Ennakko: Summer Smash 2015

Fight Club Finland esittää: Summer Smash 2015, lauantaina 8.8. Nightclub Pressassa (Eteläinen Rautatiekatu 4, Helsinki). Ovet aukeavat klo 17 ja show alkaa klo 18. Pääsylippu ovelta maksaa 17 euroa. Lisätietoja: fightclubfinland.fi

---

 

On pätkä kuuma kesä, ja mä aion elää sen…

Kotimaan ilmasto näyttää vihdoin merkkejä vuodenajan vaihtumisesta, ja suomalainen kesäilta on tietenkin paras viettää tuoppi kädessä visusti maan alla, jossa hien pintaan puskee turpasaunan löylyt. Kesän kuumin painitapahtuma saapuu vanhaan tuttuun Pressaan! Luvassa on mitä huikein tarjonta kaunojen selvittelyä, päinvastaisten arvomaailmojen kohtaamisia ja tietenkin jättimäinen taistelu pohjolan valtaistuimesta. Tämä on Summer Smash!

Singles Match

Tri Ioni vs. Vili Luupää

 

Vaikka näiden kahden tiet ovatkin ristinneet jo useammin, se on ollut enemmänkin yhteisen vihollisen nimissä, jolloin miesten keskenäinen kilpa on jäänyt lähinnä tutustumisasteelle. Robert saatiin kukistettua Jatkosodassa (hail to The King!), ja HC Andersen vähennettiin yhtälöstä heidän villissä Hardcore-ottelussaan, joten nyt Ioni ja Luupää pääsevät vihdoin ottamaan toisistaan mittaa ilman häiriötekijöitä. Saako Vili todellakin oppia tiedettä kantapään kautta (lähinnä fysiikkaa painovoiman muodossa, uskoisin) vai riittääkö vekarassa säpinää estämään ionisaatio?

Kyseenalaistettavalla tohtorintittelillä vaikuttava Ioni nähdään nyt ensi kertaa yksilöottelussa. Tähän asti hän on tuonut hahmoaan eloon varsin persoonallisissa promovideoissa, mutta tositoimiin päästäessä jäänyt vielä jokseenkin varjoon. Täggääminen Murskaajan – todellisen polarisaation – kanssa ei vaikuttanut missään vaiheessa merkitykselliseltä. Nyt on tohtorin aika astua mikroskoopin alle. Näen gimmickissä paljon potentiaalia, jos se vain valjastetaan oikein. Mutta näin karikatyyrisen hahmon olemassaolo ympäristössään pitäisi jollain tapaa osata selittää: mitä matemaattisfysikaaliskemiallisia tieteitä palvova henkilö tekee painikehässä? Vaikuttaako hän neroudessaan vain hullulta, vai onko hulluus niin syvää, että koko tohtori-imago onkin todellisuudessa vain identiteettihäiriöistä harhaa? Toivon saavani edes jonkinlaisia vastauksia pian. Haluaisin myös nähdä Ionin inkorporoivan näitä tieteellisiä nyansseja entistä enemmän kehäotteisiinsa, ettei hahmo tuntuisi niin irrallisilta. Luupää on aina energinen tapaus ja sen luokan underdog, että kykyä tuntuu olevan otella jännittävä ottelu vaikka luudanvartta vastaan (book it!). Ionin todelliset kyvyt kehässä ovat vielä jotakuinkun mysteeri, mutta mies labralasien takana vaikuttaa olevan hyvinkin atleettinen yksilö, joten luotosta ei ainakaan ole puutetta. On vaan edelleen asia erikseen, saako hän sovitettua hahmon elekielen vielä selkeämmin osaksi painimistaan. Esimerkkinä jokaisen liikkeen iskutehon matemaattinen ääneen laskelmointi voisi olla hauska tehoste.

Fatal 4-Way

Johnny McMetal vs. Jake Luupää vs. Make Smooth vs. Murskaaja Mieto

Kaks jätkää nojailee coolisti katoksen alla, metallin poika ja punkkari. ”Jätä jämät”, sanoo Johnny. ”Ei pygee, vika”, vastaa Jake. Perheauto kurvaa pihaan, ja kuskin paikalla äiti tokaisee pojalleen: ”Et sitten ota mallia noilta”, johon Make tiuskaisee takaisin ”Ääh, mutsi, mee ny!” lyöden autonoven mieltään osoittavasti kiinni. Yhtäkkiä tanner tömisee miedosti ja Murskaaja saapuu paikalle puuskuttaen: ”En saanu tänään maksimeja penkistä, eli oon nyt tosi vihanen. Haluutteks tapella?”

Näin syntyi kuolettava nelisuuntainen ottelu, jossa kohtaavat FCF:n hylkiöt ja misfitit. Vaikka matsi onkin vain viime hetken filleri, voi siitä muodostua jopa harvinaisen hauskaa seurattavaa. Kyseessä on kuitenkin jos jonkinlainen sekametelisoppa mitä erilaisimpia persoonia, jotka kaikki tuovat jotain pöytään. Ajaisi asiansa parhaiten lämmittelevänä avausmatsina, jossa ei tarvitsisi vielä kovin tunteikkaasti investoitua. Make voisi smoothisti ottaa tästä ensimmäisen yksilövoittonsa saadakseen hänkin vähän maistaa dat sweet-ass Winner Winner Chicken Dinneriä.

 

Singles Match

Jessica Love vs. TEUVO

Apokalyptisen pasuunan soidessa me avaamme jälleen Uuden Wrestlamentin ilmestyskirjat: tässä luvussa ne kertovat meille väärän profeetan ylösnousemuksesta. TEUVO – jonka nimi on tuleva ainakin kertaalleen kapiteelein kirjoitettavan eikä koskaan turhaan lausuttavan – on lyhyellä maanpäällisellä taipaleellaan jo kahdesti kaadettu vääräuskoisen väkijoukon voimin battle royal -otteluissa tehden Hänestä marttyyrin. Mutta vaikka maallinen ruumis kokisi kärsimyksen, kiistanalaisen messiaan henki sen kun vahvistuu. Siniristi harteillaan Teuvo saapuu nyt kohtaamaan suoraan Sodom–Gomorra-akselilta peräisin olevan Jessica Loven, joka on kaikkia normeja rikkovassa olemuksessaan synnynnäinen arkkivihollinen Teuvolle. Meille hän on sympaattinen sateenkaariprinsessa, mutta vastuksensa näkee vain luonnonvastaisen abominaation ja juuri sellaisen vähemmistön edustajan, jota ei perus-Suomessa perkele katella!

Kyseessä on siis Teuvon ensimmäinen singles-koitos, joten pääsemme vihdoin näkemään mistä tämäkin miekkonen on lopulta tehty. Pitkitetty debyytti antaa olettaa, ettei hän välttämättä ole vielä tähän asti ollut valmis ottelemaan täysveristä matsia. Mutta mitä tahansa mahdollisia puutteita kehätyöskentelyssä onkin, niitä omalta osaltaan kompensoi vahva hahmon tulkinta, joka on jo ehtinyt luomaan ympärilleen melkoista pöhinää. Jo itse ottelun ilmoittaminen herätti innostuneen reaktion fanikunnassa, itseni mukaan lukien. Onko Teuvosta ajankohtaisuudessaan jo tässä vaiheessa muovautunut suoranainen rahaa keräävä vetonaula? Itse en ole miestä vielä ottelevan nähnyt, mutta uskon toiminnan olevan hahmolle uskollisesti koffinkylmää mutta varmaan myös nopeasti väljähtyvää. Kokeneempi Jessica kantaa ottelun ainakin menetteleväksi, koska en usko tämän jäävän puhtaaksi kehämittelöksi. Sellaisenaan se tuskin tulisi olemaan tylsää perusbrawlia ihmeellisempi. Virallinen osuus toivottavasti päättyy jo hyvissä ajoin jollain hämyllä tavalla, joko Teuvon diskaukseen tai häviöön roll-upilla, josta jatketaan asteen rajummilla otteilla. Näin mehukkaassa vastakkainasettelussa on pakko olla kylvettynä isomman kuvion siemenet.

Triple Threat Match

Sara Elektra vs. Regina vs. Julia Kyy

Kun naiset ensi kertaa kolmikkona ottivat yhteen, hyvällä ponnella käynnistynyt koitos päättyi ennenaikaisesti ulkopuoliseen sekaantumiseen. Porvoossa käytiin puhtaalta pöydältä uusinta, jonka sekopäinen Julia vei nimiinsä mutta joka jäi otteluna raporttien mukaan kestoltaan edelleen tyngäksi. Joko kolmas kerta toden sanoisi, ja saisimme kunnon kamppailun femiinistä superioriteetistä. Näinä päivinä naistenpaini puhuttaa ihmisiä jatkuvasti #DivasRevolutionin kaltaisten ilmiöiden ollessa pinnalla, ja se osittain asettaa myös kotimaan edustajille uuden tason odotuksia. Ei sillä, etteikö FCF:n naiskatras pistäisi aina parastaan, varsinkin kun kyse on näin vähälukuisesta divisioonasta. Samaa ottelua tuskin enää pitkiin aikoihin nähdään, joten nyt kaikki peliin. Promossaan itsevarmuutta uhkuva Regina vaikuttaa seuraavalta kandidaatilta voittajaksi, mutta uskon silti, että Sara voisi yllättää. Ehkä jopa kääntyä. Joko, vihdoin?

Tag Team Match

Joey Impact & Jami Aalto vs. The Constrictors

Leijonanpennut heitetään jälleen isompien kollien (tai ainakin yhden piskin) häkkiin tässä tulikuumassa, suorastaan räjähdysherkässä revanssissa. Toukokuun Jatkosota-tapahtumassa Joey Impact ja Jami Aalto ottivat sokeeraavan yllätysvoiton pahoista pojista, kun Ricky Vendettan ja Stark Adderin kommunikointi särkyi pahemman kerran. Constrictors koki myös toistamiseen karvaan tappion Porvoossa, kun Aallon partneriksi valikoitui silloin toinen saman treeniluokan kasvatti Make Smooth. Tämäkin meni Kuristajien keskenäisen riitaisuuden piikkiin. Snacky Slam: Pukinmäellä Adder sai kuitenkin omillaan voittoisasti eliminoitua Impactin battle royal -ottelussa, mikä kieli jälleen siitä, että yksilöinä homma hoituu kun ei ole toista muuttujaa. Nyt parivaljakolla on siis edessään kriittinen näytön paikka – “do or die” – jos he mielivät säilyttää alati häilyvän yhteisen asemansa ravintoketjun paremmalla puolella. Pahasti kuitenkin näyttää, että homma on jo ehtinyt riistäytyä käsistä ennen kuin tapahtumaan asti edes päästään. Ukkospilvet sen kun tihenevät ja nämä paisuneet egot eivät selvästi enää mahdu saman sateenvarjon alle. Lauantaiksi on siis maan eteläosaan luvattu rajua myrskyä, ja joku tulee kastumaan pahasti. Impact ja Aalto tulevat osaltaan myös kostumaan, käänteisessä merkityksessä: heille vastuksiensa kahinasta ei tietenkään ole kuin vain hyötyä, ja nuorella pelisilmällä on tästäkin erästä mahdollisuus ottaa iso voitto.

Adderin ja Vendettan – eli mestarin ja oppipojan – klassinen, välillä hyvinkin korneja sävyjä tavoittava välirikkotarina on kuitenkin ollut kliseisyydessäänkin viihdyttävää seurattavaa. Juuri tällaista iltapäivädraamaa paini yleensä tarjoaa; mitä turhia hienostelemaan, vaan rotsi päälle, arskat silmille ja rähisemään. Voisin jopa odottaa, että tämänkertainen ottelu ilmenisi Constrictorsin kahdenkeskeäisenä 1-up-manshipinä, jossa molemmat pyrkivät poikien kustannuksella näyttämään toisilleen, kummalla onkaan otteet hallussa, ja ettei ainakaan itse ole heikko lenkki. Tekniikka heitetään ikkunasta, ja ottelu äityy varmaan hyvinkin rumaksi. Kaikki mahdolliset skenaariot kuitenkin osoittavat yhteen lopputulokseen: kuristajat puristavat toisensa supistuksiin niin paradoksaalisesti, että Pressaan muodostuu eksistentaalinen tyhjiö, joka vääristää universaalin tila–aika-jatkumon. Tai no, yksinkertaisemmin: The Constrictors hajoaa vihdoin, ja samassa nuorukaiset saavat sivullisina uhreina kunnolla nenilleen. He ovat kuitenkin koko sotkun katalyytti ja ansaitsevat saada vähän takaisin luomastaan kaaoksesta. Vaikka puhdas voittokin Jatkosotaa mukaillen irtoaisi, lätty lätisee kun häviäjät vihdoin turhautuvat. Odotan innolla.

Tag Team Match

“Häijy” Heimo Ukonselkä & King Kong Karhula vs. Mikko Maestro & Sly Sebastian

Jatkosodassa kaikki alkoi. Ukonselkä ja Maestro ottivat yhteen ottelussa, joka alkoi varsin viattomasti ja leikkisästi, mutta päättyi lopulta mitä brutaaleimmin. Eksponentiaalisesti hermostuva Heimo menetti lopulta kontrollin ja runteli Mikosta veret pihalle. Kukaan tuskin odotti vanhalta villimiehiltä mitään kovin rationaalista motiivia teolleen, mutta kuinka ollakaan, Heimo iski pöytään järkeenkäypiä selityksiä – mitään tietenkään anteeksi pyytelemättä. Vähän yllättäen hän tunnustaa Mikon hyvät piirteet, mutta eritoten puutteet: nöyryys, kunnioitus ja kurinalaisuus. Taustalla ei olekaan vain barbaarin synnynnäinen impulsiivisuus ja sadistinen luonne, vaan Heimo on pohjimmiltaan jopa jaloin (???) aikein päättänyt antaa oppitunnin miehuuden kynnyksellä keinuvalle nuorukaiselle. Onko loppupeleissä kyse todellakin vain kovasta rakkaudesta, jossa hiotaan Maestrosta timantti? Mikko itse ei tätä selkeästikään vielä näe, mutta ehkä lopussa kiitos seisoo.

Nämä juonelliset elementit tuovat uutta mielenkiintoa ja syvyyttä jo valmiiksi kutkuttelevaan kuvioon. Tällä kertaa tarinan etenemiselle luodaan puitteet joukkueottelussa, jossa Maestron puolelle asettuu häntä Jatkosodassakin hädässä auttanut Sly Sebastian, ja Heimo Ukonselän joukkuetoverina nähdään uudestisyntynyt King Kong Karhula. Musta aukko näyttäisi hänen osaltaan jääneen taakse, vähän kuin ahdistuneen teini-ikäisen goottivaihe, aina tukanleikkuuta myöten. Harmi vaan, että tuli nyt haaskattua hyvä Hair vs. Hair -matsi! Karhula on kuitenkin entistäkin uskottavampi valinta Heimon kaveriksi kuritusleikkeihin, ja onkin mielenkiintoista nähdä millaista dynamiikkaa hän ja Slaikka tuovat tähän koitokseen, sillä heilläkin on keskenäistä jännitettä Sebastianin ylläriselätettyä Karhula Jatkosodassa. He ovat toisilleen myös edelleen hyvin luontevia vastuksia, mutta näyttelevät nyt enemmänkin ns. pitkittelijöinä Heimon ja Mikon välissä. Kaikki odottavat, että Maestro pääsee käsiksi pahoinpitelijäänsä ja antamaan samalla mitalla takaisin, mutta sitä säästellään varmasti loppuun asti. Tunnelmaa kiristetään Karhulan gorillankämmenien pehmitellessä pitkään Mikkoa, joka varmaan ainakin kertaalleen pakotetaan tekemään vaihto, vaikka Heimoa olisikin tarjottimella.

Ottelun etenemiselle on monia mahdollisia haaroja. Mikon on matsin tuoksinnassakin oltava kurinalainen saavuttaakseen Heimon, mikä osaltaan myöskin tekee tällaisen ottelun kirjaamisesta nerokkaan etapin tarinaan. Hienoa, ettei koko rakettia heti laukaista taivaalle ja räjäytetä kertalaakista, vaan annetaan paukun hiljakseen kyteä. Ukonselän ja Maestron seuraavaa keskenäistä kohtaamista odottaa vesi kielellä, ja tällä matsilla siihen ladataan lisävirtaa. KKK ja Heimo vievät tämän erän jollain todella ikävällä tavalla, ja luulen, että Maestron ollessa kyvytön auttamaan partneriaan tehdään Sly Sebastianista toinen verinen esimerkki. Hänet uhrataan villimiehen alttarilla, ja teolla lähetetään Mikolle viesti: “Näin käy sinulle ja ystävillesi, kunnes opit.” Kaikin puolin odotan jälleen hyvin dramaattista ottelua.

FCF Championship

Valentine vs. The Beast

Ilta huipentuu kolossaaliseen mestaruusotteluun. Helmikuussa tutkaamme ilmaantui uhka naapurimaasta, kun suurimmalle osalle tuiki tuntematon The Beast astui esiin onkalostaan ja liiskasi kaksi kärpästä yhdellä iskulla heti kättelyssä. Siitä lähtien peto on pysäyttämättömänä rynninyt tietään FCF:n läpi, niitaten sellaisia nimiä kuin Jessica Love ja entinen mestari Johnny McMetal. Nyt hän valmistautuu ottamaan paikkansa viidakon kuninkaana (lue haastattelumme). Jatkosota päättyi mestari Valentinen osalta alkuunsa voittojuhlaan hänen onnistuttua puolustamaan mestaruuttaan pitkässä ja raastavassa ottelussa ranskalaista Jimmy Gavrochea vastaan. Ylimielisen mestarin riemu kuitenkin kääntyi laskuun, kun The Beast asteli hänen eteensä. Yleisö koki tästä asetelmasta kollektiivista mielihyvää ja luki Valentinelle viestin kristallipallosta: “Beast is gonna kill you!”

Vaikka tappajankatseinen haastaja tuskin päättää Valentinen päiviä lopullisesti, näyttää hän varmasti vähintään tuomiopäivän merkit tuolle irstaalle synnintekijälle. “The Pink Clad Spray-Tanned Douchebag” tiedostaa selvästi itsekin, miten äkkisyvissä rantavesissä nyt kahlataan: epätoivoisena hän yhdessä Bättre Folk -minioninsa H.C. Andersenin kanssa yritti jopa kovalla käteisellä lahjoa The Beastin häviämään ottelun. Kaikilla on hintansa, jossain muodossa varmaan pedollakin, mutta hän ei silti ole ostettavissa ainakaan suomenruotsalaisten verirahoilla. Lauantaina voi kuitenkin ehkä nähdä erilaisen transaktion, kun titteli siirtyy nettona pedon haltuun, kaupanpäällisinä Valentinen blondi päänahka.

Tätä matsia ei syyttä olla hehkutettu jo pitkään. Vaikka alkuunsa The Beast vaikuttikin nimeensä myöten kaikin puolin vain kävelevältä ironian ruumiillistumalta, on myönnettävä, että juuri hänen läsnäolonsa pääottelussa tekee Summer Smashista näinkin suurelta tuntuvan tapahtuman. Beastilla on sellaista luontaista presenssiä, joka synnyttää katsojassa pelon ja kunnioituksen sekaisen tunnetilan. Se tekee painijasta erityislaatuisen ja elämää suuremman. “Hiljainen karisma” on termi, jota käytetään usein vapaamielisesti, mutta Pedon tapauksessa se on todellista.

Valentine onkin karpaasille täydellinen vastus, sillä alakynnessä olevan pelkurimestarin epätoivo on ottelun kantava tarinallinen pohja. Niljakas kusipää joutuu iskemään pöytään kaikki ässät hihoistaan ja turvautuu varmasti aiemmat likaisimmatkin keinonsa kertaheitolla häpäiseviin tekoihin. En ihmettelisi ollenkaan, jos Barbie olisi viettelymielessä puettu pelkkiin bikineihin ja keimailisi puolet ajasta kehän reunuksella. Jostain myös se helkutin Andersen vielä hyppää haastajan niskaan. On myös hyvin mahdollista, että vaikka itse Peto ei myynytkään sieluaan, saattaisi tuomaristolle maistuakin kahiseva – näin kaikki ala-arvoiset taktiikat saataisiin varmasti toteutettua. Vapaapainissa kaikki on mahdollista, jopa suomalaisen viranomaisen korruptio. Attekin sen tietää, ettei oikeudella makseta laskuja.

Jännäksi menee, sillä vaikka Beastin mestaruusvoittoa saattaisi pitää itsestäänselvyytenä – “because that’s beast for business” – se ei välttämättä kuitenkaan tarkoita, että tämäkään olisi ihan kerralla selvä juttu. Jospa Bättre Folkin keinot tuottavatkin tulosta, joka onkin tältä erää Valentinen voitto? Mutta koko pikainen nousu kortin (ja sen kuuluisan ravintoketjun) huipulle on epäilyttänyt itseäni siitä, että Pedon menestys WWE-tryoutissaan olisikin ollut selkeämpi kuin mitä mies itse antaa uskoa. Jospa ennen ykkösluokan lähetystä Floridan aurinkoon onkin päätetty ottaa hänestä vielä kaikki irti ja näyttää maailmalle, missä hirviöt luodaan. Oli miten oli, kaikkea kerättyä momentumia tuskin kuitenkaan lähdetään enää tässä vaiheessa jarruttelemaan, eli The Beast kruunataan FCF-mestariksi, ja kaikki lähtevät hyvin mielin talvilomalle.