ArviotViisi pointtiaWWE

Viisi pointtia: WWE Elimination Chamber 2019

Päivämäärä: 17.2.2019

Sijainti: Houston, Texas, USA (Toyota Center)

Katso tapahtuma WWE Networkissa!


Ottelumuotona Elimination Chamber näki päivänvalonsa marraskuussa 2002. Sittemmin tästä on muodostunut yksi WWE:n tunnetuista tavaramerkeistä, ja ennen tätä vuotta Elimination Chamberissa oli oteltu yhteensä 22 kertaa. Vuodesta 2009 alkaen Elimination Chamber on toiminut myös erikoistapahtuman nimenä, ja se on vakiinnuttanut paikkansa helmikuisena välipysähdyksenä matkalla kohti WrestleManiaa.


1. Naisten joukkuemestarit kruunattiin

WWE mielellään esittää asian siten, että nyt Elimination Chamberissa kruunattiin historian ensimmäiset naisten joukkuemestarit. Tarkalleen ottaen tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä World Wrestling Federationissa naisten joukkuemestaruudet olivat käytössä toukokuun 1983 ja helmikuun 1989 välisenä aikana. Jotain näiden vöiden arvostuksesta kertoo se, että lähes kuuden vuoden aikana mestaruus vaihtoi omistajiaan vain viisi kertaa ja näistäkin yhtä vaille kaikki tapahtuivat televisioimattomissa livetapahtumissa.

Nykyään ajat ovat erilaiset ja hyvä niin. Elimination Chamberin sisällä käyty ottelu naisten joukkuemestaruudesta oli kaikin puolin varsin toimiva tapaus. Ennalta-arvattavuudestaan huolimatta pidin hyvänä ratkaisuna, että Sashan ja Bayleyn joukkue sekä Mandy Rosen ja Sonya Devillen duo ottelivat ”päädystä päätyyn”. Kuivahtaneen hahmonsa kamppaileva Bayley kuuluu edelleen suosikkeihini, joten oli ilo nähdä häneltäkin pitkästä aikaa varsin pirteitä otteita. Ottelu toimi hyvänä lähtölaukauksena tapahtumalle.


2. Usot SmackDownin joukkuemestareiksi

Shane McMahon ja The Miz puolustivat SmackDownin joukkuemestaruutta Uson veljeksiä vastaan, mutta suurimman huomion varastivat kehän ulkopuoliset tapahtumat. Aiemmin viikolla oli uutisoitu, että Jimmy Uso ja vaimonsa Naomi olivat jääneet kiinni rattijuopumuksesta, ja kaiken lisäksi Jimmy oli vielä vastustanut poliisin pidätystä. Välikohtaus ei kuitenkaan vaikuttanut Jimmyn tahi Naomin esiintymiseen tapahtumassa. Tämän lisäksi huomiota vei myös se, että Maryse ilmoitti juuri ennen ottelun alkua odottavansa toista lastaan The Mizin kanssa.

Mielestäni ottelu kertoi varsin toimivan tarinan. Usot olivat poikkeuksellisen aggressiivisella tuulella ja omaksuivat tässä selkeästi heel-joukkueen roolin. Shane McMahon laittoi jälleen kroppansa täysillä likoon, ja mestaruusvaihdos tapahtui ikään kuin puolivahingossa, kun Miz yllätettiin nopealla selätyksellä. Todennäköistä on, että tämä johtaa WrestleManiassa yksilöotteluun Shanen ja Mizin välillä.


3. Rondan ja Beckyn tuima hetki

Ronda Rousey pakotti Ruby Riottin luovuttamaan armbarin kynsissä alle kahden minuutin ottelussa. Siitä ei jäänyt paljoa kerrottavaa, mutta ottelun jälkeisistä tapahtumista sitäkin enemmän. Ensin Rondan kanssa oli nokikkain Charlotte Flair, mutta todella tiiviiksi tunnelma muuttui siinä vaiheessa, kun Vince McMahon ”hyllyttämä” Becky Lynch klenkkasi paikalle kainalosauvojensa kanssa.

Beckyn ja Rondan hetki toi mieleen ensimmäisen Kill Bill -elokuvan loppuhuipennuksen, jossa Uma Thurmanin ja Lucy Liun hahmot lopulta ottavat yhteen. Tämä oli upeasti toteutettu hetki, mutta en osaa vielä tässä vaiheessa sanoa, mitä mieltä kokonaisuutena olen Beckyn ja McMahonin perheen välisestä riidasta. Kauhukuvana on, että tämä johtaa WrestleManian pääotteluun, johon Charlotte Flair tungetaan mukaan kolmanneksi pyöräksi.


4. Corbinin ja Strowmanin pohjanoteeraus

Kärjistetysti voisi läväyttää, että Baron Corbin on surkea esiintyjä, ja Braun Strowmania puolestaan on buukattu surkeasti viimeiset puoli vuotta. Näin ollen ei ollut ihme, että miesten kohtaaminen ei suuria intohimoja herättänyt, vaikka kyseessä olikin ottelu, jossa ei ollut diskauksia.

Jotenkin tämä onnistui typeryydellään vielä alittamaan olemattomat odotuksensa. Drew McIntyren ja Bobby Lashleyn sekaantuminen ei itseäni haitannut, sillä ottelu tarvitsikin jotain lisämaustetta. Sen sijaan hämmentävää oli, mihin Braun Strowmanin kaverit olivat kaikonneet. Vielä Raw’ssa Kurt Angle ja Finn Bálor riensivät ilomielin monsterin avuksi? Aaarggh! En edes ala pohtimaan tätä tarkemmin. Totean vain, että tämä on yksi kandidaatti vuoden huonoimmaksi otteluksi.


5. Kofin tarina jäi kliimaksia vaille

Mustafa Alin mahdollisuuksiin Elimination Chamberissa ei uskonut kukaan, joten olikin onni onnettomuudessa, että loukkaantumisista kärsinyt Ali tuli korvatuksi kehäveteraani Kofi Kingstonilla. Edellisen tiistain SmackDownissa Kofi muistutti painimaailmaa siitä, että on enemmän kuin hupaisa pannukakkuja heittelevä ja lanteitaan vihjailevasti keikuttava New Day -hahmo. Kingston otteli täyden tunnin verran raastavassa gauntlet-ottelussa, jonka aikana päihitti WWE-mestari Daniel Bryanin, Jeff Hardyn, Samoa Joen ja taisteli vielä pitkän aikaa AJ Stylesia vastaan.

Ei WWE:n johtoportaassa aivan tyhmiä olla. Yleisön sytyttäminen Kofin taakse oli nähdäkseni tarkasti laskelmoitua propagandaa, johon liittyy myös se, että helmikuussa vietetään ”Black History Monthia”. Toisin sanoen en usko, että Kofille voiton antaminen missään vaiheessa oli vakavasti keskusteltu vaihtoehto.

Näkemykseni on ehkä turhankin kyyninen, sillä ottelu toteutettiin erinomaisesti eikä Daniel Bryanin voitto sinällään ollut huono ratkaisu. Jokainen kammiostaan vapautunut ottelija toi oman lisänsä ja hoiti oman roolinsa moitteetta. Nähtiinpä ottelussa muutama riskialtis spottikin. Erityisesti se Jeff Hardyn Swanton Bomb köysissä kiikkuneen AJ Stylesin päälle näytti uhkarohkealta ja vaaralliselta tempulta.

Tasokas ottelu, toimivat roolitukset, kantava tarina ja looginen lopetus. Sinällään kaikki meni kuten pitikin, mutta silti vähän kyyniset fiilikset tästä ottelusta jäivät päällimmäisenä mieleen.


Tulokset:

  1. Bayley ja Sasha Banks voittivat Elimination Chamber -joukkueottelun ajassa 32:57 ja nousivat ensimmäisiksi WWE:n naisten joukkuemestareiksi. Arvosana: 7/10
  2. Jimmy Uso ja Jey Uso voittivat Shane McMahon ja The Mizin ajassa 13:57 ja nousivat uusiksi SmackDownin joukkuemestareiksi. Arvosana: 6/10
  3. Finn Bálor voitti Bobby Lashleyn ja Lio Rushin tasoitusottelussa ajassa 9:29 ja nousi uudeksi Intercontinental-mestariksi. Arvosana: 4/10
  4. Ronda Rousey voitti Ruby Riottin ajassa 1:43 ja säilytti Raw’n naistenmestaruuden. Arvosana: 4/10
  5. Baron Corbin voitti Braun Strowmanin No DQ -ottelussa ajassa 10:51. Arvosana: 1/10
  6. Daniel Bryan voitti Elimination Chamber -ottelun ajassa 36:38 ja säilytti WWE:n mestaruuden. Arvosana: 8/10

WWE Elimination Chamber- tapahtuman arvosana: 4/10


online survey

Matti Koskinen

Matti Koskinen

Duunarista aikuisopiskelijaksi muovautunut oman elämänsä Rocky Balboa. Showpainiin ensikosketukset vuonna 2002. WWE:hen päin hieman kellallaan.

Joensuu / Eastern Finland

Previous post

#MaanantainMatsi – "Luscious" Larry Heiniemi vs. Gama Singh (1975)

Next post

Jälkipyykkinaru #24: CHIKARA National Pro Wrestling Day 2019

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *