Kolumni: Go be a fan

Tiivistynyt kilpailu on tuonut mukanaan painifanien kissanpäivät. Jokaiselle varmasti löytyy jotakin, ja laadukasta katsottavaa olisi enemmän kuin tunnit vuorokaudessa sallivat.

Myös analysoitavaa riittää.

Smarksiden Discord-serverillä on viime viikkoina tarkalla silmällä vertailtu NXT:n ja AEW:n välisiä katsojalukuja ja pilkottu niitä viidentoista minuutin palasiin jaoteltuna katsojien ikäjakaumalla eli demografialla.

Tällainen perinpohjainen tutkimustyö on varmasti osalle faneista koko prosessin antoisin osa: vastakkainasettelun myötä syntynyt tarkka lukujen analysointi ja pohdinta. Tämä on yksi tapa kuluttaa showpainia, ja tällaisiakin syvempiä analyyseja tekeviä faneja toki tarvitaan.

Toista katsantokantaa edustaa esimerkiksi kaikkien rakastama jättiläinen Big Show.

Tuoreehkossa TMZ:n haastattelussa Big Show toteaa, että fanien kannattaisi vain keskittyä ohjelman katsomiseen ja lopettaa haikailu sen ohjaamisesta. Kaikkia ei voi kuitenkaan miellyttää, argumentoi moninkertainen maailmanmestari. Aiemmin tänä vuonna myös Bully Ray oli otsikoissa samantyyppisten kommenttien seurauksena.

Minun täytyy sanoa, että itse kuulun enemmän Bully Rayn ja Big Show’n koulukuntaan!

Katsojalukujen tarkka analysointi ja kaiken pilkkominen tutkijan tapaan atomin kokoisiin osiin ei minua haittaa, ja joskus noita lukuja on hauskaa itsekin seurata. Siltikään en osaa tuolla tapaa painin seuraamisesta nauttia. Se tappaa hauskuuden ja tekee sinusta kyynisen smarkin.

Olen seurannut showpainia aktiivisesti yli 15 vuotta. Uskon, että tässä tärkeässä osassa on kyky ”asettua tarinan tasolle”. Välillä on hyvä pyrkiä vain keskittymään siihen viihdeohjelmaan, jota katsot eikä miettiä asiaa yhtään sen pidemmälle. Silloin siitä saa enemmän irti.

Tämän mielentilan saavuttaminen kuitenkin muuttuu sitä vaikeammaksi, mitä pidempään olet showpainia seurannut ja mitä enemmän olet huhusivustoja lukenut.

Go be a fan ei ole mielestäni huono ohje katsojalle.