutta silti samaan aikaan sellaisia, jotka voi ottaa tarvittaessa täysin vakavasti. Nykyinen sekoitus on kuin rommikola – täydellinen sellainen!

5. Teuvon tähdenlento

Suurin yllättäjä oli yhtä kaikki koko kansan Teuvo, tuo huoleton juoppo, joka antoi kerrankin palaa kuin siellä kuuluisalla nakkikioskilla konsanaan. Kari Tapiota kuuntelevasta puliukosta on vuosien myötä kuoriutunut todella sympaattinen ja hauska sankari, joka on kuin Gösta Sunqvistin kirjoittaman tragikoomisen hahmon ruumiillistuma. Nyt tuo puliukko myös meni siihen suuntaan, mihin Teuvon pitääkin mennä, eikä sinivalkoinen kaljamaha ollut enää silkka luuseri. Teuvo näytti vahvalta, hyvät ihmiset, ja syvälle Viktor Tykin leukaperiin uponnut nyrkinisku sytytti Teatteri Forumin väen liekkeihin kuin Kane vanhan kunnon Jim Rossin konsanaan.

Tässä kohdin täytyy tosin kehua myös The Sania, joka oli Tykin ohella yksi syy siihen, miksi Teuvon tähdenlento oli niin kaunis. The San on loistava esiintyjä, joka nostaa osakkeitaan jatkuvasti. Uskaltaisin väittää, että hän onkin yksi vahva ehdokas Polar Pekon manttelinperijäksi – eli vuoden kehittyneimmäksi painijaksi. Se, mitä The San tosin tarvitsee, on näytönpaikkoja yksilöottelijana, ja ajatus esimerkiksi The Sanin ja Shemeikan välisestä ottelusta kuulostaa aivan mahtavalta – puhumattakaan The Sanin ja Polar Pekon kohtaamisesta.

Niin, se Teuvo. Siinä on Suomen suurin altavastaaja. Olisi sääli, jos moista potentiaalia ei koskaan hyödynnettäisi, sillä Teuvon nousu parrasvaloihin olisi jotakin uskomatonta. Lupaan jo nyt tirauttaa vähintään yhden kyyneleen, jos Teuvo jonakin päivänä nostaa FCF Wrestlingin mestaruuden ilmaan.

Tulokset:

1. Polar Pekko voitti Toni Tammisen. Arvosana: 7/10
2. Pyöveli Petrov voitti Stark Adderin. Arvosana: –
3. Viktor Tykki ja The San voittivat Patrik Miedon ja Teuvon. Arvosana: 7/10
4. ”Häijy” Heimo Ukonselkä voitti Mikko Maestron. Arvosana: 8/10
5. FCF-mestari Vili Raato voitti Shemeikan ja säilytti mestaruutensa. Arvosana: 8/10

MA Wrestling Show Live (16.3.2019) -tapahtuman arvosana: 9/10