Viisi pointtia: NXT TakeOver: WarGames (23.11.2019)
Päivämäärä: 23.11.2019
Sijainti: Chicago, Illinois, USA (All State Arena)
NXT TakeOver WarGames järjestettiin kolmatta kertaa Survivor Series- viikonlopun yhteydessä. Poikkeuksena edellisiin vuosiin tällä kertaa oli luvassa kaksi erillistä WarGames- ottelua. TakeOverin ollessa kyseessä odotusarvot olivat jälleen korkealla.
1. Naisten WarGames varasti show’n
NXT TakeOver ei petä koskaan ja tällä kertaa illan maukkain ottelu tarjoiltiin heti tapahtuman alkajaisiksi. Tämä oli todellinen yllättäjä, sillä ennakkoon arvioiden ottelu ei mitään suuria intohimoja herättänyt. Jälkikäteen mietiittynä tämä oli kuitenkin aivan nerokkaasti suunniteltu ja toteutettu ottelu.
Otteluun sisään oli rakennettu kaksi kantavaa tarinaa: Dakota Kain sekoaminen ja Rhea Ripleyn nosto uskottavaksi ykköshaastajaksi. Tarinoista ensimmäinen sai alkunsa siitä, että Mia Yim joutui jäämään ottelusta sivuun, koska oli yllätyshyökkäyksen kohteena ennakkolähetyksen aikana. Yim ei ole varsinaisesti vakuuttanut, joten tämä oli kaikin puolin oiva veto. Tästä huolimatta ainakin itselleni Dakota Kain kääntyminen parasta ystäväänsä Tegan Noxia vastaan pääsi tulemaan yllätyksenä ja sellaisenaan oli upea hetki.
Dakota Kain tempaus aiheutti sen, että Candice LeRae ja Rhea Ripley joutuivat taistelemaan kahdestaan neljää naista vastaan. Lähtökohtaisesti tällaisessa tilanteessa sotii kaikkia logiikan lakeja vastaan, että altavastaajat tästä selviävät. Iänikuinen altavastaajatarina kuitenkin toimi tässä erittäin hyvin. Rhea Ripley on viikko viikolta nostanut osakkeitaan ja Shayna Baszlerin selättäminen nosti hänet vielä aivan uudelle tasolle. Baszlerille on pitkästä aikaa tarjolla aito ykköshaastaja, jonka voittoon saattaa jopa uskoa, kun naiset lähitulevaisuudessa kohtaavat.
2. Kolminottelu oli väliinputoaja
Naisten WarGames aloitti illan niin räväkästi, että seuraavana esiin tulleilla Damien Priestillä, Killian Dainilla ja Pete Dunnella oli niin sanotusti tekemätön paikka. Hengästynyt yleisö kaipasi pientä huokaisua, eikä tämä ottelu millään yltänyt lähellekään samaa tasoa. Mielestäni tämän olisi voinut pitää huomattavasti lyhyempänä ja lisätä vaikkapa sen Isaiah ”Swerve” Scottin ja Angel Garzan ennakkolähetyksessä nähdyn ottelun pääshow’hun. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että Pete Dunne voitti ottelun, koska Priest tai Dain eivät nähdäkseni ole vielä valmiita haastamaan päämestaruudesta. Dunnen ja Adam Colen ottelu Survivor Seriesissä tulee olemaan erittäin tasokas painimatsi, vaikka tällaisella olemattomalla rakentelulla ei ehkä mitään valtavia ennakko-odotuksia nostakaan.
3. Bálor ja Riddle syttyivät hitaasti
Finn Bálorin paluu NXT:hen ja sitä seurannut heel turn ovat parasta mitä hänen laskusuunnassa olleelle uralleen saattoi tapahtua. Johnny Garganon ollessa sivussa loukkaantumisen vuoksi pääsi Bálor ”lohdutuspalkintona” ottelemaan supersuosittua Matt Riddlea vastaan.
Tämä kieltämättä oli pienimuotoinen unelmamatsi ja käsitykseni mukaan myös ihka ensimmäinen kerta, kun kaksikko kohtasi. Tämä myös näkyi ottelun alkuminuuttien aikana, sillä kesti pitkän aikaa ennen kuin ottelu pääsi täyteen vauhtiinsa. Kyse saattoi olla juuri siitä yhteisten kehäminuuttien vähyydestä tai sitten aina homma ei vaan klikkaa taitavienkaan kaverien välillä.
Pienestä kritiikistä huolimatta tämä oli viihdyttävä painimatsi. Olin vaan ehkä ruuvannut odotukset epärealistisen korkealle, koska Riddle ja uudistunut Bálor kuuluvat ehdottomasti koko NXT:n kiinnostavimpiin hahmoihin.
4. Miesten WarGames ei pysynyt kasassa
TakeOver WarGames järjestettiin kolmatta kertaa ja yhtä monesti The Undisputed Era on otellut tapahtuman nimikkomatsissa. Kunnioitettava saavutus sinällään. Tänä vuonna nelikolla oli vastassa Tommaso Ciampan, Keith Leen, Dominik Dijakovicin ja Kevin Owensin muotoiseksi mieheksi paljastuneen mysteeripartnerin muodostama kvartetti.
Ottelu ei ollut missään nimessä huono, mutta sillä oli ongelmansa. Se ei edennyt kovinkaan jouhevasti ja isojen spottien valmisteluun käytetty aika tuntui tappavan ottelun flow’n ajoittain aika pahasti. Kevin Owens viimeisenä osallistujana oli ihan looginen ja sinällään toimiva ratkaisu, mutta ei mikään pankkia räjäyttänyt jättiyllätys.
Parhaiten tästä jää mieleen luonnollisesti ottelun päättänyt aivan kaistapäinen sick bump, jossa Tommaso Ciampa ja Adam Cole rysäyttivät pöytäinfernon läpi itsensä helvettiin saakka. Se oli päräyttävä hetki, mutta otteluna tämä ei tosiaan ihan potentiaaliinsa yltänyt.
5. Hyvä, mutta ei täydellinen
TakeOver on asettanut riman korkealle. Mikäli vertailukohtana pitää mitä hyvänsä WWE:n päärosterin erikoistapahtumaa, niin tämä oli suorastaan erinomainen paini-iltama. Luontevampi mittari on kuitenkin edeltävät TakeOverit ja siinä tämä ei parhaimpien joukkoon nouse. Naisten WarGames ansaitsee kyllä kaikki mahdolliset ylistyssanat, mutta muut kolme ottelua eivät aivan parhaaseen yltäneet. Vilpittömästi voin kuitenkin suositella tapahtuman katsomista, jos kahden vaiheilla olette.
Tulokset
- Team Ripley voitti Team Baszlerin WarGames-ottelussa ajassa 27:27. Arvosana: 9/10
- Pete Dunne voitti Killian Dainin ja Damien Priestin Triple Threat- ottelussa ajassa 19:58 ja nousi uudeksi ykköshaastajaksi NXT:n mestaruudesta. Arvosana: 6/10
- Finn Bálor voitti Matt Riddlen ajassa 14:24. Arvosana: 7/10
- Team Ciampa voitti The Undisputed Eran WarGames-ottelussa ajassa 38:33. Arvosana: 7/10
NXT TakeOver WarGames- tapahtuman kokonaisarvosana: 7/10
No Comment