FCFViisi pointtia

Viisi pointtia: MA/FCF Wrestling Omega (25.5.2019)

Päivämäärä: 25.5.2019

Sijainti: Helsinki, Suomi (Teatteri Forum)

Kotimaisen showpainin kohtalo ratkaistiin Helsingissä, kun FCF Wrestlingin armeija marssi rintamalle ja haastoi Mustan Aukon sotaan. Kaikki kulminoitui eeppisessä eliminointiottelussa, jossa Shemeikka, Mikko Maestro, Jessica Love, Ioni ja Stark Adder panivat kaikkensa likoon Vili Raatoa, Viktor Tykkiä, The Sania, Heimo Ukonselkää ja Pyöveli Petrovia vastaan. Tuloksena oli yksi koko kotimaisen showpainin hienoimmista tapahtumista.


1. Loppu hyvin, kaikki hyvin

FCF Wrestling palaa vihdoin raiteilleen, sillä Musta Aukko on nyt nujerrettu. Seuraava kausi käynnistynee siis puhtaalta pöydältä, ja Mahtavan Perkuleksen johtama sadistinen ryhmä joutuu irrottamaan otteensa vallankahvasta. Se on hyvä, sillä vaikka kuviota olisi voinut jatkaa vielä pidempään esimerkiksi siten, että Juhana ”King Kong” Karhula tai, kyllä, tuomari Teemu olisi paljastunut Mustan Aukon kätyriksi, niin uskon, että syksyllä on jo korkea aika siirtyä uusiin kuvioihin.

FCF Wrestlingin armeija siis päihitti Mustan Aukon joukot Omegassa ja määritti siten kotimaisen showpainin tulevaisuuden suunnan, mutta kaikki ei toki pääty silti siihen. Vili Raato on yhä FCF Wrestlingin mestari, ja Shemeikan sielunmaisema on entistä suurempi mysteeri. Shemeikka nimittäin riisui naamionsa Omegan pääottelun aikana ja taisteli yksinään Raatoa ja Viktor Tykkiä vastaan niin, että kaatui lopulta tajuttomana mattoon.

Mahtava Perkules on kaadettu, mutta uhrasiko Shemeikka sittenkin liian paljon? Miten Mustan Aukon jäsenet reagoivat Omegan tulokseen? Pitävätkö Tykki, Raato ja muut sadistiset sielunveljet yhtä vielä syksyllä?

Kysymyksiä on paljon, mutta voin silti todeta tämän: loppu hyvin, kaikki hyvin. FCF Wrestling saa ensi syksynä raikkaan alun, ja siihen saakka on jännittävää pohtia, mitä silloin oikein tapahtuu.

Mustan Aukon dominanssi oli hieno, mutta nyt oli juuri oikea aika lopettaa se.


2. Miksi, Make, miksi?

Yksi ensi kauden suurista kuvioista lienee Make Smoothin ja Jami Aallon taistelu. En tosin ole varma, aikooko Make Smooth kutsua itseään enää tuolla nimellä, sillä jatkossa Make saattaa olla kaikkea muuta kuin oma itsensä.

Niin, Omegassa tapahtui käänne, joka särki sisällöntuottajamme Semin sydämen. Smooth and Stoned Connection, suomipainin pitkäaikaisin joukkue, hajosi kuin Suomen hallitus konsanaan, ja jäljellä ovat enää vain savuavat rauniot.

Make Smooth nimittäin paljastui Reginan vangiksi, ja sitä Jami Aalto ei taatusti mukisematta niele. Tämä oli mielestäni aivan erinomainen – joskin varsin ennalta arvattava – käänne, joka johtaa mielenkiintoiseen jatkoon.

Onko Smooth nyt Reginan vallan alla, ja jos on, niin kuinka korkealle kyseinen kaksikko nousee FCF:n hierarkiassa? Entä mitä tapahtuu Aallolle? Odottaako häntä kenties Marty Jannettyn kohtalo, jos Smooth on Shawn Michaels?

Juuri tällaiset käänteet ovat mitä parhaimpia cliffhangereita kauden lopussa.


3. Teuvon ottelu yllätti

Omegan paras ottelu oli todennäköisesti Polar Pekko vastaan Steinbolt, jos puhutaan silkasta kehätoiminnasta. Itse kuitenkin nautin kaikkein eniten illan dramaattisesta pääottelusta, jossa oli sitä kuuluisaa mutta Suomessa varsin harvinaista suuren ottelun tuntua.

Illan yllättäjä oli siitä huolimatta co- main event eli Jake LuupäänKeken ja Teuvon absurdi taistelu H.C. AnderseniaStanislav Van Dobroniakia ja The Strangleria vastaan. Tämä hullunkurinen ja tietyllä tavalla Sideshow-henkinen spektaakkeli oli aivan mielipuolista menoa alusta saakka, ja kaltaiseni huumoripainin ystävä sai tästä melkoiset kiksit.

Kaikki alkoi jo sisääntulojen aikana, kun ensin eturivin katsoja sai polvelleen H.C. Andersenin kondomin ja sen jälkeen Teuvo purskautti olutta allekirjoittaneen päähän. (Olin toinen tämän tapahtuman selostajista ja istuin selostamossa näyttämön laidalla.) Siitä lähti mähinä, joka johti eeppiseen peukalopainiin. Keke ja Stanislav Van Dobroniak ottivat toisistaan mittaa siis nimenomaan peukaloillaan, ja tätä ulokkeiden shakkiottelua käytiin vähintään viiden minuutin verran. (En ottanut aikaa.)

Ottelussa nähtiin myös kuumottava hetki, kun pelottava The Strangler nosti mystisen kirstunsa kehään. Sieltä löytyi tappava ase – banaani. Ahneella oli kuitenkin kurja loppu, ja se oli Strangler, joka liukastui sarjakuvamaisesti banaaninkuoreen.

Sen jälkeen Strangler istahti katsomoon pökerryksissä.

Ehkä tämä tuntui vielä hauskemmalta selostamosta käsin, sillä tätä kaikkea kaaosta oli hulvatonta kielentää. Uskon kuitenkin, että olisin nauttinut tästä täysin rinnoin myös niin sanotun psykoosiparven eli Teatteri Forumin yläkatsomon uumenissa. Aivan mahtava huumoriottelu, joka toimi loistavasti välikevennyksenä Pekon ja Steinboltin tiukan taistelun sekä eeppisen loppuottelun välissä.

Täytyy myös myöntää, että tällaisessa ottelussa paljon parjaamani H.C. Andersenin hahmo puhkeaa kukkaan. Andersenin, Van Dobroniakin ja Stranglerin kummallinen kopla on erinomainen, ja tiedän jo nyt, mitä toivon Joulupukilta tänä vuonna: tämän kolmikon ottelun Patrik MietoaReimiä ja Mestari Tikkua vastaan.

Book it, Karhula.

Iso hatunnosto myös Jake Luupään, Keken ja Teuvon joukkueelle! Tämä vuosi on ollut heistä jokaiselle jopa eräänlainen läpimurtovuosi.


4. Puhtaat voitot kunniaan

Showpainissa, eritoten WWE:ssä, nähdään usein otteluita, jotka noudattavat niin sanottua even-steven-mallia. Tällä tarkoitetaan lopputulosta tai otteluiden sarjaa, jossa häviäjä ja voittaja näyttävät yhtä vahvoilta. Tarkoituksena on suojella häviäjän uskottavuutta ja suosiota, mutta samalla rajoitetaan voittajan nousua ja menestystä.

Tämä malli on mielestäni hieman liian vahvasti näkyvissä myös FCF Wrestlingissä, jossa heel-painijat turvautuvat varsin usein kepulikonsteihin otteluita voittaakseen. Se on toki ymmärrettävää, sillä näin myös uudet katsojat saavat helposti lajityypin luonteesta kiinni ja osaavat kannustaa sankareita. Toisaalta tässä voidaan onnistua myös otteluiden aikana niin, ettei lopputuloksen tarvitse alleviivata protagonistin ja antagonistin asemaa.

Tässä tapahtumassa hampaankoloon jäi erityisesti Polar Pekon ja Steinboltin hienon ottelun lopetus, johon näppinsä sekoitti Toni Tamminen. Pekko oli jo päihittämässä Steinboltia (even-steven), kun Tamminen ilmestyi paikalle ja aiheutti Pekon tappion. Näin saavutettiin paitsi Steinboltin voitto myös jatkoa Pekon ja Tammisen kuviolle.

Itse olisin kuitenkin ennemmin nähnyt puhtaan ottelun, joka olisi päättynyt ratkaisevasti. Kyseessä kuitenkin oli FCF Wrestlingin kauden kliimaksi, ja silloin pitäisi mielestäni painaa talla pohjaan. Pekko ja Steinbolt olisivat voineet painia täydellä teholla loppuun saakka, eikä Pekon uskottavuutta olisi haavoittanut yhtään se, että hän olisi lopulta hävinnyt Ruotsin eliittiä edustavalle Steinboltille tiukan taistelun jälkeen. Sen sijaan Pekko olisi saanut syyn treenata lisää ja haastaa Steinboltin myöhemmin revanssiin.

Nyt Pekon kausi päättyi ikään kuin antikliimaksiin, ja kalavelkoja maksellaan vasta syksyllä. (Pekko ja Tamminen voivat toki otella vastakkain jo kesäkuun Sideways-tapahtumissa, mutta se tuskin on osa kaanonia.) Se on pitkä aika, se.


5. Ei Talvisodan voittanutta

Kun tapahtuma oli päättynyt, pohdin, saimmeko juuri todistaa suomalaisen showpainin hienoimman illan. Kortti oli loistava, eikä tapahtumassa ollut yhtäkään huonoa ottelua tai pahaa pettymystä. Show’n ottelujärjestys oli niin ikään toimiva, tai oikeastaan paras mahdollinen, ja kaikki kulminoitui otteluun, joka kirjoitti oman lukunsa kotimaisen showpainin historiaan.

Tuo pohdinta päättyi kuitenkin kielteiseen vastaukseen. Omega oli kieltämättä upea show, yksi upeimmista, mutta Talvisota X:ssä ilmassa oli taikaa. Tuo taika kiteytyi ennen kaikkea Valentinen ja Juhana ”King Kong” Karhulan klassikossa, jonka veroista täysosumaa Omegassa ei ollut. Se nyt ei toisaalta ole mikään ihme, sillä sellaista taikaa on nähty Suomen kehissä vain Valentinen ja Karhulan taistoissa.

Tämä tietynlainen tappio ei kuitenkaan ole häpeällinen sellainen. Omega oli timanttinen tapahtuma ja todennäköinen Ludvig-voittaja. Moni pitkäikäinen kuvio kulminoitui ja syntyi samalla uudessa muodossa uudelleen. Saimme vastauksia, mutta vielä enemmän saimme kysymyksiä. Juuri tämä on hyvän showpainin suola. Janoamme lisää, ja jano se vain kasvaa, kun sitä juotavaa joutuu odottamaan.

Kiitos tästä kaudesta, FCF Wrestling, ja toivottavasti suunta on vain ylöspäin. Uskon, että FCF Wrestling on tällä hetkellä parempi kuin koskaan ennen, ja siitä me saamme olla äärimmäisen kiitollisia.


Tulokset:

  1. Salomon Strid ja Septimus voittivat Kert Kukkin ja Mike Nomadin. Arvosana: 6/10
  2. Toni Tamminen voitti Viggenin. Arvosana: 6/10
  3. Regina ja Make Smooth voittivat Jami Aallon. Arvosana: 7/10
  4. Steinbolt voitti Polar Pekon. Arvosana: 7/10
  5. Jake Luupää, Keke ja Teuvo voittivat H.C. Andersenin, Stanislav Van Dobroniakin ja The Stranglerin. Arvosana: 8/10
  6. Ioni, Jessica Love, Mikko Maestro, Shemeikka ja Stark Adder voittivat Heimo Ukonselän, Pyöveli Petrovin, The Sanin, Viktor Tykin ja Vili Raadon. Arvosana: 9/10

MA/FCF Omega -tapahtuman arvosana: 9/10

picture polls

Lisää...
Eetu "Enska" Lehtinen

Eetu "Enska" Lehtinen

Smarksiden ylläpitäjä ja showpainiselostaja, joka on päivisin maakuntalehden urheilutoimittaja ja öisin oman elämänsä Vince Russo. Taskusta löytyvät myös äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan paperit. Kaikkiruokainen painifani, joka rakastaa vahvoja tunteita ja johdonmukaista tarinankerrontaa.

Previous post

Viisi pointtia: WWE Money In The Bank (19.5.2019)

Next post

Jon Moxley on siirtynyt All Elite Wrestlingiin – teki debyyttinsä viime yön maksulähetyksessä

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.