ArviotNXT UKViisi pointtiaWWE

Viisi pointtia: NXT UK TakeOver: Cardiff (31.8.2019)

Päivämäärä: 31.8.2019

Sijainti: Cardiff, Wales (Motorpoint Arena)

Katso tapahtuma WWE Networkissa!


Vajaa vuosi sitten päivänvalonsa nähnyt NXT UK järjesti vasta toisen TakeOver-erikoistapahtumansa menneenä viikonloppuna Cardiffissa. Omalta osaltaan tapahtuma täydensi todellista painin superviikonloppua.


1. Cesaron vierailu oli hyvin toteutettu

Tammikuun TakeOverissa nähtiin myös päärosterivierailu, kun Finn Bálor kävi helposti voittamassa Jordan Devlinin. Toteutus jätti paljon toivomisen varaa, ja monet pitävätkin tuota eräänä koko vuoden kehnoimmista buukkauspäätöksistä. Myös tällä kertaa nähtiin päärosteripainijan vierailu, mutta nyt se toteutettiin paljon fiksummalla tapaa. Sveitsin Stathamiksin kutsuttu Cesaro nimittäin kohtasi tuoreen NXT-kasvon Ilja Dragunovin täyspitkässä ja tasaisessa ottelussa. Ottelu toki päättyi Cesaron voittoon mutta hyödytti myös Dragunovia. Venäjältä lähtöisin oleva nuori mies on noussut parin viime vuoden aikana yhdeksi koko Euroopan kuumimmista indypainijoista, mutta tähän asti NXT:n puolella mies ei ole tehnyt mitään muistettavaa. Nyt ensimmäinen sellainen hetki nähtiin.


2. Joukkuemestarit vaihtoon

James Drake ja Zack Gibson eli joukkuenimeltään Grizzled Young Veterans nousivat NXT UK:n ensimmäisiksi joukkuemestareiksi tammikuun TakeOverissa. Harmillisesti mestaruuskausi on ollut kovin kädenlämpöinen, eikä mieleeni pulpahda yhtäkään muistettavaa tittelinpuolustusta. Kovin montaa niitä ei ole edes ollut. Ennakolta mitään suurta hypeä myöskään tälle TakeOverin kolminottelulle ei ollut.

Ilokseni olin kuitenkin väärässä, ja tämä oli odotuksiini nähden todella positiivinen yllättäjä. Mark Andrewsin ja ’Flash’ Morgan Websterin joukkue oli kotimaassaan tajuttoman suosittu, ja yleisöreaktiot itsessään tekivät tästä muistettavan. Gallusia on alusta alkaen johdonmukaisesti buukattu vahvana kolmikkona, joten myös he sopivat tähän otteluun mainiosti. Lopputuloksena oli toimiva sekoitus erilaisia painityylejä, mikä tuotti varsin jännittävän ja monivaiheisen koitoksen.


3. Toni Stormille yllätystappio

Vuoden 2018 Mae Young Classicin voittanut Toni Storm on ollut alusta alkaen yksi tärkeimmistä palasista UK-brändiä ja ollut myös suurimman osan ajasta mestarina. Nyt tämä mestaruuskausi koki yllättävän päätöksen, kun Kay Lee Ray selätti Stormin ja vieläpä täysin puhtaasti lopetusliikkeensä jälkeen.

Ensimmäinen reaktio oli melkoinen yllätys, mutta jo hetken päästä kaikki tuntui kovin loogiselta. Nyt kun Rhea Ripleykin vaikuttaa siirtyneen pysyvästi Amerikan mantereelle, niin uusia kasvoja kaivataan. Kay Lee Ray sai kertaheitolla melkoisen buustin uralleen, ja Storm on joka tapauksessa ihmisten huulilla, olipa mestaruusvyötä tai ei. Ja varmasti jollain aikavälillä Toni Storm tullaan Rhea Ripleyn tavoin siirtämään pää-NXT:n puolelle. Nähtäväksi jää tapahtuuko se jo tänä syksynä.


4. Pääottelu oli kaiken hypen arvoinen

Kyseessä oli todellinen painin superviikonloppu, mutta etukäteen väitin, että Walterin ja Tyler Baten ottelu tulee olemaan viikonlopun kovin painimatsi, jos teknisestä painista puhutaan. Noh, en toki ole viikonlopun jokaista ottelua nähnyt, mutta Walter ja Bate nostivat riman kyllä erittäin korkealle.

Uskalsin tuollaisen väitteen tehdä, sillä tämä kaksikko oli kohdannut vajaa vuosi sitten Progressin historian suurimmassa tapahtumassa Wembley Stadiumilla, ja se ottelu oli erinomainen. Samoin oli tämäkin. Bate toimii täydellisesti sympaattisen altavastaajan roolissa jo pelkästään pienehkön kokonsa vuoksi mutta on myös äärimmäisen karismaattinen ottelija, joka tietää mistä naruista milläkin hetkellä vetää. Kaiken kruunaa tietenkin se, että kokoonsa nähden Bate on vahva kuin härkä ja pystyy entisajan sirkuksen voimamiesten tapaan hämmästyttämään voimillaan. Walter lentämässä supleksin voimasta ei ole jokapäiväinen näky, ja entistä vakuuttavamman siitä tekee sen, että lennättäjänä on pienikokoinen Bate.

On myös hämmentävää, että Walterin muotoinen mies pystyy ottelemaan 42 minuutin mittaisia päämatseja ilman, että näkyvästi väsyy loppua kohden. Minun makunystyröitäni tämä ottelu kutitteli juuri oikealla tavalla ja olikin kuin prototyyppi täydellisesti onnistuneesta isosta pääottelusta. Tavallaan hyvin kaavamainen ja perinteinen, mutta joskus yksinkertainen on vaan kaunista. Erityisen kiitollinen olen siitä, että minkäänlaisia sekaantumisia tässä ei nähty, vaan miehet saivat otella puhtaan yksilömatsin. Minulle tämä oli täyden kympin ottelu, sillä en tiedä miten tämän olisi enää paremmin voinut tehdä.


5. TakeOver ei petä koskaan

Samaa väliotsikkoa olen tainnut käyttää aiemminkin, mutta sanoma pitää edelleen paikkaansa. Olipa kyseessä sitten Amerikan pää-NXT tai brittiläinen pikkuveli, niin TakeOver ei petä koskaan. Tälläkin kertaa kyseessä oli todella hyvin onnistunut kokonaisuus, jonka kruunasi käytännössä täydellinen pääottelu. Iso kiitos kuuluu myös liveyleisölle, joka oli erinomaisesti mukana, ja etenkin joukkueottelun aikana nosti tunnelman aivan omalle tasolleen. Heikoimmaksi hetkeksi jäi Travis Banksin ja Noam Darin avausottelu, joka jäi hyvin tavanomaiseksi tapaukseksi.

TakeOver oli rautaa, mutta jatkoon toivoisin enemmän panostusta myös viikoittaiseen ohjelmaan. Se nimittäin tuoksuu ja maistuu aivan samanlaiselta massatuotannolta kuin muukin WWE:n produktio. Erityisesti se, että jaksoja on nauhoitettu liukuhihnatuotantona samalta kuvauspaikalta ties kuinka monen viikon tarpeisiin, on käynyt ärsyttäväksi. Esimerkkinä Download-festarit, joiden aikana nauhoitettiin tavaraa käytännössä koko kesän tarpeisiin. Iso osa UK-brändin viehätystä on yleisöreaktiot, ja tuolla tapaa ne on tehokkaasti saatu tapettua. Toivoisinkin panostusta brändiin myös isojen tapahtumien välillä. Tämän ei pitäisi olla kohtuuton pyyntö.


Tulokset:

  1. Noam Dar voitti Travis Banksin ajassa 13:57. Arvosana: 6/10.
  2. Cesaro voitti Ilja Dragunovin ajassa 12:27. Arvosana: 8/10.
  3. Mark Andrews ja ’Flash’ Morgan Webster voittivat Gallusin ja Grizzled Young Veteransin Triple Threat -joukkueottelussa ajassa 20:18 ja voittivat NXT UK:n joukkuemestaruuden. Arvosana: 8/10.
  4. Joe Coffey voitti Dave Mastiffin Last Man Standing -ottelussa ajassa 16:05. Arvosana: 7/10.
  5. Kay Lee Ray voitti Toni Stormin ajassa 10:00 ja nousi uudeksi NXT UK:n naisten mestariksi. Arvosana: 6/10.
  6. Walter voitti Tyler Baten ajassa 42:14 ja säilytti NXT UK:n mestaruuden. Arvosana: 10/10.

NXT UK TakeOver: Cardiffin kokonaisarvosana: 9/10


survey services

Matti Koskinen

Matti Koskinen

Duunarista aikuisopiskelijaksi muovautunut oman elämänsä Rocky Balboa. Showpainiin ensikosketukset vuonna 2002. WWE:hen päin hieman kellallaan.

Joensuu / Eastern Finland

Previous post

#MaanantainMatsi - Giant Baba vs The Destroyer (1969)

Next post

Jälkipyykkinaru #60: AEW All Out 2019

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *