JuttusarjatNitro vastaan Raw

Nitro vs. Raw IV (29.1.1996)

Nitro vastaan Raw on juttusarja, jossa katselen yhtä aikaa samana iltana lähetettyä Nitroa ja Raw’ta kahdelta eri ruudulta. Tarkoituksenani on vertailla jaksoja keskenään ja pohtia, kumpaa ohjelmaa katselisin mieluummin. Jaan jaksot yhdeksään eri aikahaarukkaan, alkaen 0:00–5:00 ja edeten aina 40:00–50:00 asti. Kirjoitan jokaisesta osiosta lyhyen referaatin ja annan jommallekummalle ohjelmalle pisteen. Viimeinen osio (eli 40:00–50:00) on osioista tärkein, ja sen voittaja saa poikkeuksellisesti kolme kokonaista pistettä. Se ohjelma, jolla on jakson päätteeksi enemmän pisteitä, voittaa taistelun. Se ohjelma, joka voittaa nopeammin 10 taistelua, voittaa sen sijaan sodan. Uusi osa julkaistaan joka maanantai.


 

WWF Monday Night Raw:

Katsojaluku: 2,4. Lähetys: nauhoitettu 22.1.1996.

Katso jakso!

WCW Monday Nitro:

Katsojaluku: 2,8. Lähetys: LIVE!

Katso jakso!

 

0:00–5:00

Tämän viikon Raw ei ala samalla lailla kuin kahtena männäviikkona eli Sunnyn tervehdyksellä. Sydämeeni sattuu. Sunnyn sijaan Raw’n avaa videokatsaus, joka hypettää illan show’ta. Nitrossa taas nähdään tuttu ja turvallinen alkusegmentti, kun Eric Bischoff, Bobby ”The Brain” Heenan ja Steve ”Mongo” McMichael analysoivat juonikuvioita ja hehkuttavat samalla lähetyksen tarjontaa. Ensimmäisenä itse äksöniin pääsee Raw, joka pyörähtää käyntiin Dieselin ja The British Bulldogin välisellä matsilla. Katselen silti mieluummin Nitroa, sillä siellä on alkamassa Hulk Hoganin ja Ric Flairin taistelu. Se on hyvä juttu kaikin puolin: Hogan vs. Flair on ison luokan matsi, ja samalla Hoganin ottelu on vihdoin oikeassa paikassa korttia eli heti jakson alussa. Nitro korkkaa tämän taiston.

5:00–10:00

Seuraavan viiden minuutin ajan nähdään ainoastaan painia. Se tarkoittaa auttamatta sitä, että Flair ja Hogan vievät voiton. British Bulldog oli kyllä osaava painija, joka paini loistavia matseja mm. Bret Hartia vastaan, mutta Dieselin kaltaisen tylsimyksen kanssa myös hänestä tulee tylsä. Tilannetta ei ainakaan auta matsin tarina eli se, että Diesel on alakynnessä. Koko ottelu on siis oikeastaan Bulldogin ylivoimaa. Nitrossa meno on paljon tasaisempaa ja siten jännittävämpää, kun Flair panee kaikin keinoin Hoganille hanttiin. Hoganin ja Flairin matsi on muutenkin huomattavasti suurempi ja tärkeämpi ottelu kuin Diesel vs. Bulldog, joten Nitro nappaa jo toisen pisteensä.

1

10:00–15:00

Yhtäkkiä Raw’n matsi päättyy kuin seinään. Diesel kykenee John Cenan lailla tekemään ”ihmeen” ja nappaamaan vastustajastaan voiton. Myös Nitron ottelu lähestyy loppuaan, mutta sen kliimaksi on paljon kuumempi ja pitää katsojan otteessaan. Ei kävisi siis mielessäkään vaihtaa kanavaa Raw’lle, joka jatkuu nyt In Your House -tapahtuman mainoksella. Hoganin ja Flairin vääntö äityy itse asiassa tosi tuliseksi, kun iljettävä Jimmy Hart tarttuu Hogania kannustavaan Miss Elizabethiin kiinni ja anastaa tältä korkokengän. Hart luovuttaa kengän Flairille, joka lyö esineellä Hulkia päähän. Raw’ssa jauhaa WWF:n mestari Bret ”The Hitman” Hart, joka hypettää tulevaa otteluaan Dieseliä vastaan. Flair selättää Hoganin. Nitrolle kolmas pinna.

15:00–20:00

Raw’n alamäki jatkuu pahemman kerran, kun Hitmanin jälkeen ruudulle rävähtää Billionaire Ted’s Wrasslin’ Warroom. Huoh. Huonojen ja halpojen (kauhu-)leffojen ystävänä osaan nauttia camp-huumorista täysin rinnoin, mutta tämä syöpä on ainoastaan roskaa, ja kun kyseinen segmentti on vihdoin ohi, valokeilan varastaa Hillbilly Jimin johtama maalaisjunttikaksikko The Godwinns, joka saa vastaansa The Bodydonnasin eli Skipin (Chris Candidon) ja Zipin (Tom Pritchardin – The Undertakerin alkuperäisen managerin Brother Loven eli Bruce Pritchardin veljen). Nitro sen sijaan jatkuu ryminällä, kun The Faces of Fear -tiimi eli Meng ja Barbarian kolistelee sarviaan legendaarista Road Warriorsia vastaan. Edes se että aina (paitsi nykyään) yhtä kaunis Sunny on kannustamassa Skipiä ja Zipiä ei auta Raw’ta tässä kilvassa. Nitro johtaa jo 4–0.

2

20:00–25:00

Raw’n tag-matsi on onneksi nopeasti ohi. Ottelun jälkeen nähdään kaiken lisäksi hauska tapaus, kun maalaiset nappaavat Sunnyn kiinni ja tanssittavat häntä kuin latotansseissa konsanaan. Nitron tag-matsi on puolestaan vasta alkutekijöissään ja etenee hitaasti mutta varmasti kliimaksiaan kohti. Ottelu on ehkä hieman tylsä, mutta voittaa se joka tapauksessa Raw’n tarjonnan, joka jatkuu liian pitkällä videolla Vaderin viimeviikkoisesta napsahtamisesta. Vaderin videon jälkeen nähdään sentään viihdyttävä promo, jossa Camp Cornetten suunsoittajat eli Clarence Mason sekä James E. Cornette itse hehkuttavat suojattiaan Vaderia. Pisteen vie joka tapauksessa Nitro, jonka flow on ollut koko ajan tasaisen hyvä.

25:00–30:00

Vaan sitten kelkka kääntyy – ainakin hetkeksi. Raw’n selostajana toimiva Vince McMahon nimittäin toteaa, että katkon jälkeen paljastetaan WWF:n uuden presidentin nimi. (Vader siis tarinan mukaan teloi entisen presidentin eli Gorilla Monsoonin sairaalakuntoon viime viikon Raw’ssa.) Se on koukku, joka kiehtoo katsojaa. Nitron tag-matsi on puolestaan muuttunut melkoiseksi mössöksi, joka ei oikein ota tuulta alleen. Meng kyllä välillä brawlaa todella intensiivisesti, mutta muutoin ottelu on nihkeä. Katselen siis ennemmin Raw’ta, jossa WWF:n uudeksi presidentiksi on paljastunut ”Rowdy” Roddy Piper. McMahon haastattelee sitten Piperiä, joka promottaa aina yhtä kiinnostavasti.

3

30:00–35:00

Piperin viihdyttävän puheen jälkeen Raw’ssa tapahtuu jotain todella kutkuttavaa. Näemme nimittäin lyhyen ja kryptisen videon, jossa jonkinlainen häiriintynyt olento puhuu kohtalostaan hirviön lailla. Kamerakuva on mustavalkoinen ja epäselvä, mutta erottaa siitä sentään pitkät hiukset ja epämuodostuneen korvan. Silloin Jerry ”The King” Lawler uumoilee, että olennon on oltava se omituinen Mankind. Nitrossa taas tapahtuu jotain todella kamalaa, kun Dungeon of Doom -jäsen The Taskmaster (eli Kevin Sullivan) valloittaa estradin ja alkaa puhua aiheesta, joka ei kiinnosta ristin sielua. Painotan edelleen, että rakastan camp-huumoria ja itse asiassa myös Dungeon of Doomia, mutta Taskmaster on äärimmäisen tylsä hahmo. Promo muuttuukin kertaheitolla paremmaksi, kun Flyin’ Brian ja Arn Anderson liittyvät Taskmasterin seuraan, mutta Raw on silti vahvoilla. Raw’ssa on näet alkamassa sen pääottelu, joka on Yokozuna vastaan ”Heartbreak Kid” Shawn Michaels.

35:00–40:00

Yokozuna ei välttämättä ollut koskaan mikään painimattojen messias, mutta hyvän vastustajan kanssa myös hän oli kykeneväinen vetämään hyviä matseja. Esimerkiksi Yokozunan arkkumatsi The Undertakeria vastaan vuoden 1994 Royal Rumblessa on todella viihdyttävä tapaus. Shawn Michaels taas tietenkin oli sellainen vastustaja, joka saattoi painia erinomaisen matsin vaikkapa Katie Vickin kalmoa vastaan, joten Raw’n pääottelu vaikutti hyvältä. Nitrossa sen sijaan siirryttiin kummallisille vesille, kun lähetys jatkui Sister Sherrin (eli ”Sensational” Sherri Martelin) ja Madusan (eli Alundra Blayzen) kehätappelulla. Tappelu oli kummallinen siksi, että Nitrossa nähtiin näihin aikoihin vain ani harvoin naispainijoita toiminnassa. Toisaalta tappelu oli kummallinen myös siksi, että se oli yllättävän raju; sen aikana nähtiin mm. puroresu-henkinen german suplex, jossa naisista toinen laskeutui vaarallisesti niskoilleen kanveesiin. Pisteen saa silti Raw, jossa HBK loistaa kirkkaimman tähden lailla.

4

40:00–

Sherrin ja Madusan taistelun jälkeen Nitron valloitti The Giant (siis Big Show), joka asteli kehään maailmanmestaruus mielessään. Giant näet haastoi upouuden WCW-mestari ”Macho Man” Randy Savagen mestaruusmatsiin, joka toimi tämän Nitron pääotteluna. Samalla se toimii myös yhtenä esimerkkinä siitä, että WCW:lle television katsojamäärät olivat PPV-ostoja tärkeämpiä lukuja. Tämä oli jo kolmas viikko putkeen, kun Nitrossa oteltiin WCW:n mestaruudesta, kun taas WWF:ssä isoja mestaruusmatseja nähtiin ainoastaan maksutelevisiossa.

Giantin ja Savagen matsi ei kuitenkaan onnistunut kahlitsemaan minua yhtä vahvasti kuin HBK vs. Yokozuna, jonka tavanomainen mutta toimiva tarina kiehtoi alusta loppuun asti. Kaiken lisäksi meno äityi matsin jälkeen varsin kuumaksi, kun mm. Owen Hart ja Diesel ryntäsivät kehäalueelle omaa toveriaan puolustamaan. Toisaalta myös Nitrossa nähtiin vastaavanlaista draamaa: Ric Flair ja Hulk Hogan ilmestyivät paikalle kukkoilemaan. Raw’n draama vaikutti kuitenkin freesimmältä kuin Nitron muinainen kolmikko (Hogan, Flair ja Savage), joten erä- ja taisteluvoitto liukui kehnosta alusta huolimatta Raw’lle.

WCW Monday Nitro: 5 pistettä.

WWF Monday Night Raw: 6 pistettä.

Tuomio: Tämä oli tähänastisista taisteluista tasaisin. Nitro aloitti vahvasti, mutta hiipui loppua kohden. Raw sen sijaan aloitti vähän kehnommin, mutta muuttui koko ajan paremmaksi. Tässä olisi kyllä pitänyt käyttää kaukosäädintä aktiivisesti, jos olisi joutunut lähetyksiä reaaliaikaisesti silloin aikanaan seuraamaan.


Tilanne neljän jakson jälkeen:

WCW Monday Nitro: 1

WWF Monday Night Raw: 3

Eetu "Enska" Lehtinen

Eetu "Enska" Lehtinen

Smarkside-universumin ylläpitäjä, joka rakastaa laadukasta showpainia.

Previous post

Kun kupla puhkeaa

Next post

Arvio: Death Before Dishonor XIII

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *